Voiko omaan puolisoon rakastua uudelleen....

Vierailija

Kertokaapa kokemuksia voiko omaan puolisoon vielä joskus rakastua uudelleen? Itsellä perhe-elämä kunnossa, mies on hyvä isä lapsille ja myös kaikin puolin hyvä puoliso ( ei ryyppää/ käy baareissa, hoitaa työn, touhuilee paljon lasten kanssa, auttaa myös kotitöissä ja haluaa olla perheen kanssa yhdessä ) eli ei pitäisi olla valittamista... Mutta silti on tunne että itse en enää rakasta miestäni... Mietin vaan että onkohan tämä vain ohimenevää ( tosin tunne jatkunut jo n. vuoden verran ) vai alanko jo miettimään elämää alusta..... Ikääkin alkaa olla kohta 35v. eli taitaa olla jotain keski-iän kriisiä.... Toinen mieskin oli kuvioissa mutta se suhde on loppunut, vai onkohan niin että en ole päässyt vielä siitä asiasta yli....

Pointti on että olisi mukava kuulla millaisia kokemuksia muilla on...?

Sivut

Kommentit (52)

Vierailija

on takana 7. (Ei siis mitään 7 vuoden kriisiä täällä, mistä monet puhuu). On toki niitäkin päiviä että ihmettelen, kuinka olenkaan noin aivottoman miehen kanssa voinutkin mennä naimisiin, mutta sekin kuuluu elämään. Kukaan ei ole täydellinen, ei edes oma rakas kumppani. Se kait se ihanuus onkin parisuhteessa, että rakastaa toista vikoineen päivineen ja tietää, että se toinen rakastaa myös sinua vikoinesi.

Vierailija

Aika usein se vaan näyttää vaativan jonkinasteisen kriisin ennen kuin ne hautautuneet tunteet sieltä taas putkahtavat ulos. Mä en usko että pelkkä asian vatvominen auttaa vaan teot. Puhumisen tärkeyttä aliarvioimatta teot kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Tilaisuudet viettää aikaa kaksin kannattaa käyttää hyväksi. Ehkä huomaat jossain vaiheessa miten kivaa teillä on kahdestaan yhdessä ja löydät sen mikä teidät yhteen on joskus liittänyt.



Nyt kun sä olet jollain tapaa jo päättänyt että susta tuntuu " ei miltään" tai pahalta miehesi seurassa, niin asiaan ei voi vaikuttaa muut kuin sinä itse.

Parisuhteessa suurin osa on sitä TAHTOA rakastaa, loput yhteistä kemiaa. Jos sinä tahdot ja miehesi tahtoo että pysytte yhdessä ja rakastatte toisianne, JA OIKEASTI TEETTE ASIAN ETEEN SEN MINKÄ VOITTE, niin teillä on mahdollisuuksia löytää toisenne uudestaan. Mut jos sun mielipide on vain se että " ei hyvä" niin ei siitä hyvää koskaan tulekaan. Että tälleen.

Vierailija

sinullekin kun palautit nämä ajatukset maan tasalle. Toivottavasti sitä tahtoa alkaisi löytymään ja ehkäpä alkaakin kun kerran tännekin kirjoittelen.... Olen kanssasi samaa mieltä että se rakkaus lähtee niistä teoista ja ainakin meillä kun mies ei ole mitään maailman puheliaimpia ( varsinkin kun pitäisi puhua pintaa syvemmältä ).



ap



PerseinenKäsi:

Lainaus:


Aika usein se vaan näyttää vaativan jonkinasteisen kriisin ennen kuin ne hautautuneet tunteet sieltä taas putkahtavat ulos. Mä en usko että pelkkä asian vatvominen auttaa vaan teot. Puhumisen tärkeyttä aliarvioimatta teot kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Tilaisuudet viettää aikaa kaksin kannattaa käyttää hyväksi. Ehkä huomaat jossain vaiheessa miten kivaa teillä on kahdestaan yhdessä ja löydät sen mikä teidät yhteen on joskus liittänyt.



Nyt kun sä olet jollain tapaa jo päättänyt että susta tuntuu " ei miltään" tai pahalta miehesi seurassa, niin asiaan ei voi vaikuttaa muut kuin sinä itse.

Parisuhteessa suurin osa on sitä TAHTOA rakastaa, loput yhteistä kemiaa. Jos sinä tahdot ja miehesi tahtoo että pysytte yhdessä ja rakastatte toisianne, JA OIKEASTI TEETTE ASIAN ETEEN SEN MINKÄ VOITTE, niin teillä on mahdollisuuksia löytää toisenne uudestaan. Mut jos sun mielipide on vain se että " ei hyvä" niin ei siitä hyvää koskaan tulekaan. Että tälleen.




Vierailija

Mikään ei ole niin totaalisen mennyttä kuin mennyt rakkaus (tarkoitan tällä intohimoa).



Eri asia sitten on, onko se läikähdyttävä rakkaus elämän perusta. Ei välttämättä. Esim. minulla on kaikin puolin hyvä mies, ja viihdymme toistemme seurassa. Läikähtely ja kiihko seksissä on jäänyt monien vuosien taakse, joten ne tunteet haen muualta. Mutta ei tulisi mieleenikään vaihtaa miestä, se olisi putoamista ojasta allikkoon, sillä läikähtely loppuu jokaikisen partnerin kanssa ennemmin tai myöhemmin.

Vierailija

Mulle tuo ammatti-ihminen sanoi, että ei pitäisi niin kovasti analysoida tunteitaan tai niiden puuttumista. Pitäisi vain antaa tunteiden tulla ja hyväksyä se, ettei läikähdytä.



Ajattelin sitten tehdä niin, että en harmistu, kun tuntuu siltä, että " ei tunne miltään" . Ja on se auttanut jonkin verran. Ei läikähdä vieläkään, mutta tuntuu jo paremmalta kuin muutama kuukausi sitten. Ehkä se rakastuminenkin sieltä vielä tulee. Joskus noteeraan ne hetket, kun tuntuu melkein kuin olisin jo rakastunut. Ne ei kestä kauaa vielä, mutta tärkeää onkin, että niitä tulee.



Ja ainakin meille on todella tärkeää, että keskustelemme edelleen. Ei tunteista ja suhteesta vaan yleensä muustakin kuin kuka vie esikoisen harkkoihin ja kuopuksen neuvolaan.



Valoa on siis nähtävissä tunnelin päästä, mutta aika pieninä pilkahduksina vielä.

Vierailija

tuntemuksia kun kuin viestisi.

Minä kävin myös pari kertaa seurakunnan perheneuvojan luona ja sain niistä käynneistä paljon ajateltavaa itselleni. Kuin myös näistä AV:n viesteistä ja niin uskomattomalta kuin se tuntuukin niin se valo tunnelin päässä näkyy jo tosi kirkkaana.

Myös minulle tämä ammatti-ihminen sanoi että kuka käskee nauttia ( kun sanoin etten osaa nauttia meidän hyvistä hetkistä ). Ja sitähän hän tarkoitti juuri että antaa tunetiden tulla ja mennä eikä aina tarvitse niin paljon pohtia.



Eli kaunis kiitos kaikille vastanneille. AP on sitten uudelleen rakastunut siihen omaan puolisoon.



Hyvää kesää kaikille!



ap





Vierailija:

Lainaus:


Mulle tuo ammatti-ihminen sanoi, että ei pitäisi niin kovasti analysoida tunteitaan tai niiden puuttumista. Pitäisi vain antaa tunteiden tulla ja hyväksyä se, ettei läikähdytä.



Ajattelin sitten tehdä niin, että en harmistu, kun tuntuu siltä, että " ei tunne miltään" . Ja on se auttanut jonkin verran. Ei läikähdä vieläkään, mutta tuntuu jo paremmalta kuin muutama kuukausi sitten. Ehkä se rakastuminenkin sieltä vielä tulee. Joskus noteeraan ne hetket, kun tuntuu melkein kuin olisin jo rakastunut. Ne ei kestä kauaa vielä, mutta tärkeää onkin, että niitä tulee.



Ja ainakin meille on todella tärkeää, että keskustelemme edelleen. Ei tunteista ja suhteesta vaan yleensä muustakin kuin kuka vie esikoisen harkkoihin ja kuopuksen neuvolaan.



Valoa on siis nähtävissä tunnelin päästä, mutta aika pieninä pilkahduksina vielä.




Vierailija

Meillä oli viime kesänä kova kriisi ja sen jälkeen en vain ole pystynyt ajattelemaan häntä omana rakastettunani. Hän on toki aviomieheni ja lasteni isä - hyvä sellainen onkin - mutta en vain pysty häntä enää rakastamaan sillä tavoin kuin aikaisemmin. Sydänalassa ei enää läikähdä kun hänet näen. Viime kesään saakka niin tapahtui ja siinä vaiheessa olimme olleet jo 13v. yhdessä ja 10v. niistä naimisissa.



Ankarat ristiriidat vain jotenkin pudottivat suhteelta pohjan ja koko avioliitto on nyt enemmän työparina olemista kuin rakastavaisten liitto.



Kyllä minulle ammatti-ihminen vakuutti, että omaankin mieheen voi rakastua uudelleen, mutta en tiedä miten se voisi tapahtua.

Vierailija

Me olemme toistemme parhaita kavereita, seksi on hyvää ja viihdymme yhdessä. Mutta en kai koskaan ole niin kauheasti läikähdellyt rinnasta. Minusta olisi lähinnä rasittavaa ajatella vielä tässä iässä höyrähtää kuin teininä. Mukavampaa on elää kun on asiat kunnossa ja elämä hyvää ja rauhallista. Minulla on maailman paras puoliso ja isä lapsilleen.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat