Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Lähetin juuri tällaisen viestin miehelleni:

Vierailija

.

Sivut

Kommentit (159)

Vierailija

ruokaa, laittaa nukkumaan ajallaan.



Sinä elät kuin yh ja siitä ei todellakaan ole syytä olla ylpeä! Ja ilmeisesti olet itsekin hiukan pinallinen, päättelisin niin listastasi miehesi " hyvistä ominaisuuksista" . Minulle ainakin hyvä isä on tärkeämpi seikka miehessä kuin ulkonäkö tai taiteesta pitäminen.



Tsempit sinulle ap ja voimia jaksaa yksinhuoltajana ja hotellin pitäjänä...

Vierailija

Kerätkääs naiset nyt niitä kiviä ja tähdätkää...Myönnetään nyt tämäkin sitten. Petin, jäin kiinni ja sain anteeksi. Nyt sitten huomaan, että anteeksi voi antaa, muttei unohtaa. Sitä saa siis, mitä tilaa. Tämä tapahtui ennen yhteenmuuttoa ja lapsen saattamista alulle, ja luulin silloin suhteemme kaatuvan siihen. Mies kuitenkin antoi anteeksi ja halusi jatkaa. Luulen, että tuo siihen hänen mustasukkaisuuteensa vaikuttaa, eivät hänen omat töppäilynsä. Ihan itse olen sen saanut aikaan.



Epäilin miestä silloin kaikenlaisesta touhuilusta selkäni takana ja raivopäissäni menin sitten " kostoksi" sänkyyn toisen miehen kanssa. Se oli typerää, kamalaa, itkuista ja turhaa touhua. Jäin kiinni rysän päältä ja kaiken lisäksi selvisi, että iha turhaan olin äijää epäillyt. Tappelimme kolme päivää putkeen ja kummatkin itkimme itsemme kipeiksi. Lopulta todettiin, ettei millään voida erota ja suhde jatkui sen jälkeen paljon parempana. Jotenkin saimme kaikki epävarmuudet ulos ja puhdistimme ilmaa.



Luulen, että nuo vanhat möröt vaanivat miestäni tuossa mustasukkaisuus-asiassa. Ovat nyt tulleet ajankohtaisiksi, kun olemme ihan " oikea pariskunta" ja hänellä on todella jotain menetettävää. Nyt vain on niin, että jos lupaa antaa anteeksi, niin sitten myös pitäisi antaa. En voi tuota kiviriippaa loppuelämääni kantaa. Tuntuu, että minun pitää aina vain olla kiitollinen siitä, että sain anteeksi, lopun ikääni todistella luotettavuuttani ja antaa miehen kostaa pahat tekoni minulle aina vain uudestaan ja uudestaan. En minä tällaiseen ole lupautunut. Miehen pitäisi oikeasti osata antaa anteeksi ja luottaa.



Mutta ei tuolla jutulla kaikkia näitä ongelmia selitetä. Meillä on todella pitkä tie edessämme, jos aiomme saada tämän suhteemme vielä toimimaan. Kunhan vain nyt tietäisi, mitä mies on valmis meidän eteemme tekemään. Puheiden aika taitaa olla ohi. Odota pari päivää ja sitten nostan taas kissan pöydälle. Jos hänellä ei edelleenkään ole mitään konkreettisia ehdotuksia, en taida enää jaksaa. Pakkaan kamat.



Ap

Vierailija

Mitäköhän tuo tarkoitti? Pitäisikö minun syyttää itseäni siitä, jos miehelle ei perhe-elämä riitä?



Ok, jos olisin nalkuttava, räjähtäneen näköinen muumimamma, voisin ehkä mennä itseeni. Mutta kyllä nyt on j...lauta niin, että kyllä minun pitäisi miehelle kelvata tällaisena kuin olen. Maistuis varmaan muillekin...ja hänen olisi syytä se muistaa.



Ap

Vierailija

Mun yhdellä ystävällä on vähän samantapainen tilanne, tosin lapsi on jo 4vuotias. Isä ei ole koko neljän vuoden aikana noussut yhtenäkään yönä lapsen luokse, ei ole yhtenäkään aamuna noussut aiemmin, jotta äiti saisi nukkua pidempään, viikonloput rällää juovuksissa kaupungilla kavereitten kanssa.. mä en tollasta katselis hetkeäkään vaan ottaisin härkää sarvista.



Meillä mies ei tee niin paljon kun haluaisin, mutta tekee silti. Hän valittaa, kun meillä on sekaista, mutta ei tee mitään sen eteen. imuroinut on ehkä kymmenisen kertaa viimeisen kuuden vuoden aikana.

Hän jää kotiin ja nukkuu aamut kun minä kiireessä laitan lapset valmiiksi ja vien ne hoitoon, päivän ajan mies pelaa tietokoneella..



Mutta; meillä mies tekee useimmiten ruoan, pesee pyykit, ruokkii lapset, antaa minun mennä jumppiin ja koiran kanssa kahden lenkille.. Ottaa vastuun lapsista, kun näkee, etten minä jaksa välillä. On meidän kanssamme juhlat kuin juhlat, tai sitten lapset on hoidossa ja me olemme miehen kanssa kahden/kavereiden kanssa. Tottakai me olemme juhlat yhdessä, sillä olemme pariskunta.

Vierailija

Puheiden jälkeen tulee TEOT. Mutta taidat olla aika saamaton, koska et pysty itse muuttamaan itseäsi. Olet saanut jo monta hyvää neuvoa, jotka kaikki tähtäävät samaan maaliin. Ala elämään perheen sisällä omaa elämääsi lapsen kanssa. Siis elämään. Älä ota miestäsi tähän touhuun mukaan vaan anna katsella sivusta. Useimmiten (ette ole ainoita joilla on samantatapaisia ongelmia) riittää muutama viikko, jos suhde on aika hyvässä kunnossa - mutta teillä se voi viedä vaikka puoli vuotta. Jos mies teidät haluaa, kyllä hän siinä vaiheessa älähtää, kun et kysy hänen joulun vietto suunnitelmistansa mitään vaan olet jo häipynyt viikkoa ennen maisemista. Jos tulee sanomista, olet vaan äimänä ja sanot, ai kun ole saanut sen kuvan että muu seura on kiinnostavampaa.

Siis vielä kerran, miehelle, joka on ko tilassa on aivan turha PUHUA. Hänen pitää kokea ja saada tuta seuraamukset. Te ette ole nyt samalla aaltopituudella ollenkaan. Koska mies ei pääse sinun aaltopituudelle, mene sinä hänen aaltopituudelleen ja TOIMI. Ja turha uikuttaa kuinka hirveä mies on, nyt on sinun vuorosi näyttää mitä on rakkaus. Se on sitä, että rakastat itseäsi ja miestäsi.

Vierailija

Emme me päivisin todellakaan kotona köki itkemässä. Kyse on näistä iltamenoista ja ILMAN lasta. No, pian minulla alkavat taas opinnot, ja sitten saan päivisin omaa aikaa, kun poika on hoidossa.



Mies muuten juuri parhaillaan soittaa...En vastaa.



Ap

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat