Kun rakastamasi mies lyö...

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Olo on niin pettynyt. Mieheni hakkasi minua aika lailla kunnolla viikonloppuna, selvinpäin. Tuli riitaa ihan typerästä asiasta ja sit sain pahan iskun päähäni jota seurasi lievä aivotärähdys. 4-vuotias poikamme näki tämän. Ennenkin on ollut väkivaltaa muttei ikään näin pahaa, ja pelkään että seuraavat iskut ovat aina vaan kovemmat. En halua olla enää mieheni kanssa, mutta en halua myöskään lähteä. Asia on vaikea. Olemme juuri rakentaneet ja lapsemme viihtyvät hyvin uudessa kodissa ja ovat luoneet ihanat ystävyyssuhteet naapuruston lapsiin. Jos lähden joudumme todennäköisesti muuttaan kerrostaloon jne....Tuntuu hullulta nämä ajatukset, mutta tässä erossa on niin monta puolta. Toinen lapsistamme on vauva. Rakastan miestäni, mutta en halua olla hänen kanssaan enää. Voisiko joku kertoa kokemuksiaan.

Kommentit (14)

Vierailija

Minusta on surullista, jos perheväkivaltaa lähdetään hoitamaan parisuhdeongelmana, mitä se ei ole. Väkivaltaisuus on yksipuolista ja vain tämän väkivaltaisen henkilön korvien välissä oleva ongelma. Hyviä paikkoja väkivaltaisen on käsitellä näitä ongelmiaan esim. Jussi-projektissa (vieläköhän on käynnissä??) sekä Lyömättömässä linjassa. Turvakodeilla myös useasti miesryhmiä missä näitä puidaan.



Olen itse eronnut miehestäni väkivaltaisuuden takia 4 vuotta sitten. Tyttöni oli silloin 1-vuotias. Asuimme pari kuukautta turvakodissa, mistä saimme paljon apua ja tukea. Minun mieheni väkivaltaisuus ilmeni pääasiassa henkisenä, mutta oli silti hyvin julmaa. Pidäthän huolta, että tunnistat väkivallan myös silloin kun se ei ole konkreettista hakkaamista. Oletko miettinyt oliko sitä ennen tätä episodia jossain muussa muodossa; seksuaalisena tai henkisenä väkivaltana esimerkiksi?



Minun tyttärestäni on kasvanut hyvin tasapainoinen nuori neiti, kiitos avioeromme! Se elämä ainakin meillä oli hyvin ahdistavaa ja siinä ilmapiirissä lapsi olisi kärsinyt kamalasti.



Pidä huolta itsestäsi ja lapsistasi! Parasta mitä voimme lapsellemme antaa on onnellinen ja rauhallinen/turvallinen koti. Meillä ei enää pelätä koskaan ja siitä olen hyvin onnellinen.



Olet rohkea kun jaksoit antaa miehellesi mahdollisuuden vielä. Toivottavasti se kannatti! Jos ongelmia ilmenee ota ajoissa yhteyttä esim. turvakotiin. Minä sain ainakin siellä niin hyvää kohtelua ja voimia aloittaa elämäni uudelleen. Monessa turvakodissa on myös avotoimintaa, sieltä saat vertaistuen lisäksi ammatiapua.



Voimia ja enkeleitä teille toivotan.

Vierailija

Sanoit haluavasi jäädä miehen luo. Ok, mutta tee selväksi ettei sinua todellakaan lyödä. Pelkkä sanominen ei riitä; voi mies siitä katua vähän aikaa, pyytää anteeksi, lupailla kuun taivaalta, antaa loistavaa seksiä, mutta se ei riitä. Miehen on tiedettävä mitä lyömisestä seuraa TODELLA. Joten tee rikosilmoitus, anna miehesi lain kouriin - ja tee niin jatkossakin. Ainoa keino löytää tilanteeseen apua on hakea sitä, kovimman kautta. Muuten olet pian tosi hakatu muija.

Vierailija

Kun mies löi tai pelotteli uhkaavalla asennolla ja estämällä kulkemisen, olin todella pettynyt, enkä ollut uskoa, mitä tapahtui. Näin, vaikka se ei varsinaista pahoipitelyä ollutkaan, pelottelua lähinnä. Väkivallan kohtaaminen on sellainen shokkitilanne, että siinä menee luottamus ja turvallisen elämän pohja romahtaa. Elämään tulee pelkoa ja ahdistusta. Mieheen ei voi luottaa, kun ei voi tietää, milloin se seuraavan kerran käy käsiksi.



Meidän tapauksessa tarinan loppu on kuitenkin onnellinen. Mies oli psykiatrisen hoidon tarpeessa ja nyt kun hän on ollut saanut hoitoa, tilanne on taas hallinnassa. Voin kuitenkin kertoa, miten toimin heti, kun mies oli minua läpsäissyt. Aloin itkeä, mutta sanoin, että hän toimi todella väärin ja sanoin, että luottamus meni ja ettei väkivalta ole ikinä sallittua. Sanoin, että jos sitä vielä tapahtuu, soitan poliisille. No, kädellä läimäisy tapahtui toistekin, mutta silloin muistutin poliisista ja kerroin terapeutillemme, mitä tapahtui. Miehen läimäisyt jäivät siihen, parin vuoden taakse.



Yleensä on kuitenkin niin, että väkivalta vain kovenee. Harva pääsee siitä irti, ainakaan ihan helpolla. Jos miehesi on halukas muuttamaan tapojaan ja menemään terapiaan tai mielenterveyshoitoon, sitten teillä voisi olla mahdollisuuksia. Siinäkin tapauksessa tapojen muuttaminen vie varmasti aikaa.



Sinuna tekisin heti ilmoituksen väkivallasta poliisille, etenkin jos jäljet näkyvät vielä ja voidaan todeta. Sanoisin myös miehelle, että jos hän koskee sinuun, ilmoitat taas poliisille. Voisit myös ottaa yhteyttä kuntasi sosiaalityöntekijään ja kertoa tilanteestasi. Mielenterveystoimiston väeltäkin varmaan löytyisi sinulle tukea ja apua, kun voisit purkaa näitä rankkoja tilanteita ammattilaisen kanssa. Kerro asiasta vanhemmillesi tai sisaruksillesi, ystävillesi tai naapureillesi. Tee siitä julkinen, äläkä pimitä sitä. Väkivaltaa on vaikeampi harrastaa hiljaisuudessa ja sitä paitsi sinä saat tukea muilta, kun he tietävät miehesi väkivaltaisuudesta.



Sanoisin näiden asioiden lisäksi miehelle, että vaihtoehtoja on kaksi: joko hän menee terapiaan ja hoitoon tai sitten muutatte erilleen. Jos mies ei lupaa mitään, ottaisin asumuseron. Nimittäin väkivaltaa ei tarvitse sietää ollenkaan. Kaikilla on oikeus turvalliseen ympäristöön. Ajattele myös lapsiasi, kun selvittelet ja mietit tätä asiaa. Väkivaltainen isä tekee heille hallaa ja saa heidän olonsa tuntumaan turvattomalta ja pelokkaalta. Pahimmassa tapauksessa he saavat väkivaltaisen mallin käyttäytymiselleen tai joutuvat itse isän väkivallan uhreiksi ihan fyysisestikin. Parempi on olla erossa miehestä, joka ei voi hillitä aggressioitaan. Oikealla tavalla rakastava mies ei takuulla käytä väkivaltaa.

Vierailija

Hei,

Huomasin viestisi ja sattui kovasti.

Kunnioita itseäsi sen verran, että lähdet pois tuosta suhteesta.

Itse olen ollut sinkkuna vuoden, koska lähdin.

Lyönnit, hakkaamiset, kuristamiset pahenivat jatkuvasti.

Mies, joka oli maailman ihanin ihminen selvinpäin, kävi jopa vuoden kestävässä terapiassa. Ei siellä mies muutu. Tai muuttui vuodeksi, kunnes taas. Ex aviomieheni joka oli kovasti anteeksi pyydellyt lyöntejään ennen terapiaa, käänsi kelkaa aika ajoin ja syytteli, että

ei olisi tarvinnu anteeksi pyytää, koska olin iskut ansainnut.

Olin loukussa, koska hän osasi minua manipuloida ja kuvittelin itsekkin

että vikahan on minussa. Ja että suhteemme jatkuu mukavasti, jos minä muutun. Valehtelin kaikille, pahinta että itselleni.

Ole kiltti ja lähde. Älä luota siihen, että terapia tai aika auttaa.

Ei se asioita muuta. Koira ei karvoistaan pääse.

Haluan sinulle pelkkää hyvää, koska tiedän että se on mahdollista vielä joskus.

Vierailija

Ei teidän välttämättä tarvitse lähteä talosta, jos talo on teidän molempien yhteinen. Onhan luultavasti olemassa sellainenkin vaihtoehto, että mies lähtee talosta, etkä sinä lasten kanssa. Tämä siis ainakin, jos mies on halukas neuvottelemaan asiasta ja suostuvainen siihen. Jos ei suostu, niin sitten tilanne on ikävämpi, mutta siltikin turvallinen koti menee kaiken edelle, olipa se missä tahansa.

Vierailija

tilanteessa, jossa mies löi ja manipuloi, enkä ystävänä voinut muuta tehdä kun kehoittaa ystävääni lähtemään ja tarjota turvapaikkaa. Aina ystäväni vain palasi takaisin miehensä luo, joka lupasi muuttua. Pahinta kaikessa oli kuitenkin heidän tyttärensä ja poika-vauvansa. Kummatkin olivat täysin hermoheikkoja ja itkivät koko ajan, vaikka olivat turvallisessaki paikassa. Lopulta myös ystäväni lähti viimeisen kerran ja nyt pari vuotta myöhemmin hän sanoi, ettei ymmärrä miten saattoi jäädä suhteeseen, eikä tiedä miten voi antaa itselleen anteeksi sen mitä lapset joutuivat kokemaan. Mies ei koskaan kajonnut lapsiin, mutta lapset näkivät ja kuulivat mitä perheessä tapahtui. Nyt lapset ovat onnellisia ja tasapainoisia ja muodostavat onnellisen perheen äitinsä kanssa. Eli ennen kaikkea, ajattele lapsiasi ja miltä heistä tuntuu kun näkevät isän johon luottavat lyövän äitiään. Toivottavasti kaikki järjestyy!!!!

Vierailija

Hae apu!!! Tuollaisessa suhteessa on vaarallista!! Jos ei muuta niin ajattele lapsiasi mitä äidin pahoinpitely heissä aiheuttaa!! Ikuisen trauman. Se on myös varmaa että lapset oppivat sen mallin kotona ja voivat itse aikuisena olla niitä pahoinpitelijöitä!!



Mieheni lapset muuttivat asumaan luoksemme koska äidin uusi mies on väkivaltainen ja lapset ovat jo saaneet traumaattisia muistoja nähtyään sitä väkivaltaa. Olet ottanut askeleen oikeaan suuntaan kun kirjoitit tänne. Meidän tilanteessa lasten äiti on ottanut täysin kieltävän asenteen, ei suostu ymmärtään lasten tuskaa ja ahdistusta!!



LASTEN TAKIA JA ITSESI TAKIA!! Lähde pois!!

Vierailija

uba-aba:

Lainaus:


Lopulta myös ystäväni lähti viimeisen kerran ja nyt pari vuotta myöhemmin hän sanoi, ettei ymmärrä miten saattoi jäädä suhteeseen, eikä tiedä miten voi antaa itselleen anteeksi sen mitä lapset joutuivat kokemaan. Mies ei koskaan kajonnut lapsiin, mutta lapset näkivät ja kuulivat mitä perheessä tapahtui.


itse olen perheväkivallan parissa kasvanut lapsi. olen jo yli kolmekymppinen mutta edelleenkin mielessäni kummittelee miten isä pahoinpiteli äitiä. jouduin seuraamaan sivusta avuttomana äidin pahoinpitelyä pienestä pitäen siihen asti kun muutin kotoa. lapsuudenmuistot ovat todella tuskaisia ja en toivo niitä yhdellekkään lapselle. ajattele siis lapsiasi ja tarjoa heille turvallinen väkivallaton lapsuus! materialla tai asuinmuodolla ei ole väliä, lapsen turvallisuudella on! puhun kokemuksesta!

Vierailija

Tilanteemme on nyt se että mies on todella pahoillaan ja suostui lähtemään seurakunnan avioliittoneuvojalle. En tiedä auttaako se mutta kokeilemme kuitenkin. Oloni on yhä sama, rakastan mutta olen niin pettynyt etten tiedä pääsenkö tästä yli ja haluanko tulevaisuutta hänen kanssaan enään. Todella vaikea tilanne. Sisimmissäni uskon ettei tämä tästä enää muutu mutta toivon että muuttuisi paremmaksi ja olisimme jälleen kokonainen onnellinen perhe.

Otan mielellään vastaan myös s-postia.

Kiitoksia vertaistuesta, se on parasta mahdollista!!

Vierailija

Halusin vain kertoa tilanteestamme nyt. Olemme käyneet mieheni kanssa perheneuvojalla ja sitä kautta alkaneet purkaa tilannettamme. Luulen ja haluan uskoa että samaa tilannetta ei tule enää koskaan. toivon niin. Jatkamme neuvojalla käyntiä, sekä yhdessä ja erikseen. On ihana paikka. En oikein tiedä mitä kirjoittaa...ajatukseni miestäni kohtaan ovat hyvin ristiriitaisia edelleenkin. Uskon parempaan huomiseen.

Vierailija

ommoisen jälkeen enää voisi luottaa toiseen ihmiseen. Pakkaa tavarasi ja lähde. Onko se talo todella suurempi ilo kuin väkivallasta vapaa elämä kerrostalossa? Valinta on sinun. En usko, että väkivaltainen voi muuttua.

Vierailija

Olette jo todella pitkällä, kun miehesi on suostunut lähtemään hakemaan apua Kanssasi. Työssäni kohtaan vastaavia asioita päivittäin ja huonona päivänä voisin vastata sinulle, että lähde silti, väkivaltianen mies on aina väkivaltianen. Mutta nyt ei ole huonoa päivä, joten olen optimistisempi: väkivaltainen mies on paljon muutakin: pieni eksynyt poika, rakastava isä.



Toivottavasti saatte apua molemmat tilanteesee, koska sitä te tarvitsette. Asioista pitää päästä puhumaan, miestäkin on autettava. Muistakaa kuitenkin, että teillä on velvollisuus suojata lapsia ennen kaikkea, eli lapset eivät saa koskaan nähdä väkivaltaa - pelkkä näkeminenkin vahingoittaa alsta.



Mutta kuten sanottu, olette jo pitkällä, pitäkää kiinni siitä, että saatte apua. Yksi auttamistaho on myös Turvakoti, siellä on omia auttamis" ohjelmia" myös miehille eikä se edellytä sitä, että sinun pitäisi lähteä kotoa.



kaikkea hyvää teille.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat