Hei pettäneet/petetyt? Olen umpikujassa

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

miten aloittaisin... vähän yli vuosi sitten petin miestäni (emme ole naimisissa). Eli tapailin pari kertaa, suudeltiin, jotain intiimimpää oli mutta ei sänky puuhia kuitenkaan. Tai mitä sitä lainausmerkkeihin laittaa onhan se pettämistä. Ja siis mieheni sai siitä tietää. No, asiaa vatvottiin ja väännettiin, juteltiin ja tapeltiin, päätimme jatkaa yhdessä. Minä, olen tapahtuneesta äärettömän onneton ja syyllisyyden tunne on aivan kamala, vieläkin. Tiedänhän minä että tekoni vaikuttaa varmasti kokoelämämme ajan mutta kyse on nyt siitä että kun edelleen kuulen siitä viikottain, välillä on kausia kun päivittäin kuulen siitä. Tai suoranaisesti en siitä asiasta mutta laitan pari esimerkkiä.



-jos palkastani puuttuu joitain ylityötunteja, hän heti sanoo että oletkohan ollutkaan töissä ollenkaan.

-jos olen luvannut tehdä jotain vaikka esim laittaa tiskit koneeseen ja syystä tai toisesta en ole laittanut. Sitten kuuluu, jos minä en voi näinkään pieneen asiaan luottaa miten luulet minun luottavan isommissakaan asioissa.



Muutenkin hän suuttuu minulle todella herkästi. Koskaan en tiedä millä päällä hän on, mitä uskallan kysyä. Ja toisaalta jos jätän kysymättä ja päätän itse niin sekään ei ole hyvä, huudot tulee. Jos minä hermostun lapsille (3v, 4v, 5v) niin hän sanoo että jos on pakko huutaa lähde muualle sitä tekemään, jos ei sovi pakkaa kamasi. Kuintenkin hän saa lapsille hermostua....?!



Olen tapahtuman jälkeen ollut ulkona ilman häntä 2 kertaa, kummallakin kerralla puhelin on soinut koko ajan, hän soittelee. Sitten hän halusi laittaa puhelimeeni paikannuksen eli teksiviestillä saa osoitteen ja karttalinkin missä olen.



Tässä on vähän esimerkkejä. Onko oikeasti tämä normaalia? Miltä teistä muista on tuntunut ketä on petetty. Poiskaan en voi lähteä, en pysty, minähän se kuitenkin olen syypää tähän tilanteeseen. Täytyykö vaan kestää ja odottaa sitä parempaa päivää, montakohan vuotta se vielä kestää. Tässä on kuitenkin yli vuosi tapahtuneesta.



painotan vielä että olen edelleen äärettömän pahoillani tapahtuneesta mitä hänelle tein mutta hän ei vaan voi " unohtaa" ...



Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

en jaksanu kaikkia sana tarkkaan lukea, toivottavasti ei oo ihan samat jutut jonku kans..

Mut siis ei sun kannate kaikkee mieheltäs kestää! Mulla oikeen pistää vihaksi miehesi käytös! Mua itteä on petetty, enkä ois jaksanu kyl noin pitkään asiasta jauhaa, tottakai aluksi asioista puhuttiin, mut sitten päätin " unohtaa" ne, että voisin elää NORMAALIA elämää. Ja sitä ei kyllä musta teillä nyt eletä.

Olen samaa mieltä kuin muutama muukin täällä, et nyt sanot miehelles et mitä se meinaa. Mäkään en jaksa uskoa et haluisit elää tuollaista elämää kovin kauan? Ja vuosi on pitkä aika..

Musta näyttää niin ku miehes käyttäs vieläki hyväkses sun huonoa omaatuntoa. Sehän käyttää sua hyväkses, et sulla ois koko ajan paska mieli, ja et ukko sais kaiken sit periks.

Nää mun sanat saattaa olla aika kovia, mut täytyyhän teidän jotain tehdä että teillä MOLEMMILLA olisi parempi olla.

Voimia sinulle paljon!

Vierailija

ilman lapsia varmaan oisitkin jo lähtenyt.

Et siis silloin mennyt edes muutamaa pusua pidemmälle, ja mies vittuilee vuosikausia ja pitää sinua koko ajan pelon vallassa - ja sinä suostut siihen synnintunnossasi.



Teillä on sadistinen asetelma ja ainoa tie eteenpäin on se ettet ota vastaan enää miehesi kohtuuttomuutta. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? että mies jättää? parempi sekin kuin elää tuollaisessa tilanteessa. sitäpaitsi veikkaan ettei mies todellakaan mihinkään ole menemässä. Seuraavan kerran kun sanoo että voisit pakata kimpsusi sano että ehkäpä pakkaankin.



Kertakaikkiaan nyt kovaa sille vastaan! Et saa enää alistua, mies kokee sen vain oikeutuksena sadismilleen!



Se mitä teit ei todellakaan tässä maailmankaikkeudessa paljoa paina, ja helppohan täällä on jeesustella niiden jotka eivät itse ole ehkä koskaan keneenkään toiseen ihastuneet. Minusta on hienoa että pystyit pysäyttämään homman ennenkuin eteni sänkyyn vaikkei se varmaan helppoa ollut.



Ihmisillä on tunteita ja niille ei mitään voi! miehesi on oikeasti HULLU, ja se miten kohtelee sinua on paljon pahempi kuin sinun pikku hairahduksesi.

Vierailija

ulos ilman häntä ja mihinkään paikannus pelleilyyn ei tarvi suostua.

Jos annat miehen uhkailla ja painostaa hän ehkä saa lisää vettä myllyynsä ja luulee ehkä että on syytäkin olla mustasukkainen. lopeta käyttäytyminen josta niin voi ymmärtää. Vuoden takainen juttu on loppuuuuuuuuuuuuuun kaluttu.

Vierailija

Olin vuosia suhteessa mieheen, joka oli aarettoman mustasukkainen ja epaluuloinen siksi etta petin exaani hanen kanssaan. Han muistutti tarkkaan tietenkin kaikista keinoistani, joilla tata suhdettamme peittelin, ja syyllisti samalla tapaa kuin miehesi. Koko ajan piti varoa etta ei tehnyt mitaan tavallisuudesta poikkeavaa, epailyyn ja ilmiriitaan riitti esim. saarikarvojen ajo tai lakanoiden vaihto. kavimme myos terapiassa, mutta siita ei ollut apua. Miehen mielesta hanen kaytoksensa oli taysin perusteltua ja normaalia. Terapeutin kommentti joka kerralla oli etta molempien pitaisi pohtia onko suhteessa enemman positiivisa kuin negatiivisia puolia. Lopulta paatin suhteen. Siskoni, joka vuosia karsi miehensa jarjettomasta mustasukkaisuudesta (ei pettamista) sai minut lopulta jarkiini kun sanoi etta jos minun taytyy taman miehen kaytoksen takia muuttaa jotakin omassa kaytoksessani, suhde ei ole terve. Koin esim. tuon etta joka liike piti etukateen suunnitella etta siina nyt ei vain olisi mitaan epaillyttavaa, todella noyryyttavaksi.



Jos teita terapia on ennen auttanut, yrittaisin ehdottomasti uudestaan, ja sitten vaikka harventaisitte kaynteja jotta asia pysyy mielessa.



Veikkaan muuten etta miehesikaan ei ole kovin ylpea kaytoksestaan.

Vierailija

Olimme perheneuvolan terapiassa. Kävimme joku 4 kertaa muistaakseni. Miehen mielestä se riitti, ja hetki menikin suht kivasti. Joku nyt vaan klikkaa hänellä taas.



Jotenkin minustakin tuntuu että tälläinen käytös on häneltä liikaa, vaikka en halua vähätellä tekoja millään lailla. Tottakai satutin häntä mutta saako hän rankaista siitä minua vuosi tolkulla.

Kuitenkin sitten kun hän on hyvällä päällä niin hän suunnittelee tulevaisuutta (omaa asuntoa, ehkä uutta vauvaakin).



En tiedä, miten kummassa häntä lohduttaisin, mitä voin tehdä että asiat paranisi. Pitää vaan nyt niellä kaikki paska mitä tulee, vaikkakin mieli siinä pahoittuu todella pahastikkin välillä...

Vierailija

olen siis ns. miehesi, ilman kännykänpaikannuksia, ja muita, mutta sen verran voin sanoa, että tilanne ei suinkaan ole helppo miehellesikään..

Vierailija

et sä voi tehdä muuta kuin koittaa keskustella ja kysyä mieheltä milloin hän meinaa päästää vihasta irti. sekin mahdollisuus on huomioitava että miehesi ei pysty unohtamaan ja pettämiselläsi oli tuhoisat seuraukset. unohtaminen on paljon vaikeampaa kuin pahoillaan oleminen.



Vierailija

Kurja tilanne. Ei muuta voi sanoa.

MÄ luulen, että tää kaikki on ottanut miehen itsetunnon päälle tosi rankasti, eikä hän tahdo päästä siitä nyt yli., KUitenkin hänen käytyöksensä on tosi paskamaista sua kohtaan.

JOs mä olisin sä, laittaisin miehen nyt seinää vasten ja kysyisin, meinaako hän antaa anteeksi ollenkaan - haluaako hän jatkaa sun kanssa- ja jos vastaus on kyllä- niin sanot, että olet jo kärsinyt tarpeeksi ja nyt sen on loputtava. JOS hän ei pysty siihen - mä lähtisin. Tai tekisin sitten jotain radikaalia niin, että hänen ihan oikeesti täytyy valita ja päättää, haluaako hän antaa anteeksi ihan " aikuisten oikeesti" ja jatkaa sun kanssa.



Se luottamuksen menetys ei ole helppo asia. Sen kun kerran menettää, ei sitä kovin helpolla saa takas. Pitkä tie teillä edessä, mut tilanne ei edisty nyt mihinkään jos miehesi ei oikeesti halua edes yrittää antaa anteeksi. Unohtaa ei voi vielä pitkään aikaan.



MUTTA kuten joku kirjoitti, niin miehet ne saa pussailla ja tanssittaa tuolla ketä haluaa ja voi kauhia jos siihen nyt puututaan tai siitä suututaan. " enhän mä edes pettäny, Eihän edes menty " päätyyn" saakka..." mut nainen jos tekee saman . vaikka tanssii vähän liian lähellä, niin sehän on jo ihan pettänyt. Just. Silleen se vaan on. Miehillä on ihan omat säännöt.

Vierailija

Ota joskus asia puheeksi miehellesi. Ihan vain aloitat siitä puhumisen...

Kerro kuinka sinua kaivelee se kuinka satutitkaan miestäsi. Etkä voi antaa itsellesi anteeksi mitä olet tehnyt! Ja että haluaisit kääntää ajan taaksepäin ja jättää sen kokonaan tekemättä.

Ja painota että RAKASTAT miestäsi syvästi! Ja sano että sinusta tuntuu tosi pahalta vielä nytkin! Kerro kuinka tuntuu ettet ansaitse hänen luottamustaan ja silleen...

Eli toisin sanoen matele hänen edessään. Ja anele anteeksi antoa.

Sitä se kai tahtoo!

Miehet on lapsellisia otuksia. Itse saisivat kyllä pussailla ja tanssitella muita naisia miten tahtovat mutta auta armias jos se oma muija menee jonku muun mukaan ees hetkeksi!

Kun itse aloitat keskustelun niin se voi johtaa joko rakentavaan keskusteluun, tai sitten riitaan. MUTTA! Molemmat asiat on hyviä koska slloin asiat voi pukea sanoiksi ja miehesi ei tarvi enä nakella siitä!



Voimia sulle ja toivottavasti saatte sovittua asiat!

Et voi jatkaa noin ja antaa toisenkiduttaa itseäsi loputtomiin!

Vierailija

toki olet tehnyt kurjasti miestä kohtaan, siitä ei ole epäilystä. yhdessä olette asiaa kuitenkin puineet, päättäneet jättää sen taakse ja jatkaa yhdessä eteenpäin.

mies päättäköön antaako oikeasti anteeksi vai onko antamatta, tuollainen näennäinen anteeksianto ja sinun roikottaminen helpossa hirressä (niin sanoakseni) ei ole mistään kotoisin.

parisuhteessa osapuolten täytyy ehdottomasti voida olla tasa-arvoisia keskenään. sellaisesta ei tule hölkäsen pölähtävää että toinen jatkuvasti muistuttaa ja syyllistää menneisyyden synneistä, ja toinen sitten katuu ja loputtomiin muokkaa omaa käytöstään ettei " moraalisesti ylempi" kumppani saa aihetta epäilyyn.

mies on rankaissut sinua nyt vuoden, sinä kadut hairahdustasi etkä aio milloinkaan enää toimia samalla tavalla. se riittää!

Vierailija

Mieheni petti ja jätti, kun ensimmäisen kerran seurustelimme. Silti tauon jälkeen palasimme yhteen ja olemme onnellisesti naimisissa ja suhteemme on erinomainen.



Unohtaa ei voi, eikä pidä. Sen sijaan petettynä olossa auttaa, kun näkee asiat, jotka tilanteeseen johtivat sekä myös sen, miten asiat ovat myöhemmin erilailla. Itsekin olen syyllistynyt tuohon syyllistämiseen jälkikäteen, mutta vähitellen sekin vähenee. Meillä ollaan siinä pisteessä, että asiasta voi puhua, vaikka paikalla olisi ystäviämme, eikä se enää sen suurempaa kriisiä aiheuta.



Toisin sanoen: puhukaa. Ja jos kummallakin tahtoa on, voi asian saada käsitellyksi ja jatkaa onnellisenakin. Unohtamisen vaatimus on kohtuuton puolin ja toisin. Oppia asiasta sen sijaan voi paljonkin ja varsinkin asian käsittelystä.



Meillä tapahtumista on nyt 10 vuotta. Yhdessä olllan oltu kohta 8 vuotta uudella kertaa ja viimeiset kolmisen vuotta ovat olleet onnellisia ja rauhallisia. Monta vuotta siihen meni ennen kuin asiat on asettuneet. Anna aikaa miehellesi siis ja toisaalta vaadi oikeaa keskustelua syyttelyn sijaan.

Vierailija

Mulla ex-poikaystäväni petti mua ja sen jälkeen oli vaikea luottaa kehenkään. Kun sitten erottuani tuosta poikaystävästi, noin puolivuotta myöhemmin tapasin tulevan mieheni. Olin vielä prosessoimassa tuota tuota petetyksi tulemista, joten oli kovin vaikea luottaa uuteenkaan poikaystävään, vaikka hän ei ollutkaan tehnyt mitään.



Miehesi tarvii aikaa, mutta selvä, että loputtomiin et voi aikaa hänelle antaa, tämä tilanne ilmeisesti myrkyttää teidän molempien elämän. Kerro miehellesi, että ymmärrät, että hän tarvii aikaa, mutta kysy, yrittääkö hän edes päästä asian yli. Jos tämä jatkuu vuosia tälläisenä, olette molemmat onnettomia ja vaikuttaa tietysti koko perheeseen.

Vierailija

No minä olen itse ollut siinä petetyn tilanteessa... tuttuja tunteita vaikken ihan noin järjestelmälliseen kyttäämiseen mennytkään.. mutta kyllä myös kyttäsin menemisiä ja puhelimen käyttöä

mutta ymmärrettäviä tunteita joita voit vain kuvitella itsesi kohdalle jos sinulle sattuisi sama... muttei siltikään perusteltuja tekoja..

tilanteessa molempien tulisi tulla toistaan vastaan.. sinun ymmärtää miehesi mustasukkaisuutta ja miehesi hallita mustasukkaisuuttaan..

sen voi sanoo että kun itse vastaavassa tilanteessa olin niin kesti pitkän aikaa ennenkuin siitä pääsi yli... ja arvet ei täysin parane koskaan..

mutta se vaatii mieheltäsi omaa tahtoa yrittää palauttaa elämä normaaliksi ja yhteisiä pelisääntöjä, sulta myös ymmärrystä selittää menemisiäsi tosistelua rakkudestasi..



sen kadonneen luottamuksen takaisin saaminen on todella kovan työn takana, myös se terapia on todella suositeltava vaihtoehto..

jos miehesi ei epäilyistään pääse yli niin se mustasukkaisuus vain ruokkii itseään ja pahenee.. asioista pitää puhua yhdessä, kun miehesi epäilee pitää selvittää asia yhdessä.. ehkä puhua ne syyt miksi näin kävi.. tietenkin kannattaa sellaiset miehen itsetuntoon kohdistuvat asia jättää kertomatta mitkä satuttaisi lujaa



Ymmärrät varmaan tilanteen jos miehesi jäisi kiinni toisesta suhteesta ja pelkäisit että tämä toinen nainen olisi ollut sua huomattavasti parempi ja mukavampi miehellesi niin miettisit jokaista vapaata hetkeä että onko hän nyt niillä asioilla missä sanoo olevansa..

ajatella sitä miltä se tuntuu kun itsetunto putoaa nollaan ja miettii miksi se enä musta tykkäisi kun senkin saisi... kun kerrankin miksei toistakin kertaa kun kerran paljon parempi minua on...

ehkä tässä suurin syy on miehen oman itsetunnon romahtamisessa, pelkää jatkuvasti omaa " huonouttaan" , että kuka tahansa voisi tulla ottamaan hänen paikkansa ja olisi häntä parempi



teillä molemmilla on raskas taakka kannettavana... ei se helppo ole pettäjänäkään syyllisyyden taakan kanssa olla jos omaa edes jonkinlaisen omatunnon..



Mutta sen sanon että suosittelen hakemaan apua, tie on pitkä ja kivinen.. ja asioiden lakaiseminen maton alle pistää ne kummittelemaan mieleen sieltä... asia pitää puhua perinpohjin.. pitää selvittää miehelle miksi juuri hän on niin unelmamies että se toinen ei ollutkaan niin hyvä, korostaa niitä hänen hyviä puolia... saada se itsetunto niin arjessa kuin sängyssäkin takaisin että hän on mies joka osaa..

sitähän se syvällä sisimmässään miettii että miksi sä tyytyisit häneen onnettomaan mitättömyyteen kun unelmiakin olisi tarjolla



sitähän sairaalloinen mustasukkaisuus on ettei luota itseensä ja kääntää sen muihin...



Ja pieni idea teeppä joskus niin että vapaa iltanasi soitaksin omasta aloitteesta hänelle kuinka häntä kaipaat, kuinka olisi mukavaa yhdessä, nyt tekis sua mieli jne..mitä voisit kuvitella hänen toivovan juuri sillä hetkellä vaikka joskus tuutkin kotiin kesken oman illan että kun sua rupes tekeen niin mieli etten voinu odottaa iltaan...

siis tommosia pieniä kikkoja joilla saat tuntemaan miehesi siksi mieheksi johon sä rakastuit suhteenne alkuaikoina...

Vierailija

Meidän yli kahdeksan vuotta kestäneen suhteemme aikana on ollut yksi paha " pettämiskriisi" viitisen vuotta sitten. Vuosikausia sitä jankattiin meilläkin. Pelkäsin, että seuraavalla kerralla mies menee suukkoa pidemmälle.

Monien mielestä tämä voi olla naurettavaa nipotusta, mutta meidän suhteessa ei suukkoja vieraille sallita ;) Eri asia olisi, jos mieheni hyväksyisi sen, että minä suukottelen muita. Tiedän kuitenkin, että hänenkin luottamuksensa olisi mennyt, jos olisin tehnyt kuin hän.



Kun se sovittu raja on ylitetty, luottamus pitää rakentaa uudestaan. Eikä sitä rakenneta alusta, vaan luottamus on miinuksen puolella, joten aikaa menee. Itse olen ollut pöyristynyt, jos miehellä on ollut otsaa suuttua MINULLE, kuinka samasta asiasta jauhetaan kerta toisen jälkeen. Itsehän hän tyri. Toki suhdettamme puitiin siinä puolin ja toisin, mutta edelleen yhdessä ollaan.



Eli jos haluat olla miehesi kanssa, anna aikaa. Älä kuitenkaan hyväksy sitä, että asiaa puidaan lasten kuullen. Ja liika on tietysti aina liikaa.

Vierailija

kuulostaa pahalta. Kirjoittelen petetyn näkökulmasta, olen kokenut saman kuin miehesi. Minusta on vapaudenriistoa tollanen paikannussysteemi kännykässä. En ikinä suostuisi siihen itse, enkä ikinä voisi vaatia miestäni suostumaan sellaiseen.



Meidän kriisi alkoi vuosi sitten, kun lapsi syntyi, ja johti melkein avioeroon. Tällä hetkellä meistä kumpi vaan saisi lopullisen eron. Olemme kuitenkin päättäneet yrittää yhdessä eteenpäin, terapian avulla. Minä olen jo aika hyvin päässyt ylitse luottamuspulasta. Saatan vielä heitellä kommenteja tyyliin " soita vaan, kunhan et soita sille naiselle" . Samalla olen kuitenkin sanonut, ettei tarkoitukseni ole rangaista miestäni, vaan saada itselleni asiasta arkinen, jolle voi nauraa.



Ihmiset tekevät virheitä, ja ne pitää osata antaa anteeksi. Se ei tarkoita, että ne pitää unohtaa, mutta ne pitää siirtää osaksi menneisyyttä. Siihen tarvitaan molempien panosta. Parisuhde perustuu vapaaehtoisuuteen, ja on vain pakko luottaa, että toinen on siinä koska itse haluaa olla. Holhoaminen ja jatkuva rankaiseminen menee henkisen väkivallan puolelle.



Suosittelisin teillekin ulkopuolista apua. Pois holhoamiset ja tilalle yhteiset pelisäännöt, joita noudattamalla molemmin puolinen luottamus pikkuhiljaa rakentuu. Esimerkiksi kun menet ulos, sovitte yhdessä tietyn kellonajan, jolloin sinä soitat kotiin ja kerrot missä olet kenen kanssa mitä tekemässä, ja että syytä huoleen ei ole.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat