Oletko synnyttänyt yli neljäkiloisen...kertoisitko kokemuksia?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Meillä esikoinen painoi 3975g. Nyt kakkosen syntymä lähestyy ja suurta vauvaa ennustetaan. Pelottaa että onko synnytyksen jälkeen täällä kotona miehellä " kaksi vaimoa" ...Mahd. repeämät ym. mietityttää. Pelottaa jos synnytys on oikein raskas ja voimia vievä. Ehkä myös siksi pelkään kun esikoisen syntymä oli helppo ja nopea. Toivoisin samanlaista mutta kauhukuvat vilistää mielessä. APUA!!

Sivut

Kommentit (52)

Vierailija

olen synnyttänyt 4315 gr painavan pojan, synnytys oli nopea, 3h 15 min ja meni todella hyvin. repeämiä tuli, mutta ne parani todella nopeasti. ei kannata pelätä.

Vierailija

Syntyi 06/2004. Tyttö painoi 4300g ja pituutta oli 51 cm. Päänympärys 36 cm. Synnytyksen kesto 7,5 h. Kivunlievityksenä ilokaasu. Avautumisvaihe oli lähes kivuton, viimeiset sentit vain tuntuivat tukalilta! Ponnistusvaihe kesti 1,5 h. Eppari tehtiin ja lisäksi siitä repesi peräaukkoon asti niin että uloin sulkijalihas meni poikki. Repeämät korjattiin pari tuntia synnytyksen jälkeen leikkaussalissa. Paranin hyvin. Jo sairaalassa pystyin istumaan. Mitään vaivoja ei ole jäänyt! Nyt toivotaan toista vauvaa. Seuraava synnytys on suunniteltu sektio repeämän takia... Lääkärien mukaan alatiesynnytys on minulle todellinen riski koska ei ole mitään takuita etteikö repeämä uusiutuisi ja sitten korjaaminen ei olisikaan enää helppoa. Sen takia suunniteltu sektio on minulle riskittömämpi kuin alatie. Olisin niin halunnut vielä synnyttää lapsen luonnollisesti alakautta! Uskon että sinulla synnytys menee hyvin koska kyseessä on toinen lapsi ja paikat ovat jo kerran joustaneet. Tsemppiä synnytykseen!

Vierailija

esikoinen painoi 4800g,synnytys oli pitkä ja tehtiin välilihanleikkaus ja lopuksi jouduttiin ottaa imukuppi ja repesin tosi rajusti....toipuminen kesti monta kuukautta.toinen lapsi painoiki sit jo huikeat 5525g.synnytys oli aika nopeata,mutta poika oli tosi tiukassa ja siinä rytäkässä pojalta napsahti solisluu,en kuitenkaan revenny,eikä se ollu niin kivuliasta ku ekaalla(paikat ennestään löysät)ei tarvittu imukuppia.tokaa arvioitiin koko aika 4kg.kätilötki oli ihan kauhuissaan!!

Vierailija

Eka vauva oli 3410g ja kahden tunnin ponnistelun jälkeen avitettiin imukupilla ulos. Toinen oli 4310g ja tuli " heittämällä" ulos ponnitusvaihe 17 min. Eli minusta isompi oli paljon helpompi synnyttää, tosin paikathan oli jo yhden synnytyksen läpi käyneet. Nyt rv 38 ja vaavin painoarvio rv 37 3000g eli noin 3600g, saas nähdä kuis nyt menee. Vähän jännittää!

Vierailija

Esikoinen oli 4.2 kg ja syntyi ihan ok muutaman päivän etuajassa. Tokasta odotettiin isoa ja siitä tuli mulle jonkinlainen " paniikki" . Kävin ä-polilla juttelemassa asiasta ja synnytysta käynnistettiinkin jo kerran viikolla 39. Mitään ei tapahtunut ja halusin kotiin odottelemaan. LA meni ja mitään ei tapahtunut. Huonon olon takia menimme käymään polilla ja olisivat ottaneet sisään heti käynnistykseen mutta en tohtinut kun oli kuitenkin pe ja vilkkain kesäloma-aika. Maanantaina rv 41 sovitusti sisään ja käynnistykseen, painoarvio silloin 4.7 kg.

Käynnistys cytoilla ja kyyti todella kylmää. JÄRKYTTÄVÄÄ!!! Kätilöt vaan tuumailivat ja kävivät kahvilla eikä lähettäneet synnytyssaliin että olisin saanut jotakin kivunlievitystä. Sain sitte jonkun " morfiini" piikin ja siitä meni nuppi todella sekaiseksi. Viimein kun kätilö tajusi lähteä kiikuttamaan minua saliin olin auki jo 8 cm!!!!!!!!!!!!! Supistukset tuli päällekkäin eli mitään rentoutumisvaihetta ei ollut missään välissä. Epiduraalia en ehtinyt saada ja kohdunkaulan puudutus epäonnistui kun vain toinen puoli puutui. Joten olin aivan kuollut jo kun olisi pitänyt alkaa ponnistamaan.

Vaikka näin jo sieluni silmin kuinka minut vietiin valkoisella kankaalla peiteltynä kylmiöön sain jostakin vielä voimia yrittää. Supistuksista loppui teho mutta minä tyttö ponnistin. Lääkäri makasi vatsanpäällä ja yritti työntää vauvaa ulos, ukko ja kätilö huusivat kilvan " ponnista ponnista kyllä sinä jaksat" . Tunnin ponnistin vaikka mitään ei mielestäni tapahtunut ja sitten holahti. Se ihana tunne kun jotakin luiskahtaa esiin... Sitä autuutta ei voi sanoin kuvata... Poika syntyi 57 senttisenä ja karvan verran vaille 4.7 kiloisena. Olin kuollut kuollut kuollut ja vihaa täynnä kun en päässyt heti saliin saamaan kivunlievitystä. Nyt homma meni siihen että yritin pysyä hengissä ja tilanteen mahtavuus ja ainutkertaisuus jäi kokematta.

Jälkikäteen ei osastolla asiaa puitu mitenkään ja edes lääkäri ei aamukierrolla käynyt minun luonani vaikka näin hänet käytävällä. Jäi paska maku tästä tokasta mutta jos vielä kolmatta teen niin on aivan varma että huudan täyttä kurkkua jo pienimmästäkin supparista ettei käy enää näin.

Vierailija

Oli aika hauska juttu kun tämän toisen synnytyksen olin suunnitellut alusta loppuun ja missä vaiheessa mitäkin osaan sit pyytää puudutusta tms.No vedet meni torstaina aamulla 8.9.05 klo.05.45 ja hyvä että ehdimme sairaalaan niin poika syntyi:) Nopea synnytys 1h40min ja en valita ollenkaan,kipuja ees meinannu keretä tuntea ku ne kesti vaan sen automatkan sairaalaan:)

Helppo synnytys ja yli nelikiloinen oli meillekkin yllätys kun lääkäri veikkas sen olevan alle 3kg!!!

Vierailija

nyt kuukauden ikänen, oli syntyessään 56cm ja 5180g. Ihan näin suurta ei osattu odottaa, vaikka viimeisin arvio olikin 4,6kg.

Ihan normaalisti syntyi. Ponnistusvaihe 15min. Ei epparia ja yksi tikki!

Tämä oli meidän toinen lapsi.

Suuren koon syyksi selvisi minun raskausajan diabetes, joka on neuvolassa jäänyt huomaamatta.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Vierailija

Mies oli syntyessään 5200g ja 53cm, aika jötikkä siis. Synnytyksen kestosta tai kulusta en osaa sanoa mitään, enkä anopin toipumisesta, mutta uskoisin ettei se ihan kamalaa voinut olla koska seuraava lapsi tuli 3v päästä (vaikuttaa lasten ikäerot aika suunnitelluilta muutenkin) ja miehen jälkeen nuorempia sisaruksia on yhteensä 4.



Oma poika oli hieman vajaa 4kg, synnytys oli pitkä, mutta kuitenkin helppo, repesin vain vähän pintakudoksesta ja toivuin tosi nopeasti.

Vierailija

Eli esikoinen syntyi v.2004 kesällä 4345g painavana ja 53,5 cm. pitkänä poikalapsena... Synnytys kesti 15 tuntia eli oli suht hidas ja kivulias kokonaisuudessaan... Itse ponnistusvaihe oli mielestäni aika helppo ja pienen epparin johdosta oli viikon verran istuminen aika kipeetä. Siltikin paikat parani äkkiä ja kun kolme viikkoa synnytyksestä oli mennyt en enää muistanut koko synnytystä!



Kesällä v.2005 synnytín sitten toisen lapsemme, syntyi tyttö 4725g ja 55cm. Eli iso tyttö! Synnytys kesti viitisen tuntia ja oli hyvä kokemus niinkuin esikoisenkin kohdalla! Synnytyksen jälkeen sanoin kätilölle että voisin lähteä kotiin kun on niin hyvä olo. Kyllähän sitä seuraavina parina päivänä oli vähän hellät paikat mutta hyvin pystyin jo istumaan ja muutenkin liikkumaan. Ei tarvittu epparia eikä mitään muitakaan...



Itse olen 165cm ja 55-60kg.



Mutta tosiasiahan on se että jokainen on yksilö ja jokaisen synnyt etenee omalla laillaan. Sisarelleni kävi niin että oli ekan synnytyksen jälkeen 4,3kg pojan jäljiltä ihan rikki kolme kuukautta. Eli repeämät olivat todella pahat. Mutta niin hän sieltä parani ja odottaa nyt toista lastaan syntyväksi tammikuussa. Toivottavasti silloin kaikki menisi paremmin!

Vierailija

Esikoinen oli 4250 g ja ponnistusvaihe 15 min. Muutama hassu repeämä, paikkailtiin ja mukavasti istuskelin jopa ilman särkylääkkeitäkin. Toinen syntyi viikko sitten, paino 4120 g, ponnistusvaihe 2 minuuttia ja oikeasti, jos vertaa esikoisen synnytykseen joka käynnistettiin tipalla, niin homma oli melkein niin miellyttävä, että voisi synnyttää jo taas uudelleen ;-). Nyt laitettiin yksi tikki ja olen erittäin kunnossa eli kunhan nää kilot vain lähtisi sitten joskus:-)

Vierailija

oma kokemukseni 4,5 kg vauvan synnytyksestä ei varmaan helpota sinun pelkotilaasi. Mutta olen lukenut monta juttua, jossa tuon kokoisen vauvan synnytys on sujunut ihan hyvin. Sinulle hyvä puoli on ainakin se, että tämä on jo toinen vauva. Oma esikoiseni oli iso ja kakkosen synnytys käynnistettiin rv 39+0 juuri tuon koon vuoksi. Hän painoi syntyessään 3 890 g, joten hyvä että käynnistettiin.



Jos tuo synnytys sinua kovasti pelottaa, juttele ihmeessä siitä neuvolassa tai sairaalassa. Voihan olla, että sinunkin kohdallasi voitaisiin miettiä esim. tuota käynnistystä.

Vierailija

Repeämiä ei tullut ollenkaan. Pieni episiotomia jouduttiin leikkaamaan koska vauvan sydänäänet romahtivat ja piti saada pieni ulos äkkiä. Jos vauva olisi ollut oikeassa tarjonnassa ei olisi todennäköisesti jouduttu leikkaamaan ollenkaan, tyttö oli kuitenkin tulossa ulos pää vinossa. Synnytys kesti reilu 10 tuntia enkä kokenut sitä mitenkään erityisen vaikeana (paitsi traumoja tuli vauvan sydänäänten romahtelusta, mutta se taas ei liittynyt kokoon millään lailla.).

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat