Onko olemassa " onnellisia" avioeroja?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Tarkoitan tällä sitä että olemme mieheni kanssa eroamassa. Meillä on kolme lasta, 2-vuotiaat kaksoset ja 4-vuotias poika. Olemme sopineet että lapset asuvat luonani ja isä saa tulla, mennä ja hakea heitä ihan samaan tapaan kuin tähänkin saakka. Eli meillä ei ole mitään viikko siellä, toinen täällä sopimusta. Joinakin viikonloppuina ja viikollakin jos lapset haluavat, he voivat mennä isänsä luo yöksi. Joulut ja synttärit pyrimme viettämään yhdessä. Haluamme että lastemme arki ei muuttuisi kovin paljon erostamme huolimatta ja haluamme pysyä hyvinä ystävinä. Onko kellään kokemusta toimiiko em. malli?

Mielessäni on käynyt että ehkä niin kauan kuin kummallakaan ei ole uutta puolisoa niin homma toimii...

Emme vain halua että lapsemme joutuvat kasvamaan niinä paljon pelättyinä ja elämässään epäonnistuneina avioerolapsina joista lehdet joka viikko kirjoittavat. Kyllähän lapset vaistoavat kodin huonon ilmapiirin, kärttyisän ja surullisen äidin jne. Enkä halua lapsilleni sellaista esimerkkiä parisuhteesta minkälaiseksi meidän liittomme meni. Kyllähän nämäkin asiat vaikuttavat kehitykseen!

Kommentit (7)

Vierailija

Vanhemmat eivät lasten takia yleensä eroa ennen kuin takana on niin paljon vihaa, kyllästymistä, ärsyyntymistä yms. Ystävyys eron jälkeen on poikkeus, enimmäkseen ei onnistu. Aluksi se ajatus ystävyydestä/kaiken pysymisestä miltei ennallaan voi lohduttaakin, mutta pitkän päälle suhde eksään muodostuu yleensä jossain määrin vihaksi tai ainakin harmitukseksi.



Siinä olen yhden edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että sopikaa heti kunnolla pelisäännöt. Näin lapset tietävät, mistä on kyse (vanhemmat ovat eronneet ja piste) ja teillä molemmilla on mahdollisuus jatkaa omaa elämäänne. Ajatelkaapa mahdollisia uusia kumppaneita. He tuskin haluavat leikkiä eksänne kanssa " one happy familya" . Joka tapauksessa säästytte paljolta harmilta, jos pystytte heti tekemään pesäeron toisiinne ja sopimaan selvät käytännöt.

Vierailija

kun ex löysi uuden. Mun uusi on ollut erittäin joustava ja rakastaa lapsia, on tehnyt kaiken helpoksi, eli kuskaa lapsia isälleen ja niinpoispäin. Ei ole hetkeäkään yrittänyt sotkea välejä, mutta nyt ex;n tyttöystävä tekee kaikkensa tuhotakseen välimme. Ja tekee lasten tapaamiset vaikeiksi jättää lapset myös heitteille.

Vierailija


hatunnosto ap:lle (ja myös hänen jälkeensä kirjoittaneelle), että haluatte ja jaksatte joustaa ja pitää avointa kalenteria!



miksipä se ei toimisi, jos molemmat ovat valmiita joustamaan ja näkemään vaivaa sen eteen, että systeemi toimii.



omalla (tosin aika lyhyellä) kokemuksella suosittelen, että pidätte huolen muutamista asioista:

a) keskustelkaa ristiriidoista heti kun huomaatte niitä - pitkittyessään ne syövät molemmilta yhteistyötahtoa.

b) sopikaa lastenvalvojan luona jokin minimi, josta sitten joka tapauksessa pidetään kiinni (esim. isä näkee lapsiaan vähintään kerran viikossa tmv, mikä nyt teidän tilanteessanne sopii). kukaan ei estä teitä joustamasta siitä puolin ja toisin, mutta *jos* tulee ristiriitoja, voivat molemmat osapuolet aina vedota tähän sopimukseen. jo pelkästään tieto siitä voi vähentää mahdollisia kiistoja.

c) olkaa tarkkaavaisia sen suhteen, ettei jompi kumpi joudu asemaan, jossa joustaa koko ajan toisen menojen mukaan. itselleni meinasi käydä niin, että lapsen isä (jonka kanssa olen hyvissä väleissä ja haluan pysyäkin) yritti ihan vaan ajattelemattomuuttaan pompottaa minua omien sekavien aikataulujensa mukaan hyvin lyhyillä varoitusajoilla. laitoin tossua lattiaan ja selitin hänelle omaa arkipäivääni, jonka jälkeen hän on (ehkä) ymmärtänyt, tai ainakin parantanut tapojaan. toisinkin päin voi käydä, että äiti alkaa pompottaa isää jollain ihmeellisillä verukkeilla.



varsinkin kohta c on tärkeä. vaikka tuntuu tyhmältä nostaa äläkkä jostain pikkuasiasta, yhtäkkiä voi huomata käyneen niin, että itse joustaa koko ajan ja toinen käy kylässä tai ottaa lapset luokseen vain ja ainoastaan silloin kun hänelle parhaiten sopii. tämä huonontaa joka tapauksessa välejä pidemmän päälle, mikä ei ole kenenkään etu.



valitsemanne systeemi on haasteellinen ja vaatii molemmilta paljon, mutta onnistuessaan se voi olla oikein hyvä. onnistumiseen tarvitaan mielestäni ennen kaikkea sitä, että vanhemmat kuuntelevat toisiaan ja puhuvat avoimesti toiveistaan, arjestaan ja aikatauluistaan, eivätkä ole riidoissa keskenään perustavalla tasolla (pientä kränää tulee aina).



ja niin, tehkää yhteisymmärryksessä joku suunnitelma b, jos joustava systeemi ei toimi. jos toista suunnitelmaa ei ole, saattavat asiat parin vuoden päästä suistua uudelleen kaaokseen eikä välttämättä ole sanottua, että olette silloin vielä yhtä hyvissä väleissä, tai mukana saattaa olla kolmansia ja neljänsiä osapuolia sotkemassa kuvioita.

Vierailija

ei ole.eroon liittyy aina paljon tunteita vaikka se olisi yhteinen päätös.mustasukkaisuutta,kateutta,vihaa,katkeruutta,ikävää jne.sitten tulee uudet kumppanit kuvioihin ja taas on sopeuduttava.ero on helpompi jos ei ole yhteisiä lapsia.silloinhan kumpikin osapuoli jatkaa täysin omaa elämää.ei tarvitse olla missään tekemisissä ex-puolison kanssa.eronneiden vanhempien on pystyttävä jotenkin yhteistyöhön lapsen/lapsien vuoksi.eikä se suju ilman ristiriitoja

Vierailija

Eron jälkeen pitää pystyä kunnioittamaan että ex-puoliso elää muualla ja että lapset elävät osan ajasta siellä toisessa kodissa. Lapsille kaikkein pahin on riitely. Toisaalta lapsille ei tee hyvää jos vanhemmat ovat jatkuvasti yhdessä, viettävät jouluja jne yhdessä - sopeutuminen eroon voi silloin hidastua. Uusien kumppaneiden myötä yhteiselo on harvemmin mahdollista ja tähän pitää sitten vaan sopeutua. Lapsille tietty säännöllisyys voi kyllä olla hyvästä.

Vierailija

Oma eroni on onnellinen. Vaikka exäni oli aluksi se, joka tuntui saavan eniten siipeensä ja olisi vielä tahtonut pysyä yhdessä (oli vaikeuksista huolimatta sitä mieltä, että olen hänen elämänsä nainen), niin alle vuodessa hänkin totesi, että näin oli paras. Eromme lähtökohtana oli se, että tehdään erosta lapselle mahdollisimman helppo. Poika oli silloin vajaa neljä, eli suhtautui asioihin varsin konkreettisesti. Kerroimme hänelle yhdessä, että isi muuttaa pois, mutta rakastaa häntä edelleen ja he näkevät edelleenkin. Kävimme kaikki yhdessä viemässä exän uuteen kotiin tavaroita, joten lapsi näki, miten ero konkreettisesti tapahtuu eli emme halunneet, että isä on vain yhtenä päivänä salaperäisesti kadonnut. Exän kanssa sovimme tapaamisista (lapsi aina 2 viikonloppua hänellä ja yhden minulla, koska on arkisin minulla). Tämä on ollut meillä hyvä systeemi ja siitä on joustettu puolin ja toisin, mutta vaihdoista on sovittu hyvissä ajoin. Olemme sopineet myös, että minä maksan kaikki lapsen ns. arkimenot (olen parempituloinen). Miehen pyydään hankkimaan joskus jotain ja hän on hankkinut luokseen esim. kumpparit ja sadevaatteet, ettei sellaisia tarvitse kuljettaa edes takaisin. Olemme myös sopineet, että lapsen etu on mielessä esim. päiväkodin juhlissa, eli sellaisiin menemme yhdessä. Jos joku asia nyppii, niin siitä puhutaan. Uudet kumppanit eivät ole kuvioita sotkeneet, päin vastoin! Olen oikein tyytyväinen siihen, miten exäni uusi avovaimo poikaani suhtautuu. Se miten he viikonloppusin päivänsä järjestävät ei kuulu minulle, luotan siihen, että osaavat ruokkia ja laittaa nukkumaan. Samoin oma avomieheni on ottanut tilanteen haltuun todella hyvin. Kaiken kaikkiaan, lapsi menetti arki-illoistaan isän läsnäolon. Mutta on saanut viikonloppuisin tilalle intensiivisen isäsuhteen, uuden rakastavan " äitipuolen" ja arki-iltoihin avomieheni... Kahden tärkeän aikuisen tilalla on nyt siis neljä.

Vierailija

itselläni on ero takana noin vuosi takaperin ja tilanteessa päädyttiin siihen että minä (Isä) jäin lasten kanssa asumaan tähän saman asuntoon exän elämäntilanteen vuoksi halutessa muualle.. eli lapsilla elinympäristö muutui vain sen verran että äiti ei enää jokapäiväisesti ollut mukana.. halutessaan pääsivät äidille mitä nyt vanhemmalla koulu rajoitti

oikeastaan nyt ollaan onnellisempia kuin koskaan tai ainakin minusta tuntuu omalla kohdalla, exällä nyt on ollut vastoinkäymisiä suhteessaan, mutta juuri hiljan puhuttiin siitä kuinka meidän suhde oli tuhoon tuomittu, kaks liian erilaista ihmistä.. molemmat onnellisempia erillään mutta ystävinä toimeen tullaan

meilläkään ei ole mitään järjestelmää kummalla lapset on milloinkin, toimitaan aina tilanteen mukaan ja otetaan myös huomioon mitä lapset haluaa, ainahan niitä erimielisyyksiä välillä tulee

no tämä järjestelmähän toimii hyvin kun eropari asuu samassa kaupungissa tai ainakin lähialueella ja miksei kauempaakin mutta silloin väkisinkin lapset on enemmän toisella, kuitenkin pitää huomioida se ettei lasten elämästä tule matkalaukun kanssa seilaamista kahden kodin välillä, niillä pitää olla aikaa olla rauhassa kummassakin paikassa .

no sanoit etä toimisi niin kauan kuin kummallakaan ei oo uusia suhteita, no siinä tilanteessa taas pitää kuitenkin huomioida ne lapset ja antaa toisen elää omaa elämäänsä, meillä nyt exän uusi suhde on ollut erosta asti kuvioissa. Mutta se pitää tehdä kummankin itselleen selväksi että eron jälkeen kummallakin on oma elämänsä, niin parisuhde kuin muillakin alueilla ja mustasukkaisuudet unohtaa, eikä missään tapauksessa niitä lapsia pistetä pelinappuoliksi siinä parisuhderuletissa, yhteiset lapset mutta omat elämät molemmilla..

ja molemmilla omat sääntönsä lasten kanssa ettei liikaa pyri vaikuttamaan siihen toisen elämään, suurista kasvatuksellisista linjoista tietenkin kannattaa keskustella yhdessä ja sopia tiettyjä pelisääntöjä mutta sallia myös toiselle se erilaisuus millä pelisäännöillä heidän perheessään eletään, teilläkin kuitenkin on eron jälkeen kaksi perhettä, ehkä vielä enempi sitten uusien tulevien kumppaneiden myötä, sekin kannataa jo ottaa huomioon että sellaisia tulee olemaan.. vaikkei nyt juuri olisikkaan tarkoitus sitä etsiä muuta sitä vaan voi käydä että yks kaunis aamu herää sen maailman ihanimman naisen/miehen vierestä



mutta tietenkin tämä tilanne vaatii molemmilta joustavuutta, ymmärtämistä, avarakatseisuutta... jos erottaisiin kovissa riidoissa ja vihoissa, tuskin kovin helposti tulisikaan mitään mutta jos pystytään eron jälkeen riidat sopimaan ja hyväksymään se ero ja ystävinä eroamaan niin todennäköisesti homma silloin tulee toimimaan, erimielisyyksiäkin varmasti tulee kuten varmasti on ollutkin tuskin muuten eroisitte mutta kaikki on sovittavissa...

ja muistaa myös että kaiken asioiden paikalleen hioutuminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä muistelen erään tuttavani sanoneen että erosta toipuminen saattaa kestää noin 7 vuotta ennenkuin kaikki sujuu kuin junankiskoilla omalla painollaan.. sehän tietenkin riippuu molempien tahdosta... ja vaikka niitä erimielisyyksiä exän kanssa onkin ja välillä vituttaisikin niiden ei pidä antaa vaikuttaa lasten elämään...



Meillä siis toiminut, lapset ovat olleet onnellisia eikä heille erosta ole mitään traumoja... vanhempi tyttö 8v tosin oli äidille puhunut että pitäisköhän sille isälle järjestää sokkotreffit että sekin löytäisi naisen ;-)



no onhan sitä jo uusi katseltu valmiiksi mutta aika näyttää :-)



mutta siis toivotan hyvää onnea eron karikkoiselle tielle...

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat