Olen alkanut vihata vielä syntymätöntä lastani :-(

Vierailija

Tää tilanne on oikeasti todella ahdistava. Lapsi oli vahinko, söin kyllä pillereitä, mutta ilmeisesti joku moka siinä kuitenkin kävi. Aborttia en kuitenkaan halunnut, tosin nyt kaduttaa ja rankasti :-(



Tän raskauden aikana olen viettänyt enemmän aikaa vessassa kuin muualla. Oksennan päivin ja öin. Parisuhde on retuperällä, kun vituttaa koko ajan, kumpaakin. Rahat on finaalissa, ollaan molemmat opiskelijoita.



Ja nyt kaikkein pahin; mulla on puhjennut tän raskauden aikana kissa-allergia. Meillä on kaksi kissaa. Nyt me joudumme keksimään niille uuden kodin jostain. Kissat ovat kyllä palkittuja rotukissoja, että hvyä koti pitäisi löytyä.



Syytän kaikesta tästä tätä tulevaa vauvaa. En pysty lainkaan nauttimaan lapsesta tai elämästä muutenkaan. Kunpa voisi peruuttaa puoli vuotta taaksepäin.



Onko kellään ollut samanlaista? Miten vauvan syntymän jälkeen on alkanut sujua?

Sivut

Kommentit (45)

Vierailija

niin MENE HYVÄ IHMINEN PUHUMAAN TUNTEISTASI AMMATTI-IHMISEN KANSSA! Siis ennen kuin vauva syntyy. Neuvolaan mars. Sieltä opastavat eteenpäin.

Vierailija

Sitten vähän rankempia sanoja. Ruikuttaminen lisää huonoa oloa, katkeroituu sitä vähemmästäkin. Ja älähän lastasi syytä, hän jos kuka on syytön tilanteeseen. Sanoisin, että ota nyt itseäsi niskasta kiinni ja ole " mies" .

Vierailija

minä en enää loppuraskaudesta suunnilleen tunnistanut itseäni. ennen niin leppoisasta ihmisestä oli tullut mielipuolisena höyryävä sekopää.

puhu neuvolassa asiasta niin avoimesti kuin tarve vaatii, että pääset jonkun asiantuntijan juttusille!

uskon kyllä että tilanne helpottuu kunhan saat ne kauheat hormoonit pois elimistöstäsi, mutta oman jaksamisesi kannalta olisi hyvä jutella ammatti-ihmisen kanssa.

kiitä kuitenkin onneasi että olet sisukas suomalainen nainen. heikommalta olisi mennyt jo hermo.

Vierailija

Ole kiltti ja säästä ajatuksesi harvalle, minusta oli kammottaavaa kun ystäväni puhui lapsesta rumasti suorastaan sairaasti. Hakisin itse apua ja yrittäisin päästä ajatuksesta sinnikkäästi eroon keinolla millä hyvänsä! Tsemppiä tulevaan!

Vierailija

itsellänikin surkeat katumuksen fiilikset. Miksi en tehnyt aborttia, kun vielä ehdin, nyt liian myöhäistä. Pelkään, etten psyykkisesti kestä tätä raskautta, en synnytystä, en lapsen hoitamista. Onneksi mies on luvannut jäädä kotiin hoitamaan vauvaa. Psykologilla oon käynyt jo kuukauden, ei se auta. Fakta on se, että elämässäni on pielessä tämä raskaana oleminen ja helvetillinen raskaupahoinvointi, joka ilmeisesti aikoo jatkua loppuun asti (olen viikolla 17).



En voi sanoa vihaavani tätä vauvaa, sillä mulla ei ole mitään tunteita tätä kohtaan. En koe sitä oikeaksi ihmiseksi. En tahtoisi vaan olla raskaana, en saada vauvaa.



Muutenkin elämäntilanne vaikea. Pelkään, että vielä aiheutan lapselle tositraumoja, jos se jää mun kontolle sen hoitaminen. Parempi olis, että joku muu sen hoitaisi tässä tilanteessa. No ehkä tuo mieheni tosiaan sitten hoitaa sen.

Vierailija

mene ihmeessä puhumaan ammatti-ihmiselle tunteistasi! Kamalinta olisi, jos vielä syntymän jälkeenkin syyttäisit lasta, ja viaton pieni olento saisi heti elämänsä alusta tuntea olevansa " liikaa" . :(



Onko kissa-allergia paha? Mun mieheni, joka on allergikko, valitsi aikoinaan kissan kanssa asumisen ja lääkkeiden syömisen, koska kisu oli niin rakas. Eihän sitä suositella, mutta aikuinen ihminen voi tehdä omat valintansa.

Vierailija

Joskus nääs hormonit vaikuttaa myös allergioihin. Minulla allergia helpottui, mutta joka raskaudessa ilmaantui laktoosi-intoleranssi.



Eli raskaushormoonit tekee ihme temppuja!

Vierailija

Oli minullakin monenlaisia tunteita... en nyt suorastaan vihannut mutta en kyllä rakastanutkaan. Pari ensimäistä kuukautta meni vaan vauvan hoitoa opetellessa, mutta sitten aloin kiintyä vauvaan. Nyt poika on 1,5 vuotias ja rakkain asia maailmassa! Ja minullakin melkein koko raskaus meni negatiivisten tunteiden vallassa...

Vierailija

Olisi juuri aunneut hyvä työpaikka tms. pahoinvointi oli järkkyä yms. ratsstus harrastus jäi. Loppu raskaudesta tilanne laukesi ja hankalan snnytyksen jälkeen joka päätyi leikkaukseen olen palvonut tuota poikaa. Rakastan sitä yli kaiken ja joka päivä vaan enemmän. Puoleen vuoteen en sitä uskaltanut kenellekään antaa edes kauppa reissun ajaksi, nyt neuroottisuus on jo vähän hiipunut. Alussa mietin pahimman oksentelun keskellä että haluan abortin, joskus katson lasta ja inhoan itseäni se takia,mitä olisin menettänyt!



Usko pois kyllä se siitä!

Vierailija

ja vihantunteet on ihan normaaleja masennukseen kuuluvia.Hormoonit vaikuttaa siihen paljon ja jos olo on kurja niin ei ole mikään ihme.

Ehkä se helpottaa että muistat että on muitakin,jotka esim.on pää pytyssä koko ajan.Ja voit vaihtaa ajatuksia muiden sellaisten kanssa,ns.vertaistukea.Eikä kannata ajatella ja lukea sellaisten kommentteja,joilla on " kaikki mennyt niin hyvin" se lisää vaan vihantunteita.Ja kannattais käydä jossain juttelemassa lääkärille.Jos tilannne on paha niin löytyyhän niitä lääkkeitä mitä voi raskausaikana syödä ja esim.pahoinvointiin.Ei tuossa tilanteessa voi oikeen positiivisesti ajatella,muutakuin että se olo sitten joskus helpottuu.Ja tarvitsen paljon ymmärtäväisiä ihmisiä,toivottavasti miehesi on sinulle tueksi.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat