kokemuksia vauvan voimakkaasta pään/selän taaksepäin vedosta?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Meidän n. 2-kuisella pojallamme on syntymästä asti ollut vahva pään ja selän/niskan taaksepäin veto -taipumus. Vauva ilmeisesti kompensoi heikkoja kaulalihaksiaan tällaisella. Elin pään kannatuskaan ei ole kovin hyvä, pää nuokahtaa eteenpäin helposti, toisaalta vauva vetää sitä itse helposti taaksepäin. Ja välillä menee koko selkä kaarelle, siis muutenkin kuin itkiessä... Unessa ja/tai venytellessä kyljellä pää on lisäksi välillä todella takakenossa.



Tapasimme eilen fysioterapeutin, joka antoi käsittelyohjeita tämän väärän liikeratataipumuksen vuoksi. Pään kannattelun lisäksi kun tuo väärä asento voi vaikuttaa kääntymisen oppimiseen ym., varmaan koko liikunnalliseen kehitykseen.



No, vauva ei vaan pidä yhtään siitä, että hänen mieliliikettään yritetään rajoittaa, siis esim. pitämällä selkä mahdollisimman kippurassa sylissä, tai nostettaessa hoitopöydältä. Alkaa siis huuto...



Onko muilla kokemuksia tällaisesta asiasta, ja missä vaiheessa asento on korjaantunut (fysioterapialla tai ilman)? Toivottavasti tilanne siis on korjaantunut, eikä ollut merkki jostain vakavammasta... Olivatko teidänkin vauvanne harmissaan " rajoituksista" , kuinka kauan?



Meidän vauvalla on lisäksi iso pää, joka on ultrattu pariin kertaan, eikä poikkeavaa ole löytynyt. Voisi tietysti ajatella, että pään kannattelu on vaikeaa, koska se on iso, mikä ehkä onkin totta. Nyt kun kuitenkin olen lukenut siitä, mistä kaikesta pään iso koko ja heikko kannattelu voivat olla merkkeinä (esim. vesipää, joka tosin ultralla poissuljettu), olen todella peloissani. Kumminkin tämä liikeradan oikaisu(yritys) lienee tarpeellinen, oli kyseessä sitten ihan " normaali" lapsi tai jopa jokin kehitysvamma.

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

neurologisiin tutkimuksiin, jotta aivovamamt saataisiin poissuljettua.

Lapsen terveys on myös tarkistettava perusteellisesti, sillä vaikeat sairaudet voivat aiheuttaa kiputiloja, jotka aiheuttavat lapselle outoja asentoja tai muuta poikkeavaa käyttäytymistä.

Vaikea hoitamaton ruoka-aineallergia on tavallisin tällaisista sairauksista.

Vierailija

Meidän nykyisin 1,5vuotias oli ylijäntevä vauva eli veti itseään kaarelle. Kaaren kautta hän oppi kääntymään mahalleenkin alle 3kk isässä. 3kk lääkärintarkastuksessa saimme lähetteen fysioterapeutille. Fysioterapeutti antoi juuri noita käsittelyohjeita eli selkä pyöreäksi jne. Kävimme terapiassa vajaa 10 kertaa, jonka aikana tyttö saatiin " normaaliksi" . Teimme lisäksi harjoitukset tunnollisesti eikä tytön fyysisessä kehityksessä ole ollut mitään häikkää päin vastoin. Hän nousi seisomaan ja käveli tukea vasten puoli vuotiaana ja tuetta kävely onnistui 8kk iässä.



Kuitenkin yhä vieläkin hermostuessaan hän vetää itsensä kaarelle. Ilmeisesti tuo piirre tulee säilymään niin pitkään, että hän tajuaa itse varoa päätään.



Kannattaa ehdottomasti jatkaa fysioterapeutin ohjeiden mukaan. Pian selkälihakset venyvät ja vetreytyvät niin ettei pyöreänä olo ole hankalaa.



Ja tuon cx' *** mikä lien höpinät voi todellakin jättää omaan arvoonsa.

Vierailija

Tein tuosta aikoinaan galluppia SoneranPlazalla ja tuo oli hyvin tavallista. Oli todella hurjan näköistä kun joskus nukkui miltei pää selässä kiinni.



Mutta se on sama asento missä vauva pitää päätään kontatessa, ryömiessä ja mahallaan ollessa. Joten itse tulkitsin sen " harjoitteluksi" .



Kaipa tuo sitten riippuu siitä kuinka paljon vauva vetää itseään kaarelle. Tai tavallaan siitä, onko mukana yliojentamista. Eli meillä ei oikeastaan vetänyt " itseään niinkään kaarelle" (siten että kädet ja jalat olisi olleet suorana) vaan pelkästään tuo että kyljellään taivutti päänsä ihan uskomattoman paljon takakenoon!



Me käytiin sairaalan vauvojen fysioterapeutilla (ihan muusta syystä), Kerroin tuosta huolestuneena hänelle. Hänen mielestään ei tuossa pään taaksepäin vetämisessä ollu mitään epänormaalia! Vaan se todella " kuuluu asiaan" .



Kyllä tuota todella aikoinaan huolissani mietin. Mutta tuo pään vetäminen takakenoon, on todella ymmärtääkseni ihan tavallista. Tai niin myös fysioterapeutti sanoi, ja meidänkin vauva on kehittynyt täysin normaalisti. Mutta riippuu ilmeisesti siitä onko mukana tuota " yliojentumista" .

Vierailija

että siis fysioterapeutti, joka on erikoistunut lasten neurologisiin oireisiin ja sairauksiin, sanoi taivuttelun olevan hyvin tavallista, eikä ole syytä huoleen. Saimme tältä terapeutilta anopin (fysioterapeutti niin ikään, ei " liikuntajumppari" , kuten vahingossa kirjoitin) kautta jumppa/leikkiohjeita taivutteluun. Taatusti aivovamma antaisi muitakin fyysisiä tai fyysiseen tai henkiseen kehitykseen liittyviä oireita! Nykyään tuntuu olevan trendi (en sano, etteikö monta kertaa aiheellinenkin) analysoida ja luokitella kaikenlaiset, monasti itsestään ohimenevät lähinnä henkiset ongelmat milloin miksikin " taudiksi" tai häiriöksi. Ei liene pelkästään hyvä asia?

Vierailija

pään " liioiteltua" taaksetaivutusta. Nukkui myös mielellään pää kaarella taaksepäin pienenä kyljellään. Näytti joskus hurjalta mutta en ikinä ajatellut että se olisi ollut epänormaalia. Pikemminkin tuntui luonnolliselta ajatella, että hän olisi ollut kohdussa loppuajat sen kaltaisessa asennossa. Aivan varmasti olikin niska tosi takakenossa koska oli selkä kylkeäni kohti jatkuvasti. Ihan normaalisti ja oikeastaan tosi aikaisin on meillä opittu liikkumaan.

Vierailija

...eli kävimme viime perjantaina viimeksi, ja fysioterapeutti totesi, että tilanne on toistaiseksi ok. Meillä on kontrolliaika vielä 6 kk iässä samoin kuin neurologiaika. Poika on nyt vajaa 4 kk. Taaksevetotaipumusta on edelleen, mutta ei niin voimakkaana kuin aiemmin, ja se tulee esiin erityisesti juuri kiukkuisena ja/tai väsyneenä. Poika oppi kääntymään selältä vatsalle kolmikuisena, ja tekee sitä nyt välillä vähän kaaren kautta; välillä pää tulee " kauniimmin" mukana. Sitterissä vetää välillä selkää ja päätä kaarelle myös. Toisaalta luulen, että poika kokeilee kaikkia mahdollisia keinoja päästä jotenkin liikkumaan. Fysioterapeutinkin mukaan erilainen vääntely ja kääntely on myös tyypillistä tälle iälle.



Kyllähän tuo " terapia" on pitkälti sitä tarkkailua, mikä ei vanhemmista tunnu aina erityisen mukavalta. Eikä se, että lasta tarkkailee sitten itsekin tosi paljon. Saimme kuitenkin siis niitä käsittelyohjeita, jotka pätevät edelleen, eli sylissä ym. pitäisi pitää paljon selkää kippuralla, lasta on hyvä pitää paljon lattialla " jumppaamassa" ym. Meidän terapeutti on myös aika sensitiivinen, eikä herätä mielestäni turhia pelkoja tms.



Muuten poika nyt tavoittelee leluja ja tarttuu niihin, pään kannattelu lienee ok tasolla vaikkei ihan täydellistä vielä, poika punkeaa itseään istumaan puolimakuulta sylistä, varaa painoa hyvin jaloille, pyörii oman napansa ympäri vatsamakuulla ja viime aikoina on alkanut nostaa vatsamakuulta myös peppua ylös eli osoittaa ehkä merkkejä jonkinlaisesta ryömimään lähdöstä. Tietenkään mikään ei ole vielä varmaa, jos nyt elämässä koskaan, mutta tällä hetkellä näyttää ihan hyvältä. Sitä paitsi olen tuhlannut niin paljon aikaa ja energiaa kaikenlaiseen murehtimiseen, etten enää jaksa sitä, vaan yritän nauttia vauvasta ja elämästä päivän kerrallaan...

Vierailija

...että muitakin tapauksia kyllä löytyy. Ja hyvä kuulla, että " ojentamisen poistoa" on hyvä jatkaa, vaikka se aiheuttaisikin kiukkua (tai se pakonomainen ojennus enemmänkin). Koska väistämättä tulee mieleen, kun katsoo tuskaisen näköistä vauvaa, että onkohan tekemässä vain kiusaa. Ja myös hyvä tietää, että ongelma ei välttämättä poistu missään parissa viikossa, vaan ottaa todennäköisesti enemmän aikaa...

Vierailija

keskimmäinen lapsi oli ns. banaanivauva. Veti kaarelle itseään ja oli muutenkin hankala käsiteltävä. Kerran käytiin fysioterapeutilla ja saatiin " käsittelyohjeita" , kaarelle veto meni kuitenkin itsestään ohi, muistaakseni 4kk aikoihin ja ei vaikuttanut mitenkään motoriseen kehitykseen. Poika oppi 6kk konttaamaan ja 9kk kävelemään ja nyt on kaikenpuolin terve 6v. nassikka.

Vierailija

Eli vaikka kaikki vauvat taivuttavat päätä (ja selkää) taaksepäin, niin meillä se menee yliojennuksen puolelle. Ja kiitos xscx " rohkaisevista" kommenteista, juuri jotain tuollaista sinulta odotinkin. Ollaan siis oltukin neurologisissa tutkimuksissa, joissa ei ole löytynyt mitään, magneettikuvausta tosin ei (vielä) ole tehty.

Vierailija

Myös siitä, miten tuo taaksepäin ojennus ehkä vaikutti pään kannatukseen, ts. oliko sen oppimisessa myös sitten viivettä - tai onko jotenkin automaattisesti niin, että pään kannatus on huteraa, kunnes tuo väärä liikemalli korjautuu...

Vierailija

mutta meillä n.4kk ikäinen poika välissä nauttii aloittaa nukkumisensa tuolla tavoin, ja itse uskon että se johtuu siitä että meillä on ger ( kestonärästys), ja tällä tavoin poika helpottaa oloansa, ja pitää hengitystiet avoinna. Oletteko itse kokeilleet tuota asentoa? Ja tämä asento on lisääntynyt nyt tämän flunssaepisodin aikana.



eli syitä ko. käyttäytymiseen voi olla monia.

Vierailija

Eli siis käynneillä on fysioterapeutti mm. pitänyt poikaa selällään ja näytellyt leluja eri puolilta, kääntänyt vatsalle ja toisinpäin, pidellyt sylissä ja kallistellut eri puolille, vetänyt käsistä istumaan selinmakuulta, istuttanut vähän aikaa lattialla, seisottanut... Tässä nyt mitä yhtäkkiä muistan. Mutta ei ole pelkästään laittanut vatsalle ja tarkkaillut, ei.

Vierailija

Meillä tytöllä myös tuota pään taaksevetämistä. Myös selkä on kaarella usein, vaikka ei itke. Me ollaan käyty fysioterapeutilla pään asennon ja tuon yliojentamisen takia monta kertaa. Ensimäisen kerran käytiin, kun kehitysikää oli 1,5kk. Tyttö on siis syntynyt keskosena. Saatiin myös ohjeita ja piti pitää vauvaa selkä kyyryssä. Eihän siitä mitään tullut! Varsinkin nyt vieläkin pitäisi pitää kyyryssä, kun kehitysikää on kohta 4kk. Tyttö haluaisi koko ajan istua ja punkee itseään istuvaan asentoon. Vaikeaa on ja olen sen takia luistanut noista ohjeista...



Pari päivää viime fysioterapeutin tapaamisen jälkeen tyttö oppi kääntymään selältä vatsalleen, kehitysikää silloin n.3,5kk. Fysioterapeutti sanoi edellisellä kerralla, että ei tarvitse kääntyä vielä ainakaan kuukauteen. Eli siinä mentiin jo etuajassa. Pää menee vieläkin helposti taakse. Nyt on vasta viime viikkoina alkanut kannattelemaan paremmin päätään, kun vetää käsistä ylös.



Lastenlääkäri sanoi, että tuollainen yliojentaminen menee ajankin kanssa ohitse ja niin se on meilläkin nyt muutamassa viikossa vähentynyt huomattavasti. Mutta tietysti kehottaisin jatkamaan ohjeiden mukaan, mutta vauvan hermot huomioon ottaen. Olin itse vielä kuukausi sitten todella huolissani tuon tytön kehityksestä, mutta hänpä yllätti iloisesti oppimalla tuon kääntymisen.



-Saibu ja Viivi-

Vierailija

Yleensä kehon poikkeavat jännitetilat tai velttous ovat nimenomaan neurologisia ongelmia tai kivusta johtuvia. Mutta ap:han tosiaan jo kertoi neurologilla käyneensä. Ja vauvojen kohdalla on niin kovin vaikea sanoa maallikon, mikä on normaalia jännittyneisyyttä, mikä ei.



Meidän puolivuotias poikamme kävi juuri puolivuotistarkastuksessa ja taaksevetotaipumusta on yhä. Jatkamme siis fysioterapiassa, josta meidän mielestämme ei ole mitään hyötyä, päin vastoin, vauva saadaan siellä vain kiukkuiseksi.



Eli kysyisinkin teiltä, mitä siellä teidän fysioterapiassanne on tehty? Minkälaisia liikkeitä? Meillä laitetaan vain vauvan eteen lattialle leluja ja sitten ft-täti heiluttelee niitä ja houkuttelee vauvan leikkimään. Sitten todetaan joka kerta samat asiat (noin kerran kuussa): taaksevetotaipumusta on, mutta muuten vauva on täysin normaalisti kehittynyt ja erittäin iloinen, kontaktia ottava ja seurallinen.



Minä alan olla tosi tuskastunut tuohon hommaan. Oikeastaan sessiot ovat aika koomisia: tiedän jo etukäteen täsmälleen, mitä siellä tehdään, ja sitten ne lopuksi kertovat aina samat asiat " muka-diagnoosina" . Huvittavinta on, että joka ikinen kerta kysyvät myös meiltä vanhemmilta täsmälleen samat asiat: onko suvussa ollut tuollaista jne.



Eli meidän kohdallamme tuo fysioterapia ei ole ollut mitään jumppaa vaan vain vauvan tarkkailua. Johtuuko tuo sitten siitä, että taaksevetotaipumus on lievä, en tiedä.



Vierailija

Mekin kävimme fysioterapeutin vastaanotolla muutamaan otteeseen voimakkaan ojentamisen vuoksi. Poika veti selkää kaarelle ja päätä taaksepäin. Saimme myös käsittelyohjeita ojentamisen poistamiseksi.



Itse koin ohjeet hankaliksi toteuttaa, sillä poika pisti hanttiin aika tehokkaasti. Luulin tekeväni enemmänkin kiusaa " ojennuksen poistoillani" , kunnes fys.terapeutti sanoi pojan nimenomaan ärsyyntyvän siitä, ettei saa itse lopetettua ojentamistaan. Kaarelle vetäminen on siis kiusallista ja ei tahdonalaista vauvalle. Vähitellen ojentaminen poistui, olisiko ollu siinä neljän kuukauden kieppeillä, eikä motorisessa kehityksessä ole ollut mitään poikkeavaa, vaikka meitäkin siitä etukäteen varoiteltiin. Neuvottuja käsittelyohjeita noudatimme parhaamme mukaan.



Varmasti teilläkin ojentamiset jäävät vähitellen pois. Mistään sen vakavammasta en uskoisi olevan kyse.



Mielenrauhaa ja levollisuutta toivotellen, entisen ojentajan äiti :)

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat