Hypospadian korjausleikkaus takana...

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Ihanaa olla taas kotona. Poika 3 v 2kk oli virtsaputken korjausleikkauksessa toista kertaa. Eka operaatio oli vajaa vuosi takaperin. Kontrollikäynnillä sitten todettiin , että esinahan alapinnalla oli pari korjausta vaativaa reikää. Lisäksi itse epäilin, ettei pissa tule vieläkään oikeasta paikasta...homma vaati nukutuksen, sillä paljaalla silmällä asiaa ei voinut ihan aukottomasti todeta...eli nukutuksen jälkeen pippeliin ruiskutettiin nestettä, jotta nähtäisiin, mistä virtsa tulee ulos.

Poika viipyi salissa puolisentoista tuntia ja heräämössä pari lisää. Ja oikeassa olin ollut, sillä fistellihän sieltä löytyi! Lisäksi tikattiiin ne esinahan reiät umpeen.

Kokonaisuutena paljon helpompi homma kuin ekalla kerralla. Pippeliin oli laitettu puudutetta, jonka voimin poika oli väsynyt, rauhallinen ja tyytyväinen koko illan. Tiputuksesa oli muutaman tunnin ja katetri oli sittenkin jouduttu laittamaan vuorokaudeksi. Tällä kertaa tosin pippelin kautta, ei vatsanpeitteiden läpi.

Pojalle ei myöskään sidottu käsiä ja jalkoja kiinni, jota poika itsekin kovasti ihmetteli! (Muistaa tosi hyvin viimevuotisen reissun vieläkin!!!)

Illalla sai pari suppoa, niden voimin nukkui autuaallisen rauhallisesti koko yön. Aamulla poistettiin katetri ja kanyyli.

Poika ei meinannut alkaa pissaamaan millään, kun tiesi muistista, että se sattuu. Ninpä ravasimme hikiset 6 tuntia vessassa ees ja taas. Poika istui ihan hyvillä mielin potalle, mutta pidätteli pissaa sinnillä. Yritettiin puuduttaa pippelin päätä ja suihkutella, mutta sisukas jätkä oli. Viimein kirkumisen kera tuli isot kakat ja pissa yhtä aikaa pönttöön.

Rankan koettelemuksen jälkeen poika nukahti istualleen sohvalle ja kun heräsi, niin pääsimme iltaa myöten kotiin.

Meillä on muutama päivä saikkua vielä edessä, erikseen pyysin, kun kauhistutti ajatus päiväkotiin paluusta. Periaatteessa olisi voinut palata heti.

Nyt vain pitää suihkutella taas ahkerasti, isommin ei tarvitse edes varoa, kun arpi pippelin alapuolella hyvin suojassa. Tikit sulaa parisen viikon päästä itsestään ja kontrolli on 4 kk päästä.

Nyt on ilta mennyt poikaa kannustaessa. Pissaaminen on vieläkin melkoinen koettelemus. Mutta ainakin vielä pissa näyttää tulevan ihan oikeasta paikasta:)))





Kommentit (14)

Vierailija

Hei

Kiitos tiedoista Tiramisulle.



Kyllä se reilu viikko sängyssä makoilua hurjalta kuulostaa. Mutta kai siitä sitte selviää. Kävin lukemassa muitakin kirjoituksia aiheesta... ja koetan olla stressaamatta vielä.



Mutta jos saan vielä kysyä mielipidettänne: luuletteko että silloin onnistuu imettäminen, jos pojan pitää maata paikoillaan sängyssä? (Olin haaveillut, että jos saisi imetystä jatkaa yli sen ekan vuodenkin...se on nykyään ainakin erittäin toimiva yleislohtulääke kaikkiin kolhuihin...) Vaikea kuvitella miten se toimisi sairaalassa käytännössä - äiti roikkuu sängyn laidan yli? Pitääköhän sitte vierottaa hyvissä ajoin ennen. :-(



Pikaista paranemista teidän pojillenne!



Tuisku

Vierailija

Eli tänään on tasan kaksi viikkoa korjausleikkauksesta ja pippeli falskaa jälleen:(((

Alku näytti hyvältä, kunnes viime viikon loppupuolella katsoin tarkemmin pippelin alapuolelle, jossa tikit olivat...näytti jo silloin siltä, että lähes kaikki tikit olivat kadonneet ja selvä " reikä" esinahassa. Silloin pissa tuli kuitenkin täysin oikeasta kohdasta ja hyvällä paineella.

Viikonloppuna olin nukuttamassa poikaa, kun hän yhtäkkiä sanoi " ai, mun uuteen isoon pippeliin sattuu!" Samantien unohtui multa koko asia, kun ei enää koskenut.

Tänä aamuna poika heräs ja meni pissalle ja sanoi, että nyt ottaa kipeää. Vähän ihmettelin. Illalla poika pissatessaan huusi mulle " äiti, nyt mulla on tosi hyvä uus pippeli, kun pissa tulee kahdesta reiästä!" Minä vauhkona paikalle - ja tosiaan: pissaa tulee hyvin pippelin päästä, mutta sitä tihkuu myös fistellistä:(((

Poika oli itsekin illalla surullinen. Tollainen reilu kolmivuotias tajuaa jo aika hyvin. Illalla sängyssä mietti, onko itse särkenyt vahingossa pippelinsä. Oli kova työ vakuuttaa, ettei hän ole sitä itse aiheuttanut. Miettii jo, raukka, uutta korjausoperaatiota...

En tiä, mistä johtuu, mutta mun mielestä tikit suli liian nopsasti, vaikka ihan sääntöjen mukaan ollaankin eletty.

Tammikuussa on taas kontrolli, ei kai sitä ennen mitään tapahdu, kun ei sitä kuitenkaan voi het uudelleen leikata. Kirurgi muistaakseni sanoi, että vähintään puoli vuotta pitäis olla toimenpiteiden välillä, jotta verenkierto ennättää palautua normaaliksi.

Eipä auta, harmi vaan, kun ei edelleenkään pääse kokeilemaan sitä seisoallaan pönttöön pissaamista, jota niin oli odottanut...



Vierailija

...meillä tämä on vielä edessä... Ylihuomenna päästään urologille välitarkastukseen (poika täytti just 6 kk), jossa varmaan kuulen, miten meidän tapauksessa korjausleikkaus/leikkaukset ajoittuvat. Silloin kun asiasta meille puhuttiin 2 päivää synnytyksen jälkeen, niin muistaakseni sanottiin, että noin vuoden ikäisenä korjausleikkaukseen. Pojan hypospadia on kuulemma suht lievä.



Tiramisu - ymmärsinkö oikein että kun menitte ekaan leikkaukseen niin poikasi oli noin vuoden? Voitko please ehkä kertoa siitäkin jotain? Kauanko silloin meni sairaalassa ja kauanko meni toipumiseen kotona? (Olitteko Helsingin Lastensairaalassa?) Miten sinusta kannattais varautua sairaala-aikaan ja kotitoipumiseen?



Kiitos!!

Tuisku

Vierailija

Meillä oli vuosi sitten kojausleikkaus. Poika olisilloin jo lähemäs 2 vuotta. Näin " vanha" sen takia, että aikaisempi leikkausaika peruuntui flunssan takia. Mentiin edellisenä päivänä lasten ja nuorten sairaalaan tarkastukseen, juteltiin leikkaavan lääkärin (Riitta Fagerholm) ja anestesialääkärin kanssa sekä otettiin labrakokeet. Yöksi ajoivat kotiin, sillä aumem suht. lähellä. Aamulla piti sitten tulla uudestaan. Vaikka poika oli amun ensimmäinen leikattava, oli odottelu kauheeta, rauhoittava lääke vaikutti niin, että häntä ei voinut äästää lainkaa nkävelemään, olisi raukka kaatunut pää edellä johonkin.. Siinä sitten odoteltiin ja lopultatuli hänen vuoronsa. POika sai ottaa pallon mukaan saliin ja samaista palloa hän puristi vielä kun hänet tuotiin takaisin osastolle leikkauksen jälkeen.



Viikon verran oltiin sairaalassa .Se oli kertakaikkisen tylsä aikaa. Poika pelkäsi hrti jos joku yritti nostaa peiton reunoja, tiesi että sitten tapatuu jotain kauheeta. pesemisestä i tykännyt lainkaan. Onneksi käsisiteet voitiin ottaa melko pian pois, silä hän ei koskenut pippeliin lainkaan. VIihdyttäminen oli rankkaa, sillä häntä ketutti niin paljon ola paikoillaan, mikään ei tuntunut olevan hyvin. Samoin äitiä rupesi ärsyttämään kun viikko nukuttu sairaalan lattialla.



Lopulta päästiin sitten kotiin ja sen jälkeen vielä parin viikon riehumiskielto. Pissa tuli heti mallikelpoisesti ja jälkitarkastuksessakin ollaan oltu. Mitään fisteleitä ei ole kehittynyt. Ensi vuona edessöä vielä toinen tarkastus, jossa mitataan virtsasuihkun painetta. Siinä ei itäisi olla mitään ongelmia, ainoastaan nyt sitä ei viimeksi voitu mitata kun poika ei vielä täysin kuiva eikä suostunut menemään pissalle.



Meillä hypospadia oli siis melko lievä, leikkaus osoittautuio hieman hankalammaksi kuin odotettu, mutta ei silti mikään vaikea.

Vierailija

Ja ikävä kuulla takapakeista. Meillä oli lievää laatua oleva hypospadia. Ja näillä näkymin ei toiseen korjaukseen ole tarvetta. Pari kuukautta leikkauksen jälkeen (1v.kieppeillä) kyllä tuli pisua myös fistelistä, mikä kuitenkin mystisesti loppui melkein heti alettuaan. Tällä hetkellä hyvin menee -paitsi että pottaharjoittelu ei oikein suju. Heppu istuu mielellään potalla, kunnes tulee hätä jolloin pyytää pappaa (vaippaa) ja sinnehän ne tarpeet sitten tehdään. Ja 1-vuotistarkastuksessa kun pitäis osata pissiä pottaan pissavirtaustestin takia...



Mutta tiedättekö onko kotimaista hypospadia-keskusteluryhmää esim. yahoossa? englanninkielinen sieltä löytyi mutta jäseniä yli 700. Kun tuntuu että täällä vauvan palstoilla usein näkyy samat nimet hypospadiaan liittyen, niin oishan se kiva kun ois semmoinen rinki mihin saa pari fotookin mukaan näistä urheista pikkumiehistä, ja mahdollisesti vois puuhata tapaamisia??? Onko kukaan tietoinen, tai kiinnostunut jos pykättäis uusi ryhmä pystyyn?



Mitäs ootte mieltä?



Terkuin Gekko-68 -joka aina lukee hypospadia-keskustelut täältäkin.

Vierailija

Kiitoksia vastauksistasi jälleen kerran. Loogiseltahan tuo kuullostaa, että lepoaika riippuu korjaustavasta. Hieman vielä jännittää, onko tullut fisteleitä (selviää siis tähystyksessä), vaikka lääkäri sitä melko epätodennäköisenä pitikin. Pidän täällä peukkuja tarkastuksenne suhteen, että kaikki tulisi olemaan kunnossa! Olette sen verran kovan taipaleen läpi käynyt! Mukavaa syksyä sinulle!

Vierailija

Ihan pikaisesti vastaan tuohon sun kysymykseen. Eli ei ole tullut vielä kutsua kivesleikkaukseen. Soitin viime viikolla sairaalaan ja kesän sulun vuoksi on kaikki leikkaukset kuulemma taas siirtyneet eteenpäin.

Meillä alunperin piti olla jo lokakuussa, sitten siiryi loppuvuoteen mutta nyt sitten tammikuussa näyttäisi onnistuvan. Onneksi ei sen kauemmaksi mennyt.



Hauskaa syksyä ja kirjotellaan kuulumisia paremmin jossain vaiheessa!

Vierailija

Mekin kotiuduimme eilen! Ajattelin tulla laittamaan avauksen aiheesta, mutta ehdit ensin.



Pojalle (2v3kk) tehtiin vuosi sitten hypospadiakorjauskeikkaus, mutta heti kotiin päästyämme muodostui leikkauskohtaan iso 3mm fisteli. Siinä vaiheessa asialle ei voitu tehdä mitään, vaan kun hädissämme soitimme sairaalaan sanottiin, että nyt vaan odottakaa jälkitarkastusta ja sitten katsotaan uusi leikkausaika. Onneksi koko tämän vuoden aikana ei pojalle ole ollut tuosta mitään vaivaa. Kuivaksikin hän oppi kesällä tosi nopeasti ja vähän vahingossa :)



Viime tiistaina suljettiin fisteli nukutuksessa, operaatio kesti n.1,5h. Sitten olimme reilun vuorokauden sairaalahoidossa. Keskiviikkona illalla saimme lähteä kotihoitoon. Eli katetri kun oli vatsanpeitteiden läpi ja pippeli paketissa, piti kotona istua rattaissa ja sänkyyn virittää samanlaiset siteet käsille ja jaloille kuin sairaalassakin. Lisäksi saimme " kaaren" , ja muut hoitotarvikkeet sairaalasta mukaan kotiin. Kotihoito sujui hyvin, ainoastaan nukkumisessa oli pieniä ongelmiä. Poika heräili 1-5xyössä ilmeisesti epämukavaan oloon tms. Särkylääkettä kyllä annettiin säännöllilsesti, mutta olisiko ollut kutinaa tai muuten vaan asennon takia hankala nukkua. Kyllä kotihoito aina sairaalaolot voitti. Ulkoilimme paljon rattailla ja kävimme autolla asioita hoitamassa. Videoita tuli katseltua ja erilaiset uudet lelut ja kirjat olivat viihdykkeenä myös.



Eilen irrotettiin sairaalassa aamulla sidos ja suihkuteltiin. Sitten aloimme odottaa pissan tuloa. Meilläkin se kesti aikansa...klo 14 aikaan tuli pissat, mutta rakkoon jäi liikaa jäännösvirtsaa, joten jouduimme vielä odottelemaan ilta kuuteen saakka ennen kuin rakko oli sen verran " virkistynyt" toimimaan, että tyhjeni kunnolla. Poika oli eilen illalla päivän koettelemuksista sen verran väsynyt, että nukahti kotiin tullessa autoon, eikä herännyt kotonakaan, vaikka riisuttiin vaatteet ja vaihdettiin yöpuku. Oli kyllä saanut sen verran vahvan lääkityksen eilen sairaalassa, että se varmasti vaikutti sikeään uneen.



Tänä aamuna vasta heräsi klo 6:30 virkeänä ja iloisena. Juoksi ja hyppi paikasta toiseen iloissaan kiljuen ja nauraen " minä hyppään, minä juoksen" :)) Aamupäivän aikana pissaa tuli vähän heikosti vielä, yövaippakin oli aamulla kuiva. Onneksi homma alkoi toimia kunnolla, kun tultiin puistosta sisälle syömään. Piti käydä kaksi kertaa ruokailun aikana pissalla ja vielä ennen päikkäreille menoakin. Nyt täytyy vaan huolehtia, että poika juo riittävästi. Ai niin, leikkaus ilmeisesti onnistui, koska pisu tulee nyt oikeasta kohdasta ja muutenkin pippeli on terveen ja " rauhallisen" näköinen.



Toivottavasti teilläkin kaikki sujuu hyvin. Nautitaan nyt syksystä (vaikka tällä Helsingissä tänään on ruma ilma) ja siitä, että pojat ovat selvinneet hienosti koettelemuksesta. Lapsen jaksamista ja iloa pienistäkin asioista ei voi kun ihmetellä.

Vierailija

Meillä siis samantapaiset kokemukset kuin epelixillä ja Helmi-marialla. Pojan hypospadiaa on nyt leikattu kolme kertaa. Se oli vaikea-asteinen. Takana kaksi fisteliä. Helmi-marialle fistelistä: Meillä oltiin ekan fstelin takia viikko sairaalassa ja se kaks kotona ja toisen fistelin kanssa kaks ja kaks. Kirurgi sanoi että lepo aika riippuu miten fisteli suljetaan. Ulospäin näyttää paljon helpommalta kuin mitä se todellisuudessa on että siitä saadaan vedenpitävä. Nyt kaikki on ollut hyvin ja TASAN vuosi takana viimisestä leikkauksesta. Meillä kontrollikäynti myös tammikuussa. Ilmoitelkaa jos olette silloin sairaalassa, niin me tullaan moikkaamaan teitä!!! Mulle saa edelleenkin kirjoitella spostia niin vanhat kuin uudet hypospadiapoikien äitit.



raila-2@suomi24.fi

Vierailija

Tosiaan, poika oli 1v2kk, kun leikkaus tehtiin. Meilläkin oli suht lievä ns. subkoronaalinen hypospadia (eli virtsaputken aukko terskan alareunalla). 6kk iässä oli urologi Seppo Taskisen kontrollikäynti, jolloin todettiin vamman laatu ja tehtiin leikkaussuunnitelma. Tämä siis Helsingin lasten klinikalla. Sairaalaan menimme tosi lyhyellä varoitusajalla silloin, saimme nimittäin peruutusajan. Meille soitettiin ja jo samana päivänä olimme lasteklinikalla. Seuraavana päivänä oli leikkaus. Sidos ja katetri olivat muistaakseni 7-8 päivää. Sängyssä makoillen meni tämä aika. Kädet ja jalat ovat sidottuna sänkyyn, jotta lapsi ei pääse itseään " repimään" ja tosiaan aika paikallaan siinä pitää olla. Kuullostaa vaikealta, mutta menee tosi helposti. Hoitohenkilökunta on ystävällistä ja ammattitaitoista, osastolla ja lasten leikkihuoneessa riittää pienelle katseltavaa ja ihmeteltävää.



Sidoksen poistamisen jälkeen olimme osastolla vielä pari päivää. Leikkauskohtaa suihkuteltiin ja lopulta kokeiltiin, että pisu kulkee. Sitten saikin lähteä kotiin.



Varmasti teilläkin kaikki sujuu. Osastolla lapsen huoneessa voi yöpyä, jos tuntuu tarpeelliselta.



tsemppiä tulevaan! Näiltä sivuilta hakusanalla hypospadia löydät aiempaa keskustelua aiheesta.

Vierailija

Oletkin ehkä aikasemmista viesteistä lukenut meidän leikkauksesta.

Meillä poika leikattiin viime kevättalvella. Kyseessä vaikea-asteinen hypospadia. Leikkaus onnistui hyvin. Sairaalassa oltiin tasan kaksi viikkoa.

Poika oli tuolloin 1v1kk vanha. Minä imetin silloin vielä poikaa kun kutsu leikkaukseen tuli(eli noin 1kk ennen toimenpidettä). Lopetin sitten imetyksen silloin. Kovasti asia silloin suretti mutta minun mielestäni parempi tehdä ajoissa kuin ihan juuri ennen sairaalaan menoa. Eli siis minun kokemukseni mukaan imetys kyllä taitaa olla aika vaikeeta sairaalassa kun lapsi joutuu olemaan paikallaan sidottuna. Kannattaa kuitenkin kysyä etukäteen vaikka osaston hoitajilta asiasta. Heillä kokemusta varmaan tilanteesta jossa joku on imettänytkin.



Sairaalassa olo aika oli ranka mutta meni kuitenkin paljon helpommin kuin olin ikinä kuvitellut. Lapset on uskomattoman sopeutuvaisia. Minäkin olin yötä päivää pojan kanssa. Muutamana yönä kävin kotona nukkumassa ja silloin mies oli pojan luona yötä. Ei siis joutunut jäämään ollenkaan yksin ja siksi varmaan oli tosi rauhallinen melkein koko ajan.

Viihdykettä kyllä sai keksiä ihan koko ajan. Kirjoja, videoita, leluja, käytävällä kärräilyä ym. Meillä onneksi kummit ja isovanhemmat asuu lähellä joten viihdytysjoukkoja oli pojalla ihan koko ajan. Hyvin pääsi itse syömään ja vähän ulos käymään päivällä.



Kysy vaan lisää jos jokin asia askarruttaa. Minullekin ainakin vertaistuki jonka löysin täältä sivuilta(kiitos Raila ja Helmi-Maria!) oli erittäin tärkeää.



Jos haluat minulle voi kirjottaa epelixx@luukku.com

Vierailija

Tuli tosi paha mieli, kun luin viestisi, Sinun ja pienen ajattelevan pojan puolesta. On se niin väärin, että moneen kertaan joudutaan pieniä leikkelemään. Olen käsittänyt samoin, että puoli vuotta täytyy olla taukoa ennen uutta leikkausta. Toivottavasti tämä seuraava leikkaus onnistuisi paremmin eikä fisteleitä enää tulisi. En nyt oikein saa syvimpiä tuntojani kakistettua tekstiin, mutta myötätunto on puolellanne.



Alkoi omakin tilanne ihan pelottaa. Meillä pojalla oli siis vaikea-asteinen hypospadia, joka leikattiin keväällä. Noin kuukauden sisään pitäisi mennä kivesleikkaukseen, jonka yhteydessä virtsaputki tähystetään ja mahdolliset fistelit pitäisi näkyä, jos niitä on. Poika on vielä vaipoissa enkä ole yrityksistä huolimatta nähnyt kertaakaan pissasuihkua.



Voimia perheellenne!

Vierailija

Terveiset vaan epelixxillekin, (samoin railalle )ja kiitos myös itsellesi suunnattomasti tuesta. Oli helpompi elää päiviä, kun sai jakaa ne toisen vastaavanlaisen tapauksen kanssa.



Omissa kommenteissani voisin liittyä aika lailla Epelixxin teksteihin. Meillä tosin poika oli leikkauksen aikana jo 1v9kk, muttei leikattu aikaisemmin, koska on syntynyt pikkukeskosena. Sairaala-aika oli kyllä tosi rankka, harmitti kovasti pojan puolesta, mutta poika taisi meilläkin sopeutua kolmen rankan " taistelupäivän" jälkeen paremmin kun vanhempansa. Koin myös kotiutumisvaiheen 2vk:n vahtimisen todella rankkana, koska pojalla myös kaksosveli, jonka kanssa tahtoo painia... Meillä silmämääräisesti tarkastettiin, että fisteleitä ei olisi ollut, vaikken oikein vieläkään usko. Edessä vielä kivesleikkaus ja sen yhteydessä virtsaputki tähystetään ja varmistetaan, onko fisteleitä.



Onko tietoa kenelläkään, että jos nyt fisteleitä löytyisi, kauanko korjausleikkauksen takia olisi oltava taas sairaalassa? Käsitin itse, että selvittäisiin tällöin viikon ajalla, kun tästä vaikeasta leikkauksesta olimme kaksi viikkoa. Ajattelin vain, kun te olette päässeet nopeahkosti korjausleikkauksen jälkeen kotiin? Mutta eikö senkin leikkauksen jälkeen ole se 2vk:n varomisaika kotonakin? Valaiskaa ihmeessä.



EPELIXX: Onko teille tullut kutsua jo kivesleikkaukseen? Meillä ei vielä, mutta epäilivät sairaalassa, että kutsu käy tämän kuun lopussa tai marraskuun alussa. Alunperinhän se piti olla jo viime kuussa.



Voimia kaikille ja hyvää syksyä!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat