Mitkä asiat yllättivät synnytyksessä ja synnytyksen jälkeen?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Tuossa yhdessä aloituksessa kyseltiin, miltä synnytyskivut tuntuu ja siellä MUSTIKKAMAITO otti minusta todella hyvän aiheen esille, eli synnytyksen jälkeisen ajan.



Nyt mie kyselisinkin teiltä muilta mammoilta, että mikä yllätti synnytyksessä ja synnytyksen jälkeen?



Omalla kohdalla synnytyksessä yllätti se, että se ei tehnytkään niin kipeää kuin olin kuvitellut ja oli loppuen lopuksi paljon helpompaakin kuin mitä ajattelin. Olihan se tietysti todella rankka fyysinen suoritus, josta toipuminen kestää pitkään.



Synnytyksen jälkeisestä ajasta mie stressasin vähän jo etukäteen.. miten kipeänä sitä on, onko runsasta vuotoa ja kivuliaita jälkisupistuksia. Ei ollut onneksi kumpaakaan, eikä repeämäkään haitannut tikkeineen pitkään. Suurin yllätys oli tuo henkinen puoli, sitä oli niin tajuttoman herkkänä kaikelle.. joka asia itketti taikka nauratti ihan hirveästi. Tasaisesta ja seesteisestä olotilasta, joka oli tullut tutuksi raskausaikana, ei ollut enää tietoakaan.



Nämä nyt tuli mieleen, tulee varmaan enemmänkin jos miettii.. Mutta mites muilla?

Sivut

Kommentit (53)

Vierailija

- Supistukset voivat olla helkkarin kipeitä ja jatkua useita öitä, mutta laantua aamua kohden. Eli omalla kohdallani vasta kolmas yö järkyttävien supistusten kanssa oli SE yö, jolloin tyttäremme syntyi



- Että supistukset voivat sattua niin paljon! Kuin jalkoja olisi sahattu ja revitty irti, ihan hirveää. Supistelu hämärsi ajatukset ihan täysin, ajantaju meni ja yritti vain selvitä.



- Että epiduraalista ei välttämättä ole juurikaan lievitystä siihen valtavaan kipuun.



- Että supistuskäyrästä loppui asteikko kesken, kun supistusten voimakkuutta mitattiin.



- Että totaalisen nääntyneesä ja tärisevästä synnytyksen jälkeisestä tilasta toipuu jalkeille vuorokaudessa.



- Että tyhjentyneessä mahassa löllyvät sisäelimet saavat voimaan huonosti.



-Että rusinatissikin muuttuu Pamela Andersoniksi, kun maito nousee.



Olisihan näitä, mutta ei kukaan jaksa kaikkia mun ihmetyksiä lukea! :)

Vierailija

-ponnistaminen oli paljon odottamaani rankempaa,

-että tippa ei tullutkaan linssiin heti lapsen synnyttyä,

-että jälkisupistukset olivat kivuliaita, ja että niitä tuli vielä n. 3kk päästä yleensä imetyksen yhteydessä,

-että pissa pääsi alussa housuun eikä sille voinut yksinkertaisesti mitään..

-että n. 3-4 päivää synnytyksen jälkeen ihan kaikki itketti (suurimmaksi osaksi onnenkyyneleitä); tunnemyrsky onneksi laantui muutaman päivän jälkeen,

-että imetys ei sujunutkaan tyyliin " tissi suuhun ja syödään" , vaan sitä piti ihan oikeasti harjoitella,

-että maidon noustessa rintoihin niitä kuumotti ja pingotti niin kovasti, että soitin jopa synnärisairaalaan kysyäkseni oliko se normaalia,

-että 50m:n kävelyn / portaiden nousun jälkeen ekalla viikolla oli ihan henkihieverissä = kunto ihan pohjamudissa ekat 2 vkoa,

-että pieneen lapseen voi rakastua ja kiintyä ihan hurjan nopeasti.

HH



Vierailija

Fyysisesti olen toipunut synnytyksistä hyvin (3),ei raskausarpia,ylimääräisiä kiloja yms.Yllätyksenä tuli nämä hormonaaliset muutokset (mielialan heittelyt) ja kuinka raskasta äitiys

on ihan henkisestikin.En ollut mitenkään superonnellinen kun vauvaarki alkoi,olen alkanut nauttimaan vauvoista noin 4kk ikäisestä lähtien.alku on aina sellaista hakemista uuden vauvan kanssa.

Vierailija

* että tarvittiin muutakin kuin omat ponnistukset syntymiseen (kätilö painoi vatsan päältä, kun kohtu väsyi)



* epiduraali ei todellakaan vienyt tarpeeksi kipuja minulta



* ei tullut tunnemyrskyä nähdessäni vauvan



* kuinka huonoon kuntoon menee synnytyksen jälkeen (meinasin nukahtaa autoon kun jouduin kävelemään synnäriltä pois) ;P



* ulostaminen ei onnistunut normaalisti piiiiitkään aikaan



* vauva ei huuda koko ajan, se syö ja nukkuu sitten :)



* Kaikki alavartalon osat muuttaa paikkaansa, tai siltä ainakin tuntui, kun kävelylenkkikin teki tiukkaa



*pidätyskyky ei mennyt vaikka olikin pitkä ponnistusvaihe



* imetys ei ole maailman ihanin asia

Vierailija

*että epiduraali ei olekaan heti " kuin taivas" . Mulla auttoi vasta toinen annos, joka sitten vei jalat alta.

*samoin kivut ei loppuneet kun poika syntyi, sit vasta se kätilö alkoikin mahaa puristella.. ja sit sitä puristeltiin joka päivä sairaalassa kanssa.

*että en koekaan sitä tunnemyrskyä kun lapsi syntyy. Ne tunteet tuli pieninä purskahduksina vähitellen ja itseasiassa vasta 1kk päästä tajusin mitä oli äidinrakkauden-tunne oikeasti.

*että jo 1kk päästä synnytyksestä olin ihan valmis tekemään sen uudestaan, lähes kaipasin synnytystä, samoin mahaa. (joku hormoni oikku taatusti ;)

*että sairaalassa ei todellakaan kannusteta ja ohjata imetykseen >:(

*että maito ei nousekaan

*selvisin ilman epparia ja tuli vain ihan pieni repeämä, ulkosynnyttimiin. Se parani yllättävän nopeasti, jo neljäntenä päivänä synnytyksestä pystyin istuutumaan _melkein_ normaalisti.

*että jokunen päivä synnytyksen jälkeen kävelin tosi hassusti. Ihan kuin koko lonkka olisi ollut jäykkä.

*että synnytyksen jälkeen väsyneenä, ei saakaan nukuttua.

*että seksielämä oikeesti voi parantua synnytyksen jälkeen, paljon.

*että jälkitarkastuksen aikaan ainoa merkki synnytyksestä on löllömaha ja raskausarvet. Lääkärikin kysyi että tuliko tänne mitään? Ja mies vakuuttaa että samalta tuntuu <3

Vierailija

*synnytyksen jälkeen, syödessä maha venyy alaspäin kuin vedellä täytetty ilmapallo jota roikutetaan vaan suuaukostaan. Ihmettelin pari päivää mikä on tää tunne aina syönnin jälkeen, mutta sitten tajusin että kohtu ei enää kannattele ja litistä mahalaukkua ylöspäin



*että osastolla on toosi tylsää mutta silti mielenkiinto ei riitä tekemään mitään, eikä lukemaan mitään. Ei olisi yhtään vähempää voinut kiinnostaa joku janina frostell joka oli uusimmassa annassa silloin.

Vierailija

- Ponnistusvaihe voi olla täysin kivuton

- Ponnistaminen muutenkin voi olla helppoa eikä vaadi mitään yli-inhimillisiä ponnisteluita

- Jälkivuoto on TODELLA runsasta ekat päivät

- Jälkisupistuksista kukaan ei muistanut mainita etukäteen

- Maidonnousu voi nostaa kuumeen ja todella sattua

- Maidon noustua alkaa tosissaan hikoiluttaa ja hiki haista kamalalta

- Kaikki vauvat eivät osaa imeä luonnostaan, toiset vauvat ovat väsyneitä ja kellastuvat ja tarvitsevat lypsymaitoa :-/

- A-kupin rinnoistakin voi tulla litrakaupalla maitoa päivässä :)



Tämän tokan synnytyksessä yllätti ainoastaan se, että synnytys voi olla aivan mahtava ja suorastaan miellyttävä kokemus. Että vajaa nelikiloinen jötkäle voi todellakin tulla ulos alakautta helposti ja nopeasti jättämättä minkäänlaisisia vaurioita tai jälkiä kudoksiin, niin että samantien alapää tuntui ihan normaalilta eikä yhtään kipeältä. En todellakaan uskoisi jos en olisi itse juuri kokenut.

Vierailija

* kuinka huonosti kestin synnytyskipua - nyt oksensin kivusta ja ilokaasusta kaaressa...



* kuinka nopea synnytys voi olla



* se rakastamisen tunne, joka omaan vauvaan kuulemma tulee samalla hetkellä, kun lapsi syntyy, ei tapahtunutkaan minulla välittömästi



* kuinka kipeä epparihaava + hematooma voi olla, ja pitkään



* kuinka hankalaa oli kakalla käynti



* miten hankalaa imettäminen aluksi oli (... myöhemmin kyllä aivan ihanaa!!)



* kuinka isoiksi tissit tulivat... :)



* kuinka runsasta jälkivuoto oli



* kuinka upeasti isä otti vastuuta vauvasta, kun itse oli vielä huonossa kunnossa



* kuinka mukava suhde meillä huonekaverin kanssa muodostuikin - toivottavasti elinikäinen ystävyys (...olemme aloittaneet suhteemme pohjalta...)



* kuinka nopeasti ajatus pikkukakkosesta tulvi mieleen...



- Nuutu -

Vierailija

synnytyksessä että ei voikaan tehdä muuta kuin maata kun ne vikat avautumissupistukset tulee, ettei ilman kipulääkettä synnyttäminen olekaan kamalaa, vaan se jälkikäteen ompeleminen, että kätilö voi vittuilla, että lääkäri ei usko pelkästään naaman ilmeestä että kyseessä on todella supistukset, jotka vievät synnytystä eteenpäin, että vauvan saaminen rinnalle ei tunnukaan yhtään miltään, sitten että imetys ei ole helppoa, vauva voi kellastua ja joutua eri osastolle, että maitoa ei tule yhdestä reiästä =)))), että vauvan kanssa ei olekaan " tuttu" vaikka se on yhdeksän kuukautta ollut masussa mukana, että istukan synnytys on niin helppo juttu, että mies on tollo, hmm jokohan tämä riittää...

Vierailija

-Että synnytyksessä ei välttämättä tule repeämiä.



-Että jos istukka ei irtoa, se irrotetaan nukutuksessa. Leikkaussaliin lähtö pelästytti, olin tottunut yhdistämään leikkaussalin johonkin tosi vakavaan.



-Olin odottanut huumaavia onnen ja rakkauden tunteita synnytyksen jälkeen, olinkin väsynyt ja itkuinen, masentunutkin ilman syytä. (...ne hormonit...)



-Virtsankarkailu yllätti.



-Jälkivuodon runsaus ja kesto, se kesti monta viikkoa, vaikka kaikki oli ok. (ei siis kohtutulehdusta tmv.)



-Heikko kunto. Vielä viikko ennen laskettua aikaa vaapuin kymmenen kilometrin lenkin, ja muutenkin kävelin paljon synnytykseen asti. Synnytyksen jälkeen olin vähällä pyörtyä huoneesta toiseen kävellessäni.



-Että imetys onkin taitolaji, eikä luonto aja tikanpoikaa puuhun.



Vierailija

huolestuisi, se että lääkäritkin tosiaan mokaavat, se että lapsi melkein kuoli, se että jouduimme elämään vauva-ajan erityisen suuren huolen kera...ja ennen kaikkea yllätti se, että anteeksi ei pyydellä

Vierailija

Synnytyksen kesto: Esikoisen synnytys kesti 7,5h. Toinen synnytys kesti 1,5h. Vaikka asumme 10min päässä sairaalasta, sinne tuli kiire! Se oli suoraan saliin ja ponnistamaan ja vauva syntyi, kun olin ollut sairaalassa 20 minuuttia.



Synnytyksen helppous: Jaksoin heti käydä suihkussa ja jos epparihaavaa ei olisi ollut olisi tuntunut siltä, kuin ei olisi synnyttänytkään. Esikoisesta olin vielä 3 päivää synnytyksen jälkeen niin heikossa kunnossa, että taju meinasi lähteä, jos oli pitempään pystyssä.



Nopea toipuminen: Synnytyksestä on nyt viikko ja olen loistavassa kunnossa. Epparihaavakaan ei ole vaivannut enää pariin päivään.

Vierailija

Reilu vuosi sitten esikoinen syntyi ja yritän muistaa mikä yllätti, ainakin



-miten urhea olin synnytyksessä, tykkäsin siis siitä kivuista huolimatta

-ammeessa lilluminen ei tuntunutkaan hyvälle vaan suihku oli parempi

-synnytyksen jälkeen kun vauva laitettiin rinnalle, tungettiin heti rintakumi nännille ennen kuin edes kokeiltiin muuta

-miten imetys sattui ja ei onnannut millään ilman rintakumia

-jälkisupistukset oli kamalia, ja ne tuli etenkin imettäessä, mikä lisäsi sen epämukavuutta

-miten sairaan hyvältä sairaalan ruoka maistui ja miten paljon tuli syötyä ekoina viikkoina

nämä tulivat nopsaan mieleen



Kovasti kaipaan synnyttämään vaikka pikkukakkosen yritystä ei ole edes aloitettu.

Vierailija

* synnytys teki NIIN kipeää eikä kipulääkitystä saanut tarpeeksi

* ponnistusvaihe sattuikin eniten

* kivut ei loppuneet synnytykseen, ompeluvaihe sattui ja parantuminen kaikesta vasta sattuikin

* imetys on niin hankalaa ja kaikki ne ongelmat mitä voi olla tuntui tulevan juuri minulle ja ekstraa kaupan päälle ;)

* kuinka isoksi ja kipeäksi rinnat voi turvota

* imetyshormonit

* jälkivuoto voi kestää ikuisuuden ja olla runsastakin runsaampaa, siis ihan kamalan runsasta

* mitä kaikkia vaivoja alapäähän voikan tulla synnytyksen seurauksena

* maha on todella löllö, eikä sille auta kuin aika ja vasta myöhemmin iso vaivannäkö

* vauvalla voi olla selittämättömiä vatsavaivoja, jotka on pahempia kuin varsinainen koliikki, ja joille ei vaan voi mitään muuta kuin kärsiä se puolisen vuotta

* kuinka sisäänpäinkääntyneeksi sitä voi tulla synnytyksen jälkeen

* kuinka itketti ekat vuorokaudet

* kuinka paljon lapsen saaminen muuttaa ihmistä



rv38+4 ja en tiedä olenko yhtään " valmiimpi" tälle kakkosellekaan ;)

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat