Onnellinen uusperhe?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Tätä palstaa lukiessa saa helposti kuvan että uusperheen tapaamiset ja elatusavut jne aiheuttavat kovasti riitaa. Onko kenellä onnellinen uusperhe :-) jossa kaikki jotakuinkin sujuu??

Harkinnassa on ero jo kauan epätyydyttävästä " lasten takia" liitosta ja yhteenmeno suuren rakkauden, kahden lapsen isän, kanssa. Sitten meillä olisi yhteensä neljä lasta. Kokemuksia kaivattaisiin.

Kommentit (8)

Vierailija

Yritän vastata lyhyesti =). Meillä on sellainen uusperhe johon kuuluvat minä, minun lastani edellisestä liitosta, uusi mieheni ja marraskuussa syntyvä vauva.



Erosin exästä tasan 3 v sitten syksyllä ja pakko myöntää että tämä uusi " suhde" edesauttoi kyseistä päästöstä, tosin erosimme yhteisymmärryksessä sillä niin liian moni asia ei ollut liitossamme toiminut enää. Yritimme perheneuvojaa tms. useamman vuoden ajan ja niistä ei ollut apua, mutta teroitan että riidoissa EI kannata erota ja vaikka tiesimme että eroamme niin kävimme yksin ja yhdessä perheneuvojalla ja sanoisin että ero oli " helppo" . Onneksi ei tullut viskattua exää pihalle suutuspäissä.... Yhdessä kerroimme lapsille, jotka silloin olivat 1, 3, 5 ja 7 v. ja hyvin pian he tutustuivat uuteen mieheeni.



Tutustuminen kävi todella helposti. Tytöt kävivät kurkkimassa tätä uutta ja totesivat että aha, selvä. Koskaan ei ole ollut niin että tytöt oisivat sanoneet että et ole meidän isä tai et saa meitä kieltää. Sovimme exän kanssa että uusi mieheni saa ja hänen täytyy kasvattaa ja kieltää lapsiani ja hän itsekin haluaa osallistua tyttöjen elämään täyspainoisesti. Exäni nimenomaan sanoi että hän ei halua olla se kasvattaja monista erinäisistä syistä.



Elarit olemme aina sopineet yhdessä ja myös maksuhelpotukset niihin kun exä oli työtön. Saan tarvittaessa exältä " lainaa" ja meillä on jopa säilytetty yhteinen tili, johon hän voi rahat suoraan siirtää ilman palvelumaksuja jos tulee kiirus. Exäni on myös ollut meillä hoitaa eläimiä ja talonmiehenä kun olemme matkustelleet. Ja ensi viikonloppuna menemme hänen luonaan käymään ja tytöt jäävät yöksi isälleen kun me menemme mieheni kanssa hotelliyötä viettämään ;o).



Oikeastaan riidat oli riidelty eroon mennessä, mutta jos olisimme jatkaneet yhdessä niin sama meno ois jatkunut. Mietinkin että erosta ei ois ollut hyötyä jos edelleen riitelisimme. Niin ja exä oli todistajana häissämme ja exä jopa " suositteli" että kannattaa mennä yhteen juuri tämän miehen kanssa =).



Meillä menee hienosti. Ainoa ihminen johon voin luottaa mieheni lisäksi on exä. Meillä ei ole muuten sukulaisista tms. mitään apua, ainoastaan ex-mieheni auttaa juuri lastenhoidossa jne.



Mutta tosiaan suosittelen miettimään asioita monasti ennen eroa. Ja jatkamalla riitelyä, kiristämällä lapsilla jne. ei kukaan saavuta mitään. Ja sen vielä sanoisin että mahdollinen uusi suhde ei saa olla se " kaatopaikka" mihin lykätään edellisen suhteen toteutumattomat unelmat. Riidat ja asiat on selvitettävä exän kanssa jos ne ovat siinä suhteessa tulleet. Ensimmäinen asia minkä voi eropäätöksen tehtyään tehdä on opetella puhumaan ja kuuntelemaan.



Kyllähän ne exän " jutut" välillä suututtaakin ja naurattaa, mutta ei enää silleen väliä kun emmehän asu enää yhdessä =D. Se siinä on periaatteessa se rikkaus : lapsilla on monta turvallista aikuista ja kaikki puhaltavat yhteen hiileen heidän hyväkseen itseään unohtamatta.



Rapuäiti.

Vierailija

Älkää vaan muuttako suoraan yhteen! Mun mies on esimerkiksi tehnyt niin ja oli kuulemma elämänsä virhe. Vielä jättää eksä on siedettävää, mutta ei uutta kumppania heti samaan talouteen. Ei ne asiat koskaan mene niiin helposti ja uusperheen tunnekirjo ja monimutkaisuus on yllätys ydinperheestä tulevalle...

Vierailija

Meillä miehen lapset ovat meillä joka toinen viikonloppu ja lomilla. He ovat 7 ja 9v. Meillä on yhteinen tytär 1v ja yhteiseloa takana 4v.



On onni, että olen tuntenut miehen lapset niin pienestä. Sanoisin, että me olemme oikeasti läheisiä vaikka lapset eivät asukaan meillä arkisin.



Ehkä myös pienen syntymä on lähentänyt meitä entisestään. Pikkuinen on kaikkien yhteinen " taapero" , jota kohtaan ei ole koskaan osoitettu minkäänlaista mustasukkaisuutta.



Miehen lapset ovat kenties huomanneet, että myös yhteistä lasta kohdellaan samoin kuin heitä (vaikka tietenkin iän mukaisesti). Itse olen aika " tiukka" kasvattaja ja en anna edes pikku taaperolle mielitekoja periksi ja sanon isommille lapsillekin, ettei saa antaa pikkuiselle aina tahtoa läpi. Helposti pienestä tulee kaikkien lellikki varsinkin kun ikäeroa on jo tuo 6 ja 8v.



Mielestäni olemme miehen kanssa aika samoilla linjoilla kasvatuksesta. Miehen ex on kovasti heidän liittonsa aikana sättinyt häntä liian " ankarasta" kasvatuksesta. Omasta mielestäni lapset tuntuvat arvostavan sitä, että heillä on selkeät rajat ja ei meillä mitään armeijamenttaliteettiä kuitenkaan ole. Paljon nauretaan ja hassutellaan mutta kun meno alkaa mennä överiksi niin tilantelle tulee stoppi, ettei mopo karkaa kokonaan käsistä. Luulen, että lapset pitävät siitä, että meillä isä ja " äiti" -puoli ovat samoilla linjoilla asioiden suhteen jolloin lapsille ei tule liikaa ajateltavaa.

Vierailija

ja vaikka joku kokisi olevansa onnellinen uusperheessä niin silti kaikki jäsenet eivät välttämättä tunne olevansa onnellisia. Kannattaa muistaa myös että uusperheeseen kuuluu sen " oman" perheen lisäksi molempien exät mahdollisine uusine kumppaneineen ja uusine lapsineen. Suurella sydämmellä, avaralla miellellä ja katkeruudet piiloittaen voi kohtuullinen hyvin toimiva ja onnellinen uusperhe onnistua.



Meillä on sellainen muuten paitsi exäni uusi rouva, joka aikanaan tuli minun ja exän väliin, ei ole uusperheeseensä tyytyväinen mikä hirtää hänen ja exäni suhdetta kovastikin. Minä, exä ja minun nykyinen mieheni tulemme kaikki toimeen ja pystymme mm ritirinnan istumaan minun ja exän yhteisten lasten koulunjuhlissa ym. Minulla ja miehellä 2 yhteistäkin lasta.

Vierailija

sellainen onnellinen uusperhe, johon kuuluu lapseni edellisestä liitostani, miehen kaksi lasta hänen edellisestä liitostaan ja yksi yhteinen pikkuinen 10kk, joka on kaikkien lemmikki.



Olemme tutustuneet sellaisessa vaiheessa kun mieheni on ollut vuoden yksin lastensa kanssa, ja minä kaksi. Eriprosessit olivat olleet siis jo hyvässä vaiheessa. Puolessa vuodessa muutimme yhteen, menimme naimisiin ja pian häiden jälkeen aloimme odottamaan yhteistä lasta.



Meillä asiat alkukankeuden jälkeen (ex:ien puolelta) sujuvat todella hyvin. Olemme mielestäni normaali perhe, vaikka jotkut lapset asuvatkin kanssamme puolet kuusta, yksi koko ajan ja yksi suurimman osan aikaa. Lapsia kohdellaan ehdottoman tasapuolisesti. Kunnioitamme biologisten vanhempien reviiriä vanhempana, mutta molemmilla perheen aikuisilla on oikeus komentaa kaikkia muksuja. Kaikilla lapsilla on oma tilansa talossa. Olemme muuttaneet asumaan niin, että kaikilla osapuolilla on mahdollisuus viedä ja hakea lapset esim. koulusta.. mikä on meidän osalta tarkoittanut muuttamista niin, että tämä on mahdollistunut. Joustoa siis tarvitaan.

Lapset tulevat meille mielellään, joten ymmärtääkseni kaikki ovat tilanteeseen tyytyväisiä. Kaikille lapsille yhteinen pikkuveli on yhdistänyt perhettä entisestään.



Asia joka todella vaikeuttaa elämää jonkin verran on se, että kaikki lapset (eskarissa, 1 ja 2-luokilla) eivät käy samaa koulua ja siinä on melkoinen kuskaaminen (25min ajomatka) varsinkin silloin kun pieninkin menee päivähoitoon joulun jälkeen jolloin aloitan työt.



Sanoisin, että tässä uusperhe-lajissa pitää vanhemmilla olla paljon rakkautta, keskinäistäkin yhteistä aikaa ja hyvin samansuuntaiset tavat hoidella perusasioita, kuten millaisia sääntöjä perheessä on jne. Tämä homma on mahdollista saada toimimaan, ainakin, jos kaikki osapuolet ovat täyspäisiä, tasapainoisia, eronsa jo prosessoineita ihmisiä.



Onnea matkaan!

Vierailija

että meilläkin onnellinen uusperhe!?

Sillä onhan niin, että jos ihan kaikilta kysyttäisiin, joku murkuistamme voisi olla eri mieltäkin : ) Ainakin se ongelmaisin, joka ei kestä perheemme sääntöjä ( joihin muut ovat sopeutuneet ).

Minun neuvoni on myös, että älä muuta suoraan yhteen uuden rakkautesi kanssa. Lapsille jo ero ja isästä eroon muuttaminen on suuri muutos ja kriisin paikka. Sopeutukaa ensin keskenänne siihen ja tapailkaa toki säännöllisesti uutta ystävääsi ja viettäkää paljon aikaa yhdessä mutta myös erikseen.

Me teimme näin vaikka mieheni oli jo eron alkumetreillä mukana kuvioissani. Lapset saivat aikaa sopeutua ja tottua uuteen tulevaan perheenjäseneen.

Toinen tärkeä asia " onnistumisellemme" oli se, että kohtelimme heti kaikkia, myös mieheni lapsia samanarvoisesti. Järjestimme myös paljon heille yhteistä toimintaa, olimme kaikki paljon yhdessä ( mieheni kaksi lasta joka toinen viikonloppu, lomilla ja toisinaan viikollakin). Aina perheessämme on ollut sama määrä lahjoja jouluna ym. Spesiaaliaikaa järjestämme myös, toisinaan minä olen omieni kanssa ja mies tekee esim. mummolanreissun omiensa kanssa. Tosin, nyt meillä on 3 yhteistä lasta ja nämä ryhmäspesiaalit ovat jo jäämässä pois. Yksittäin yritämme järjestää aikaa lapsille erikseen pieniä tuokioita.

Olemme kaikkina yhteisinä kesinä tehneet yhdessä suunnitellun lomareissun joka on ollut tärkeä yhdistävä tekijä.

Sitten pidän tärkeänä myös yhteisiä sääntöjä. Olemme ne sopineet yhdessä. Puhumme myös mieheni kanssa paljon kaikesta, myös lastenkasvatuksesta. On tärkeää puhua siitäkin mikä itsestä tai toisesta tuntuu pahalta." Luulemista" pitää varoa.

Meilläkin on ollut ongelmia miehen exän taholta, mutta yhdessä olemme ne kestäneet. Tärkeää on se rakkaus toiseen, toisen kunnioittaminen ja keskusteleminen. Ne auttavat näissä vaikeuksissakin, joita väistämättä välillä tulee näin suuren ja monitahoisen porukan ollessa kysymyksessä.

Vierailija

kaikki on kiinni ihmisistä itsestään, jos ei ole vihaa ja katkeruutta

ex-puolisoiden välillä, lapset huomioidaan etusijalla, otetaan

käyttöön aimo annos joustoa ja pitkää pinnaa, annetaan kaikille

osapuolille aikaa ottaa uusi rooli/asema perheessä(niin lapsille kuin aikuisillekin), ei odoteta

liikoja vaan ollaan onnellisia pienistä asioista, niin kyllä, uusperhe

voi olla onnellinen. itsellä kaikki tapahtunut ajan mittaan, suoraan ei

pidä vanhasta liitosta uuteen hypätä. nyt kolme ja puoli vuotta erosta,

kumpikin uudessa liitossa, kaikki sujuu oikein hyvin. en odota exän uuden puolison olevan samanlainen kuin itse olen, vaan hänelle tilaa olla omanlaisensa aikuinen lapselleni, samoin tekee exäni uuden kumppanini suhteen. kuitenkin asioista puhutaan ja tarvittaessa puututaan, mutta ei räyhäten ja riitaa haastaen. Jos ei takerruta vanhaan vaan rakennetaan uutta niin kyllä hommat saa toimimaan.

tsemppiä kaikille uusioille:o)

Nina

"Huomioidaan lapset etusijalla".

Tästä olen eri mieltä.

Ensisijaisesti tulee huolehtia siitä, että aikuiset voivat suhteessa hyvin. Heidän suhteensa tulisi - on sitten ydinperhe tai ei - olla tavallaan keskiössä, sillä siitä kaikki lähtee.

Jos aletaan ottamaan vain lasten halut ja tahtomiset huomioon joka käänteessä, metsään menee - oli sitten ydinperhe tai uusioperhe.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat