En mee synnytykseen

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Istun odottamassa niinku Vito Corleone ja meen tarkastaa tulokset sitten kun homma on valmis. Synnyttäminen on naisten hommaa.

Sivut

Kommentit (27)

Vierailija

No se on sun asias. Mä en jättäisi homaaa väliiin mistään hinnasta. Vaimo pääsee kokemaan jotain uniikkia tässä elämässä, en varmasti jää pois. Kuolemaa tulee vielä vastaan aivan riittävästi, nyt otan vastaan kaiken saatavissa olevan elämän.

Vierailija

No meillä mies saa joka tapauksessa itse päättää tuleeko mukaan synnytykseen vai ei. Ukko on sanonut, että haluaa olla mukana. Itse asiassa kyllä vähän huolettaa. Minä tiedän, että kestän synnytyksen, miehestä en sitten menisi vannomaan. Henk.koht. en jaksaisi katsoa salissa miehenkin perään, haluaisin vaan pakertaa vaavan ulos kunnialla ilman, että kukaan heikkohermo alkaa oksentaa tai pyörtyillä vieressä.

Vierailija

Olin ensimmäisen synnytyksessä.Joku kirjoitti ettei jäisi pois mistään hinnasta.Aika outoa,itse jäisin aika mitättömästä summasta pois ko. toimenpiteestä,ei se niin kivaa ollut kuunnella.Ei vaimoni ainakaan halunnut kädestä pidellä, eikä juuri mitään virkaa siellä tuntunut olevan,hoitaj kyseli koko synnytyksen ajan minulta, onko heikko olo ja tekeekö huonoa.Vastasin,että kuuntele tota toista,sitä saattaa jopa sattua.En voi ottaa osaa kenenkään tuskaa enkä myötäelää sitä,uskon,että vaimoni olisi selvinnyt hommasta yhtähyvin olin minä siellä tai en.Ja järvi taitaa olla kohta väkeä pullollaan jos saunan taakse menee,mein sauna on aikas rannassa...

Vierailija

fronsulle terveisiä:

Joko oot oma muija mutta oot vaihtanu käyttäjätunnusta tai itäeuroopan paluumuuttaja, jolle on jääny päälle kultanen sosialismi ja sen periaatteet, että omia mielipiteitä ei ole ja jos on mennään sitte sinne saunan taakke...



Lila75 terveisiä sullekin:

Kastraatiota olen ihan omaehtosesti harkinnu, mutta kun toi muija pahus haluis vielä lisää lapsia...

Mut jos kuitenkin jätettäs noi toiset puoliskot pois tästä kirjottelusta ihan suosiolla, ettei mene ihan väärille linjoille.

Sinähän et sitä tiedä miten minä olen kieltäytynyt synnytykseen menon tai olenko ollenkaan. Kaikissa mukana olen ollu.



Ja molemmille ihan yhteisesti (olettaen että molemmat on naisia):

Mitä te täällä vineette, eikös tämä ole isien palsta jossa vaihdetaan isien kesken kokemuksia erilaisista asioista.



Terveisin arc03

Vierailija

voi teitä pikku raukka miehiä kun nyt joudutte synnytykseen katselemaan. oli naurussa pitämistä kun luin ruikuttavaa tarinaa siitä kuinka vaimolle piti ihan ikkunaa avata kun toinen " vaan" synnytti. kieltämättä käsittämätöntä, että joku nainen on viitsinyt ottaa miehekseen tuollaisia valittajia. saanko arvata..olette myös sivareita? oikein kunnon tissi poskia? :)

luojan kiitos ihan oikeita miehiä on vielä myös suomessa... mutta tietty niitä ei riitä kaikille naisille ja jotkut joutuu tyytyyn tuommoisiin ruikuttaviin raukkoihin. säälin naisianne.

Vierailija

Anteeksi tunkeilu miesten palstalle. Haluaako vaimosi sinut mukaan synnytykseen? Jos haluaa ja jos sinä rakastat häntä, etkö miettisi asiaa uudelleen. Oletko ajatellut miten paljon nainen joutuu kestämään kipua synnytyksessä? Itse olen synnyttänyt puoli vuotta sitten. Vieläkin muistan selvästi miten kovia kivut olivat. Repesin pahasti lantioluitani myöden, ja tuska oli helvetillistä. Ainoa valopilkkuni ja turvani kamalassa tuskassa oli rakkaan mieheni turvallinen käsi jossa roikuin kuin hukkuva ja hänen rohkaisevat silmänsä jotka viestivät:" kyllä sinä selviät" . Miehen läsnäolo on todella tärkeää. En edes odottanut häneltä muuta kuin läsnäoloa. Mieheni oli kokoajan yläpäässä pitämässä kädestä kiinni, ja henkisesti mukana touhussa. Hänen ei tarvinnut nähdä verisiä yksityiskohtia. En tiedä miten olisin selvinnyt ilman häntä. En ymmärrä miten miehet voivat edes ajatella sellaista vaihtoehtoa ettei osallistuisi synnytykseen. Onhan naisenkin pakko, ja yhteinen se lapsi on. Ja nainen sen kaiken kivun joutuu kestämään. Miehen tarvitsee vain istua ja pitää kädestä, voi kauheaa! Ajattele vaimoasi sen tuskan keskellä ihan yksin, ilman tuttua rakasta miestä. Miten pienellä asialla saat koko synnytyksen tuntumaan vaimostasi siedettävämmältä. nYt olen kirjoittanut vain synnytyksen negatiivisesta puolesta, mutta entäs se uuden elämän syntymisen ihme. Kun pienen lapsensa näkee ensimmäisen kerran, se on jotain ainutlaatusta. Hienommalta se tuntuu kun on YHDESSÄ puserrettu hänet maailmaan. Tiedän että synnytykseen mukaan lähteminen voi pelottaa, näkeehän siellä rakkaansa kovissa kivuissa, kun ei itse voi asiaa helpottaa. Jos vaimosi ei halua sinua mukaan, sitten asia on ihan toinen. Mutta tsemppiä nyt synnytykseen ja tulevaan vauva-elämään, nauttikaa ihanasta tuhisevasta nyytistä.

Vierailija

Täällä naisnäkökulma myös. Minä ainakin kysyin mieheltäni että haluaako hän tulla mukaan ja jos ei olisi halunnut, kyllä tulijoita olisi ollut läheisissä ystävissäni. Mutta onneksi hän halusi, ja meillä mies on molemmilla kerroilla ollut aivan ihana, ei ole hösännyt liikaa. Mutta tiedän että on myös naisia jotka eivät halua miestään sinne ja sekin on heidän asiansa. Ei pidä liikkaa seata toiseten asioita. Jos joku täällä netissä sanoo ettei mene synnytykseen niin sou vat? Olkoon menemättä. Eipä nuo miehet muutu miksikään vaikka siellä olisvat olleet.

Vierailija

Äidin näkökulma asiaan: SAMAA MIELTÄ! Isät vaan pois synnytyksestä. Siellä ne vaan turhaan sotkeutuvat äidin ja vaavin alkavaan vuorovaikutukseen. Sama kotona! Isät hoitaa kaupassa käynnin, siivouksen ja ruuanlaiton + palvelevat väsynyttä äitiä. Äiti saa keskittyä täysin vaaviin ainakin ensimmäiset kaksi kuukautta -RAUHASSA!!!!

Vierailija

Anteeksi mutta sinulla on aika omitunen ajattelutapa.

Miksi et muka voisi olla Vaimollesi tukena kun hän

synnyyttää lapsesi.

Ei miehen asema ole vain maksaa kaiki kulut joita

syntyy, vaikka ne ovatkin tähti tieteelisiä.

Ajattele kun menet mukaan, että se on sama kuin

auton osto ilman tinkimistä. Saat sen jonka halusit.

Se on sinua ja haluat olla mukana kun se syntyy.

Se on sinun suunittelema, tai siis oasittain.

Vierailija

Eli jos sille tuntuu isästä etti halua niin miksi pitää pakottaa?

Itellä oma ukko halus jokaiseen vapaaehtosesti mukaan, nuorimmaisen tekohetki kun läheni niin ilmoitin ukolle että otan tyttökaverin tukihenkilöksi ja iskä saa jäähä kotia.

Itse olen ollut ystäväni synnytyksissä tukihenkilönä 2 kertaa koska mies ei mukaan halunnut, ei voi katsoa verta, saattaa jopa pyörtyä pätkähtää..

Ja kyllähän se niin on että paremman " avun" eli henkisen ja fyysisen tuen saat jos mukana on sellainen joka on jo ainakin kerran synnyttänyt itse... Eli kunnioitetaapa isienki päätöksiä kieltäytyä mukaan lähtemästä jos kerran itsestä tuntuu ettei siihen pysty.

Vierailija

Assman:

Lainaus:


Istun odottamassa niinku Vito Corleone ja meen tarkastaa tulokset sitten kun homma on valmis. Synnyttäminen on naisten hommaa.




Olen samaa mieltä, vaikkakin mukana olen ollu neljä kertaa. Ja jokanen kerta on ollu tuskaa täys.

Hiaro siinä sitten selkää, jalkaa, hanuria jne. ja koskaan ei oo hyvä, aukase ikkuna kun on kuuma ja kuka ***tana sen ikkunan aukas kun palelee...

Olo on vaivautunu kun emäntä huutaa ja kätilö höpöttää että tällästä tää on... peet ja koot pitkin lattioita ja siihen vielä verta...yäk. Kuka tommosta kaipaa, paitti muija, nytkin taas hiplaa noita vauvan rättejä ja yrittää päästä saman peiton alle.

Itku, että ihminen on heikko... Kolme kertaa oon päättäny, että se eka kerta riitti, mutta sinne sitä vaan joutuu mukaan...

Sillä mitään tekemistä rakkauden kanssa ole...

Jos emäntä tosissaan rakastas nin se sanois, että mee vaikka baariin siks aikaa, olisit vähän ilosempi kun tuut takas. Mut ei, kun väkisin raahataan sitä syntymän ihmettä kattomaan.

Samaan aikaan pitäs videoida, ottaa kuvia ja pitää kädestä. Ja mitä jää käteen?? " miks ei oo valokuvia syntymän ihmeestä ja miks on videolla pelkkää reittä kun se on niin paksukin kun nestettä kertyy jalkoihin..." Selitä siinä sitten, että sua rakas kädestä pitelin...



Assman, iso käsi sulle!

Vierailija

Melkoinen ruudinkeksijä olet: milloin se synnytys olisi ollut miesten hommaa? Sen sankariteon ja raa-an työn tekee nainen yksin ja vain nainen. Mies voi toki olla mukana tärkeänä henkisenä tukena, jos kanttia siihen löytyy. Omasta miehestäni oli ainakin synnytyksessa todellista tukea ja tapahtuma lähensi meitä entisestään. Toisaalta, mitä ihmeen väliä sillä on, jos et mene synnytykseen. Kukapa siitä kärsisi?

Vierailija

ei kai meitä miehiä kukaan sinne pakota?meillä kotona ainakin on tilanne moinen,että itse haluan mukaan...



ja se että täälä itkette sitä kuinka hirveätä on kun on verta ja k**ta ja p**aa,samoja tuntuupi olevan teillä tuo ajatusmaailmanne taso!

ja hieman sovinistin vikaa kuulu kaikissa olla,mutta osille tosiaan toivon että naisenne lukevat tämän topicin ja ymmärtävät kuinka syvällisesti TE heitä rakastatte. En myöskään halua pahoittaa kenekään mieltä tällä,jokaisen oma asia meneekö mukaan synnytykseen vai ei,mutta tuskin se hirveesti päätöksentekoa helpottaa jos täällä siitä itkette...tai noh,kukin panee tyylillään,ei siinä muiden neuvoja tarvita.



kiitos!

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat