bio- ja adoptiolapsen sisaruus

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kuulisin todella mielelläni kaikenlaisia kokemuksia siitä miten sisaruus muodostuu bio- ja adoptiolapsen välille. Voiko olla enemmän mustasukkaisuutta, ihmettelyä siitä että on tultu perheeseen eri tavalla, ollaan ehkä eri värisiä jne? Uskoisin että pieni lapsi ei vielä erota tällaisia asioita, mutta entä kun ollaan jos vähän vanhempia?



Jos ette tänne halua kirjoittaa niin mielelläni keskustelen myös sähköpostilla, koska toiveissa on kasvattaa perhettämme adoptiolapsella.



aitiliini28@hotmail.com

Kommentit (3)

Vierailija

Kuitenkaan en usko monessakaan perheessä olevan ongelmana se, etteivät lapset kokisi olevansa sisaruksia tai että ajateltaisiin ettei toisella ole yhtä suurta oikeutta olla perheenjäsen kuin toisella. Jos vanhemmat selkeästi osoittavat että kaikki lapset kuuluvat tähän perheeseen ja siitä asiasta ei ole epäilystäkään, niin eiköhän lapset siihen sopeudu.



Itselläni on omasta lapsuudestani kokemusta siitä että meille muutti sijoitettu lapsi. Hän on meille sukua, joten hiukan tunnettiin jo ennen meille muuttoa. En muista ikinä kyseenalaistaneeni tämän uuden velipojan perheeseen kuulumista ym. Yhtä lailla hän oli veljeni kuin siskokin siskoni. Ihan samasta asiasta ei tietenkään ole kyse kuin adoptiossa, mutta uskoisin adoption kohdalla asian olevan vielä helpompi lapsille ymmärtää. Meillä ei juuri riitoja ollut pikkuveljen kanssa, koska ikäeroa oli sen verran paljon ja sekin ehkä teki sen, että siskon kanssa ennemminkin pikkuveli oli meidän " vauva" (vaikka olikin lähes kouluiässä tullessaan) ja haluttiin hänelle pelkkää hyvää ja onnellista perhe-elämää, josta hän ei ollut sitä ennen päässyt nauttimaan.



Ainahan se riski on olemassa etteivät biologisetkaan sisarukset tule keskenään toimeen. Uskon että teidän vanhempien asenne on ratkaiseva, teidän pitää osoittaa ettei perheessänne ole kukaan toista tärkeämpi. Monestihan myös biolapset saattavat olla kateellisia kun adoptoitu lapsi huomataan ja häntä ihaillaan eksoottisen ulkonäkönsä takia.

Vierailija

Adoption jälkeen äiti tuli raskaaksi ja synnytti 3 lasta.

Adoptoitu sisko oli aina rakas. Ongelmana oli se kolmas rakaus - siis se ei-toivottu raskaus. Ja vanhemmat lapset oilivat kaikki tyttojä ja se nuorin ei voinut edes olla poika.

Isä on aina jotain ilkeätä sanomassa nuorimmalle - ja äiti on aina antamassa enemmän huomiota nuorimmalle - joten se teki tilanteen vain kivullisemmaksi.



Muuten olen kuullut adoptio lasten sanovan että se adoptio kuuluu vain lapsettomille - on liian ikävää olla se adoptoitu kun muut lapset eivät ole.

Toisaalta sitä ei nykyään kovinkaan paljon mainosteta. Useinmiten halutaan vain yleistää sitä ihanaa perhe-elämää.

Vierailija

ja olen samansuuntaisia juttuja mietiskellyt. Myos neuvonnassa niita kaytiin lapi. Itse ajattelen, etta tarkeinta on osoittaa lapsille, etta molemmat ovat yhta rakkaita ja yhta omia. Luulisin, etta niita kysymyksia joka tapauksessa tulee ja joskus kommentteja tyyliin " et oo mun oikea veli" tappelun tuoksinassa. Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, etta sisaruus syntyy yhdessa eletysta ja koetusta, ei geneettisista taipumuksista.

Toisaalta taas tunnun nuoren naisen, joka on adoptoitu aikoinaan Intiasta ja hanella on sisko, joka on perheen bio-lapsi (syntynyt 6 vuotta adoption jalkeen). Nailla kahdella siskoksella ei ole juurikaan yhteista. Tosin siita en ole varma, johtuuko se adoptiosta vai muuten vain erilaisista luonteista ja suuresta ikaerosta. Nuorempi kun vasta on saapuamassa murrosikaan. Ehka heillekkin loytyy yhteinen savel aikuisena, kuten monille biologisillekkin sisaruksille, jotka eivat lapsena ole ikaerosta johtuen laheisia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat