Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Elokuvasta " Onnen varjot" ...

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Eilen oli sitten pakko vuokrata toi DVD ja tulipas katsottua tuokin pätkä. Ei kauhean realistinen ollut. Esim. kyllä moni hoidoissa rampannut jättäisi vanujen yms oston hiukan myöhempään ajankohtaan.



Muuta kyllä voi tapahtua; pettämistä yms. Sitähän tässä elävässä elämässä välillä tapahtuu kuin " elokuvassa konsanaan" .



Aika keskinkertainen elokuva oli, mutta Tiina Lymistä tykkään näyttelijänä kyllä paljon. Noillahan on kummallakin lapsia; Nikke Lignellillä Raakelinsa kanssa vissiin 4 yhteistä + Raakelin aiempi lapsi, joten ei taida olla kauehasti lapsettomuusongelmia heillä todellisessa elämässä. Ei myöskään Lymillä, joka sanoi tutustuneensa hoitokäytäntöihin teoreettisella tasolla elokuvaa tehtäessä ihan silkasta mielenkiinnosta.

Kommentit (6)

Vierailija

Katsoin ko. elokuvan elokuvissa viime talvena, ja ihastuin siihen kovasti. Tiina Lymi on tosi hyvä roolissaan, ja kohtaus, missä hän on lapsettomien taidekurssilla sai minut itkemään vuolaasti. Tunnistin itseni, nautin kun elokuvassa kerrankin sanottiin suorat sanat kyselijöille (niinkuin itsenikin on tehnyt mieli sanoa monelle). Karrikointia, tietysti, se kuuluu elokuvan luonteeseen. Suosittelen lämpimästi kaikille. Jopa mieheni piti siitä kovasti, mikä oli aika yllättävää!

Vierailija

Minusta ko. elokuvassa oli hauskaa ja vapauttavaa se, kun se Tiina Lymin hahmo laukoi suorat sanat ikäville kyselijöille ym. Se oli jotenkin terapeuttista, kun eihän oikeessa elämässä kehtaa ihan noin suoraan sanoa, vaikka joskus tekis mieli huutaa tuskansa kuuluville. Niin että vaikkei nyt ihan realistisin kuvaus oliskaan niin muuten ihan ok elokuva.

Vierailija

Olenkin jo pitkään miettiny, että se vois olla hyvä elokuva samassa tilanteessa olevalle. Kiva kun kommentoit sitä. :)



Joo, ei sitä lapsettomuutta oikein voi kukaan muu ymmärtää täysillä kuin itse lapsettomuudesta kärsivä.



Eipä muuta..



Mirkka

Vierailija

Minuun kolahti ainakin todella kovaa - aivan kuin minun ajatuksistani ja tunteistani. Olin vasta tammikuun lopulla saanut itse keskenmenon ja minulla ei ollut mitään vaikeuksia päästä tunnelmaan. Elokuvan ajan pystyin vielä olemaan ihan ihmisiksi, mutta kotimatkalla jouduin ajamaan auton tiensivuun, kun en enää kyennyt pidättämään itkuani. Ilmeisesti omaa kriisiäni ajatellen katsoin elokuvan liian pian km:n jälkeen. Pitäis katsoa uudelleen - mitä nyt mahtais irrota.

Uusimmat

Suosituimmat