Yksi näkökulma tuosta viikko isällä&viikko äidillä

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Heti aluksi sanon,ettei ole tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä,eikä muutoinkaan arvostella kenenkään valintoja. Haluan vain kertoa oman näkökulmani asiaan.

Olen päiväkodissa töissä (nyt ä.lomalla) ja läheltä siis seuraan monen pienen ihmisen elämää. Paljon ei vielä ole ollut hoidossa lapsia,jotka asuvat vuoroin isällä ja vuoroin äidillä. Mutta sen verran kuitenkin,että jonkinlaista mielipidettä tästä omaan. Näiden lasten levottomuus on lisääntynyt,on univaikeuksia,syömisongelmia,kastelua. Lapsi on ikäänkuin yökylässä jatkuvasti,hän ei koe kuuluvansa minnekään.

Surullisen usein tähän ratkaisuun päädytään silloin,kun vanhemmat eivät eron jälkeen ole hyvissä väleissä ja myös niitä tapauksia on,ettei kumpikaan halua lasta " kokonaan" ,niin laitetaan " puoliksi" .

Lapsen on vaikea uskoa,ettei hän ole eroon syyllinen,koska hän " kärsii" seuraukset. Sillä,jos totta puhutaan,kuka meistä aikuisista itse suostuisi asumaan viikon siellä,toisen täällä?

Poikkeuksia ihan varmasti on.Joillakin tämä järjestely kai toimii.. Mutta vaatii vanhemmilta tosi paljon!

Kommentit (12)

Vierailija

no varmasti näissäkin perheissä on niitä ongelmaperheitä..

mun mielestä tässä viikko/viikko ratkaisussa pitää lähteä liikkeelle lapsen näkökulmasta... ajatella nimenomaan sitä lapsen parasta.. juuri tälläisiin tilanteisiin joissa riidoissa erotaan tai kumpikaan ei halua kokonaan niin se on väärä ratkaisu silloin helposti tulee näitä juurettomia lapsia joita pompotellaan paikasta toiseen ja jotka eivät tunne olevansa missään kotonaan

meillä itsellä on yhteishuoltajuus.. tavallaan sellainen vapaamuotoinen viikko/viikko systeemi eli se ei oo sidottu mihinkään aikoihin vaan molemmat toimii tilanteen mukaan miten kummallekkin sopii ja lasten mielipidettä myös kuunnellen vaikka sitä ei täysin lasten mielipiteiden armoille mennäkkään... ja vanhemman koulu nyt rajoittaa hänen äidillä olemista kun sieltä ei pystyisi kulkemaan kouluun..

Myöskin pitää ajatella sitä että lapsella pitää olla aikaa rauhottua sillä vanhemmalla jolla kulloinkin on ettei jo heti ruveta pakkaamaan lähtöä varten kun on vasta saavutttu. että lapsi tuntee kuuluvansa jonnekkin.. kummallekkin vanhemmalle..

myös se vanhempien välinen etäisyys on yksi asia joka paljolti tässä merkitsee kuinka pitkiksi ne matkat äidiltä isälle ja isältä äidille muodostuu.. ettei lapsen elämästä tule reppu selässä ja nalle kainalossa paikasta toiseen juoksemista

Meillä on järjestelmä toiminut nimenomaan näin avoimena todella hyvin ja lapset ovat olleet tyytyväisiä..

joissain tilanteissahan voi olla siinäkin hyvä puoli että esimerkiksi tälläisten ylivilkkaiden ym muulla tavoin enemmän huomioita vaativien lapsien kohdalla että ne vanhemmat jaksavat paremmin lapsen kanssa kun välillä on sitä omaakin aikaa, ja se aika lapsellekkin on paljon laadukkaampaa kun toinen saa välillä ladata akkuja ja taas jaksaa paremmin...

mutta se on totta että vanhemmilta tämä järjestely vaatii yhteistyötä.. että lapsi todella ei tunne olevansa kahden kodin ja toisiaan vihaavien ihmisten heittopussi..

se että lapsen vanhempien pitää sopia yhdessä lapsen elämän ääriviivoista kummassakin kodissa ja jättää tilaa molempien kodin erilaisille yksityiskohdille, olla aikaa olla kummassakin kodissaan

Vierailija

halunnutkaan yleistää. Hieno juttu,että teillä tuo toimii,hattua nostan!

Näissä minun tiedossa olevissa tapauksissa lapset ovat olleet pienempiä,n. 2,3 ja 4 vuotiaita. Osa muutoinkin ongelmaisia,erityislapsia. Heidän kohdalla kun olisi muutenkin niin tärkeää,että asiat on ja pysyy ja rutiinit on samat. Esim. adhd-lapsille tällainen järjestely on vihoviimeinen!

Mutta tosiaan,hienoa että teillä toimii,tsemppiä jatkossakin!

Vierailija

Mieheni lapset ovat meillä joka toinen viikko. Näin on ollut erosta saakka, jo ennen kuin tulin mieheni ja hänen lastensa elämään. Heillä/meillä tämä on ollut toimiva ratkaisu koko ajan. Mieheni sanoo, että hänen piti opetella huushollihommat ja lasten kanssa oleminen ihan alusta. Ei ollut rutiinia koko huushollin pyöritykseen. Tilanne on kuulemma lähentänyt hänen ja lasten välejä. Lapset olivat tämän systeemin alkaessa 3 ja 5v.



Olemme muuttaneet lasten äidin perässä (lähemmäs), jotta lapset voisivat vastakin olla kiinteä osa perhettämme, jossa on nyt 4 lasta. Systeemi vaatii myös, että kaikille lapsille on olemassa kunnollinen oma paikka talossa. Jos mieheni lapset olisivat meillä vain viikonloppuina, he varmasti tuntisivat olevansa jollain tavalla ulkopuolisia tai jäävänsä vähemmälle kuin muut lapset. Nyt kaikille lapsille on luonnollista, että ollaan välillä toisella vanhemmalla ja välillä meillä kotona. Olemme myös järjestäneet niin, että kaikki lapset ovat meillä sillä viikolla, kun minun lapsenikin on luonani viikonloppuna. (Hän on jokatoinen vkl isällään.) Järjestely on lähentänyt lapsia, ja he toimivatkin nykyään kuin sisarukset.



Meidän lapsemme eivät ole erityislapsia millään tavalla. Eron alkuvaiheessa jokainen lapsi reagoi tilanteeseen varmasti jollain tavalla. Olisi epänormaalia, jos eivät reagoisi. Eikä tämä systeemi toimi, jos kaikki osapuolet eivät pysty sopimaan joustavasti asioista.



Jos suurin osa viikko/viikko-lapsista on tilanteessa vanhempien eripuran vuoksi, eikä siksi, että halutaan ylläpitää suhdetta molempiin vanhempiin, niin ei ihme, että se voi tökkiä tai jos näillä lapsilla on paljon ongelmia.

Vierailija

Diagnoosi ei ole adhd, mutta läheltä liippaa. Ja nimenomaan tästä meidän erikoisesta lapsesta ;) on annettu palautetta, että on rauhoittunut. Tiedä sitten miten olemme onnistuneet niin hyvin tämän asumisen järjestämään. Mä luulen, että se on iso asia kun olemme lasten isän kanssa niin hyvissä väleissä ja lapsetkin sen näkevät.

Vierailija

valitettavasti tiedän kaksi tapausta, joissa pääasia on päästä lapsista eroon eikä olla heidän kanssaan. Eli kummallekin vanhemmalle se " oma viikko" tärkeintä ja sen saamista kytätään hysteerisesti. Olen jutellut toisten sisarusten kanssa (toinen tietämistäni perheistä), jotka elävät näin ja he tietävät tilanteen. Ovat siis jo miltei täysikäisiä ja sanovat juuri tuota. Yritän tietenkin " pehmitellä" , mutta valitettavasti heidän näkemyksensä on totuus. Kokevat ettei ole oikeutta olla missään kotonaan ja ainoa, mihin saavat mennä itsenään on mummula. Hyvänä esimerkkinä tämä, että isällä on uusi nainen, joka heitti lapset ulos. Tässä vaiheessa äiti taas uuden miehen kera ilmoitti, ettei heille voi ainakaan tulla, kun on " iskäviikko" . Uusi mies siis on tehnyt selväksi, ettei yhtään ylimääräistä heilläkään. Lapset menivät siis mummulaan. Kumpaakaan kotiin ei ole avainta, koska uudet kumppanit eivät sitä halua.



Musta tilanne on ollut järkyttävä, mutta onneksi lapset ovat pian omillaan. Uudet kumppanit ovat pääpiruja, mutta vanhemmilla on vastuu kuitenkin siitä, miten antavat lapsiaan kohdella!

Vierailija

tämä viikko-viikko systeemi. Asiastahan voisi kirjoittaa vaikka romaanin, mutta jotain pientä omasta kokemuksesta.



Erosta kulunut noin puolitoista vuotta. Elämä oli ennen eroa riitaisaa ja viikonloppuisin aika kosteatakin. Erosimme kuitenkin aivan sopuisasti ja itse ehdotin ex.lle, että jos ainakin alkuun otettaisiin tällainen käytäntö, sillä arvelin sen hiukan hillitsevän miehen juomista, kun joutuu ottamaan lapsestaan vastuuta. Oikeassa olin.



Tämä vuoroviikko kokeilu olikin niin onnistunut, että ollaan jatkettu sitä tähän saakka. Tosin nyt ollessani äitiyslomalla on tyttö ollut kesäaikana minulla huomattavasti enemmän, kun mies joutunut olemaan töissä. Ensi syksynä, kun esikouluun meno tulee ajankohtaiseksi tyttö tulee sitten asumaan minun luokseni " vakituisesti" ja ex.n kanssa ollaan puhuttu jo tämäkin asia selväksi eli osaa varautua asiaan.



Tyttö on sopeutunut todella hyvin tähän järjestelyyn. Tuntee olevansa haluttu ja rakastettu molempien vanhempien luona. On todella reipas viisi vuotias.



Meillä on ex.n kanssa erittäin, jopa monen mielestä epäuskottavan hyvät ja lämpimät välit. Soitellaan tytön asioista useita kertoja viikossa ja joskus muutenkin. Saatamme käydä jopa kahvilla toisillamme, kun tyttö on toisen luona. Mitään elatusmaksuja ei makseta puolin eikä toisin. Vaateostokset ja muut isommat hankinnat olemme tehneet yhdessä sopien...Ollaanpa jopa lähdetty koko " ex perheellä" shoppailemaankin. Tämä kaikki voi kuullostaa todella oudolta, sillä elän kuitenkin uudessa parisuhteessa. Mutta nykyinen mieheni ymmärtää, sillä hänestäkin on mukavaa (jopa kadehdittavaa) että meillä näin hyvät välit. Sillä hänellä itsellään on hädin tuskin puhevälit oman poikansa äitiin.



Lyhyesti sanottuna siis minulla on omasta kokemuksesta pelkkää positiivista sanottavaa tästä systeemistä. Mutta kuten sanottu, niin tämä todellakin vaatii vanhemmilta hyvät/ sopuisat välit, jotta menettely olisi kaikille osapuolille mieluisa ja onnistunut. Tämä on siis minun kokemukseni asiasta.

Vierailija

lähivanhemmuudesta lapsen edun nimessä. Vaikeita ratkaisuja... todella, jos miettii omalle kohdalle! Etävanhempi käytännössä menettää arkivanhemmuutensa, jos näkee vain joka toinen viikonloppu. Totta myös se, että lapsen etua tulee ajatella ja tilenteet ovat monenlaisia.

Vierailija

Hyvä juttu, jos todella toimii tuo vuoroviikottaisuus. Meillä se oli aivan syvältä. Lapset olivat 2 1/2 ja 3 1/2 kun erottiin. Alussa exän kanssa sujui, mutta kun minä löysin uuden..siitähän se he..tti alkoikin. Anyway. lapset oli alussa satunnaisesti isällään. Sitten päädyttiin vuoroviikottaisuuteen, ei ollut siitä kyse että haluttiin puolittaa lapsia. Jos minä saisin päättää lapset olisivat kotona vain, mutta en tietenkään halua riistää heiltä isää. Ei mennyt kauan kun lapset rupesi oireilemaan tästä vuorottelusta. Poika rupesi kakkaamaan housuihin päivisin, tyttö oli masentunut, itkeskeli paljon jne. Tarhassakin huomattiin oireilua. Joten yritin puhua asiasta isälle, mutta hän ei ollut huomannut mitään. Kaikki hyvin..vain ei ollut. Mutta olin tyhmänä laittanut nimeni sopimukseen, joten asialle ei paljon voinut tehdä. Oikeusjuttuhan siitä tuli...Nyt lapset ovat joka toinen v.loppu isällään, ja voivat hyvin!!!! Lasten etuahan näissä asioissa pitäisi ottaa, eikä se mikä on vanhemmille paras ratkaisu...Ajatelkaa itse jos joutuisitte vuoroviikoin asua siellä, ja vuoroviikoin täällä, ei minkään näköistä tasapainoa elämässä. Mielestäni jo se että lapset ovat olleet v.lopun pois kotoa, tekee heistä hiukan rauhattomia. Lapset on ns normaali-lapsia. Ajatelkaa lasten etua näissä asioissa. Toisille sopii tällainen vuorottelu, toisille ei, ja meidän lapsille ei! Itse en myöskään suostuisi " muuttamaan" joka viikko.

Vierailija

Vuoroviikko systeemi on toimiva ainoastaan silloin kun vanhemmat tulevat hyvin toimeen. En jaksa uskoa, että se toimii hyvin jos vanhemmilla on erimielisyyksiä ja lasten asioista on vaikea sopia. Myös lähekkäin asuminen ja joustaminen puolin sekä toisin on melko ehdoton edellytys. Meillä lapset ovat puolet viikosta äidin luona ja puolet viikosta isän luona. Asumme 300m päästä toisistamme, tulemme hyvin toimeen ja joustamme molemmat tarpeen mukaan. Lapset pitävät sekä äidin, että isän kotia kotina ja kun 7v piirsi koulukirjaan kodin niin siinä oli nätisti vierekkäin äidin ja isän kodit :) Meillä tämä toimii ja ainoa palaute mitä päiväkodista on tullut on se, että meidän 5 vuotiaamme on rauhoittunut huomattavasti eron jälkeen ja meillä ei ennen eroakaan ollut kotitilanne mikään vaikea eli ei voi sillekään reagoida. Joustamistahan tämä edellyttää ja tänäänkin (kun lapset ovat isällään) olen herännyt koululaiselle laittamaan liikuntavaatteita ja laittamaan häntä kouluun, kun lapsi aamulla soitti, että voiko hän tulla.

Jokaiselle tietysti sopii oma systeeminsä ja sen minkä saa toimimaan ja hyvä niin. Vuoroasumiseen pitäisi lähteä vain jos vanhemmilla on siihen resursseja.

Vierailija

ja lapset nyt 5 ja 7. Ja tällä viisivuotiaalla ADHD, joka todettiin jo tosi pienenä, aiheutunut ilm. synnytyksessä. Ihan pienestä asti ovat olleet viikko ja viikko, ei olla exän kanssa mitenkään " hyviä ystäviä" mutta toimeen tullaan lasten vanhempina.



Erotilanteessa olisin ottanut lapset itselleni, jos olisin yksin heistä ollut päättämässä, tuskimpa kovin moni vanhempi kuitenkaan tieten tahtoen haluaa lapsistaan luopua erotilanteessa. Jouduin kuitenkin asettumaan myös exän asemaan, sillä lapsethan ovat myös hänen, eikä minulla ollut oikeutta, halua eikä valtuuksia riistää lapsia häneltä, eikä lapsilta isää. Niinpä päädyimme kokeilemaan viikko-viikko systeemiä, ja sillä mielin, että jos toimii lapsilla hyvin, niin jatketaan.



Meillä systeemi on toiminut hyvin tähän saakka. Lapsilla on kaksi kotia ja se on heille ok, ja perheenjäseniäkin on enemmän kuin " ei eroperheen" kavereilla, ja siitä lapset ovat " ylpeitä" . Heillä on oikeiden vanhempien lisäksi kaksi muuta mukavaa aikuista, uudet puolisot, jotka viettävät heidän kanssaan yhtä paljon aikaa kuin biologiset vanhemmatkin. Nyt heille on tulossa pieni sisar, kun meille syntyy piakkoin vauva, ja lapset ovat kovin innoissaan..



Mikäli tilanne joskus vaikeutuu, ja lapset eivät halua jatkaa tätä systeemiä, sitten täytyy istua alas, ja miettiä asiat uudestaan. Näin jatkuu ainoastaan niin kauan kun se tuntuu lapsista hyvältä.

Vierailija

Lapset ovat poikia ja iältää pieniä (2v. ja 3,8). Ollaan mietitty asiaa moneen kertaan, mikä olisi pojille hyvä. Tämä tuntuu toimivan meillä varsinkin kun ex-mieheni on todella jämpti ja pitää kiinni sopimuksista ym. Ajattelisin, että erityisesti poikien on hyvä saada pitää isänsä arkivanhempana ja tätähän uudet tutkimukset aiheesta puoltavat. Aika kuitenkin näyttää miten kaikki lähtee sujumaan. Enemmän tuntuu olevan vanhemmille raskasta olla erossa lapsistaan. Kumpaankin kotiin on kuitenkin laitettu omat huoneet, vaatteita, tuttuja leluja ym. Molempia paikkoja pojat kutsuvat kodikseen ja ovat asettuneet. Onkin sanottu, että vuoroasumisen haitat on enemmän käytännön järjestelyjen tasolla ja taas lähi/etävanhemmuudessa ongelmat ovat enemmän tunteiden tasolla koska toinen vanhemmista jää lapselle etäisemmäksi. Turvaa ja pysyvyyttä voi mielestäni luoda säännöllisellä elämänrytmillä ja tutuilla viikosta toiseen toistuvilla rutiineilla. Esim. äidin luona käydään tietyssä puistossa ja leivotaan ja tehdään tiettyjä yhteisiä juttuja kun taas isän luona on tietyt " omat" jutut mitkä kuitenkin toistuu ja lapset oppivat odottamaan niitä. Hankalaa on mielestäni se, että pitää ostaa esim. paljon vaatteita eri paikkoihin, ettei aina kaikkea tarvitse pakata. Olen aina varannut aikaa sille, kun pojat tulevat niin minulla on rauhallinen ilta ja touhuillaan vain poikien kanssa tuttuja juttuja. Se tietysti helpottaa myös kuviota että ex:lläni on viikolla usein vapaa päivät ja itselläni vuorostaan viikonloput joten poikien ei tarvitse olla hoidossa kuin 3pv/vko ja loput päivät joko äidin tai isän luona. Siltikin aina mietityttää tulevaisuus, miten lpaset asian kokee kun on kaksi kotia.

Vierailija

Kipa30:

[quote]




Surullisen usein tähän ratkaisuun päädytään silloin,kun vanhemmat eivät eron jälkeen ole hyvissä väleissä ja myös niitä tapauksia on,ettei kumpikaan halua lasta " kokonaan" ,niin laitetaan " puoliksi" .







Minä en ajattelisi noin negatiiviselta kannalta asiaa ollenkaan.. Ehkä puolitus on siksi ettei kumpikaan halua luopua lapsesta kokonaan ja siksi toimitaan näin. Omituista, että heti halutaan ajatella ettei haluta lasta kokonaan itselleen vaan yritetään päästä hänestä jotenkin " eroon" tällä tavoin..



Omaa kokemusta ei ole mutta tiedän useita tällaisia, yleistähän tämä nykyään on, enkä yhtään ainoata " huonoa" tapausta. Varmasti jos vanhemmat itse kokevat tilanteen rasittavana ja välit ovat kireät niin se heijastuu myös lapseen ja jos riitaa tulee lapsesta..hakemisista, vaatteista, maksuista yms..siinä varmasti lapsi " ottaa itseensä" ja se on väärin. Silloin olisi parempi, että vaihdot vanhemmalta toiselle olisi harvemmin.



Mutta siis itse olen toimivan viikko/viikko asian kannalla näin ulkopuolisen näkökulmasta katsottuna.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat