Te joilla ollut itkuisia vauvoja!

Vierailija

Muistakaa seuraavan vauvan kanssa = )



- Aina röyhtäyttää vauva syötön jälkeen (ei siis mitään maitopullo suussa nukuttamisia sänkyyn)



- Antaa paljon kiireetöntä aikaa - ja syliä. Jutella vauvalle ja herkistyä hänen viesteilleen, opetella erottamaan erilaiset itkut.



- Varmistaa tarpeellinen määrä lepoa - jotta vauva saisi tarpeeksi syvää unta, ei voi olla masuvaivoja (jälleen röykytyksen tärkeys korostuu!) Antakaa tuttia 6 vko iästä ylöspäin olevalle vauvalle, se rauhoittaa eikä tarvitse itse toimia joka välissä tuttina - ja jälleen syömisen ja nukkumisen rytmi selkiintyy, ja helpottuu.



- Nukkukaa perhepedissä ainakin siihen saakka kunnes vauva täyttää 2 kk - sen ikäisen ja siitä vanhemman vauvan tulisi jo voida nukkua yönsä putkeen.



t. Kahden hyvin helpon vauvan äiti = ), joka on ehdottomasti sitä mieltä, että oikealla hoidolla vauva ei niin vain itke - itkuun on aina jokin syy - ja se on äidin (vanhemman) tehtävä herkistyä vauvallensa tarpeeksi jotta pystyisi auttamaan lastansa.



" Vauvat nyt vain itkee" myytti ei pidä siis ollenkaan paikkaansa!

Sivut

Kommentit (77)

Vierailija

Lisäänpäs listaa ominaisuuksistani vielä vähäsen; unohdin siis ilmiselvästi mainita olevani myöskin (edellisten ominaisuuksieni lisäksi) mm. naiivi, itsekäs narttu, umpiossa elävä täysin tietämätön ja ilmeisen yksinkertainen, omasta mielestäni ylivertainen ja vielä alistavakin suhteessani muihin - onko tämä asia NYT selvitetty vai onko jollakin vielä jotakin lisättävää??! Unbelievable ; ).



Voidaanko nyt taas palata asiaan?

Ei, en minä pysty kaikkien on itkuisten vauvojen ongelmia ratkaisemaan, eikä minun onneksi tarvitsekaan - se riittää, kun teen niin omien lapsieni kanssa. Siellä joku arveli, että lapsilukumme on tässä ja siltä varalta jos ei ole, niin toivotteli minulle kolmanneksi vauvaksi oikein koliikkista tapausta - kiitosta vaan. Tosin, en usko koliikkiin - joten hakisin siinä tapauksessa syitä varmasti jostakin muualta kuin " koliikista" .



Minä en oikeasti ymmärrä miksi se on niin vaikeata myöntää, että vauvan itkuisuus VOI johtua siitä ettei äiti jostakin syystä osaa lukea vauvan viestejä oikein, tai ei osaa poistaa vauvaa haittaavaa tekijää? Turvallisuuden kokemus on varmasti HYVIN tärkeää silloin ihmiselle kuin ihmiselle, kun on avuttomassa tilassa - vauva kommunikoi itkulla, kun ei muuten osaa pahaa oloaan hoitajalleen viestittää. Mutta koskaan siihen ei mielestäni tulisi suhtautua kuittaamalla koko jutun vain niin, että " vauvat nyt itkevät" .



Temperamenteista..

Totta, vauvatkin ovat jo persoonallisuuksia isolla P:llä - toinen lapsi on keskimäärin tyytymättömämpi kuin toinen, mutta jälleen - äiti voi oppia hoitamaan erilaisia lapsiaan eri tavalla! Toinen vauva vaatii enemmän ja toisenlaista kuin toinen, ja sensitiivinen äiti kyllä huomaa tämän ja osaa vastata vauvan tarpeisiin oikealla tavalla.



Tästä aiheesta on muuten todella vaikeata keskustella / kirjoittaa, sillä kuinka määritellään esimerkiksi sensitiivisyyden käsite sellaisella tavalla, että kaikki sen ymmärtäisivät tismalleen samalla tavoin? Kaikki me kuitenkin peilaamme tätä maailmaa ja kaikenlaisia tapahtumia omasta näkövinkkelistämme käsin - toiselle sana sensitiivinen tarkoittaa erilaisia asioita kuin toiselle. Minä kiteyttäisin sen jotenkin näin; sensitiivinen äiti on herkistynyt huomaamaan oman vauvansa tapaa ilmaista tunnetilojaan - ja TUNTEE oman vauvansa. Hän tietää milloin reagoida ja miten ja hoito on sopeutettu sen mukaan mitä juuri se vauva tarvitsee. Sensitiivisyys on eräänlaista herkkyyttä, eikä sitä vain yksinkertaisesti ole kaikilla. Sama asia se on muussakin elämässä.



Summa summarum. Vauvoilla on eri syitä itkuun, mutta aina se syy (muu kuin jokin epämääräinen; kuten " koliikki" ) on löydettävissä. Ja kun sen syyn löytää, vauvaansa ymmärtää paremmin ja osaa sitä kautta sopeuttaa hoitotapojaan sen mukaisesti.



Ap.

Vierailija

eikä missään ole neuvottu vaihtamaan vaippaa ennen syöttöä. Millä vuosikymmenellä AP sinä olet synnyttänyt?



Pikkuisen mustavalkoisesti sinä vauvan elämää ja itkuja tutkailet. Kaikkea toki sopii kokeilla, niin kuin useimpen vauvojen vanhemmat tekevätkin. Meillä esimerkiksi nuo röyhtäyttelyt eivät vaikuttaneet suuntaan eikä toiseen, joten jos vauva nukahti tissille, nostin hänet kiitollisena suoraan nukkumaan.

Vierailija

Sä et ap tiedä vauvanhoidosta yhtään mitään. Toivottavasti " siperia" opettaa sulle! Sä latelet noita viisauksiasi aivan kuin kuvittelisit itkevien ja vaativien vauvojen vanhempien laiminlyövän lapsiaan ja että he siksi huutaisivat yötä myöten. Tosi naiivi olet.



Meidän vauvalla on itkuisia päiviä ja toisinaan taas on kuin naantalin aurinko, kikattelee yötä myöten :) Ja ihan varmasti hoito ei ole ollut erilaista eri päivinä. AP, onhan meillä aikuisillakin joskus parempia päiviä ja joskus ollaan apeita ja huonolla tuulella ilman mitään sen kummempaa syytä. Sallittakoon tunteet myös vauvoillemme.



Tässä yksi esimerkki vauvani tempperamentista: Joskus vauvani laittaa nukkumaan lähes itsestään, kun taas toisinaan taistelee unta vastaan itkien kuin palosireeni. Siihen auttaa nykyään se, että lasken hänet hämärään olohuoneen lattialle ja laitan leikkikalun nenän eteen. Muutaman sekunnin leikittyään alkaa itkemään. Annan itkeä hetken ja otan syliin. Yritän hyssyttää uneen, mutta jos alkaa kitisemään taas ja kiemurtelemaan vien uudelleen yksin olohuoneen lattialle leikkimään ja seuraan huoneen toisesta päästä toimintaa. Teen tätä niin pitkään että rauhoittuu ja tajuaa että hän oikeasti haluaa nukkua ja että äiti on oikeassa että uni on nyt paras vaihtoehto. Kun vauva oli ihan pieni yritin vain sinnikkäästi rauhoitella häntä uneen ja niinhän se meni että palosireeni-itkua jatkui tuntitolkulla...

Vierailija

Poikani (nyt jo koulussa) aloitti koliikki-itkemisen hieman alle kaksikuisena. Sitä jatkui 10kuukautiseen asti, joka päivä/ilta kuusi tuntia. Luuletko todellakin etteivät äidit tee kaikkea lopettaakseen vauvansa itkua? Se ei kuule ole pitemmän päälle ollenkaan kivaa tuo itku. Pari kuukautta vielä jotenkin menisi mutta sitten alkaa voimat loppua. Koliikkivauvan hoitaminen on niin raskasta, että jos itkun lopettamiseen jokin keino olisi, sen kyllä aivan varmasti jokainen äiti käyttäisi. Joten älä aliarvioi meitä itkevän vaivan äitejä, meillä jos kellä on tietoa itkuista. Jos tämä koliikkivauvani olisi ollut esikoiseni, en olisi enempää lapsia luultavasti hankkinut. Hauskaa jatkoa elämääsi.

Vierailija

että minulle ei kukaan koskaan kertonut röyhtäyttämisestä. Toki olin nähnyt kuinka vauvoja röyhtäytetään olalle nostamalla, ja usein luonnostaan nostinkin pikkuisen pystyyn syötettyäni, jolloin hän joskus röyhtäisi, useimmiten ei. Öisin en koskaan röyhtäyttänyt, sillä otin vauvan viereeni syömään ja nukahdimme molemmat syötön aikana. Eikä hän silti mielestäni koskaan itkenyt mahakipuja.

Vierailija


Kiitos vastauksestasi :)



Asiasi on hyvä ja tarpeellinen, mutta jos vienosti saan ehdottaa...täällä av:lla kannattaisi lähestyä hiukan pehmeämmin tällaisessa asiassa. Minullekin tuottaa ongelmia " turhan lepertelyt" , kun en ole sen tyylinen ihminen, mutta kirjoitettuun tekstiin se on melkeinpä välttämätönät, jos haluaa saada lukijat reagoimaan tekstiin muutenkin kuin hurjistumalla. Nyt sait aika paljon vastarintaa, eikä sanoma ehkä mennyt kaikille jakeluun. Aluksi ajattelin sinun jopa provoilevan aiheesi kanssa, kun kirjoitustyyli oli niin " minä tiedän, mikä teille on parasta" -luokkaa.



Mutta, uskon, että olet oikeassa. Varmasti monessa perheessä olisi valtavasti hyötyä, jos tällaisia ohjeita annettaisiin jo synnytyssairaalassa. Esikoisen kanssa aikanaan meillä oli juuri tällaista ongelmaa, että hänellä ei päässyt ilma riittävän hyvin ulos, ja kierre meni todella pitkälle.Kuopuksen kanssa taas en usko itkuisuuden johtuneen röyhtäilyn puutteesta, on muutenkin itkuisampi ja unettomampi tapaus kuin siskonsa.



Olisi todella tärkeä asia, että kunnollisen röyhtäytyksen merkitystä ja röyhtäytysasentoja opetettaisiin synnytyssairaalassa ja äitiysvalmennuksessa. Jos edes muutama prosentti perheistä saisi estettyä vauvansa itkukierteen, olisi se hyvä asia.



Hyvää jatkoa sinulle, ap!



t.43



Vierailija

Tosiaan minä sänsin eilen nukkumaan puoli yhden aikoihin - niin mielenkiintoinen ketju tästä tuli, että ajan taju katosi ainakin meikäläiseltä kokonaan tämän parissa.



Siellä joku kyseli sitä miksi itkut alkoivat juuri ilta-aikaan - ja aina samalla kellon lyömällä. Toki tässä vaikuttaa myöskin (yksilölliset) fysiologiset syyt - toiset vauvat saavat röyhtäistyä tehokkaammin kuin toiset, ja jos nyt loogisestikin ajattelee, niin ilta-aikaan on takana koko pitkän päivän ruokailut ja ilma on ehtinyt masussa alkaa vääntämään ja aiheuttamaan kipua, ehkä jo väsyttää ennen yöunia (meidän kuopuksellamme oli ainakin sellainen kausi ehkä just 2-3 vko iästä alkaen, että hän itki ja huusi väsymystä jonkin aikaa ennen kuin nukahti yöunille).



Tottakai tässä (aivan kuin kaikessa muussakin!) täytyy muistaa, että vauvat ovat erilaisia - kaikkia ei tietenkään auta pelkästään nämä konstit. Ei ainakaan silloin, jos taustalla on selvittämättömiä allergioita (kuten siellä jo aiemmin huomautettiin = )) - ja totta on sekin, että kovin pienen vauvan suolisto ei ole " valmis" muulle kuin äidin maidolle, korvike saattaa olla siinä tilassa myöskin yksi masukipuja aiheuttava tekijä. Syitä voi olla monia - mutta sama pointti pysyy; vauva ei itke ilman syytä vain siksi, koska hän on vauva. Siihen on aina olemassa jokin syy, ja heittäisin vielä niinkin villin väitteen ilmaan, että se on hyvin marginaalinen ryhmä joiden vauva itkee allergia tms. kipuitkua, aika monen vauvan kohdalla masuvaivoilta vältyttäisiin sairaalan ja neuvolan paremman ohjeistuksen ansiosta.



On hienoa, että teistä jokuset ovat ymmärtäneet röykyttämisen itsestään selvyytenä, mutta kaikkien suhteen näin ei varmastikaan ole asia - ja jos se jää opastamatta, kierre on valmis (tai VOI olla valmis, ei kaikki vauvat tarvitse tehokasta röykytystä - mutta suurin osa kyllä tarvitsee).



Ap.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat