Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

onko muita yli 3v.lasten äitejä vielä kotona?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

irtisanouduin " oravanpyörästä" ja jäin kotiin 3v. ja eskarilaisten kanssa. tein vissiin tosi tyhmästi, sillä irtisanoin lasten hoitopaikat, koska eipä tullut mieleenkään pitää lapsia hoidossa ja olla itse kotona. nyt en kelpaa työttömäksi, kun työtarjouksen saatuani en saisi lapsia kunnan hoitoon. (kolmelle aivan mahdotonta samaan hoitopaikkaan täällä itä-hgissä). onko siis muita kolleegoja ja kuinka olette elämänne järjestelleet. mulla oli niin " kiva" työnantaja ettei alkanut/viitsinyt/vaivautunut/ järjestämään lyhennettyä työaikaa, joten järjestin aikaa lapsille itse. nyt tästä " yhteiskunnan säästöstä" en itse " hyödy" sentin hyrrää vai?

Kommentit (13)

Vierailija

Haluaisin kysyä että mitenkäs sitten kun ei saa edes työttömyyspäivärahaa kotihoidontuen jälkeen,kun ei ole ammattia?Näin minulle on kerrottu,eikä pelkillä lapsilisillä (3 lasta) pärjää...

Vierailija

Lähdin töihin, kun pojat oli 5v. ja 2,5v. Olin itse töissä vuoden verran ja onneksi määräaikainen sopimukseni päättyi eli pääsin näin pois tuosta niin tutuksi tulleesta oravanpyörästä. Olisivat kyllä jatkaneet sopimusta tämän vuoden loppuun ja jotakin yrittivät puhella vakinaistamisestakin, mutta ajattelin, että saavat tehdä itse siellä työnsä ja ylityönsä: Miun työ on olla kotona omien lasten kanssa!



Ja päivääkään ei ole ollut ikävä töihin, vaikka välillä voisi kuvitella, että töissä pääsisi helpommalla... Mut kotityöt on ihan mukavia, kun niistä ei ota stressiä (nytkin pitäis siivoilla ja leipoo nuoremman pojan, täyttää 4v., synttäreille ja täällä vaan netissä pyörin...).



Koko kesä oltiin yhdessä lasten kanssa ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä. Ei mitään maata mullistavia tempauksia, vaan ihan tavallista yhdessä oloa ja sitä tavallista elämää. Pyöräretkiä, mummolassa oleilua, uimista, lähimmät huvi- ja eläinpuisto käytiin katsomassa serkkujen kanssa. Ja kaikki nautti!



Vanhempi poika lähti nyt eskariin ja on todella innoissaa siitä. Nuorempi poika käy pari kertaa viikossa kerhossa ja hänkin on innoissaaan omasta kerhostaan, se on hänen oma juttu, äidit ei ole siellä, vaan hän on kavereiden kanssa - on jo iso poika kuulemma. ;o)



Isä käy vielä palkkatöissä, mutta tarkoitus on " vapauttaa" hänetkin tänne kotiin, että saadaan olla kaikki yhdessä.



Vuosi ollaan oltu mukana suoramarkkinoinnissa ja siltä näyttää, että valittiin tosi hyvä yhteistyökumppani (en mainitse tässä nimeä, kiinnostuneet, ottakaa yhteyttä). Tämä liiketoiminta mahdollistaa meille sellaiset tulot, että saadaan katettua perheen kulut ja tulojen myötä mahdollisuus siihen, että isäkin voi olla meidän kanssa kotona.



Mielelläni kerron liiketoiminnasta lisää, jos lisätulomahdollisuus kiinnostaa. Miun motto on ollut jo pitempään: Kaikki mahdollisuudet kannattaa katsoa ja itse teet päätöksen mitä kokeilet.



Ottakaa reippaasti yhteyttä: sirpa-tuulikki@hotmail.com

Vierailija

Hei!



Rohkean päätöksen teit, mutta haluankin rohkaista sinua!



Minä olin 10 vuotta kotona lasten kanssa ja se oli kyllä paras mahdollinen ratkaisu. Aloitin työt vajaa kaksi kuukautta sitten. Tarkoitukseni oli olla vielä kotona tämä syksy, mutta unelma työ tipahti syliini yllättäen. Nuorimmainen on 4v ja vanhin on 10v. Tuntui, että nuorimmainen ei ollut enää liian nuori päiväkotiin. Tykkää kovasti olla siellä kavereiden kanssa.



Mutta kyllä koen vahvasti, että lapsille oli kaikkein parasta , että olin kotona nämä vuodet. Lasten päivät venyy aika pitkiksi nyt kun niitä viedään hoitoon ja koulun jälkeen iltapäivähoitoon. Ja tuo esikoinen saakin tulla jo yksin kotiin iltapäiväksi. Jää vain muutama hassu tunti illassa lapsille ja itsekin on aika väsynyt työpäivän jälkeen.



Mutta aikansa kutakin. Nyt tilanne on tämä ja eletään tämän tilanteen mukaan. Mutta haluan rohkaista teitä kaikkia kotona olevia äitejä. Jos vain jaksatte siinä olla (helppoa kotiäitiys ei ole) niin olkaa. Ihania vuosia sain siinä kotona viettää ja koen, että lapset saivat paljon niistä vuosista, kuten minäkin.



Vierailija

vaikkei kuopukseni ihan vielä 3v olekaan. Lokakuussa synttärit ja Kelan tuki lakkaa. Hiukan toimeentulomme mietityttää...



Kotona hoidossa myös esikoiseni 4v. Lapset käyvät 2xviikossa kerhossa ja 2xviikossa harrastuksissa kumpainenkin.



Työpaikkaa ei ole minulla ole odottamassa, koska irtisanouduin siitä lukuisien matkapäivien vuoksi 5 vuotta sitten. Siitä saakka olen ollut kotona. Aluksi hain töitä työttömänä työnhakijana ja karenssikin oli P I T K Ä. Irtisanominen kannatti, koska saimme lapsosemme alulle melko pian. Ei onnistunut työssäkäydessäni toi " kaukosiementäminen" : )



Olen ehdottamasti mielelläni kotona lasten kanssa; tehköön töitä ne, joita kiinnostaa. Minua ei kiinnosta pätkätyöt, osa-aikatyöt ja asiakkaiden sylkykuppina oleminen!



Kotona on parasta lapsille!

Vierailija

Ollaan molemmat vajaata päivää töissä, toinen yrittäjänä ja toinen vieraan palveluksessa ja lapsi jatkaa nyt yli 3-vuotiaana kotihoidossa.



Huvittavaa tässä on se, että kyllä näitä " koska aiotte laittaa lapsen hoitoon" -kysymyksiä riittää. Jotenkin ihmisten on totaalisen vaikea ymmärtää että joku yli 3-vuotias ei ole päiväkodissa. Olen yrittänyt vakuutella itselleni, että tämä on meidän perheen ratkaisu ja meille hyvä (vaikka välillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää). Välillä tunnen itseni väliinputoajaksi, kun en ole kokopäiväinen kotiäiti, mutta asia on niin lähellä.



Kaikkea hyvää teille, luottakaa omiin ratkaisuihinne.

Vierailija

Moikka,kotiäitinä olen ollut viitisen vuotta kohta puoliin.esikoinen tammikuussa täyttää 5v. ja nuorimmainen tammikuussa 2v.Esikoinen käy omassa kerhossa kaksi kertaa viikossa 3h kerralla.Kerran viikossa myös satu-tanssissa.Muuten käydään lasten kanssa yhdessä perhe-kerhoissa.Ammatiltaan olen lähihoitaja,mutta vakituistaa työpaikkaa ei nyt tällä hetkellä ole.Tarkoitus olisi olla siihen asti kotona kun nuorimmainen täyttää kolme.

Vierailija

Kuopuksen jälkeen minut " laitettiin" työkkärin toimesta töihin missä sitten " viihdyin" ½ vuotta vain todetakseni että työelämä saa odottaa eikä se oravanpyörä ole minua varten.



Nyt meille syntyy marraskuussa viides enkä edes ajattele töihinmenoa hamassa tulevaisuudessa. Tehkööt töitä joita se motivoi ja jaksaa kiinnostaa, mutta minä haluan hoitaa omat lapseni itse ja olla heidän kanssaan päivän jokaisena hetkenä.



Rahaahan ei liiemmin ole, tai on todella vähän. Nytkin seuraavat 1½ viikkoa 50 euroa tilillä =). Mutta tämän on tavallaan elämäntapa ja itseppä olen osani valinnut. Päivääkään en kadu että olen ollut kotiäiti ! Niin ja tämänhetkinen kuopus on kohta 5 v.



Rapuäiti.

Vierailija

Täällä myös äiti, jota töihin lähtö ei voisi vähempää kiinnostaa. Esikoinen on 6-vuotias eskarilainen, kakkonen 4-v kerholainen (2*vko) ja pikkukolmonen syntynee tammikuussa. Kotona olen ollut esikoisen syntymästä lähtien, muutaman kuukauden osa-aikatyötä ja kuuden viikon atk-kurssia lukuunottamatta.

Aika kotosalla tuntuu kuluvan varsin nopeasti ja lasten kanssa touhuillessa ja kotihommia hoidellessa on ihan riittävästi haastetta ja tekemistä, ei tässä enää rahkeet riittäisi töissä käymiseen ja varmasti perhe-elämä kärsisi siitä rulijanssista. Kerkeehän tonne työelämään vielä, sitten kun lapset ovat isompia. Nyt on hyvä näin!

Vierailija

Hei!

Miksi sinun pitäisi ilmoittautua työttömäksi jos olet itse itsesi irtisanonut ja halusit pois työelämän pyörteestä?

Itse jäin kotiin jo silloin kun esikoinen syntyi yhdeksän vuotta sitten. Esikoinen oli puolitoistavuotias kun toinen syntyi ja edellen olen kotona. Tosin elämäämme on nyt piristämässä perheemme kuopus, jolla on isompiin sisaruksiin ikäeroa 7 ja 5 vuotta. Nyt kuopus on kahden vanha. Ja ehdottomasti aion olla kotona siihen asti, kun kuopus aloittaa peruskolun kolmannen luokan. Sitten voin alkaa ajattelemaan uuden ammatin opiskelua tai siirtymistä työelämään. Olen sitä mieltä, että käykööt ne töissä jotka sitä ehdottomasti haluavat tehdä, enpä ole sitten niidenkään paikkaa viemässä, kun en itse tällä hetkellä sitä missään muodossa halua tehdä.

Vierailija

emili73:

Lainaus:


Minäkään en ihan virallisesti vielä kuulu tähän sakkiin, kun kuopus täyttää marraskuussa 3-v. Minulla siis " vain" kaksi lasta mutta aion olla vielä kotona...Mites te muut kahden lapsen äidit, tuntuuko teistä, että lapsia pitäisi olla enemmän, että ympäristön mielestä olisi hyväksyttävämpää olla kotona? Minusta jotenkin tuntuu, että jos olisi kolme neljä lasta kaikki ymmärtäisivät paremmin valintani olla kotona. Olen yliopiston käynnyt ja vakituinen virka olisi odottamassa mutta eipä kiinnosta...monet tuntuvat vain olevan sitä mieltä, että olen kouluttautunut ihan turhaan...huh! Kyllä mielestäni opiskeluvuodet ja työssä käyminen saman aikaisesti muokkasivat persoonaani sellaiseksi, jollainen nyt olen...No, aika näyttää mitä teen mutta haluan kyllä olla lasteni kanssa heidän ollessa pieniä...ja vähän isompiakin ;-)




Mulla kans kaksi lasta, syksyllä siis lopahtanee kotihoidontuki vasta, mutta näillä näkymin lapset hoidetaan kotona pitkään... Lähinnä kavereiden järkytykseksi. :) Sukulaiset on meillä ollut kannustavia. Me tosin haetaan asuntoa kunnasta, joka maksaa kuntalisää kaikista alle kouluikäisistä lapsista. Ja mä oon katellut osa-aikaista työtä.



Kotoa en kaipaa mihinkään. Ei noi lapset pieniä oo koskaan myöhemmin. Ja ne tarvii vanhempiaan nyt, eikä sitten isompana. Mun ajatus on, että hoidan lapsiani siihen asti, kunnes ne pärjää jo itse riittävän hyvin. eli kaipa se on toi kouluikä. Mieluusti tekisin silloinkin jotain osa-aikaista, ei kokopäiväistä.

Vierailija

Ite olen ollut kohta 9 vuotta kotona, nuorin 3,5 ja siis kolme lasta. Töihin meno ei kiinnosta yhtään, mies vuorotöissä ja rumbaa on tässäkin! Mua oikein rasittaa, kun yleinen mielipide on viedä lapset 9-kuisena hoitoon. Ei ikinä meillä!!

Vierailija

Minäkään en ihan virallisesti vielä kuulu tähän sakkiin, kun kuopus täyttää marraskuussa 3-v. Minulla siis " vain" kaksi lasta mutta aion olla vielä kotona...Mites te muut kahden lapsen äidit, tuntuuko teistä, että lapsia pitäisi olla enemmän, että ympäristön mielestä olisi hyväksyttävämpää olla kotona? Minusta jotenkin tuntuu, että jos olisi kolme neljä lasta kaikki ymmärtäisivät paremmin valintani olla kotona. Olen yliopiston käynnyt ja vakituinen virka olisi odottamassa mutta eipä kiinnosta...monet tuntuvat vain olevan sitä mieltä, että olen kouluttautunut ihan turhaan...huh! Kyllä mielestäni opiskeluvuodet ja työssä käyminen saman aikaisesti muokkasivat persoonaani sellaiseksi, jollainen nyt olen...No, aika näyttää mitä teen mutta haluan kyllä olla lasteni kanssa heidän ollessa pieniä...ja vähän isompiakin ;-)

Vierailija

Ompa kiva kuulla että joku toinenkin on jäänyt kotia kun pienin täyttää 3.

Mulla tyttö täyttää Tammikuussa kolme ja en aijo mennä töihin,mulla ei haluta vielä yhtään työelämään,rakastan olla kotona kun on pienet lapset,he kasvaa niin nopiaa, laittan pojan linkalla aamulla eskariin ja ollen kotona vastaanottamassa kun eskari loppuu.

Toine poika kulkee kerhossa yhden päivän viikossa,muuten koton,hänkin lähtee sitten ensvuonna eskariin.



Haluaisin olla kotona lasten kans niin kauan kun mahdollista,rahallisesti tulee tiukkaa,vaan se ei meitä haittaa,voinhan käydä vaikka viikonloppu töissä aina välillä.

Ja onhan se neljäs lapsukainen vielä haaveissa:)

Uusimmat

Suosituimmat