miten miehenne hoitaa lasta!?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Meillä mies on ruvennut vasta nyt hoitamaan tytärtään (7kk 2vk) mutta silti välillä kaikki muut asiat tuntuu olevan tärkeämpiä..erityisesti viikonloppuna!!

Hän on töissä viikolla ja illalla viihtyykin hyvin tytön..leikittää yms!!

Meillä usein riidellään tästä että miksei viihdy meidän kaa ja ei puhu ihmisille muksustaan ja musta..monet on luullu et se on sinkku ja arvatkaa vaan oonko vähän mustis sen takia!!!

En välillä tiiä mitä tekisin tai ajattelisin kun ei noi terapia käynnitkään (käydään parisuhdeterapiassa) niin suurta vaikutusta oo tuonnut että mieheni ymmärtäisi perheen olevan tärkein..kyllähän meitä rakastaa ja jos pitää olla erossa yksikin yö niin soittelee koko ajan kysyy mitä tyttö tekee yms...

Onko tää nyt jotain vapauden kaipuuta vai mitä..miehistä ei sit selvää ota!!Mieheni on siis 20vuotias 4kk nuorempi mua...

Välillä tuntuu et oon liian vanha mun miehelle..heh :D

Hyvää syksyn jatkoa...

Pikkanen,mies ja tyttö 7kk 2vk

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Olin ite seurustellu mieheni kanssa 2kuukautta, kun tulin yllättäen raskaaksi; vauvan pitämistä ei tarvinnu erikseen miettiä, vaan se oli ilmiselvää. Mieheni on nyt 23, eli silloin kun aloin odottamaan 21 ja minä ite just täyttäny 19. Aiemmin oltiin oltu " kovia juhlimaan" , mutta jo vähän ennen kun saatiin tietää raskaudesta se loppu kun seinään, molemmilta. Nyt poika on jo 1v4kk, eikä kumpikaan ole juonut muutamaa saunaolutta lukuun ottamatta mitään. Eikä voisi edes vähempää tehdä mieli.

Mies hoitaa lasta siinä missä minä, ja niinhän sen kuuluukin olla. Molempien vastuulla se pikku nyytti on:) Itse elin lapsuuteni alkoholisti-isän varjossa ja se jos mikä tekee pahaa lapselle. Pahempaa kuin isättömyys. Traumojeni vuoksi olenkin pyytänyt miestäni olemaan juomatta ja on luvannut ja sanoo ettei muutenkaa joisi. Isäni ei pystynyt hoitamaan minua ja veljeäni selvin päin edes muutamaa tuntia jos äitini oli myöhempään töissä. Aina piti olla hiprakassa. Myöhemmin juominen vaan paheni; isä ei tuntenut meitä, vaan kyseli keitä olemme, tarjosi meillä huikkia ja oksensikin joskus päällemme. Onneksi äitimme ajatteli parastamme ja erosi.

Joten viimeistään siinä vaiheessa, kun pullo tulee kehiin, tehkää te edes se ratkaisu jota miehiltänne vaaditte: pankaa asiat tärkeysjärjestykseen. Viinanhuuruinen lapsuus on pahinta mitä voitte lapsillenne valita. Säälikää lasta, älkää miestä.

Voimia kaikille:)

-Pikkanen-:

Lainaus:


Meillä mies on ruvennut vasta nyt hoitamaan tytärtään (7kk 2vk) mutta silti välillä kaikki muut asiat tuntuu olevan tärkeämpiä..erityisesti viikonloppuna!!

Hän on töissä viikolla ja illalla viihtyykin hyvin tytön..leikittää yms!!

Meillä usein riidellään tästä että miksei viihdy meidän kaa ja ei puhu ihmisille muksustaan ja musta..monet on luullu et se on sinkku ja arvatkaa vaan oonko vähän mustis sen takia!!!

En välillä tiiä mitä tekisin tai ajattelisin kun ei noi terapia käynnitkään (käydään parisuhdeterapiassa) niin suurta vaikutusta oo tuonnut että mieheni ymmärtäisi perheen olevan tärkein..kyllähän meitä rakastaa ja jos pitää olla erossa yksikin yö niin soittelee koko ajan kysyy mitä tyttö tekee yms...

Onko tää nyt jotain vapauden kaipuuta vai mitä..miehistä ei sit selvää ota!!Mieheni on siis 20vuotias 4kk nuorempi mua...

Välillä tuntuu et oon liian vanha mun miehelle..heh :D

Hyvää syksyn jatkoa...

Pikkanen,mies ja tyttö 7kk 2vk

Vierailija

lupicaia:

Lainaus:


Koska haluan tuoda esiin tämän puolen, että nuori mies ei välttämättä ole ihan retku vaan kunnon isä ja aviomies.



Minä olen siis 20 ja aviomieheni 26 tässä kuussa. Meillä on poika, kohta 6vkoa vanha.

Mies hoitaa vauvaa yhtä paljon kuin minäkin ja tekee meillä vähintäänkin puolet kotitöistä. Ihan hävettää joskus miten paljon mies tekee hommia, minähän kuitenkin olen se joka olen kotona :(



Meillä lapsi oli vahinko, täytyy myöntää, ja sanoin miehelle että pidän lapsen, oletko mukana vai et, päätä rauhassa, ja jos mukaan tulet niin sitten olet kunnolla ja hoidat oman osuutesi. Mies ei kauan miettinyt. :)



Mies tietää, etten katsele mitään lusperointia vaan tiedän pärjääväni yksinkin ja hän käyttäytyy sen mukaisesti. Kumpikin meistä voi käydä ulkona aivan rauhassa silloin tällöin, sen jälkeen on tosi levännyt olo ja jaksaa taas. Minä olen menossa tänään ulos syömään ystäväni kanssa ja mies oli " poikien kanssa ulkona" perjantaina, tosin hän tuli ennen puoltayötä takaisin!



Älkää suostuko kynnysmatoiksi! Ja toisaalta muistakaa, että mieskin on vain ihminen, kehukaa, kiittäkää ja antakaa joskus periksikin :)




hyvä että otit huomioon tämänkin puolen..musta vaan tuntuu että suurimmalla osalla meistä on " kommikointi" ongelmii ja asioita ei saada puhuttuu selviks ym..meillä jutellaan siis niin harvoin " tärkeistä" ja meitä molempia ärsyttävistä asioista. mies ei nyt mitään haudo sille on ihan sama mitä on tapahtunut mutta mä haudon niitä ikävii juttuja ja riitoja ja sit ne räjähtää jossain välissä käteen..kun kenelle mä niitä höpötän..noh kavereille tulee purettuu muttakun se ei tilannetta kotona helpota ollenkaan samat riidat painaa ja painaa..kun kysyn että voitaisko puhuu tai alan vaan puhuu niin mies vaan siihe tokasee, älä lässytä tai että oo hiljaa mä katon nyt tv tai oon koneel tai että jutellaan myöhemmin eli ei koskaan.



ja ihan lohdutuksek että ei ne nuoret miehet oo ainoastaan niitä jotka törppöilee mun miehen iso siskon mies on kanssa aika törppö vaikka kyllä hoitaakin poikaa mutta heillä onkin jo 6v lapsi suurimmat riidat tulee heilläkin kajan ja rahan käytöstä niinkun meilläkin ja sit meillä on lisänä toi lapsen hoito..



ei kai tällä erään muuta :D eikä vieläkään oo tullu mailii mulle ;)



-mamma ja mico-



Vierailija

Olin ite seurustellu mieheni kanssa 2kuukautta, kun tulin yllättäen raskaaksi; vauvan pitämistä ei tarvinnu erikseen miettiä, vaan se oli ilmiselvää. Mieheni on nyt 23, eli silloin kun aloin odottamaan 21 ja minä ite just täyttäny 19. Aiemmin oltiin oltu " kovia juhlimaan" , mutta jo vähän ennen kun saatiin tietää raskaudesta se loppu kun seinään, molemmilta. Nyt poika on jo 1v4kk, eikä kumpikaan ole juonut muutamaa saunaolutta lukuun ottamatta mitään. Eikä voisi edes vähempää tehdä mieli.

Mies hoitaa lasta siinä missä minä, ja niinhän sen kuuluukin olla. Molempien vastuulla se pikku nyytti on:) Itse elin lapsuuteni alkoholisti-isän varjossa ja se jos mikä tekee pahaa lapselle. Pahempaa kuin isättömyys. Traumojeni vuoksi olenkin pyytänyt miestäni olemaan juomatta ja on luvannut ja sanoo ettei muutenkaa joisi. Isäni ei pystynyt hoitamaan minua ja veljeäni selvin päin edes muutamaa tuntia jos äitini oli myöhempään töissä. Aina piti olla hiprakassa. Myöhemmin juominen vaan paheni; isä ei tuntenut meitä, vaan kyseli keitä olemme, tarjosi meillä huikkia ja oksensikin joskus päällemme. Onneksi äitimme ajatteli parastamme ja erosi.

Joten viimeistään siinä vaiheessa, kun pullo tulee kehiin, tehkää te edes se ratkaisu jota miehiltänne vaaditte: pankaa asiat tärkeysjärjestykseen. Viinanhuuruinen lapsuus on pahinta mitä voitte lapsillenne valita. Säälikää lasta, älkää miestä.

Voimia kaikille:)

-Pikkanen-:

Lainaus:


Meillä mies on ruvennut vasta nyt hoitamaan tytärtään (7kk 2vk) mutta silti välillä kaikki muut asiat tuntuu olevan tärkeämpiä..erityisesti viikonloppuna!!

Hän on töissä viikolla ja illalla viihtyykin hyvin tytön..leikittää yms!!

Meillä usein riidellään tästä että miksei viihdy meidän kaa ja ei puhu ihmisille muksustaan ja musta..monet on luullu et se on sinkku ja arvatkaa vaan oonko vähän mustis sen takia!!!

En välillä tiiä mitä tekisin tai ajattelisin kun ei noi terapia käynnitkään (käydään parisuhdeterapiassa) niin suurta vaikutusta oo tuonnut että mieheni ymmärtäisi perheen olevan tärkein..kyllähän meitä rakastaa ja jos pitää olla erossa yksikin yö niin soittelee koko ajan kysyy mitä tyttö tekee yms...

Onko tää nyt jotain vapauden kaipuuta vai mitä..miehistä ei sit selvää ota!!Mieheni on siis 20vuotias 4kk nuorempi mua...

Välillä tuntuu et oon liian vanha mun miehelle..heh :D

Hyvää syksyn jatkoa...

Pikkanen,mies ja tyttö 7kk 2vk

Vierailija

Sanotaanko näin , et voisi hoitaa enemmänkin, kun tuntuu et kaikki on mun vastuulla...mut toisaalta, hän käy töissä jne.

Silti , omaa vapaata aikaa olisi mukava saada enemmän.



Heti pojan syntymän jälkeen mies hoiti häntä aika paljon,sitten tuli sellainen " taantumavaihe" , et piti hieman " tapella" omista menoista, mut nyt taas rupee jo vähän paranemaan ...varmaan , kun voivat jo puuhailla isompien poikien juttuja keskenään ;)



Katsotaan ens syksynä , kun menen jatkamaan opiskeluja...miten meillä menee



(Minä 22v(kuukaus sitten täytin), mies parin kuukauden kuluttuu 23v, ja poika viikkoa vailla 1v8kk)

Vierailija

Meillä on 1.4.v. poika ja avopuolisoni ei osallistu hoitamisessa sen kummemmin kun että tuo ruuan pöytään.Kyllä välillä leikkii pojan kanssa mutta nuo pesut ja vaipan vaihdot yms.jää mulle.Se ajattelee just että naiset hoitaa kodin ja lapset,ukot työn ja hauskan pidon...Mulla kai on jo jonkin sortin masennusta kun tunteet myllertää,eroaisko vai eikö...=/En siis ole päässyt lenkille,suihkuun yms.Ilman että poitsu on mukana.Ja ravintolassa olen käynyt 3 kertaa.En ole kova juhlija mutta silloin kun haluaisin niin ukko ei päästä.Voinhan mä ottaa kotona,joo ei kiitos.En halua että muksu on saman katon alla kun meillä on porukkaa juhlimassa.Ukko menee miten lystää kysymättä multa mitään,suunnittelee viikonloppusin kaikkea kysymättä sopiiko minulle.Että sellasta...

Vierailija

Meillä syntyi tyttö viime vuoden syyskuussa, ja siitä lähtien miehellä

alkoi ihan hirveä tarve elää baarissa. Välillä tuli näitä " mä lähden

kauppaan ostamaan maitoa" ja sitten 5 tunnin päästä sai soitella

perään, että missä olet.

Jotenkin sitä aina uskoi, että toinen muuttuu. Lopulta soitin

epätoivoisena mieheni isälle, ja kerroin asiat. Sillä kertaa mies tuli

ajoissa kotiin, mutta myöhemmin meno jatkui samana. Sitten kun

mies alkoi viikolla tulla kännissä kotiin, alkoi loppu häämöttää. Kaikki

rahat meni viinaan, laskut erääntyi, mulla ja lapsella ei ollut mitään

väliä.

Eroon se päättyi. Musta se oli parempi tytöllekin, eipä isi enää vedä

niin jumalattomasti viinaa.

Vierailija

Kaipaatko juttuseuraa? Anna mailiosoite, niin hakataan yhdessä päätä seinään. Miehet kun on miehiä..



T: Wilmushka ja poju 1½v.

Vierailija

voi kuulostaa niin tutulta.. nykyään en pyydä miestä lähtee kauppaan vaan mä meen tai lähetään mukaan..sit jos lähtee yksi ja tied' än että se on kapakassa niin se laittaa puh. hiljemmalle niin että se ei kuule sitä ollenkaa niin ei tarvi vastaa ja kuunella mun mäkätystä :O



välillä hän juo enenmmän välillä vähemmän. voi olla viikkoja jolloin ei juoda kun la mutta esim. viimeviikko meni joka päivä sixin kanssa kulkien..mies en nyt iha kännissä oo koskaan muuta hiprakassa ja se lemu mikä siitä tulee pistää mun nenään enemmän ja enemmän..siis jopo yhen kaljan jälkeen joka voi jäädä vikaks niin se haju on mun nenässä kokoajan.. ja ällöttää se että poika joutuu sitä haistelee :S välillä muo ihan ärsyttää kun mies ees tulee kotiin..alkaa tää rakkaus-viha vaihe kohta kääntyy mullekin vihaks suurimmaks osaks..saa nyt nähä miten tässäkin käy..periksi en anna 6v ihanaa vuotta ollaan seurusteltu joten pakko on yrittää asiaa puida..



-mamma ja miksu1v1kk-

Vierailija

Mieheni heräsi ensimmäisen kuukauden ja pesi kakat joka vaipasta. Nykyään ei enää herää yöllä, mutta hoitaa kyllä iltaisin tosi paljon ja viikonloppuisin. Minä 20v. Mieheni 21v. ja poika 7kk

Vierailija

...kun zadaria (9/11) oli kirjoitellut omaa kertomustaan....

kylläpä kuulosti niin hirvittävän tutulta..... tosin, meillä ei olla vielä erottu mutta niin lähellä kun se on monta kertaa ollut....

mies viilettää illat ties missä, minä kuuntelen tytön (nyt 3kk) kitinää kotona niin että välillä pää räjähtää kun ei pääse mihinkään yksin......

mutta katsellaan muuttuuko tilannne vai pitääkö sitä muuttaa väkisin.....

Vierailija

meillä on kaksi kuukautta vanha poika.raskauteni tuli " yllätyksenä" meille molemmille.olimme seurustelleet n.pari kuukautta ennen kuin tulin raskaaksi.mutta olimme kuitenkin valmiita perustamaan perheen ja kantamaan vastuumme lapsesta ja toisistamme.raskaus aikana avopuolisoni oli huomiova,tukeva ja iloinen tulevasta lapsesta.tietysti hän kävi baarissa kavereidensa kanssa mutta ei todellakaan joka v.loppu,enkä olisi siihen suostunut.vietimme paljon yhdessä aikaa ulkoillen ja nauttien vaikka välillä oli todellakin väsyttävää ym.

kun poika syntyi olemme olleet todella onnellisia vaikka ongelmiahan joka suhteessa on.meillä on selvät peli säännöt.tietysti minä hoidan poikaa enemmän kun olen kotona päivisin ja mieheni töissä,mutta ei minun tarvitse tapella lapsen hoidosta jos haluan lähteä esim.lenkille illalla.lapsihan on molempien,jolloin molempien täytyy kantaa vastuu ja huoli.mieheni kylvettää lapsemme ja hoitaa häntä yhtä paljon kuin minäkin.synnytykseni oli todella rankka ja vaikea,(hätäsektio),ja kun tulimme kotiin mieheni hoiti lapsemme melkein kokonaan koska en pystynyyt liikkumaan kunnolla ja hänelle sattui sopivasti kesäloma.vaikka olemme nuoria(minä22 ja mieheni23)kannamme vastuumme tasapuolisesti.

Vierailija

jaa jaa mistä alottaisin :D



eillä on poika joka täytti juuri 1v. mies ei sillä tavalla ole koskaan hoitanu poikaa kun hänellä on nää tyypilliset miehet ajatukset että naiselle kuuluu kodinhoito ja lasten hoito. on ollu pojankaa yksin kotona ym ja osaa hoitaa siitä ei oo kiinni vaan se viittiminen..



meillä oli aika vaikee tilanne sillä tavalla että poika on tosiaan syntynyt syyskuussa ja mies meni armeijaan tossa tammikuussa ja pääsi pois heinäkuussa. eli ei ole ollut kotona paljoon.aluksi luulin että mieheni ei oikeen tajuu tätä perhe arkee kun joka ilta olisis kaljaa pitänyt saada ja kavereiden kanssa lähtee ulos yötä myöten ajalee..mies oli kotona 2kk kunnes sai töitä. samaan aikaan kun meis tuli armeijasta hänen paras kaveri erosi pitkäaikasesta suhteesta ja vietti hänenkanssa paljon aikaa tukien ym. ja siihenhän kuulu juosta baarissa kattelee sinkkuja :o ja se ärsytti kun välillä tuntui että hänen kaverinsa oli meitä tärkeämpi. ja ne kaikki sinkut joita hän ei kuuulemma katsellut..jaa jaa mitä sitten uskoa..samoin meitä on riivannut koko 6v suhteemme aikana yksin tyttö/nainen joka haluu mieheni ja häikäilemättä käytää tilaisuuksia hyväksi ja sepittelee valheita ja he viettivät paljon aikaa myös kolmisteen eli mieheni, hänen ystävänsä ja tätä piinaajaa..sillon oli mustat sukat ja hermot kireenä mulla...



nyt mies on vähän tasottanut menojansa mutta silti pieni teini vaihe on alkanut tulla mies on siis 22v ja hän kiukuttelee kun 16v poika!!! jos en " anna" rahaa, seksii kun hän haluu niin voi nukkua yönsä sohvalla!!! joka menee jo naurettavaksi..olen laittanut tämän omaan lokeroonsa ja en välitä..kiukutelkoon jos jaksaa ite en jaksa kuunnella enkä kuuntelekkaan....



en tiiä mistä nää miesten jutut johtuu kai jotain kaipuuta entisiin aikoihin mutta silti he eivät haluisi sinne enään palata lapsensa takia.. juttelu ei ainakaa meillä ole auttanut kamalasti koska mies ei jaksa/halua jutella ja läsyttää näistä asioista.. kokeile jutella miehellesi tästä asiasta mutta luulisin että ajankanssa hän alkaa " tottumaan" tilanteeseen ja haluukin muuttaa elämän tapoja..selitin että et jaksa kaikkea yksin ja olen joskus jopa vähän " valehdellu" että on masennuksen alkuu kun sä vaan juokset ja rellestät ja mä oon jo vuoden kotona ollut yksin!! ja että ajan itteni ihan piipuun kun kaikki pitää yksin hoitaa..



toivotaan että tilanteesi selviää ja miehesi tajuu että kotona on tärkeetä olla ees joskus!!



-mamma ja mico1v-

Vierailija

Ihan siitä varmaan johtuu tuo käytös etteivät ole oikeen löytäneet itseään ja omaa isyyttään vielä. Joillain miehillä menee yli kolmenkympin tai ehkä vasta viidenkympin tienoille ennenkuin ovat isyyteen valmiita;) Mitään ryyppäämistä viikolla tai jatkuvasti ei kannata katsella. Meillä mies oli 22 ja minä 24 kun tapasimme, minulla oli 2 lasta ennestään. Kyllä siinä kesti se kypsyminen isyyteen ja piti sitä vähän kouluttaakin;) Nyt mies on 27, minä 29 ja yhteisiä lapsia on 3 ja mies on loistava isä.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat