keski-suomen keskussairaalassa synnyttäneet

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

kun nyt on lehdissä puitu tuota sairaalan ja kätilöiden touhua, ja eilen oli taas osasto kuuden kohtelusta lehdessä, niin onko siellä meno muuttunut kokonaan tuollaiseksi? synnytin siellä tammikuussa 2004 ja kamalampaa kätilöä en olisi voinut kuvitellakkaan mutta osastolla oli ihan suht siedettävää, mitä nyt sairaalassa voi olla. inhoan sairaaloita ja haluan sieltä mahdollisimman pian kotiin sillä en saa nukutuski jne. ja kotiinhan eivät millään meinanneet päästää koska olin vain 19 vuotias ja varmistelivat jatkuvasti että onhan meillä kotona muitakin auttajia kuin mieheni ja minä. hieman tuo ärsytti mutta pitäähän niiden olla varmoja että kotona pärjätään. nyt vaan mietityttää että olenkohan edelleenkin siellä sitten kovin nuori kun olen 21 vuotias, vaikkakin olen jo yhden äiti. sairaalassa olo uuvuttaa niin henkisesti kuin fyysisestikkin ja haluaisin mahdollisimman pian sieltä kotiin, että saisi levätäkkin...kun on seurannut noita kirjoituksia niin on alkanut tosissaan synnytyskin pelottamaan, eivätkä muistot edellisestä synnytyksestä ainakaan lämmitä mieltä sen kätilön osalta, onneksi mukana oli mukava opiskelija.



eli kuinkahan pian sielä on mahdollista päästä kotiin kun on toinen lapsi kyseessä? siis jos kaikki on vauvalla ja äidillä ok.



ja onko sillä paljonkin nuita karmeita kätilöitä? kai siellä on joukosssa myös muutava mukavampikin?

Sivut

Kommentit (34)

Vierailija

kuulostaa paremmalta kuin ne lehtijutut ja edellinen synnytykseni. Ajattelinkin alottaa sen kotiinlähtöpainostuksen sinä päivänä jo kun vauva syntyy...en tosiaankaan haluaisi sinne jäädä kun max 2 yöksi jos vain kaikki on kunnossa. ja papereissa lukee jo sen kätilön nimi kenen kanssa en enää suostu tekemisiin.

Vierailija

ja minulla oli tosi hyvä kätilö terhi.p. kiitokset vain hänelle!!! mutta apukätilö oli aivan kauhea, mutta sen nimeä en muistä mutta vanhempi tukevahko se oli. osostolla olo aikana oli yksi hoitaja tosi kiva, kävi juttelemassa sillöin tällöin. mutta suurin osa oli hirveitä. varsinkin yö hoitaja ja sekin oli jo vanhempi se vaan lauko kaikkee että itkin joka kerta kun se lähti. esim. olin tosi väsynyt synnytyksestä ja olin myös kipeä. eka yönä en oikein saanut unta kävelin pitkin käytäviä ja etin missä vauva on ja pyysin lääkettä. sano vaan että mitä sä täällä teet mee nukkumaa että kyllä sä aamulla sen vauvas näät. se jäi niin mieleen että itku tulee vieläkin. (oli joutunut teholle kaappiin). joka yö se vitt...li mulle, voi että mä inhosin sitä!

Vierailija

Oli pakko vastata viestiisi. Nimittäin minulla oli myös varmasti maailman kauhein kätilö ja nimenomaan keski-suomen keskussairaalassa!

Puolisoni on edelleenkin tyrmistynyt kyseisen kätilön asenteesta (esikoinen syntyi huhtikuussa 2004) ja nimi on kyllä laitettu muistiin siltä varalta, että ko. henkilöön vielä tulevaisuudessa törmättäisiin.

Tämä kätilö teki kyllä kaikkensa, että oloni olisi sekä fyysisesti että henkisesti surkea. Eikä ottanut kipujani todesta.

Itselläni sektio takana ja kauhulla odotan toisen lapsen syntymää(mikäli sellainen meille suodaan). Olen harkinnut synnyttäväni tampereella tämän ensimmäisen kokemuksen jälkeen!

Vierailija

jostain kumman syystä olin siinä harhaluulossa että ne " kamalat" kätilöt on niitä vanhoja mutta tässä tapauksessa olikin aika nuori. myös neuvolalääkäri kenen kanssa asiasta keskustelin tunnisti kyllä saman kätilön joka oli vähän aikaa sitten ollut hänen vaimonsa synnytyksessä ja sanoi että melkein ois tehny mieli anteeksi pyytää että ollaan sinne synnyttämään eksytty. en ymmärrä miksi en tehnyt jotain valitusta tms. kun osastolla kysyttiin että jäikö synnytyksessä vaivaamaan joku tai haluaisinko puhua jostain. ajattelin vaan että pidän suuni kiinni että pääsen mahdollisimman nopeeta pois, pahimmassa tapauksessa joudun vielä juttusille sen kätilön kanssa, ja mitä kauemman aikaa synnytyksestä on kulunut niin sitä enemmän asia on rassannut, sillä hetkellä kun siellä synnytyssalissa ähelsin niin en tosiaankaan keskittynyt siihen mitä se nainen suustaan lateli vaan koitin hoitaa homman kunnialla kotiin, myöhemmin kun sitä on mielessään läpi käynyt niin nyrkkejä siinä ois minun kannattanut melkeimpä käyttää, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, terve tyttö syntyi. mieskin oli ihan äimänä eikä sekään muuta kuin istui hiljaa ja ajatteli että tämmöstäkö tämä on, ensi kerralla osaa taatusti sekin avata suunsa jo.



mutta ei auta nyt muu kun luottaa että siellä on seuraavalla kerralla lempeämpi kätilö vastassa :)

Vierailija

En ole lukenut tuota lehteä, mistä tämä keskustelu on poikinut. Jaksaisiko joku muutamalla lauseella kertoa, mitä siinä jutussa oli?



Itse viikko sitten neuvolassa otin aiemmat lehtijutut puheeksi, kun kysyttiin, huolettaako jokin asia. Terkkari sitten jutteli kanssani asiasta ja totesi vielä vähän ohimennen, että kuulema siellä osastolla on yksi kätilö, joka ei halua antaa puudutusta ja hän on muutenkin kuullut tästä samaisesta ihmisestä palautetta synnytysten jälkeen. Toivottavasti hän on vain joku yksittäistapaus, eikä näin ollen voi jokaisen kohdalle sattua, eihän? =)

Vierailija

Itse olen synnyttänyt kaksi lasta K-S Keskussairaalassa, molemmat synnytykset ovat menneet ihan hyvin ja päällisin puolin kokemukset ovat olleet positiivisia, hässäkkää ja voisi sanoa kätilön aliarviointia juuri tuosta synnytyksen kestosta on ollut molemmissa, joten kivunlievitystä en ole kummallakaan kerralla saanut ja esikoinen meinasi syntyä suihkuun :)



Haluaisin kuitenkin muistuttaa seuraavasta: Kaikissa sairaaloissa, niin myös K-S Keskussairaalassa, on potilasasiamies. Hän on se henkilö, johon potilaan tulee ottaa yhteyttä jos tuntee ettei kohtelu ja/tai saatu hoito ole ollut asianmukaista. Potilasasiamies ohjaa joko keskustelemaan asianosaisten hoitohenkilöiden kanssa (toinen asia on, kuka haluaa esim. edellä kuvatun kaltaisen kätilön kanssa enää mitään keskustella) tai antaa ohjeet kirjallisen muistutuksen tekoon. Muistutus osoitetaan sairaalan johtajaylilääkärille, tässä tapauksessa Jukka Puolakalle, joka on muuten naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri. Muistutus on pakko käsitellä ja se käydään läpi hoitoon osallistuneiden henkilöiden kanssa, jonka jälkeen he antavat kirjalliset vastineensa tapahtumien kulkuun. Nämä vastineet toimitetaan myös muistutuksen tekijälle. Olisi äärimmäisen tärkeää että tuollaiseen kohteluun puututtaisiin. Me synnyttäjät tahdomme vain olla sellaisia, että kun sen pikkuisen käärön syliin saa ja kotiin pääsee niin koko homma jää vähän sitten siihen ja aikakin kultaa muistot. Näissä tapauksissa, joissa syy muistuttamiseen on lähinnä saatu kohtelu ja mukana on ehkä kätilön sana tuoreiden vanhempien sanaa vastaan, on tietenkin hankalampi saada näyttöä siitä, että virheitä on tehty. Muistutukseen saatava vastine saattaa olla laatua " saatu hoito on ollut vallitsevan hoitokäytännön mukaista" ja " aina ei kuvatun kaltaisia tilanteita voida vältää" . Itseäni kuitenkin lohduttaa se, että asia on saatettu sairaalan ylimmän johdon tietoon ja jos näitä tietoon saattamisia tulisi tarpeeksi, sattaisivat käytännötkin muuttua. Vauva-lehden nettipalstaa tuskin sairaanhoitopiirissä luetaan :(



Vierailija

Sinulle tiedoksi, että vauva-lehden palstalla on jokaisella oikeus tuulettaa tuntojaan ilman rajoituksia. Sinäkin teit niin haukkuessani ipukan, toivottavasti mielesi keveni, sitähän varten nämä palstat ovat että nimimerkillä asioista vapaasti kirjoittaa. Onneksi ei asuta Venäjällä, jossa sanavapautta rajoitetaan, vai mitä? Annapa siis jokaiselle oikeus mielipiteisiinsä.

Vierailija

Kivuliaana ja supistusten oltua päällä muutaman tunnin rantauduin mäelle. Kohdunsuu auki 2cm, sikiön sydänäänet tasaiset. Kauhea kätilö tönii mahaa, ei saa vauvaa hereille. Toteaa; hyvät on pienellä unenlahjat kun ei herää tönimiseen. Hyvähän se vaan on kun vauva nukkuu, kun olet noin nuori niin jaksat paremmin vauvasi hoitaa itse. Kätilö lähettää meidät kotiin, turha sinun on tänne vielä tulla. Teillä ensisynnyttäjillä tässä touhussa menee aina niin kauan.



Vauvan sydänäänet hiljenevät, kun lääkäri näkee käyrät ensimmäisen kerran (tuntien päästä) minut viedään hätäsektioon jossa syntyy 0 pisteen vauva ja taistelu elämästä alkaa.



Kätilön nään myöhemmin käytävällä. Ei ole tuntevinaan. Ei parinkaan vuoden päästä kun samaisen sairaalan käytävällä työnnän pyörätuolissa eteenpäin synnytyksessä vammautunutta lastani.

Vierailija

mulla oli ainoat toiveet synnytyksen suhteen topakka kätilö ja elävä lapsi, ja sain molemmat.

en siinä tohinassa olisi kestänyt yhtään mitään päänsilittelyjä ja minusta oli ihanaa kun kätilö topakasti (ei tökerösti) komensi.



minulla se synnytys hiukan venyi ja meni aika hulinaksi ja lopulta sen jälkeen minkä piti olla loppuhuipennus (imukuppi) seurasi kahden tunnin tikkaamishommat, jossa varsinaisen työn teki lääkäri ja tämä kätilö avusti. minusta oli aivan todella ihanaa kun siinä maatessani jalat niissä hemmetin telineissä itkin ja ulvoin kivusta ja väsymyksestä, se samainen topakka kätilö ensin rauhoitteli ja pyyteeli etten itkisi jne, ja sitten (ihan kuin se olisi yhtäkkiä tajunnut tilanteen, eli sen että vauva oli jo kapaloissa eikä minun urheudellani tai sen puutteella ollut mitään merkitystä) yhtäkkiä sanoi että " niin, tai itke vaan jos tuntuu että se helpottaa" :´)



äitini (joka oli tukihenkilönä mukana touhuissa), kertoi että koko operaation jälkeen kätilö oli lysähtänyt kaikkensa antaneen oloisena äitini syliin ja henkäissyt että " me perkele tehtiin se!" . siitäkin tuli minulle hyvä mieli.



minun kokemukseni oli että kaikki minun synnytyksessä mukana olleet ihmiset olivat todella kylmähermoisia ja kuitenkin empaattisia ja inhimillisiä ja todella ammattitaitoisia. yhdelle eukolle teki mieli avautua kun siinä tikkaamisvaiheessa marssii täti sisään saliin ja autuaan tietämättömänä minun kahdesta valvotusta yöstä, vaikeasta synnytyksestä, revenneestä kohdunsuusta, reilun litran verenhukasta ja aivan järkyttävän sietämättömästä kivusta tikkaamisen aina vaan pitkittyessä ja laukoo opettavaiseen sävyyn että " ei se kuule auta yhtään mitään vaikka sä kuinka itket, oo vaan niinkuin et huomaisikaan niin menee paljon helpommin" . taisi siinä joku sille sanoakin.



mutta kätilö oli siis todellakin aivan mahtava. nimikirjaimet K.L.

Vierailija

hyvin on menny kätilöiden kans kaikkien neljän lapsen synnytys, eikä kertaakaan ole ollut sama kätilö. täytyy sanoa, ettei sitä itsekkään ole niin mallikelpoisesti tullu siinä synnytystilanteessa käyttäydyttyä. pääasia on, että hengissä on selvitty. sekä lapset että minä.

Vierailija

todella mukava, rauhallinen ja ystävällinen kätilö. kun menimme sairaalaan, sain heti spinaalipuudutuksen (en ehtinyt pyytääkkään kun sitä jo tarjottiin) jonka jälkeen kipuja en sitten tuntenut yhtään paitsi siinä vaiheessa kun pää tuli ulos. jos ensimmäinen synnytys olisi ollut yhtä helppo, nopea ja kivuton ja mukava kätilö, niin en olisi suotta pelännyt ja miettinyt synnytystä ja pilannut sillä 9 kuukautta elämästäni. olin osastolla 6 jossa oli mukava henkilökunta ja toiveeni kotiutua pian otettiin huomioon ja pääsimme tyttövauvan kanssa kotiin jo seuraavana päivänä. todella hyvä mieli jäi tästä kerrasta :)))

Vierailija

tai voinpa antaa koko nimeni, leena karjalainen jos nyt se jotain kiinnostaa. jos minä olin tässä tapuksessa sitten se vittumainen akka niin niitä vittumaisia akkojahan on kamala määrä kun jo tälläkin pikkupaikkakunnalla on samasta kätilöstä samanlaista palautetta kuullut.

Vierailija

Omasta viimeisimmästä synnytyksestäkin on jo kohta 1,5 vuotta, mutta sen verran kommentoin, että kyllä sinne joukkoon mahtuu niitä mukaviakin kätilöitä, ei kaikki ole " kamalia" .. Itsellä ainakin on ihan hyvät kokemukset keväältä -04.



Itse olin sektion (joka tehtiin silloin ke-to-aamuyönä) jälkeen hyvissä voimissa ja kotiinlähdöstä puhuttiin sillein, että " sitten kun siltä tuntuu" (toinen lapsi siis syntyi) ja perjantaina lääkärikierrolla sanoivat jo, että viikonloppunakin on jo mahdollista päästä kotiin, jos siltä tuntuu ja kaikki on kunnossa..



Pe-la välisen yön valvoin hikoillen (vihaan niitä muoveja sängyissä, mutta pakkohan ne on olla...) ja huonekaverin kuorsausta ynnä muuta kuunnellen... ja siinä vaiheessa olin jo aika kypsä;) Aamupäivällä sitten kysyin vielä kätilöltä, että onko ok, jos lähden jo silloin lauantaina kotiin.. Kunhan vauvan lääkärintarkastus on ohi. Ja sain luvan. Vauva oli kunnossa ja illalla lähdettiin jo kotiin. Siis n.60 tuntia sektion jälkeen!! Moni uudelleensynnyttäjä (alateitse) jäi vielä sinne, vaikka oli aiemmin/samaan aikaan saaneet vauvan..



ELi kyllä sieltä kotiin pääsee, jos toipuminen on sujunut hyvin ja itse on vakuuttunut että pärjää jo kotonakin. Kyllä kätilöiden täytyy uskoa, jos itse on varma ja jos eivät anna lupaa, niin tiukkana vaan tenttaa, että mikä on niiden mielestä syy, ettei vielä olisi hyvä lähteä (jos on joku fyysinen peruste, niin sit on helpompi ymmärtää niiden mielipide). Mutta alatiesynnytyksen jälkeen ainakin uudelleensynnyttäjää ei niillä varmaan ole näin remontin aikaan ainakaan mitään hinkua siellä pidätellä. Vaikka olisit miten nuori ja mitä vielä!! ;) Sinulla on jo kokemusta ja täytyy kätilöiden sen verran luottaa pärjäämiseesi kuitenkin!



Levollisin mielin vaan, ei siellä nyt asiat ole niiiiiin kauhean huonoksi voineet mennä. Aina ei vaan voi henkilökemiat sopia yhteen, mutta tosiaan, toisten kanssa sitten paremmin.. tsemppiä vaan!

Vierailija

Olin jo muistaakseni pukemassa vauvaa kotiinlähtöä varten, kun lastenhoitaja tuli vielä katsomaan vauvaa ja kertomaan navanhoidosta jotain ja muuta -totesi vielä, että " meiltä jäi kyllä nyt tuo kylvetys tekemättä/harjoittelematta.." ;) Vastasin vain, että kiitos, eiköhän tuo osata kylvettää kotona vanhoilla opeilla jo... Ei tarvita siihen enää neuvoja :) (esikoinen oli silloin n.1v10kk)



Muuten kyllä kohdeltiin toissynnyttäjää aika huolettomasti, itse sai huolehtia asioista, mitään ei hirveästi tuputettu niinkuin ekalla kerralla eli aika paljon oletettiin että osaa jo kaiken ja tietää myös, kun kerran on jo toinen lapsi.. Mutta tuo juttu jäi mieleen ja vieläkin naurattaa ;)

Vierailija

muutettiin Etelä-Suomesta tänne Jyväskylän kupeeseen kesällä ja kevättalvella olis kanssa " keikka" ko. sairaalaan.Olen edelliset saanut Kätilöopistolla ja Hyvinkäällä ja kans nyt lehdistä noita juttuja lukenut..Mutta luottavaisin mielin eteenpäin,ainahan kätilöidenkin joukkoon mahtuu kaikenlaista.Ajattelin ens kerren neuvolassa kysellä tosta polikliinisestä synnytyksestä,ihan jo silläkin että kotona on miehen hoivissa neljä muksua oottamassa mua ja vauvaa kotia..En ole koskaan osannut sairaalassa levätä.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat