Miksi NYKYMUMMOT kestävät niin huonosti omia lapsenlapsiaan?

Vierailija

.

Sivut

Kommentit (103)

Vierailija

Kovasti mummu aina puhuu, miten kaipaa lapsenlapsiaan ja miten haluaisi nähdä jne jne jne. Mutta hänellä itsellään on koko ajan kiire (uramummu) tai sitten hän on niin rasittunut omasta työstään, että ei jaksa. Tai sitten on jotain muuta. Toinen mummu on myös kiireinen ja aktiivinen omassa elämässään, joten häneltä ei liikene aikaa meidän perheelle kuin joskus harvoin.



Meidän pitäisi aina mennä mummulaan, he eivät halua tulla meille. Jos tulevat, niin on kauhea kiire lähteä takaisin kotiin. (Syytä en tiedä.) Kun sitten menemme, lapset tietysti heräävät jo kuuden seitsemän maissa ja meidän perheemme istuskelee koko aamupäivän ja odottelee, koska työviikostaan väsynyt mummu herää ja pääsee liikkeelle. Ymmärrettäväähän se on, kun on stressaavassa työssä, mutta siltikin ottaa päähän. Näemme todella harvoin vaikka asumme parin tunnin ajomatkan päässä. Mummun näimme vissiin viimeksi kesällä.



Toiset isovanhemmat ovat myös tosi huonoja kyläilemään meillä. Toisen lapsensa luokse he kyllä rientävät aina innoissaan pitkiksikin ajoiksi ja näistä toisista lapsenlapsista puhutaan koko ajan myös meidän (ja lasten) kanssa.



Olen itse tehnyt itselleni pyhiä lupauksia, että aikanaan autan omia lapsiani, tarjoan seuraani (sekin jo keventää lapsiperheen arkea), olen läsnä, haen yökylään, järjestän tekemistä jne jne. Luulisi, että omien lasten kasvettua aikuiseksi ja niiden ihanaisten lapsenlapsien synnyttyä olisi intoa touhuta heidän kanssaan.



Tuntuu, että nykymummut ovat niin kiireisiä ja keskittyineitä omaan elämäänsä - kun vihdoinkin saavat ja voivat nauttia itsestään - että lapset ja lapsenlapset eivät ole enää niin iso juttu mummujen elämässä kuin vielä muutama kymmenen vuotta sitten. Mummut saavat kicksinsä muustakin kuin lapsenlapsista. Ihan ok tietysti sekin, mutta kun itse muistelen haikeudella omien isovanhempieni innostusta ja paneutumista meihin... Isovanhemmille jos keille me olimme parasta maailmassa ja he jaksoivat aina, vaikka omilta vanhemmilta pinnat paukahtelivatkin (ja ihan syystä kyllä). Olisin samanlaisia suhteita toivonut omillekin lapsilleni.

Vierailija

olisivat mielellään enemmänkin...Ja ovat selviä auktoriteetteja lapsille, uskovat kyllä mummoa aika nopsaan, vaikka toki noita valtataisteluja käydään.

IKINÄ ei lapselle kuitenkaan pitäisi sanoa noin kuin teillä mummo on sanonut, lasta ei sanota hirveäksi, ei sanota olitpa tuhma kun teit noin, lapsen tekemisiä voi arvostella ei lapsen persoonaa ja nakertaa minäkuvaa...

Vierailija

Lainaus:

Kyseessä ei pitäisi olla pelkkä velvollisuus, vaan myös vilpitön halu.






Meidän nykyvanhempien sukupolvi on mielestäni todellisia verenimijöitä. Kaikkea pitäisi saada. Yhteiskunnan ja vanhempien pitäisi aina olla ojentamassa auttava kätensä. Jospa joskus yritettäisiin selvitä ihan oman perheen voimin tai palkata sitä apua? Annetaan isovanhempien nauttia lapsenlapsistaan siten kuin heille sopii, ei ilmaisena hoitoapuna.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat