Koulukiusaaminen ja syrjiminen johtuu omasta pahastaolosta, joka syntyy kateudesta tai esim. huonoista kotioloista.

Vierailija

.

Sivut

Kommentit (217)

Vierailija

Kiitos, että jotkut ovat sitkeästi nostaneet.

Komppaan sitä, että tärkeintä olisi opettaa nollatoleranssia ja kääntää huomio hiljaisen hyväksynnän kitkemiseen. Se on tehokas keino vähentää kiusausta.



Voiko lapsen kasvattaa niin, ettei häntä kiusattaisi? Jos lapsi on kasvanut tuntemaan itsensä aina arvokkaaksi ja tärkeäksi ja hänelle on opetettu, ettei pidä turhia välittää muiden puheista, hänellä on jonkinlainen immuniteetti kiusausyrityksiä kohtaan. Esim. koulussa huomasin varhain, että jostain syystä muita kiusattiin rankasti joistain jutuista, vaikka minussa olisi ollut samoja piirteitä paljon enemmän. Jostain syystä kiusausyritykset eivät tarttuneet minuun, sain tästä luottamusta, enkä pelännyt seuraa niin paljon, vaikka ujo olinkin. Toivon, että olisin osannut enemmän puolustaa kiusattuja, mutta pelkään, ettei arvosanani aina ole tältä osin aina kovin kiitettävä. Teini-iässä halu kuulua ryhmään veti joskus empatian edelle, hävettää myöntää tämä.



Aivan varmasti hyvät oppilaat hyvistä perheistä voivat olla julmia kiusaajia, mutta omat koulukokemukseni olivat, että tavallisesti kiusaajia olivat ne, joilla oli asiat kotona täysin päin mäntyä. Se antoi heille joskus jopa hiljaisen legitimiteetin kiusata muita.

Kaikki tietämäni kiusaajat ovat sellaisia, että lapsena näin heidän lävitseen ja huomasin, että kyseessä on vain agressio ja oma pahaolo. En tiedä, voiko tämä taito nähdä toisen pahansuopuuden läpi olla syy, jonka takia kiusaaja etsii toisen uhrin.



Tai sitten syynä on yksinkertaisesti, että olin koulussa, jossa kiusausta ei hyväksytty. Jos kävi ilmi, että oli kiusattu, pidettiin heti ylimääräinen vanhempainilta. Opettaja selvitti ihan pienetkin asiat perin juurin. Vanhemmat tunsivat toisensa hyvin. Kontrolli pelasi ja olisi ollut VANHEMMILLE kamalan noloa, jos heidän lapsi olisi kiusannut rankasti muita. Opettaja muisti aina vuorollaan kehua JOKAISTA oppilasta koko luokalle. Kaikkein kamalinta raggaria kehuttiin jostain ja kaikkein kilteintä hissukkaa kehuttiin jostain toisesta asiasta. Koulun opettajat näyttivät omalla esimerkillään, että ihan jokaikinen oppilas luokalla oli tosi tärkeä ja arvokas. Onko tämä yleistä koulumaailmassa? Tuntuu, että monen muun koulussa kiusausta pidettiin lähes normaalina asiana, jolle ei mitään voi.

Vierailija

Hyvän itsetunnnon omaava ihminen pystyy hyvinkin selittämään itselleen kiusaamisen tarpeellisuuden eikä se mitenkään ahdista häntä. On helppo sanoa että kiusattu ansaitsee tulla kiusatuksi, koska on ruma, typerä ylipäätään ei vain miellytä. Psykopaatit ja narsistit saattavat omata todella hyvän itsetunnon. Kannattaisi ehkä tutkia näitä hyvän itsetunnon omaavien mielenterveyttä tarkemminkin..

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Ja jokainen voi omalla kohdallaan parantaa omaa itsetuntoansa - se riittää, kun pitää mielessänsä sen tosiasian, että kiusaaja ei todellakaan määritä kenenkään ihmisarvoa! Se hetki on vain yksi hetki (vaikka jatkuisikin vuosia - siltikin se on vain se aika, joka ei enää koskaan palaa takaisin - se on menneisyyttä), joka ei määritä ihmisen loppuelämää.

t. mm 31




Olenpahan eri mieltä. Kyllä minua tulee määrittämään lopun elämääni se seikka, että olin koulukiusattu. Se on muokannut minäkuvani, maailmankuvani, tahtomiseni ja tekojeni perustat. Mitä tahansa rakennankaan nyt, se perustuu aina niille vuosille. Voin korjata vaikkapa minäkuvaani, mutta ei kasaan liimatusta enää uudenveroista saa.



Ja väärin on sekin, ettei se aika palaa. Se palaa (vertauskuvallisesti) aina, kun joudun tutustumaan uuteen porukkaan, oli kyseessä sitten uusi työpaikka, uudet hiekkalaatikkomammat, uusi nettipalsta tai mikä vain, ja mietin, miten minulle tässä porukassa käy.



t. 2, pitkästä aikaa

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat