Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kuinka moni teista ulkosuomalaisista aideista aikoo palata Suomeen?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Itsella oli pitkaan takaporttina ja -ajatuksena se etta no paaseehan sita takaisin Suomeen jos asiat eivat taalla mene hyvin, mutta nyt kun olen melkein puolet elamastani asunut ulkomailla tuntuu etta Suomeen takaisin muuttaminen olisi todellisuudessa hyvinkin vaikeaa, seka jarjestelyjen kannalta etta emotionaalisesti. Joten olen todennut etta on todennakoista etten tule koskaan muuttamaan takaisin.



Onko muilla samansuuntaisia ajatuksia?

Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

Itse muutin joitakin vuosia sitten USAn länsirannikolta Suomeen. Olin asunut siellä lähes 12v., mutta hyvin olen sopeutunut tänne. Tosin siellä asuessani minulla ei ollut lapsia ja nyt on joten ne ovat tietysti täydentäneet elämääni. Tietysti joitain asioita kaipaan (etenkin ilmastoa!), mutta en voisi kuvitellakaan muuttavani sinne takaisin. Asuin suur-kaupungissa jossa lapsiperheen elämä on hyvin erilaista kuin täällä... Täällä Suomessa tuntuu hyvältä asua lasten kanssa kaikinpuolin ja sukulaiset ovat lähellä (etenkin omat vanhempani). Tulevaisuudessa on edessä ehkä muutto muualle Eurooppaan, mieheni kotimaahan, mutta toivottavasti ei vielä aika moneen vuoteen.

Vierailija

kyllä mulla on usein kova koti-ikävä ja haluaisin muuttaa takas Suomeen, mutta mies ei sinne halua muuttaa joten pakko se on tänne jäädä. Tosin onhan se elämä ruottiski ihan hyvä, mut kotimaa on aina kotimaa.

Vierailija

Olen ollut usa:ssa muutamia vuosia ja amerikkalainen mieheni on myos lupautunut muuttaa Suomeen. Lapsen kannalta naen elaman siella turvallisempana. Taalla on monia hyvia puolia ja niita on myos Suomessa. Molemmissa paikoissa on niita ikavia puoliakin. Tanne muutto ei ollut alussa mikaan iloinen onnen asia minulle, joten en odota sen muuton takaisin Suomeenkaan olevan ainakaan alussa mikaan iloinen asia. Mutta minulle oma perhe ja kotimaa ovat tarkeita asioita.

Vierailija

Ollaan asuttu reilut kolme vuotta Tukholmassa ja olen kotiutunut sen verran hyvin, että ei ainakaan toistaiseksi ole ollut muutto mielessä.

Vierailija

Mutta tulevaisuudesta ei voi koskaan tietaa... Olen asunut ulkomailla vuodesta -95 ja siina valissa kavimme kokeilemassa Suomessa asumista vuoden verran vuonna 2000. Piti tulla takaisin, ei se soveltunut meille. Nyt asutaan taalla, elamaa rullaa ihan kivasti, koti tuntuu olevan taalla, mutta ei olla ehdotonta EI:ta sanottu muutoille suomeen tai muuallekkaan. Mies haaveilee mahdollisuudesta kokeilla kotimaassaan asumista myos joskus, joten sekin on avoinna.

Vierailija

Toisaalta jos asiat eivät täällä luista niin millä perusteella ne suomessa luistaisivat?



Ja eihän se suomi minnekään katoa. Aina voin sinne lomalle mennä. Ehkä se on parempi niin, silloin on intoa tavata sukulaisia jne. Jos siellä asuisin niin elämä pyorisi lopulta arjen ympärillä ja ei sitä ehtisi tavata sukulaisia niin paljon kuin nyt kuvittelen. Nyt kun joka toinen/kolmas vuosi käyn lomalla niin on tavattava.



Ja se on lasten kannalta aika vaikeaa. Heille asuinmaa on aina kotimaa.



Ja ei se elämän aloittaminen suomessa kovin helppoa ole. Kun ei ole paikallista koulutusta eikä paikallista tyokokemusta.



Ainakin täällä tienaa paremmin ja mielestäni lasten päivähoito on paremmin järjestetty esim aukioloaikojen, kesäkerhojen jne. mukaan.



Vierailija

sevilay:

Lainaus:


Ja liikutun muuten nykyaan Turkin kansallislaulusta enemman:).




Bayernhymne ja Deutsche Nationalhymne koskettavat minuakin, Maamme-laulu on tullut vieraaksi.

:-)

Vierailija

Joskus kun elama taalla Englannissa on tuntunut rankalta (ihan maasta riippumattahan elama joskus vaan on sellaisessa vaiheessa), minulla on pyorinyt Suomi mielessa, mutta ei koskaan kuitenkaan tosissaan. Oikeastaan vierailu Suomessa ja jopa suomalaisten sanomalehtien (ja nettisivujenkin) lueskelu riittaa muistuttamaan siita, etta en tahdo asua Suomessa. En varmaan enaa osaisikaan.



Minuakin brittilaiset kansallislaulut liikuttavat ja koen kulttuurin ihan historioineen ja tapoineen omakseni, vaikka suomalaiset juuret ovatkin tarkeat omalla tavallaan.

Vierailija

Ja olen todella onneton täällä:-((

Täytyy myöntää että suunnittelu oli siinä mielessä huono, ettei nyt ole varaa lähteä kotiin vaan nyt on istuttava Suomessa jumissa, kunnes on säästetty tarpeeksi rahaa uutta muuttoa varten. Oma tyhmyyteni harmittaa todella, sattuu oikein päähän.



Toisaalta on hyvä nähdä nyt, eikä vasta lasten ollessa paljon vanhempia, ettei elämä täällä ole mitään minua varten. Olisi ollut ikävää kysyä miten-olisikaan-ollut joskus vuosien päästä, nyt on tämä ainakin nähty...

Miesparka (saksalainen) viihtyy tosi hyvin ja on tyytyväinen työssään, mutta oma kotiäidin elämäni Suomessa tuntuu huikean 2kk kokemuksella tosi masentavalta. Olin kyllä mielestäni varautunut siihen että on vaikea sopeutua tänne aikuisena, mutta en ollut valmistautunut siihen että tämä vetää kaikki energiat ties mihinkä.



Parin vuoden ulkomailla olon jälkeen muuttoon olisi tottunut, mutta lähdin Suomesta 19v ja nyt olen 34v - tämä tuntuu ihan vieraalta kulttuurilta enkä tunnu löytävän siitä mitään positiivista:-(

Vierailija

ja kovasti kaipaan Suomeen. Toivomme, etta valmistuttuani tutkintoni kelpaa Suomessa ja voin yrittaa loytaa sielta toita. Haluaisimme kuitenkin Suomeen ennen kuin lapsemme menee kouluun eli 5 vuotta aikaa (4 eskariin). Jos ei siihen mennessa muutto onnistu, niin sitten on kai tanne jaatava ainakin miehen elakeikaan asti (onneksi paasee jo 56 vuotiaana elakkeelle, 22 vuotta jaljella...). Vaikka eihan sita tieda raaskiiko sitten enaa palata, jos vaikka on taalla lapsenlapsia. No, ainakin asunnon voi sitten ostaa Suomesta ja viettaa siella ainakin osan vuodesta.

Suomeen paasen kaymaan pari kolme kertaa vuodessa, joten sen osalta on hyva tilanne. Muuttuu toki jos taalla toihin menen (nyt olen siis opiskelija).

Vierailija

Elikka olemme kokeilleet asumista kohta pari vuotta Ausseissa, mutta Suomi kotimaa vetaa meidat puoleensa ja kotiin lahdetaan ensi vuonna.

Tahan ehka vaikuttaa etta ollaan molemmat suomalaisia kuitenkin miehella taalla ausseissa hyva tyo ja minakin hoitajana saisin olla koko ajan toissa ja valit vuorot kuinka paljon tekee milloin jnee mutta suomessa ei pysty valita ja minulla ei ole edes tietoa toista.....siis kaikki olisi taalla ausseissa paremmin mutta silti halutaan suomeen taikaisin:) MIna olen semmoinen suomi tytto mutta kiva kokemus asua ulkomailla ja sitahan me juuri haluttiin.

Vierailija

Varsinaista koti-ikävää ei Suomeen ole. Mies kyllä muuttaisi sinne vaikka heti, jos töitä saisi, mutta paremmat työmahdollisuudet kieltämättä on täällä kotimaassaan.



Jos nyt mies sattuisi äkillisesti vaikka kuolemaan, niin silloin varmaan muuttaisin lasten kanssa Suomeen. Silloin sukulaisia varmaan kaipaisi eri lailla. Mutta toivotaan ettei niin käy...

Vierailija

Itsellä ei oikein innosta, vaikka suomalaisuus onkin syvällä sydämessä. Mieluumin käyn siellä kuitenkin vain lomalla.



Ja Sanna hei - ehkäpä sinullakin vielä mieli muuttuu siellä ollessa. Itse muutin vasta aikuisena Saksaan, eli vuosia ei ole kuin vasta 7 täällä. Ja juuri tuo vasta aikuisena " pysyvästi" ensi kertaa muuttaminen maasta toiseen aiheuttaa ehkä pidempiaikaisen ikävän ja sopeutumisvaiheen. Olin varmaan sen ensihuuman jälkeen pari vuotta onneton täällä, nyt taas en haluaisi enää pois. Tsemppiä kuitenkin sinulle sinne, älä anna Suomen syksyn synkistää mieltäsi!



Vierailija

Lähdimme alunperinkin vain määräaikaisesti, 3 vuodeksi tänne. Minulla on virkavapaata vielä vuodeksi, mutta hieman kyllä ollaan mietitty kuitenkin vielä pidemmäksi aikaa tänne tai jonnekin muualle jäämistä.



Asunto Suomesta myytiin eilen. Tai kaupat tehdään kuun vaihteessa, mutta jokseenkin selvä homma.

Uutta asuntoa katselen sillälailla varovasti, että jos sitten kuitenkin ensi kesänä palaamme.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat