Kun simppoja ei ole

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Olemme yrittäneet lasta reilun vuoden - tai viimeisimpien kuukausien aikana emme enää, sillä sperma-analyysin tulos oli aika tyly: ei yhtään siittiötä. Järkytys oli melkoinen, miehelle vielä paljon suurempi kuin itselleni. Nyt olemme jo jollain tapaa päässeet sinuiksi asian kanssa ja jatkotutkimuksia (biopsiaa) odottelemme parhaillaan. Minulla ei ole ainakaan toistaiseksi tehtyjen tutkimusten (verikokeita, ultra) ilmennyt mitään " vikaa" .



Onko muita samanlaisessa tilanteessa olleita?



Jos nyt simppoja löytyy, ainut mahdollisuutemme on kokeilla icsiä. Itse olen ollut jo nyt todella masentunut tulevista mahdollisista hoidoista, vaikka ne eivät ole vielä edes alkaneet. Ja nythän on vielä turhan aikaista edes miettiä mitään toimenpiteitä, ennen kuin biopsia on hoidettu. Mutta kyllä asia silti vaivaa mieltäni, ei sitä voi " siirtää hyllylle" .



Hormonihoidot ja niihin liittyvä toimenpiteet pelottavat, mutta ehkä kaikkein pahinta on ajatusten ristiriitaisuus. Enää en ole edes varma, olenko koskaan ihan oikeasti halunnut lasta, vaikka hyvin muistan suuren toivon ja masentavat pettymykset, jotka vuorottelivat vielä kesälläkin. Elämä ilman lasta on alkanut tuntua koko ajan houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Olenko halunnut lasta vain siksi, että mieheni haluaa, että vanhempani niin kovasti haluaisivat isovanhemmiksi? En varmaankaan, mutta siltä toisinaan tuntuu. Ehkä se on jonkinlaista itsesuojelua, sillä kyllähän sekin vaihtoehto on huomioitava, ettei lasta yksinkertaisesti tule.



Luovutetut siittiöt ovat taas sellainen asia, joka vaatii todella kypsyttelyä. Mieheni suhtautuu ajatukseen paljon minua positiivisemmin.



Olen jo aika pitkään seurannut taustalta kirjoittelua tällä palstalla, mutta silmiini ei ainakaan ole osunut täsmälleen samassa tilanteessa olleita. Päätinkin nyt kirjoitella siinä toivossa, että jollakin olisi vastaavanlaisia kokemuksia. Jonkinlaisia päätöksiä meidän on tehtävä ihan lähitulevaisuudessa, ikääkin alkaa olla jo sen verran, ettemme voi vuosikausia odotella.





Sivut

Kommentit (33)

Vierailija

Olipa mukava avata viestiketju ja huomata, että vastauksia oli useampia. Ja vaikka asia on vaikea, niin iloisia tarinoitakin löytyy (onnea Ellu-75!).



Kyllä siemennesteanalyysin tulos oli minullekin tietynlainen helpotus. Siihen loppui kalenterin " orjana" eläminen kuin seinään, vaikka tilalle tuli tietenkin muita vähintään yhtä paljon mieltä askarruttavia asioita.



Biopsiaa meidän ei tarvitse odotella kuin reilu pari viikkoa, joten aika pian on luvassa lisää faktoja, joiden perusteella voimme tehdä jatkosuunnitelmia. Onneksi meitä hoitavat lääkärit ja hoitajat osoittautuivat todella mukaviksi, mikä helpottaa asiaa paljon (ja kaikki olivat naisia, mikä oli minulle henkilökohtaisesti suuren suuri helpotus).



Olen sinua Eemeli3 kymmenen vuotta nuorempi, joten ensimmäisessä viestissäni ollut viittaus ikään saatta sinusta ja monesta muustakin tuntua hassulta. Tiedän, että ikäni puolesta meillä on vielä paljon aikaa, mutta olemme mieheni kanssa kuitenkin jutelleet mahdollisten hoitojen aikajänteestä ja tulleet siihen tulokseen, että asetamme niille etukäteen tietyn aikarajan. Meistä molemmista tuntuu mahdottomalta (henkisen jaksamisen kannalta) ajatus, että yrittäisimme hoitoja yhä uudestaan vuosi vuoden jälkeen. Nyt se voi olla osa elämäämme parin vuoden ajan, mutta jos toivottua tulosta ei tule, lopetamme ja keskitymme johonkin muuhun. Meillä on esimerkiksi harrastukset, joihin saamme helposti kulumaan vaikka kaiken aikamme. Nyt ajattelemme, että jos meille joskus lapsi tulee, se on todellinen ihme, mutta jos ihmettä ei tapahdu, on se hyväksyttävä. Minusta tuntuu kammottavalta ajatus, että huomaisin jonain päivänä, ettei elämässäni ole muuta tarkoitusta kuin lapsen hankkiminen. Ja kuinka helposti siihen voi luiskahtaa?



Ajatukset ovat nyt tällaisia, mutta nehän voivat vielä muuttua moneen kertaan. Ja nyt huomaan taas ajattelevani hoidoista mahdollisimman pessimistisesti, vaikka olen yrittänyt itselleni muistuttaa, että myönteistä asennetta tässä ennen kaikkea tarvitaan!



Nyt vain odottelemme biopsiaa. Meille sanottiin, että jotain tuloksia saa puhelimitse jo toimenpidettä seuraavana päivänä.

Vierailija

Äskeistä kirjoittelin niin tohkeissani, että unohdin onnittelut zelille ja pinkertonille :)



Charlize5, teilläpä oli huonoa tuuria. Me olemme julkisella puolella hoidoissa ja kuten jo äskeisessä mainitsin, olen toistaiseksi todella tyytyväinen saamaamme palveluun sekä asioiden etenemisvauhtiin. Siitä en tosin vielä tiedä, millaiset jonot icsiin on tällä hetkellä, jos nyt sinne saakka pääsemme.

Vierailija


... meillä tilanne se, että pakastimessa on edellisen biopsian simppoja vielä (...siis x kertaa sulatettu ja pakastettu...)



Haluamme tehdä ns. tuorebiopsia-hoidon, eli ilmeisesti biopsia tehtäisiin päivää ennen mun punktiota... mies on ollut n. 2 viikko Elevit-vitamiinikuurilla (mun määräämä ;-), urologin tapaamme ensi viikolla... änkeän itseni mukaan lääkärissäkäynnille, jotta saan kyseltyä nuo vasta-aine jutut ja muutenkin tsekattua, missä mennään sillä saralla...



... meillähän oli aikoinaan 2 koetta heti alkuun, ja biopsian tehnyt lääkäri halusi tehdä muutaman kuukauden päästä vielä oman kokeensa, ennen kuin toimenpiteeseen ryhtyi - sen jälkeen ei ole nyt muutamaan vuoteen testailtu...



... itse olen nyt e-pillerikierroksella, ja joulukuun puolessa välissä alkavaan kiertoon olisi tarkoitus tehdä hoito... punktio siis joskus vuodenvaihteessa ja testi tammikuun puolenvälin paikkeilla...



Jaksut teille uuden asian kanssa! Onko teillä mitään tietoa/epäilystä, miksi spermassa ei ole simppoja???



Eemeli





(mun yleinen mainospätkä: 4*ICSI takana, otetaan lahjoituksena vastaan ylijäämälääkkeitä ulkomailla joulukuun puolessavälissä alkavaan hoitoon: Menopur tai Menogon ja Orgalutran... mailaile:

eemelikaksi@hotmail.com)





Vierailija


essex: Yritäpä nyt vain päästä siihen munanjohtimien aukiolotutkimukseen - jossain vaiheessa teille tulee kuitenkin " kiire" , ja silloin ei harmita niin paljon, jos aikaa ei ole suotta " tuhlattu" ... tietenkin henkisellä tasolla on myös päästävä hoitojen tasolle, mutta jos sattuisikin tulemaan jotain yllättävää matkalle, niin sitten siinä voi tosiaan aikaa kulua!



viivi99 - Jeps, tarkista vaan vielä termit, jos viitsit! Meillä ilmeisesti hoito siirtyy kuukaudella (vähintään???) Teidänkin kantsii mennä vauhdilla eteenpäin!



roniha - ICSI-hoito on samanhintainen kuin IVF suunnilleen - katso eri klinikoiden hinnastoja... mä en missään nimessä kertoisi töissä, lääkärissä käynti on lääkärissäkäynti... jos on miespomo, niin ainahan voi sanoa, että on naistenvaivoja, jos alkaa liiaksi kyseleen, niin eiköhän vaikene?? ;-)



Tänään tosiaan soitellaan lähemmin tuosta tilanteesta, mitä mun lääkäri ja yksityisklinikan urologi on miettinyt meidän päämme menoksi, mutta itse olen jo henkisesti varautunut kuukauden siirtoon - vaikka mun " säkällä" ilmeisesti asia ei ihan niinkään mene...



Kaikille jaksuja,



Eemeli

Vierailija

Olen todella todella todella pahoillani että saitte huonot uutiset! :( En osaa edes lohduttaa, vaikka samassa tilanteessa oltiin vasta kaksi kuukautta sitten....

Tällainen uutinen on todella järkyttävä, mutta aika parantaa ja rakkaus auttaa!!! Tilanne rauhoittuu ennen kuin huomaattekaan!



Paljon voimia ja jaksuja teille!! *halaa*

Vierailija


Meillä tilanne oli se, että miehellä oli jo entuudestaan huonontunut tilanne simppojen suhteen (arvoja en tiedä), mutta silti joskus aikoinaan meillä onnistui esikoisen saaminen (tämänhetkisen tilanteen valossa, oli kyllä varsinainen ihme viime hetkillä...)... Esikoinen syntyi -98 ja kakkosta lähdettiin yrittämään heti... oli mutkia matkassa muilla elämän saroilla ja " lapsenteko" pääsi valitettavasti lykkääntymään... kun sitten vihdoin ja viimein lähdimme yhdessä yrittämään, niin eka yritys tuotti muutaman päivän pidemmän kuukautisten, jos huolestuneena ryntäsimme gynelle (minulla alkoi jo olla ikää...), perustutkimukset tehtiinkin heti seuraavaan kiertoon - miehellä ei ollut sperma-näytteessä yhtään simppaa - uusi näyte muutaman päivän perästä, joka vahvisti diagnoosin...



Meillä löytyi kuitenkin noin satakunta (ei ikinä laskettu!) heikosti värähtelevää elävää siittiötä, jotka pakastetiin kolmeen putkeen käsittääkseni kives" massassa" ... siitä on nyt sitten " revitty" neljä ICSI-hoitoa tuloksilla 1) kemiallinen raskaus, hoidon siirtyminen paikallisgynen ja 3:n yksityissairaalan jälkeen yliopistollisen sairaalan yksityisklinikalle, jossa 2) ei siirtoa, 3) tuulimuna ja 4) nega...



Lääkäri on aina pitänyt simppojen tehtävänä ainoastaan hedelmöittämistä, mikä meillä onkin onnistunut lähes jokaiselle munasolulle, jonka meikäläinen on saannut " väännettyä" ... meillä tosiaan ongelmana mun ikääntyminen (nyt 41 v.) ja sen takia hunontunut munasolutuotanto ja lääkärin mukaan mun munikset alkavat kehittyä jo edellisten kuukautisten aikana (en ole ikinä kuullut kenenkään muun valittavan tuota!!!!), johon ei ole vielä keksitty lääketieteellistä hoitoa...



Biobsiasimppatapauksia ei ole kovin montaa, mutta aina lukee niitä ihmetarinoita, että löydetty tuntien kaivamisen jälkeen 2 simppaa ja siitä tuli kaksoset, tai että jollain oli tullut 10 munista, oli löydetty tasan 10 simppaa, ja kaikki munikset oli hedelmöitynyt...



Jos löydätte biopsiasimppoihin liittyen jotain tietoa tai kuulette lääkäriltä, niin olen kaikesta tiedosta kiinnostunut... Jos jutussa on jotain " kummallisuuksia" , niin tiedoksi, että asustellaan ulkomailla...



Tsempit teille " pohdinnoille" ja toivottavasti rohkenette piakkoin ottaa askeleita biopsian suhteeen! Saako vielä kysyä Essex ikääsi???



Eemeli, 41 v.





(mun yleinen mainospätkä: 4*ICSI takana, otetaan lahjoituksena vastaan ylijäämälääkkeitä loppuvuodesta olevaan hoitoon: Menopur / Menogon, Pregnyl, Orgalutran... mailaile:

eemelikaksi@hotmail.com)











Vierailija

kolme koepalaa ne ainakin ottivat. En tiedä pakastavatko. Ainakin ne siinä puhui jotain että yks menee patologille ja yksi niille ja siitä yhdestä en sitten tiiä meneekö se pakkaseen vai minne. Oli kyllä huojentavaa kuulla että ei haittaa vaikka hitaita ovat. Hoitojen aloittamisesta en vielä tiedä millon aloitetaan. varmaankin sitten kun lopulliset tulokset tulee niin sitten niin pian kuin mahdollista.

Vierailija


elän naissuhteessa, siis nk " lesbosuhteessa" , ja meillä on nyt 2kk ikäinen lapsi, joka on saanut alkunsa koti-inseminaatiolla, sperman luovuttaja on myös lapsen isä.



Meillä on siis lähtökohtaisesti ollut tiedossa, että tulevat lapsemme tulevat olemaan geneettisesti sukua vain toiselle meistä. Silti olen kriiseillyt tuon asian kanssa enemmän ja vähemmän (vaimoni on esikoisemme synnyttänyt). Ymmärrän siis hyvin, miten hankalalta asia voi tuntua sekä sinusta että miehestäsi.



Nyt tässä vaiheessa, kun lapsi on olemassa ja osoittautunut maailman ihmeellisimmäksi ja upeimmaksi, mutta myös suhteellisen vaativaksi henkilöksi, huomaan, että biologisen perimän miettiminen on jäänyt todella vähälle. Olen vanhempi ihan täysillä, kun hyssytän ja valvon öitä ja pesen pyykkiä ja tiskaan tuttipulloja ja kutitan nauravaa vauvaa jalkapohjista. Silti minua aina ilahduttaa, kun ihmiset huomauttavat, että meistä kolmesta vanhemmasta lapsi näyttää eniten minulta. ;)



Eipä minulla muuta suurta pointtia tässä ollut kuin toivottaa onnea matkaan ja sanoa, että biologia on tärkeää, mutta rakkaus vielä tärkeämpää. :)



Vierailija

Eli eli, tuolla jo esittelyssäkin pyysin kommentteja azoospermiasta, mutta onginkin täältä tämän ketjun.



Me saimme viikko sitten maanantaina tietää, että miehellä ei ole ainoatakaan siittiötä siemennesteessä. Olemme päättäneet tehdä kaiken mahdollisen oman lapsen saamisen eteen, ja edessähän olisi siis biopsia. Onko se kivulias, vai tehdäänkö se puudutuksessa?



Vielä ei tiedetä, mistä siittiöiden puuttuminen johtuu, mutta kova pelko on siitä, ettei niitä löydetä kiveksistäkään :( Tiedättekö, voiko se johtua kiveskohjuista? Ollaan vasta ensimmäisellä lääkärinkäynnillä oltu, ja silloin lääkäri tunnusteli mieheni kiveksiä tasan kolme sekuntia.. Eli vahva epäilys on, että ne kiveskohjut silti (ainakin) vaivaa miesparkaa. Ensi viikolla siis vaadimme ajan urologille.



En usko, että luovutettujen siittiöiden käyttö tulee meille ajankohtaiseksi ikinä. Miehestä ajatus tuntuu vieraalta, ja itsekin olisin ennemmin valmis adoptioon.

Vierailija

sen verran kun olit kysellyt syytä tuohon meidän siittiöttömyyteen, niin itseasiassa ei ole harmainta hajuakaan miksi niitä ei ole...?

Siinä tuloslappusessa itseasiassa oli kaksikin termiä diagnoosiksi, mutta enpä nyt kuolemaksenikaan muista mitä ne oli (oli sen verran vaikeita mun suuhun muistaa..). Toisesta olen kyllä täällä joskus lukenutkin..



(pitää varmaan kaivella ne esille ja tarkistaa)



Nyt tarttisi sitten mennä uusinta testiin, mutta vielä en ole kuitenkaan soitellut aikaa. Ja sen jälkeen sitten mitä luultavimmin siihen biopsiaan.

Miehen vanhemmat olivat ehdottomasti sillä kannalla, että se kannattaa tehdä. Olivat kovin kummissaan tilanteesta... (mutta kukapa tässä nyt ei olisi..)



Mitenkäs, ootteko saaneet uuden lääkärin?

Muistelen lukeneeni jotain, että teidän lääkäri olisi irtisanoutunut virastaan juuri pahaan aikaan... =(



Essexille paljon voimia myös!!

Eiköhän se tilanne johonkin suuntaan selkiydy.

Itsellä on myös olo hieman tietämätön tämän asian suhteen, että mitähän tässä nyt pitäisi tehdä ja olla...

Ehkäpä tämä elämä taas tästä..

Vierailija

Hei!

Meillä on muuten sama tilanne, mutta siittiöitä ei ole kiviksissäkään. Syy on kromosomi-virheessä.



Eli yritystä on takana kaksi vuotta, ja alussa vuoden yrityksen jälkeen hoidettiin vain minua naistenpolilla, kun verikystien takia epäiltiin endometrioosia. Sitä minulle ei kuitenkaan ollut.

Sitten mentiin miehen kanssa yhdessä lapsettomuuspolille, ja syy lapsettomuuteen löytyi - miehellä lähes azoospermia. Varattiin aika biopsiaan ja oli puhetta, että jos ei enempää siittiöitä löydy, tehdään ICSI näillä muutamilla. No ..mies kävi myös kromosomiverikokeessa ja vastausta ei kuulunut. Pääteltiin että kaikki on ok ja jäätiin odottamaan biopsiaa. Viikko ennen biopsiaa , kolme kuukautta sen jälkeen kun verikokeen tulokset oli lääkärillä tiedossa >:o( tuli kirje, jossa oli sanottu että miehellä on kromosomimuutos ja biopsiaan ei ole järkeä mennä!

Mentiin vastaanotolle ja meille ilmoitettiin ettei ICSIä vioda näillä muutamalla tehdä, koska ne ovat kuolleita! Ei lääkärille tullut aijemmin mieleen kertoa tuon, ettei meidän tarvitsis puoli vuotta elää siinä toivossa, että yhteinen biologinen lapsi on mahdollista tehdä. Suututtaa vieläkin julkisen puolen sähläilyt!



No...järkytyksestä on nyt kuukausi. Vaihtoehtoja ollaan mietitty ja päätettiin käyttää luovutettuja siittiöitä, vaikka ennen tuomiota oltiin sitä mieltä, että sille tielle ei lähdetä missään nimessä!

Paljon on vielä kuitenkin mietittävää, ratkaisuja tehtävä jne...



Toivottavasti mieheltäsi löytyy siittiöitä kiveksistä!! Peukut!

Vierailija

Meillä myös huonoja uutisia koepalan tuloksista.. Eilen saatiin lopulliset tulokset että siittiöitö ei ollut sieläkään kuin epämuodostuneita ja niitä ei kai voi käyttää.. Nyt mietimme luovutettujen käyttöä...

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat