Paras ponnistusasento - mielipiteitä!

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Mikä on ollut mielestäsi paras asento ponnistusvaiheessa?



Yksilöllinen juttu tietysti, mutta kun mulla on ajatuksena, että joku pystyasento oliskin luonnollisempi kuin makaava.

Itse kokeilin ekassa synnytyksessä jakkaraakin, mutta en kuitenkaan jaksanut siinä olla ja synnytin sitten perinteisessä puolimakaavassa asennossa (ja tarvittiin sitten imukuppia avuksi).

Maan vetovoimaa haluaisin käyttää seuraavassa synnytyksessä apuna ja olis kiva kuulla hyviä kokemuksia aiheesta.



rv 33+6

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Mulla on molemmissa aiemmissa synnytyksissä tulli ihan pakonomainen tarve nousta ylös! Ekalla kerralla kätilö pakotti takas sänkyy ja ponnistus kesti yli 20 min, toisella kerralla mulla kyllä oli jakkara jossain, mutta lähinnä seisoin sen yllä ja nojasin takana olevaan mieheen, ponnistus kesti noin 4 minuuttia.



Vierailija

synnytysjakkaralta oli tosi hyvä ponnistaa. Puoli-istuvasta asennosta en pystynyt kumpaakaan lastamme ponnistamaan. Esikoisen ponnistin konttausasennossa ja tämän kuopuksen jakkaralta. Jakkara on ihan ykkösjuttu!

Vierailija

Kiitos kaikille mielenkiintoisista kokemuksista!



Katsotaan sitten h-hetkellä kuinka sitä jaksaa pystyssä pysytellä....vai jaksaakohan??!



Vierailija

syntyi polviseisonnassa, eli olin polvillani sängyllä, roikuin kiinni sängynpäädyssä. aluksi olin puoli-istuvassa asennossa, mutta halusin koittaa jotakin muuta kun homma ei luonnistunut ollenkaan. En uskaltanut ponnistaa kivun takia mutta polvillani ollessani vauva vain painui ulos enkä voinut pidätellä vastaan. ponnistusvaihe kesti 15 minsaa. ekassa synnytyksessä tuli repeämä+eppari, toisessa pieni repeämä ja nyt ei tullut yhtikäs mitään.

Vierailija

polviseisonnassa roikuin nostettua sängynpäätyä vasten. Ja oisin toisenkin synnyttänyt siten jos ei olis ollu hoppu jätkällä. Nyt jos kolmas..



Heidi rv 25

Vierailija

Tuo asento löytyi vahingossa, kun en ehtinyt kiivetä pöydälle :)



9 edellistä olen ponnistanut pöydällä puoli-istuvassa - istuvassa asennossa. Kyllä nekin on suht helposti ulos tulleet, mutta tätä viimeistä ei tarvinnut lainkaan ponnista, se tuli ihan itsestään.

Vierailija

Jakkara tuntui jotenkin luontevalta eikä tarvinnut olla sängyllä " näytteillä" vaan jakkaralla tuntui jotenkin siltä, että saa olla " rauhassa" - en oikein osaa selittää, mutta oli mukavaa, ettei tarvinnut olla korkealla sairaalasängyllä. Jaloilla sai hyvin tukea lattiasta ja oli myös mukavaa, että aviomies oli ihan takana tukemassa. Olen synnyttänyt jakkaralla kolmasti enkä varmaan enää muuten osaisikaan....

Vierailija

itse kokeilin kaikkea paitsi vedessä ponnistamista, päädyin lopulta jakkaralle, se oli minusta parasasento. ...ja kätilö auttoi asentojen hakemisessa

Vierailija

Mä olin kanssa aina kuvitellut haluavani synnyttää jakkaralla tai kontallani, mutta niin vain synnytin puoli-istuvassa asennossa. Tosin aika pystyssä ja jalat tuettuna. Ponnistusaikana ei ollut mitään tarvetta vaihtaa asentoa, en usko, että olisin siihen pystynytkään. Asento kaikkinensa tuntui paremmalta kuin kuvittelin ennakkoon. Toki ponnistusvaihe kesti melkein tunnin, mutta johtui osin huonoista supistuksista. Vauvan pääkin oli vielä varsin korkealla siinä vaiheessa, joten käytännössä itse ponnistin vauvan koko matkan.

Silti jos joskus tulee toinen kerta haluaisin kokeilla jotain muuta asentoa.

Vierailija

raskauden aikana ajattelin, että en halua pöydälle ponnistamaan vaan mielummin jakkaralle. pöydällä kumminkin ponnistin. kätiöt pyörittelivät minua oikealle ja vasemmalle kyljelle ja selälleen. selin makuulla supistukset olivat heikkoja, joten ponnistelin vuorotellen vasemmalaa ja oikealla kyljellä. kun ponnistusvaihe oli venynyt 45 minuuttiin ja supistukset olivat loppumassa käännyin selälleen ja kätilö painoi vatsan päältä. esitietolomakkeessa olin jostain kumaan syystä kieltänyt epistoimian, mutta annoin luvan kun tuntui että vauva ei muuten tule. ei se pödällä oleminen loppujen lopuksi niin kamalaa ollut, mutta jos vielä teen lapsia haluaisin kyllä koittaa jotain muuta. ponnistus vaihe kesti kokonaisuudessaan 56 min ja vauva oli sininen ja veltto kun tuli ulos. hyvin nopeasti kummiski toipui ja alkoi hengittää.

Vierailija

Pahinta puoli-istuvaponnistus, joka sattui ristiselkään ja sitä kautta joka ikiseen alapäässä olevaan paikkaan niin, että huumori oli siitä kaukana. Vaan tulihan se vaavi silti ulos. Kunhan ensin vähän meinasi jumittaa....



Eli ekassa tuo klassinen puoli-istuva, jota kyllä inhosin, ja heitin ne samperin sukatkin seinään, kun inhoan sukkia ylipäätään ihan tosi paljon! Ponnistin sitten loppujen lopuksi (kun ei muutakaan tarjottu, enkä älynnyt pyytää) puoli-istuvassa asennossa siten, että mies piti toisesta jalasta ja kätilö toisesta.



Toisen synnytin siten, että ilmoitin suoraan, että selälleen en mene ja synnytän kyljeltään. Täytyy sanoa, että edellisessä synnytyksessä tosi kivuliaat loppuajan supparit olivat täysin siedettävän rajoissa tässä asennossa, kun paine ei tule sinne alaselkään. Minulle silkka taivas verrattuna edelliseen synnytykseen. Niinpä se lapsikin rentoutuneena tuli 3min ponnistusvaiheella ulos, kun ykkösen kohdalla punnasin 26min. Tosin ykkösen kohdalla osuutta asiaan oli myös liian myöhään annetulla epiduraalilla, joka vei lähes kokonaan tunnon ponnistuksista.



Jakkaraa olisi myös ollut mielenkiintoista kokeilla tai allasta. Mielestäni kaikki muut asennot on jees, paitsi sellaiset, joissa alaselkä on jumissa. En usko, että sen kivun lisääntyminen on omiaan avittamaan lapsen syntymää. Kätilön näkövinkkelistä se voi olla yksinkertaista, mutta synnyttäjän kannattaa kuunnella vain ja ainoastaan itseään (siis kun on kyseessä normaalisynnytys ilman komplikaatioita, esim. imukuppi, perätila tms synnytys).

Vierailija

...olla asennossa, jossa painovoima olisi auttanut. Kätilö ehdotti kylkiasentoa (jalka tuettuna mieheen ja kätilöön) ja minun mielestä se oli oikein hyvä asento.



Etukäteen kuvittelin että olisin jotenkin hyödyntänyt painovoimaa, mutta tosiaan jalat vähän hölskyivät...

Vierailija

kyljellään ja se ollut mielestäni tosi hyvä. Puoli-istuva asento ajatuksenakin jo kauhistutti. Tuntuu, että siinä lantio ihan lytyssä. Kylkiasennossa olen pitänyt sängynpieluksista kiinni ja saanut siitä jotenkin voimaa ponnistamiseen. Ekalla ajattelin kokeilla jakkaraa, mutta kun kätilö sitä sitten ehdotti, en halunnutkaan nousta enää siihen, vaikka avautumisvaiheen olen aina ollut jalkeilla. Ponnarit kestäneet 30 min, 7 min ja 6 min.

Vierailija

Esikoisen syntyessä ponnistelin aluksi kyljelläni, mikä tuntui aivan kauhealta! Kun sain luvan kääntyä puoli-istuvaan asentoon, olo helpottui. Minulle tuo paljon parjattu klassinen sairaalasynnytysasento siis sopi. Kuopuksen syntyessä olin kyljelläni epiduraalin valmistelua varten, kun alkoi ponnistuttaa. Homma eteni niin nopeasti, etten ehtinyt liiemmin asentoja miettiä, vaan pinnistin tytön maailmaan kyljelläni maaten. Muistaakseni mies piti kiinni päällimmäisestä jalasta. Tällä kertaa kylkiasento ei tuntunut ollenkaan pahalta.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat