Lesbo äitinä

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

En tiedä kuinka aloittaisin edes...Jos vaikka suoraan asiaan.

Eli sain aikuisiällä tietää, että äitini on lesbo. Aina puhutaan siitä, mikä järkytys saattaa vanhemmalle olla kun saa tietää lapsensa olevan lesbo tms. Mutta missään en ole törmännyt keskusteluun siitä, että äiti onkin lesbo.

Vanhempani (siis isä ja äiti) erosivat kun minä lähestyin täysi-ikää ja jonkun vuoden kuluttua äitini muutti yhteen naisen kanssa.

Aikaisemmin minulla ei ole ollut mitään lesboja vastaan vaan olen aina ollut hyvin suvaitsevainen ihminen. Nyt kun se osuu omalle kohdalle tílanne onkin ihan eri. Asiaa on tosi vaikea hyväksyä.

Tuntuu siltä, että minun koko elämäni on ollut petosta, sillä äiti on aina ollut lesbo, ja suhde isään siis eräänlainen kulissi. Tuosta kulissista olen siis saanut alkuni....

Äiti asuu toisessa kunnassa, mutta ei kaukana. Silti emme juuri tapaa nykyään, ennen kuin tämä asia paljastui olimme hyvin läheisiä.

Ei ole ketään kenelle puhua asiasta, minulla ei ole edes sisaruksia.

En jotenkin usko löytäväni täältä kohtalotoveria, mutta kaikki kommentit ovat tervetulleita.

Edelleenkään en muuten ole " homo kammoinen" sattuu vaan, kun tuntuu, etten tunne enää äitiäni, eikä hänestä koskaan tule ns.perinteistä mummoa vauvalleni.

Kommentit (14)

Vierailija

Nyt oli pakko kirjoittaa koska tekstisi oli aivan kuin suoraan minulta! Eli minäkin sain vasta aikuisiällä tietää äitini olevan lesbo. Tarkalleen siitä on noin 6-vuotta. Äiti ja isä olivat ottaneet avioeron hieman aikaisemmin ja syynä siihen ilmeisesti tämä äitini toinen nainen. Olin parikymppinen kun kuulin tästä ja juuri muuttanut pois kotoa ja aloittanut itse parisuhteen ja saanut lapsen. Äiti ilmoitti minulle asiasta tekstiviestillä ja olin aivan järkyttynyt luettuani sen. Kertoi kuulema " aina tienneensä" (mikä tuntui kummalliselta), mutta nyt vasta uskaltavansa elää.



Mutta toisin kuin sinulla, pääsin järkytyksen yli todella helpolla. Tapasin äitini uuden naisen, joka oli Amerikassa asuva ja hieman nuorempi kuin oma äitini. Mukava vaikkakin todella voimakastahtoinen nainen. Tapaaminen meni ihan hyvin ja nyt molemmat asuvat Suomessa ihan lähellä meitä, joten tapaamme usein. Minulla on kaksi lasta (kohta 5v ja 6v) jotka ovat pienestä asti tottuneet tilanteeseen ja suhtautuvat heihin täysin luontevasti. lapset ovat siellä hoidossa ainakin joitain tunteja joka kuukausi ja tulevat loistavasti juttuun molempien kanssa. Äitiäni he kutsuvat nimellä mummi ja hänen tyttöystäväänsä eräällä lempinimellä.



Ainoat asiat jotka vieläkin ärsyttävät jutussa ovat ne että mielestäni tämä toinen nainen määrää äitini elämää ja aikataulua ehkä hieman liikaakin. He reissaavat todella paljon ympäri maailmaa ja Suomea, pitävät peli-iltoja joissa myös juodaan (äitini ei koskan aikaisemmin ole juonut) ja vaikka hoitavatkin lapsiani tarvittaessa jos minulla on menoa, en ole yökyläilystä haaveillutkaan, koska äitini tyttöystävä ei yksinkertaisesti jaksa lapsia kauemmin kuin on tarvista. Muutama tunti menee hyvin, mutta esim vuorokausi on selvästikin liikaa.



Lisäksi olen säälinyt isääni. Hänelle ero oli ilmiselvästi erittäin kova isku ja vielä se että oma vaimo jonka kanssa on ollut naimisissa yli 20 vuotta osoittautuukin naisista pitäväksi. Ei sitä meikäläinen oikein voi käsittääkään. Onneksi aika parantaa haavoja hitasti mutta varmasti. Toivottavasti voidit suhtautua tilanteeseen positiivisesti. Lapset ottavat kaiken ennakkoluulottomasti ja positiivisesti (ainakin meillä) koska tilanteessa ei heidän mielestään ole mitään outoa. Tiedä häntä miten asia on muutaman vuoden päästä. Äitisi on kuitenkin äitisi ja hänen onnellisuutensahan on se joka ratkaisee.



Oikein kovasti voimia sinulle



Sinillainen

Vierailija

kiitos vastauksestasi. tiedän, että mun ajatuksia on vähän vaikee ymmärtää, niitä kun on vaikee laittaa sanoiks, kun ei itsekkään oikein tiedä mitä ajatella. Tunti oikeasti helpottavalta kun edes joku ymmärstää edes vähän mua.



Pöheltäjä: Luin oman tarinasi tosta omasta aloituksestasi. Mun ja sun tilanteet on kyllä niin eri, että ei niitä voi millään lailla rinnastaa. Koen eläneeni hyvän ja onnellisen lapsuuden. Olen pahoillani, että sinulla on toisin. Nyt kuitenkin tuntuu, että tuo hyvä ja rakas äiti on hylännyt minut. Ja en ole missään vaiheessa sanonut, että ihmisen seksuaalinen suuntautuminen tekee ihmisestä jollain tapaa huonon ihmisen.

Ja minä olen yrittänyt olla suvaitsevainen äitiäni kohtaan. Alkujärkytyksen jälkeen jatkoin yhteydenpitoa ja yritin totutella asiaan. Yhteydenpito vaan on niin yksipuolista, etten jaksa enää yrittää. Siinä mielessä siis asiat eivät ole hyvin, vaikka äiti ei olekkaan minua pahoinpidellyt tms. Tavallaan hän puuttuu elämästäni kokonaan. Sitä on vaikea hyväksyä. Oikeasti hän kuitenkin täysissä sielun ja ruumiin voimissaan jo jokusen vuoden ajan pitänyt minuun etäisyyttä tämän uuden elämäntavan myötä. Olen joskus jopa miettinyt asiaa niin, että olisiko minulle ollut helpompi esim. jos äiti olisi kuollut. Silloinhan en voisi olettaakaan hänen ottavan yhteyttä tai pitävän läheisiä välejä lapsenlapseen. Tietenkään en oikeasti TOIVO hänen kuolemaa, tällaisia ajatuksi vaan on käynyt mielessä.

Se lesbous ei loppujen lpouksi taidakaan olla se ongelman ydin. Vaan äidin menettäminen ja se että missään vaiheessa en ole saanut kunnolla mahdollisuutta kuulua äidin elämään. Ja se, että en koe tuntevani häntä enää.

Vierailija

Minun isäni käyttäytyy (kylläkin eri syystä) samaan tapaan kuin äitisi. Korjaa, jos olen väärässä, mutta sain käsityksen, että suurin ongelma tällä hetkellä on se, että olet äidillesi yhtäkkiä ilmaa kun hän on löytänyt elämänsä suuren rakkauden? Sinä ja perhe olitte tärkeitä, kunnes hän löysi oman elämänsä ja käyttäytyy nyt kuin eka kertaa rakastunut teini.

Olisin minäkin pahoillani tilanteesta. Kyllä aikuiselta odottaisi, että vaikka olisi kuinka rakastunut, niin omat lapset silti mahtuisivat uuteenkin elämään. Ehkä tilanne muuttuu kun äitisi pääsee rakastumisen ensihuumasta ohi. Minä kyllä kertoisin äidille miltä tuo tilanne sinusta tuntuu.

Vierailija

Ole huoleti, äitisi on sama ihminen kuin ennenkin. Anna hänen nauttia nykyisestä rakkaudestaan aivan kuin hänkin varmaan antaa sinun nauttia omastasi.

Mietin asiaa niin, että kun oma äitini kuoli ja isäni alkoi tapailla uusia ihmisiä, olin iki onnellinen siitä että hän ei jäänyt yksin masentumaan vaan jaksoi nousta surusta ja katsoa kohti tulevaisuutta. Uusi tuttavuus isäni elämässä tuntuu erikoiselta ja jännittävältä, mutta en voisi kuvitellakaan ajattelevani asiaa pahalla, sillä en ole koskaan ollut kiinnostunut isäni makuuhuonepuuhista aiemminkaan, enkä aio olla sitä nytkään. Uusi tuttavuus isälle on myös uusi tuttavuus minulle ja eikö olekin mielenkiintoista tutustua uusiin ihmisiin!

Tuntuuko sinusta äitisi lesbous hankalalta ymmärtää siitä syystä, että mietit ympärillä olevia tuttuja, jotka voisivat kenties tuomita hänet kuullessaan asiasta ? Jos näin on, älä mieti sitä enää. Kai äitisi ja sinun välinen suhteesi on tärkeämpi kuin jonkun suvaitsemattoman mielipide. Kaikkea hyvää sinulle !

Vierailija

rohkenet keskustella äitisi kanssa avoimesti ja syyttelemättä



Kirjoituksesta saa käsityksen, että äitisi on elänyt avioliitossa isäsi kanssa yli 18-vuotta. Kutsut tätä liittoa huijaukseksi tai kulissiksi, mutta tiedätkö asioiden faktisesti olevan näin? Onko äitisi takuuvarmasti lesbo, vai kenties bi-seksuaali? Entä jos hän vilpittömästi rakasti myös isääsi, mutta tuli pisteeseen, josta ei voinut enää jatkaa eteenpäin?



Mitä äitisi suhde tällä hetkellä uhkaa? Olet omillasi ja perustanut oman elämäsi. Häpeätkö äitiäsi vai häpeätkö omia reaktioitasi?



Ihmiselämä on ainutkertainen, suotakoon jokaiselle siinä paljon rakkautta, niin lapsille kuin äideillekin

Vierailija


Joo, nyt kun kerroit enemmän, pystyn ymmärtämään tuntojasi paremmin. Aluksi ajattelin, että tämä on aivan uusi juttu ja " vain" pelkäät mitä tuleman pitää, mutta eihän se niin olekaan. Ei sillä että peloissakaan mitää vikaa on, mutta siis sinun kohdallasi ns. pelot ovat käyneet toteen. Sorry hätiköidyt johtopäätökseni!



Hmm... mitäköhän tähän nyt sanoisi. Ymmärrän kantasi... tai ainakin luulen ymmärtäväni, sillä omakohtaista kokemustahan minulla ei ole. Mietin vaan miltä itsestäni tuntuisi jos oma äitini jättäisi isäni toisen naisen vuoksi ja eihän se todellakaan mukavalta tuntuisi. Ei tuntuisi vaikka jättäisi toisen miehenkään vuoksi, mutta toinen nainen saisi varmaan ajattelemaan ettei todellakaan tuntenut omaa äitiään, aivan kuten sanoit. Ja sinälläänhän se on totta, äidissäsi on puoli jota et ennen tiennyt/tuntenut lainkaan.



Jotenkin myös kuvittelin, ettei sinulla vielä ole omaa lasta ja että " vain" olet sitä mieltä ettei hänestä voi tulla perinteistä isoäitiä. Pahoitteluni tästäkin ajatusvirheestä! Näinhän nyt on käynyt ettei äidilläsi ole aikaa sinulle & lapsellesi. Todella kurjaa! Se on todella sääli, niin sinua & lastasi, mutta myös äitiäsi kohtaan. Aivan varmasti hän jossain vaiheessa tajuaa mitä on menettänyt, sillä lapsen kehityksen seuraamista & mukanaoloa ei takaisin saa. Mutta kyllä hän myöhemminkin pystyy vielä rakentamaan toimivan suhteen lapsenlapseensa eli ei kaikki toivo ole vielä menetetty. Hän on varmaan nyt niin uuden elämänsä lumoissa (uusi kumppani, uusi elämä, kaikki uutta ja erilaista), että kaikki muu tuntuu turhalta. Mutta kyllä se arki koittaa jokaisessa suhteessa ja ehkä silloin äitisikin tajuaa tämän elämän realiteetit. Pidetään peukkuja!



Tuntuu niin turhalta kirjoittaa tätä viestiä, sillä ei minulla valitettavasti ole mitään konkreettista neuvoa tai apua. Toivottavasti sinulla olisi joku luottoystävä jonka kanssa voisit asiasta avoimesti puhua, sillä vaikka kuinka tilanne hävettäisi, niin tosiasia kuitenkin on, ettei äitisi " toilailut" tee sinusta sen huonompaa ihmistä. Tai mitä jos kävisit ihan ammatti-ihmisen kanssa juttelemassa? Itselleni ainakin puhuminen auttaa. Mitä enemmän asiasta puhuu, sitä konkreettisemmaksi se muuttuu ja mitä konkreettisemmaksi asia muuttuu, sitä helpompi se on ymmärtää ja hyväksyä.



Tsemppiä sinulle ja voimia!

Vierailija

Hei,

mulla ei omakohtaista kokemusta asiasta ole, mutta ensiksikin pisti silmääni se, ettei äitisi voisi olla ns. perinteinen isoäiti lapsillesi. Miksi ei voisi olla? Mitä sillä on väliä kenen kanssa äitisi asuu, hän on edelleen äitisi. Ja mitä nykyaikana edes tarkoittaa perinteinen isoäiti?????



Asiaa sen paremmin tuntematta voisin veikata ettei hänelläkään varmaan ole ollut helppoa elää asian kanssa. Ehkäpä hän on tehnyt sen sinun vuoksesi(?). Jotta sinä sait elää ns. normaalin lapsuuden ja nyt kun olet tarpeeksi vanha ymmärtämään asian, äitisi on antanut itselleen mahdollisuuden elää sellaista elämää mitä itse tahtoo ja kenen kanssa tahtoo. En tiedä.



Ehkä helpommin sanottu kuin tehty, mutta mitä jos koittaisit ns. työntää taka-alalle ajatusta sitä että äitisi on lesbo ja huomata että äitisi edelleen on sinulle äiti.



Oletteko muuten koittaneet jutella asiasta? Oletko kertonut miltä sinusta oikeasti tuntuu? Oletko antanut äitisi kertoa miltä hänestä tuntuu? Monesti sitä luulee tietävänsä mitä toinen ajattelee, mutta aika usein sitä huomaa ajatelleensa aivan väärin.



Ja lopuksi vielä kliseiden klisee, mutta totta silti: anna asialle aikaa. Jos nyt tuntuu pahalta nähdä äitiäsi, anna ajan kulua, ehkä pieni etäisyys antaa perspektiiviä.

Vierailija

Hei,



ymmärrän (omakohtaisestikin) hyvin, miten pahalta tuntuu kun isoäitiä ei yhtäkkiä näy mailla eikä halmeilla vaikka aikaisemmin on ollut haluavinaan isoäidiksi kovastikin.



Mutta itse lesbona haluaisin sanoa pari asiaa, joiden ei ole tarkoitus väheksyä sinun hylätyksi tulemisen tunnettasi, vaan antaa infoa, jota sinulla ei ehkä ole.



Kulisseista: lesboilla ja homoilla on tapana sanoa että he ovat ' aina tienneet' olevansa lesboja ja homoja. Se on usein vain puhetapa. Aika harva on oikeasti tiennyt ihan täysin. Tietämistä on niin monenlaista: se voi olla ajatus joka hiipii mieleen ja jota työntää koko ajan pois, se voi tulla uniin jotka yrittää unohtaa, se voi olla jotain josta toivoo ettei se ole totta niin kovasti että haluaa uskoa ettei se ole totta.. jne. Lisäksi kun on kyse vanhemmista ihmisistä, kannattaa muistaa että Suomessa ennen 1990-luvun puoliväliä oli sellainen ilmapiiri, että homoseksuaaleista puhuttiin todella rumasti julkisuudessa (silloin kun puhuttiin, paljon oli myös syvää hiljaisuutta). Minunkin oli teininä vaikea yhdistää että voisin olla ' lesbo' , koska lesbo tarkoitti ymmärtääkseni jotain isoa möreä-äänistä ja röhönauruista kaljankittaajaa ja minä olin ihan erilainen (jonkinlainen kukkaistyttö).



oletko kysynyt äidiltäsi, miksi hän sitten eli isäsi kanssa niin kauan?



Toinen asia, joka liittyy homoseksuaalisuuteen (ympäristön aiheuttamana) on häpeä, sitä on paljon varsinkin vanhemmilla ihmisillä. Se voi olla piilotettua ja aiheuttaa käyttäytymisessä myös ylilyöntejä. Äitisi etäisyydenotto voi liittyä myös siihen.



Toivon sinulle kaikkea hyvää. Jos sinulla on kerran ollut hyvä äitisuhde, teillä on vahva pohja mille rakentaa: vaikka ihmissuhteissa tulisi katkoksia tai huonoja aikoja, ne voivat palautua hyviksi. Toivon sitä sinulle tosi paljon!



Ana





Vierailija

Kyllä tiedän, että äiti on edelleen äitini ja rakastan häntä edelleen.

Aikaa olen antanut asia on ollut tiedossani jo jokusen vuoden.

En vaan ole saanut vieläkään käsiteltyä asiaa päässäni. En tarkkaan tiedä mitä mieltä asiasta olen.

Eniten ehkä harmittaa, että en enää tunne äitiäni. Tämä hänen uusi elämä on muuttanut paljon. Kuten sanoin, emme tapaa enää niin paljon, emmekä muutenkaan ole yhteydessä. Ennen oli toisin. Äitini oli ennen kova leipomaan, kutomaan, laittamaan pihaa. Hän odotti kovasti lapsenlapsia, joille voi sitten kutoa nuttua ja lukea satua. Nyt kun olen lapsen saanut, on tilanne kuitenkin täysin eri kuin mitä odotin. Äiti elää tämän naisen kanssa elämää kuin kaksikymppiset. He käyvät baareissa, elokuvissa, reissaavat ja tapaavat ystäviään. Toki suon äidille kaiken tämän ja haluan hänen olevan onnellinen. Mutta kun tuntuu, että aikaa minulle ja hänen lapsenlapselleen ei kuitenkaan sitten ole.

Asiaan liittyy myös häpeää. Vaikka yhteiskunta onkin muuttunut kovasti on edelleen vielä paljon ihmisiä, jotka eivät lesboutta tms " erilaisuutta" hyväksy. Siksi en ole ystävällenikään uskaltanut kertoa. Pelkään heidän suhtautumisen minua kohtaan muuttuvan.

Ja kyllä. Olen äidin kanssa puhunut asiasta. Tosin vain puhelimen välityksellä, mutta kerroin kyllä täysin mitä ajattelen. Hänkin kertoi ajatuksistaan ja tunteistaan, sekä kulissista isäni kanssa. Tuntuu vaan silti niin pahalta. Myös isäni puolesta. Hänelle liitto ei ollut kulissia, vaan rakasti äitiäni ja luuli tämänkin rakastavan häntä.

Asia on vaikea myös siksi, että olen tosiaan pitänyt itseäni aina niin suvaitsevaisena ja erilaisia ihmisiä pelkästään rikastuttavina kokemuksina. Ja nyt sitten kun osuu omalle kohdalle, olo onkin hämmentynyt ja asiaa onkin niin kovin vaikea hyväksyä.

Vierailija

mutta vaikeasti häiriintyneestä " normaaliperheestä" kylläkin. Eli minun lapsuudenkotiini kuului isä ja äiti, kuten kuuluikin, omakotitalo, hyvät työpaikat, uudet autot, mökki meren rannalla jne. Kulissien sisällä kuitenkin viina, nyrkki ja vaikea luonnehäiriö musersi kaiken hyvän. Tähän nähden ihmisen seksuaalinen suuntautuminen tuntuu kovin vähäpätöiseltä: jos ihmisellä muuten persoona on tasapainossa ja hän on onnellinen, niin miten se, ketä hän rakastaa voi määritellä sen olisiko hän hyvä äiti/isoäiti? Lähinnä se on vain se suvaitsematon ympäristö, joka tässä tilanteessa " häiritsee" . Anna äitisi olla lesbo, jos muuten asiat ovat ok ja hän on hyvä sinua kohtaan.

Vierailija

että se pointti taitaa olla myös se, että kun on lähes 20vuotta pitänyt jotakin ihmistä läheisenä. Ja uskonut tuntevansa tämän erittäin hyvin. Niin sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta tulee tieto, että tämä ihminen ei ole ollenkaan se minä/kenenä olen häntä pitänyt. Hän ei ole koskaan ollutkaan. Yhtäkkiä lakkaa tuntemasta läheisimmän ihmisen. Se tuntuu isolta menetykseltä.

Vierailija

Entä jos vain yrittäisit tutustua äitiisi " uudelleen" , näyttää että yhä välität ja olet hänen elämässään mukana! Äitisikin voi ajatella ettei kehtaa tunkeutua elämääsi jos hän vaistoaa, että et hyväksy asiaa tai olet vaivautunut heidän seurassaan.. Yritä hyväksyä, kuten sanoit olet suvaitsevainen yleensä näissä asioissa. Äitisi ei halua sinulle pahaa eikä varmaan halua sinun loukkaantuvan tai häpeävän hänen tekemisiään. Tutustu, hyväksy, näytä se! Keskustele avoimesti! Kerro miltä sinusta tuntuu!

Vierailija

Hei,



jos tuo lesbous on sinulle kerran ok ja ongelma siinä, että äiti on sinulle etäinen eikä pidä riittävästi yhteyttä lapsenlapseen, niin voisithan ihan konkreettisesti pyytää tyyliin, että " olisi kiva, jos kävisit katsomassa lastenlasta useammin (tai vaikka kerran kuussa/ parin viikon välein/ mitä ikinä)" tai ehdottaisit sopivia aikoja.



Oma isäni on minulle tärkeä mutta hieman etäinen. Olen sanonut, että minusta on mukavaa, että hän käy katsomassa meitä, ja usein saatan soitella, että onko jonain tiettynä päivänä ohjelmaa. Isäni käy mielellään katsomassa vauvaa, vaikkei ehkä itse osaa " tuppautua" kylään.



Lesboudesta vielä: onhan noita kulisseja monessa perheessä, esim.äidilläni oli pitkään toinen mies ennen kuin he erosivat isäni kanssa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat