Kauheimmat kampaamokokemukset tänne!

Vierailija

Usein kampaajalla käydessä herää kyllä kysymys, että mitä ihmettä siellä kampaajakoulussa oikein opetetaan vai opetetaanko mitään?! Eivätkö kampaajat osaa arvioida, mikä kampaus sopii asiakkaalle ja mikä ei? Ja minkä ihmeen takia kampaajat eivät sano mielipidettään, jos asiakas ehdottaa jotain ihan hölmöä?



Minun eräs kauheimmista kampaamokokemuksistani sijoittuu teinivuosiin, toivottavasti niistä ajoista on ammattitaito kampaajilla kohentunut: Siihen aikaan oli muodissa tyvikohotus, ja minä tietysti halusin tuuheutta ja ilmaa päätä myöden meneviin hiuksiini. Kampaaja ehdotti, että laitetaan tätä tyvikohotusainetta myös koko hiuksiin, ja rullasi hiukset rullille. Ei tullut teinin mieleenkään epäillä kampaajan ammattitaitoa, ja lopputulos oli luonnontaipuisissa hiuksissa kuin permanentti. Ja aivan hirveä sellainen. Eihän sille voinut mitään tehdä! Itku siitä tuli. Kiitos vaan kovasti, vieläkin ärsyttää.

Sivut

Kommentit (188)

Vierailija

Vierailija:

[quote]


Vaan joku kampaajan omista työkavereista. kannattaa siis kivan kampauksen nähdessään kysyä, että kuka tuon teki ja mennä sille henkilölle.... ;D





Vierailija

haluavansa erittäin naisellisen hiusmallin, joka on takaa hieman lyhempi kuin edestä. Oli näyttänyt käsillään, miten pitkien hiusten tulee pisimmillään olla, ja että niiden tulisi jatkua suorana linjana taaksepäin. Alliisa oli etukäteen suunnitellut, mitä haluaa ja antoi _erittäin_ tarkat ohjeet ja kampaaja tuntui ymmärtäneen asian. Erityisen tärkeää oli, että korvat eivät näkyisi.



Pahaa aavistamattomana Alliisa syventyi johonkin naistenlehteen ja kun kampaus oli valmis, järkyttyi pahasti.

Lopputulos oli n. 7 cm lyhyempi kuin piti. Selkeä suora linja oli katkottu tekemällä iso lovi, joka ympäröi korvat ja kaikki takahiukset oli kynitty pois. Kampaaja oli aikaansaannoksestaan todella tohkeissaan, että " Tuli ihana tällanen androgyyni kampaus, sopii sulle tosi hyvin ja ilmentää sun persoonallisuuttas! Mä leikkasin tähän tällasen kivan lovenkin korvien kohdalle, eiks oo tosi hieno!"



Alliisa oli ollut niin järkyttynyt, ettei ollut osannut sanoa heti mitään ja minä sitten jouduin ottamaan yhteyttä kampaamoon ja kampaamon omistaja kohenteli Alliisan tukkaa korvaukseksi (tulikin ihan kiva, mutta poikatukkahan se oli, ja sellaista A. ei olisi missään tapauksessa tahtonut). Kyseinen kampaaja oli vielä viikon kuluttua valmistumassa hiusmuotoilijaksi =)



Eräälle sukulaiselle sattui tällainen:

Hän oli mennyt lähinnä tasoittamaan pitkää suoraa tukkaansa. Annas olla, kampaaja oli heittänyt päälaen hiuksiin mummokäkkärät ja pitkä tukka oli roikkunut erillisenä osiona selässä.

Vierailija

Kävin sitten kerran oikein epätoivoisena kampauksen tietokonemallinnuksessa. Ajattelin, että nyt ei siis kertakaikkiaan voi mennä kampaus vikaan, kun jo etukäteen ruudulta näkee, minkälainen hirvitys on tulossa. Arvaatteko, miten tarina päättyy...



Siinä mallinnuksessa otettiin valokuva, jonka " päälle" sitten lätkäistiin erilaisia hiusmalleja, vähän niinkuin paperinukelle olis laittanut uudet kutrit :D. Niissä hiusmalleissa ei siis ollenkaan otettu huomioon sitä, että ihmisillä saattais olla erikokoiset päät, vaan oletettiin, että " yksi koko sopii kaikille" . No nehän näytti siis aivan HIRVEILTÄ, ihan kuin olis tosiaan paperinukkepäälle laitettu toiset hiukset. Lisäksi kampausen väriä ei saanut muutettua, vaan siinä myös käytiin koko väriskaala läpi eri malleja testatessa, vaikka oli itsestään selvää, että ei mulle nyt ehkä kannattaisi oransseja hiuksia värjätä. Kummallista oli myös, että malleissa ei ollut juuri lainkaan pitkien hiusten malleja, vaikka kaiken kaikkiaan hiusmallivaihtoehtoja oli monta sataa. Totesin jo ennen puoliväliä, että omat hiukset taitaa olla ne parhaat, mutta kun hintaan kuului, että jonkun valitun mallin mukaan leikataan, niin valittavahan se oli. Ja lopputulos oli... JÄRKKY!



Mulla on vieläkin jossain muistona kuvat, jotka tuolta käynniltä mukaan sain. Jos kehtaisin, laittaisin ne esille jonnekin nettiin, jotta näkisitte, miten oikeesti hirveät ne oli. Mutta kun en kehtaa, niin en voi kuin sanoa muuta kuin että älkää hyvät ihmiset kokeilko!



t: nimim. olin muuten jo pari juttua tänne laittanut...

Vierailija

ihmetyttää loppukampaukset, on minullekin epäonnistuneita leikkauksia sattunut, mutta eniten ihmetyttää se kun kampaaja lopuksi asettelee hiukset valmiiksi. Leikkaus/värjäys tms. on saattanut mennä ihan hyvin mutta sitten jostain kumman syystä pitää lopuksi tehdä kauhea kampaus. Elikkä jos menen kampaamoon leikkauttamaan kuivat latvoista pois, ja mennessäni minulla on hiukset vaikka ponihännällä ja otsatukka eteen otsalle kammattuna, niin leikkauksen jälkeen kampaaja kysymättä mitään vääntää otsatukastani karmean jättitortun sivulle ja päälle litra lakkaa. Ulos mentyäni kiskon tortun hajalle ja tukan " silmille" . Ja näin on käynyt usealla eri kampaajalla. Luulisi kampaajan kysyvän miten haluan tukan tai edes älyävän etten pidä mitään torttuja, kai minulla sellainen olisi ollut jo kampaamoon tullessa jos niistä tykkäisin. Torttu kun ei edes sovi minun kasvomallilleni.

Tätä jos joku kampaaja voisi selittää

Vierailija

Yleensä mitä korkeampi hinta hiustenleikkuulla tai värjäyksellä, sitä parempi ammattitaito. Vaikka tämäkään ei ole mikään sataprosenttinen takuu. Kampaajan oma ulkomuoto kertoo myös aika paljon lopputuloksesta.

Vierailija

Olin aiemmin lyhennellyt itse hänen otsahiuksiaan. Ja oma lopputulokseni oli kyllä paljon parempi kuin kampaajan! Otsahiukset oli leikattu ihan vinoon, oli pakko korjata niitä itse kotona.

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Miksi ei ole koskaan tullut vastaan sellaista galluppia jossa ois onnistuneista kampaamoreissuista tms.??????? Mietimpä vaan.....

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Toinen sattui helsinkiläisessä parturikampaamossa. Olin käynyt muutaman kerran aikaisemmin samassa paikassa ja tykästynyt. Kampaaja oli sellainen maahanmuuttajanainen, joka leikkasi hyvin, mutta veloitti kuitenkin vähän. Nyt kun tulin paikalle, niin kampaaja oli yllättäen vaihtunut ja paikalla oli sellainen poninhäntäpäinen keski-ikäinen suttura.

Vierailija

Syy on kai sekin osaltaan, että olen kokeilunhaluinen välillä, kun kyllästyn, jos hiukset ovat kauan olleet samalla tavalla. Mulla on paksu, hiukan taipuisa tukka, joka ONNEKSI kasvaa nopeasti, että uskallan vieläkin tehdä tempauksia... Kuten nyt juuri ennen joulua, kun annoin kampaajalle " vapaat kädet" ja pitkästä tukasta tuli sellainen... hmm... no, aika lyhyt. Mutta nyt on taas kasvatusprojekti käynnissä, kyllä se tästä.



Joskus 80-luvulla menin ihan uudelle kampaajalle ja nimenomaan pyysin, että EN halua takatukkaan sellaista selvää kynnystä, siis sellainen, että osa tukasta (päällimmäiset) on leikattu lyhyemmiksi kuin alemmat hiukset ja se raja on selvä. Ne oli kai muotia silloin, mutta sitä en halunnut ja sen kyllä mielestäni selvästi kerroinkin. No arvatkaas vaan oliko mun päässäni JUURI SELLAINEN leikkauksen päätteeksi...



Sitten yksi kampaaja teki mulle värinpoiston, koska mulle ei meinannut raidoitettuun tukkaan punertava väri millään kunnolla tarttua. Värinpoistosta ei ollut yhtään mitään hyötyä, mutta se maksoi ihan älyttömästi. Sama kampaaja teki mulle myös kerran sellaisen " mars hyökkää" -kampauksen, että HÄPESIN kotimatkalla ja kastelin tukkani heti kun pääsin kotiin. Tuon kampaajan hinnat myös vaihtelivat, ettei koskaan tiennyt, paljonko kulloinkin maksaa... (vaikka tehtiinkin samat jutut!).



Tampereelle muutettuani menin taas jollekin uudelle kampaajalle ja tämäpä kyni mun niskani melkein päälaelle asti TOSI lyhyeksi. Olin aika kauhuissani... Siis lyhythän siitä oli tarkoituskin tehdä, muttei sentään siiliä!



Nykyinen kampaajani harrasti yhteen aikaan sellaisia tosi leveitä raidoituksia, jotka näyttivät kertakaikkiaan kamalilta. Varsinkin yhdistelmä vaalea/tummanruskea... Nykyään painotan joka kerta, että OHUITA raitoja sitten kiitos...



Joskus on myös värjätty niin, että tukan väri on muistuttanut lähinnä jotain vihertävän harmahtavan ruskeaa...



Vierailija

Mulla on yksi karmiva kokemus, jonka muistan kuin eilisen.



Mä kävin yhdessä vaiheessa aina samalla kampaajalla, joka leikkasi kuin unelma ja annoin aina vapaat kädet, koska luotin. Lähdin aina älyttömän tyytyväisenä pois. No sattui sitten erään kerran niin, että tää mun kampaaja oli sairastunut ja soittivat, että käykö jollekin muulle. Toki käy. Niinpä mä sitten marssin kampaamoon, kun aika oli ja koska kampaaja ei ollut mulle tuttu, kerroin pikkusen, mitä haluan. Mulla oli ylikasvanut malli, joka piti saada kuosiin ja halusin muutaman tummansävyinen raidan. Muuten vapaat kädet, mutta ei polkkaa eikä oransseja raitoja. Tässä ohjeistus.



Kun tää homma oli valmis... arvaatte varmaan... mulla oli helvetin lyhyt polkka, just ylsi korvalehteen, ja kirkkaat oranssit raidat. Sen kruunasi se, että se föönasi mun hiukset TAAKSE ja lakkaa perään. hyvin vikkelin askelin hipsin kotio ja rupesin kyhäämään ja miettimään, että miten mä kehtaan lähteä ulos ja tuleeko tästä enää mitään...



Kun omalle kampaajalle menin seuraavan kerran, oli aivan puulla päähän lyöty. Et kuin sulla tollanen tukka on... mä kohautin vaan olkiani ja sanoin, et pliis tee sille jotain...:D ja taas lähdin tyytyväisenä!

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat