Onko muita, jotka ei oikein ymmärrä termiä " yhteiset rahat" ?

Vierailija

Taidan olla tämän palstan mittapuulla outo, kun minusta ajatus yhteisestä tilistä ja yhteisistä rahoista on täysin utopistinen.



Älkää käsittäkö väärin, ei meillä todellakaan jaeta jääkaapin ruokia nimilapuin, tai lasketa kaupassa sentilleen että ostokset menevät tasan. Kuitenkin molemmilla on omat tilit, laskut ja lainat ym. maksetaan kutakuinkin puoliksi, asiaa sen kummemmin ajattelematta. Molempien tililtä menee sama summa lainanlyhennyksiin, laskuja taas maksetaan suurinpiirtein vuorotellen. Mikä tässä on monen mamman mielestä niin kauheaa? Minä en ennen tätä palstaa ollut kuullutkaan yhteisestä tilistä, vaan olen pitänyt itsestäänselvänä että aikuisilla ihmisillä on omat tilit. Näin ajattelee myös kaikki tuttuni, joiden kanssa aiheesta on ollut puhetta.



Johtuisiko tämä asenteeni siitä, että olen nuoresta asti tehnyt töitä, maksanut itse laskuni ja tienaan nyt suht' hyvin? Alkaako " yhteiset rahat" kiinnostaa siinä vaiheessa, kun nainen on pa ja mies varakas? En nimittäin tunne yhtään miestään paremmin tienaavaa naista, joka hehkuttaisi yhteisten rahojen ihanuutta, toisin kuin nollatuloiset kotiäidit!

Sivut

Kommentit (150)

Vierailija

Toki meillä on omat tilit molemmilla, mutta käytännössä niillä olevilla rahoilla maksetaan kaikki menomme sen mukaan, missä enemmän rahaa on eli rahat ovat yhteiskäytössä. Ja vain toisen tililtä menee rahaa säästöön, kun toisen tililtä menee lainanlyhennykset. Mielestäni tämä toimii loistavasti ja on reilua molempia kohtaan.



Ennen meillä oli oikeastikin omat rahat, mutta se kaiken puoliksi laskeminen alkoi ottaa päähän ja naimisiinmennessä päätimme muutenkin, että kaikki on yhteistä - yhdessähän tätä kotia ja taloutta pyöritetään. Ei olisi mitään järkeä ylläpitää kahta eri elintasoa yllä (olemmekin tasanneet menoja aina sen mukaan, mikä toisen taloudellinen tilanne on ollut eli kun luottamus pelaa, toinen on voinut vaikka opiskella toisen käydessä töissä pelkäämättä, että menee itse vararikkoon toisen elellessä herroiksi). Mielestäni samassa perheessä ei voikaan olla kahta eri elintasoa!



Naurettavimpia minusta ovat ne " omat rahat" -ihmiset, jotka joutuvat pulaan esim. jäädessään kotiin lapsia hoitamaan - millainen ihminen rankaisee puolisoaan yhteisten lasten hoidosta mm. vaatimalla silloinkin kulujen tasaamista, kun ansaitsee itse kymmenkertaisesti enemmän?

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Itse olen tehnyt sellaisen huomion että niillä tuttavilla joilla on ns. omat rahat ja tilit niin heillä parisuhdekkin on sellainen huterampi. Nämä ystävät eivät ole rakastuneet " täysillä" kumppaniinsa.

Mutta sitten ne perheet joissa rahat ovat alusta lähtien olleet yhteiset niin heillä suhteen on tarkoitus kestää läpi koko elämän. Toiseen ihmiseen luotetaan ja häntä todellakin rakastetaan!!!

Näistä mun ja sun rahat ihmisistä on useita jo eronnut taikka alkanut pettämään puolisoaan... Siihen perustuu minun arvioni asiasta!




Siinä taas psykologiaa a´la kotiäiti. Johtuisikohan luulosi siitä, että jos joutuisit itsekin tienaamaan rahaa (joita miehesi tuhlaisi), tulisi suhteestanne huterampi, sillä et saisi enää mieheltäsi sitä mitä halua = rahallista hyötyä ja elintason nousua.



Sinulle siis täysillä rakastuminen on yhtä kuin hyötyminen toisen rahoista. Fine by me.



P.S. Nämä yhteiseten rahojen puolustajat ovat sitten niitä, jotka vanhempana itkee olematonta eläkettä ja surkeaa rahatilannetta, kun mies kyllästyy huoltajan asemaansa ja etsii naisen, joka kantaa kortensa kekoon.

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Ihan selvää kateutta sitä kohtaan, että toisilla on perheessä syvä luottamus kumppanien kesken.



Kyllä se on aikojen alusta tarkoitettu, että mies ja nainen mennessään yhteen muodostavat syvän liiton, jossa kaikki on yhteistä ja yhteistä hyvää ajatellaan aina ennen omaa parasta.






Eikös se liitto muka sitten ole syvä, kun YHDESSÄ tienataan rahat perheen eteen? Vai onko ainoa luottamuksen osoitus se, että toinen tienaa ja toinen tuhlaa?

Vierailija

Kumpikin saa palkkaa ja kumpikin osallistuu elämisen kuluihin.. Kumpikin tietää toisen pankkikortin numeron, jotta voi tarvitessaan nostaa toisen tililtä. Toisinaan kun käy niin, että oma tili tyhjenee ennen palkkapäivää.. Kun mietimme, paljonko on rahaa jäljellä, emme mieti minulla X:n verran ja sinulla Y:n verran vaan meillä on XY:n verran..

Vierailija

Enpä ole näin makeasti ikinä nauranut;DD



Eli yhteenveto. Jos on erilliset tilit, niin kumpikaan ei ole kotona hoitamassa lapsia.

Jos yhteiset tilit, toinen on nollatuloinen kotiäippä.



Voi hyvä luoja, en ole missään nähnyt näin suoraviivaisia vetoja mitä täällä *kierii naurusta*

Vierailija

Mies on siis velvollinen maksamaan naiselle



a) yhteiskunnan tuista, joita nainen saisi jos olisi sinkku (=on miespaskiaisen työssäkäynnin syy, että nainen menettää tuet, hyi!)



b) kotitöistä, joista nainen tekee ehkä puolet (puolet kotitöistä jää miehelle, joka tekee ne ANSIOTYÖN lisäksi, mutta sehän on eri asia)



c)siitä, että nainen on kotona



Täten arvioituna enpä suosittele naimisiinmenoa kenellekään. Jokainen nainen maksaa satoja tuhansia euroja miehelle. Eikö olisi halvempaa käydä rehellisesti h****a?

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


että elättää sinut mielellään. Kummallisia minun mielestäni on tilanteet, joissa on järjetön elintasokuilu puolisoiden välillä tai maksetaan jotain lapsivakuutusta velkana toiselle takaisin. Mutta ehkä nuo sopii joillekin ja joillekin se oma " itsenäisyys" on niin tärkeä asia. Minä en taas noita tilanteita näe muuta kuin toisen itsekkyytenä.




Vierailija

Meillä on yhteinen tili, mihin tulee kummankin palkat ja lapsilisät.

Olemme kumpikin olleet työelämässä 17 vuotiaasta asti, joten kumpikin on tottunut hoitamaan omat asiansa. Mutta kun menimme naimisiin, koimme helpommaksi sen, että mies lopetti tilinsä ja laittoi palkkansa tulemaan minun tilille. Yhteinen tili laitettiin tai-tiliksi.

Lisäksi meillä on säästötili, minne siirretään kaikki ylimääräinen, mikä jää kuun lopussa.

Kummallakin on oma pankkikortti tilille. Mutta nyt kun on yhteinen tili, on aina tarkalleen tiedossa, paljonko taloudessa on rahaa.

Lapsilla on omat tilit, mihin siirrämme yhteiseltä tililtämme joka kuukausi kuukausirahan.



Minusta meillä on todella omaa rahaa kummallakin. Kumpikin käyttää yhteistä tiliä ihan omien tarpeiden mukaan, koska siellä on aina runsaasti rahaa.

Vierailija

Meinimme naimisiin ja muutimme yhteen sen jälkeen, nyt ollaan 4v. oltu samaa perhettä. Heti ensimmäisenä pankkipäivänä kävimme muuttamassa omat tilimme yhteisiksi. Toisesta tilistä tuli säästötili ja toisesta käyttötili.



Alkuun olimme molemmat yhtä p.a., eli opiskelijoita. Rahaa oli vähän ja sen käyttäminen piti miettiä tarkkaan. Koska mitään ei jäänyt yli, niin ei voinut ajatella että molemmilla olisi ollut yhtä paljon " omaa rahaa" , kun mitään ei siis jäänyt vuokran, ruuan ja laskujen jälkeen ylimääräistä. Kesätyötienesteistä laitettiin aina sivuun säästötilille, niitä rahoja käytettiin sitten yhdessä harkiten kodin hankintoihin, vaatteisiin, harrastuksiin jne. Ei ollut mitään mieltä vahtia mustasukkaisesti sitä, että saivatko molemmat yhtä paljon käyttää rahaa, sillä sitä rahaa tosiaan oli vähän! Piti priorisoida, sille ostetiin talvikengät kenen entiset oli hajalla, sille harrastusvälineitä kuka tarvitsi, sille silmälasit kenen näkö oli huonontunut.



Jos olisimme kumpikin käyttäneet vuokraan, laskuihin ja ruokaan yhtä paljon, niin tilanne olisi ollut tämä: mies tienasi enemmän kesäisin, joten hän olisi voinut käyttää kaikki loput rahansa harrastuksiin ja vaatteisiin jne. Minä en olisi saanut hankittua uusia silmälaseja millään. Enkä vaatteita. Minun " omat rahat" olisi kuluneet nopsaan, noin 50e/kk olisi jäänyt vaatteisiin, meikkeihin, niihin silmälaseihin jne. omaan kulutukseen. Miehestäni tämä ei ollut oikein, joten hän mieluusti maksoi osan kulutuksestani siten, että käytimme molempien rahat niiden alkuperästä välittämättä ensin yhteiseen elämiseen ja sen jälkeen tarveharkintaiseen " ylimääräiseen" .



Nyt olemme molemmat työssäkäyviä. Minä tienaan enemmän kuin mies tällä hetkellä. Minusta on kiva, että voin nyt kantaa isomman korteni kekoon! Edelleen yhteinen tili, jonne molempien palkka tulee ja josta kaikki menot maksetaan. Pakollisten menojen jälkeen jäljelle jäävä joko käytetään esim. sisustukseen, lapsen isoihin hankintoihin, lomailuun, säästetään tai mitä milloinkin. Kummallakin on oikeus nostaa tilitä rahaa jos tarvii, eikä tarvi kysellä lupaa. Kummallakin on myös velvollisuus miettiä, mihin perheen rahaa kuluttaa. Toisaalta taas molemmilla on oikeus myös välillä " tuhlata" johonkin periaatteessa turhaan ;) Emme siis kyttää toistemme rahankäyttöä, koska luotamme toistemme arvostelukykyyn täysin. Rahasta ei tarvitse riidellä.



Ehkä tällainen rahojen yhteisyys nimen omaan vaattii sitä luottamusta. Sitä, että molemmat ovat sitoutuneet siihen, että perheen (etenkin lapsen) etu ajaa oman edun edelle. Että halutaan ensin ajatella yhteistä hyvää, että osataan luopua siitä itsekkyydestä ja oman edun tavoittelusta. Mutta tokikaan kaikista ei tähän ole.



Niin ja siis me mieheni kanssa olemme molemmat olleet töissä koko ikämme, siis lapsesta asti tienanneet omat taskurahamme. Itse olen maksanut omat vaatteeni yms. 13v. iästä, enkä siis ole saanut mitäänlapsilisä käyttööni, vaan omilla tienesteillä ostanut tarvitsemani! Ei olisi ollut pakko, mutta halusin näin. Eli kyse ei totta tosiaan ole siitä, ettemmekö olisi oppineet rahankäyttöä, päin vastoin!

Vierailija

Meillä on yhteinen koti, yhteiset lapset, yhteinen elämä ja yhteiset rahat. Yhdessä sovitaan isommista ostoista ja yhdessä maksetaan. Yhteistä on myös luottamus. On paljon helpompaa kun ei tarvitse pelata monilla eri tileillä ja koko ajan laskea maksaako molemmat varmasti oman osuutensa menoista. Tämä on meidän valinta.

Vierailija

Meillä minä olen se rikkaampi. (En niinkään tulojen vaan valtavan omaisuuden vuoksi.) Olen samaa mieltä sen kanssa, joka kirjoitti, että perhe on yksikkö. Pikkumaiset, typerät, tylsät ja ärsyttävät ihmiset puhuvat rahasta, ajattelevat rahan jonain itsenäisyyden mittarina ja puhuvat tuohon sävyyn " nollatuloisista kotiäideistä.







Vierailija:

Lainaus:


nämä nollatuloiset kotiäidit eivät tietenkään asiaa ymmärrä ..... meillä on aina ollut omat tilit jonne palkka menee ja laskut maksetaan suunnilleen puoliksi ja minä suurempituloisena maksan jos ostetaan jotain ylimääräistä (tv, huonekaluja, polkupyöriä jne) ei mitään ongelmaa. haluan oman palkan omalle tilille - tietenkin




Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat