Kaksi keskenmenoa

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Olin ensimmäistä kertaa tasan vuosi sitten, mutta se todettiin tuulimunaraskudeksi viikolla 8. Jouduin lääkkeelliseen tyhjennykseen. Kului kaksi viikkoa ja vuoto alkoi uudestaan. Jouduin kaavintaan ja sain vielä kaupanpäälliseksi kohtutulehduksen.



Tulin (vihdoin) raskaaksi loppukesästä. Kävin ultrassa rv 6 ja sydänäänet näkyivätkin jo. Samaan aikaan minulla oli kuitenkin pientä tuhruvuotoa. Lääkärin mielestä ei ollut aihetta huoleen.



Vuoto lisääntyi kuitenkin viikon jälkeen ja eilen kävin lääkärillä. Vielä aamulla näkyi sikiön syke selvästi ja sikiökin oli kasvanut huimasti. Parin tunnin päästä alkoi mahakivut ja kävin (työpaikan) vessasa tarkkailemassa tilannetta. Samalla pulpsashti koko sikiöpussi pois. Tilanne oli kammoittava!



Kävin vielä uudelleen lääkärissä, joka totesi, että kohtu on täsyin tyhjentynyt.



Nyt on käsittämättömän surullinen olo. Yritän selvitä henkisesti tästä menetyksestä. Haluaisin kuitenkin edes sen yhden lapsen, mutta seuraava mahdollinen raskaus pelottaa. Onko minussa jotakin vikaa vai onko tämä vain huonoa tuuria?

Kommentit (6)

Vierailija

omat keskenmenojeni (2 kpl) väli oli n. vuosi. Meinasi jo toivo hiipua uudesta raskaudesta, kunnes huomasin ihmeekseni olevani raskaana. Nyt toivun henkisesti toisesta keskenmenosta. Pelko lapsettomuudesta on läsnä päivittäin.. miksi toisille elämä on helpompaa kuin toisille? Miksi ensin annetaan ja sitten otetaankin pois? En osaa sanoa.. monta itkua on tullut itkettyä.. haahuissa olen saanut vertaistukea (kuume-puolella) ja siellä olen saanut vaihtaa ajatuksia ja saanut lohdutusta, tukea sekä kannustusta.



Voimia ja toivon sinullekin pientä nyyttiä syliin halailtavaksi ja rutisteltavaksi rakkaudella :)



Lämmöllä wbm

Vierailija

Viidennen jälkeen plussasin taas ja se raskaus päätyi onnellisesti pienen pojan syntymään päivän yliaikaisena (!) kesällä 2004. Raskausaika kylläkin oli pelottavaa...



Minua ja miestäni tutkittiin ja meille ehdotettiin IVF:ää, mutta emme halunnneet sitä. Olimme jo menettäneet toivomme. Mitään syytä ei koskaan löytynyt! Nyt olen taas raskaana rv 8 . Olen menossa ultraan kohta ja tuntuu siltä että keskenmeno tämä taas on.



Minulla oli yksi tuulimuna ja neljä keskeytynyttä keskenmenoa.



Älä anna synkkien ajatusten vallata. Ulkoile, kuntoile, hoida itseäsi kaikin puolin. Minäkin tein juuri sitä puoli vuotta ennen onnistunutta raskautta. Popsin luontaistuote estrogeenilisää, kun kohdun limakalvo oli ohut kaavintojen jälkeen. Pyöräilin, jumppasin, lenkkeilin, uin, kävin konserteissa, tapasin taas ystäviä, muutin hiusväriä;) Olin hyvässä kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikin ja pam! Olin jo antanut periksi,hyväksynyt tilanteen, ja syvästä masennuksesta toipuneena taas täynnä elämänhalua . Elämä maistui hyvältä ja parisuhdekin kukoisti taas. Kolmannen keskenmenon jälkeen tilanne oli tosi paha kaikipuolin. Ne vuodet olivat tosi rankkoja.



Tämä oli minun tarinani. Haluan vain korostaa että sinussa ei ole mitään VIKAA. Jostakin voi löytyä syy keskenmenoihin ja silloin saat apua.



Kävin jokin aikaa kolmannen keskenmenon jälkeen juttelemassa psykologin kanssa ja se auttoi. Kirjoitin myös ylös tuntemuksiani. Niin ja kun lopulta näytti onnistuvan , saimme paljon huomiota hoitavalta henkilökunnalta, sekä yksityisellä että kunnallisella puolella. Sain useamman ilmaisen ultran, saikkua kun hermot pettivät ja supisteli jne.



Uskon lujasti että onnistutte vielä!!

Vierailija

Ymmärrän, että sinusta tuntuu pahalta. Ymmärrän myös sen, että uusi raskaus pelottaa. Toivon sinulle voimia :)



Itselläni on takana 3km, eka jo vuonna 99. Sen jälkeen söin pillereitä ja lopetin ne kohta 3 v sitten, vuodenvaihteessa 02-03. Lopettamisesta kesti yli 2 vuotta, ennen kuin testi näytti vihdoin plussaa (03/05)... Raskaus meni kuitenkin kesken rv8+5. Kesäkuussa clomikierto toi taas plussan, mutta raskaus meni kesken saman tien, viikolla 4 (tätä kai sanotaan kemialliseksi raskaudeksi...?).



Sanoit, että pelkäät uutta raskautta, jos se menee taas kesken. Ymmärrän sen.. Itse kuitenkin pelkään enemmän sitä, että en tule raskaaksi. (Ymmärsin kyllä, että tarkotit myös tätä?) Alkaneet raskaudet ovat antaneet toivon kipinän siitä, että ehkä jonakin päivänä minullakin on sylissäni pieni nyytti. Pahinta on mielestäni pelko siitä, että lasta ei kuulu koskaan.



Eilen täti tuli taas kylään. Ja voi sitä itkua... Eikö se tule koskaan helpommaksi hyväksyä!?!



En tiedä.

Vierailija

otan osaa sun suruun!

tiedän että se sattuu!

mulla itselläni ollu 1,5v aikana 4 keskenmenoa ja nyt vasta hoitoon päästiin!

mut mä jaksan vielä toivoa että kyllä se meillekkin joskus tulee vauva!



ei kun vaan yrittämään uudelleen jos vaan jaksaa...:) :)

Vierailija

ei sussa välttämättä ole mitään vikaa tosi harvoin syy edes saadaan selville toistuvissa keskenmenoissa!

yritä päästä tutkimuksiin nyt tai viim. sitten jos vielä kolmas keskenmeno tulee...

Vierailija

... ja pahoitteluni kokemuksistasi =( Tiedän kokemuksesta, että keskenmenot ovat rankkoja.



Itselläni on takana 2 km (05/01 ja 03/02, molemmat rv 7-8 ja sikiö oli kuollut n viikkoa aiemmin), kohdunulkoinen raskaus 05/02 (todettiin rv 8 ja oikea munatorvi jouduttiin poistamaan) sekä synnytys rv 16 12/02 sikiön vaikean rakennepoikkeavuuden takia. Sen jälkeen alkoi lapsettomuushelvetti ja meitä molempia tutkittiin: ei mitään vikaa, syy selvittämätön lapsettomuus. Keskenmenoja yms ei silloin erikseen tutkittu, koska kaikki olivat niin erilaisia, ettei niiden välillä nähty yhteyttä. Tämän vuoden tammikuussa kävimme tuloksettomassa IUIssä ja aika IVFään olis ollut elokuussa... Mutta heti vapun jälkeen testasin täydellisen luomuylläriplussan, joka nyt potkii tuolla masussa viikolla 24+3 =)



Sinussa ei siis (välttämättä) ole mitään vikaa vaan kyseessä on todella huono tuuri. (Anteeksi, että sanon näin, koska itseäni tämä ärsytti neljännen epäonnistuneen raskauden jälkeen suunnattomasta... ja kun sanojana oli vielä lääkäri!) Ja uskoisin, ett tuulimuna ja km ovat vielä sen verran " erilaisia" , ettei niiden perusteella aleta vielä millekään (ja muutenkihan pitäisi olla se 3 km, että aletaan tutkia) =( Uskon kuitenkin, että tekin vielä onnistutte, kunhan jaksatte yrittää. Tällä hetkellä on vaikeaa, mutta kyllä suru alkaa helpottaa. Voimia, jaksamista ja paljon plussasäteitä!!



Nekku 24+3

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat