¤¤¤LOKAHAIKKARIT¤¤¤

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Meinasin otsikoida että hakaloikkarit, mutta todennäköisesti kovin moni ei olisi löytänyt tätä pinoa :) Entinen pino oli jo niin iso, että uuden kuun kunniaksi aloitan uuden.



Kiitos kaikille onnitelleille!!! Kumma kyllä synttärit ei tunnu enää oikein juhlapäiviltä. Etenkään tänä vuonna. Samat nukutukset, pinnaa kiristävät sosetuokiot, kakkapyllyn pesut ym. Kiitos Santra-Marille rytmin säilytys- ja puuronmaistumistoivotuksista! Ainakaan vielä Nau ei ole tainnut avata näitä paketteja, sillä puuro töktöktökkii kovin. Elineä kiitän punaisesta tuvasta ja perunamaasta! Saisinko vielä tarkan osoitteen, niin päästään muuttamaan? :) Ja vielä myöhästyneet, mutta sitäkin suuremmat onnittelut Santra-Marin esikoiselle!!!



Pirkuta Pettiina, nyt sä vasta muistutit siitä herkkulakosta. Mulla on koko ajan ollut tuolla takaraivossa sellainen tunne, että jotain on unohtunut. Ei auta kuin siirtää lakko odottamaan aikaa parempaa. Elämä on.



Pitäisi hankkia uudet silmälasit, ennen kuin kaikki lahjarahat (ah avokätistä isää ja ukkia :)) menevät laskuihin. Otin eilen yhdet kehykset kotiin sovitettaviksi, mutta huomasin onnekseni hyvissä ajoin, että 50-luvun kansakoulunopettaja-look ei olekaan mun juttu. Todella vaikeaa löytää mieleisiään. Ja miehen mieleisiä. Ja sellaisia, ettei Nasu taas parahda itkuun.



On ollut vähän vaikea aamu. Äsken parahdin jo minäkin, kun Nasulle ei kelvannut vaivalla mikrossa keitetty ruispuuro ja suoraan kaupan purkista lisätty punaposki-sose. Sitten kun poika väsähti, ei uneen tuudittajaksi kelvannut tissi, saatikka sitten äidin syli ja Nukkumatti-laulu. Poika karjaisi pari kertaa korvan juuressa sellaisella volyymilla, että muutama tuhatkunta kuulokarvaa korvasta lakoontui. Sitten pari napakka nipistystä äidin kaulanahasta ja lopuksi tiukka nyrkkiote kämmenselän palovammaa (anoppivierailun aikaan uunista tullut, liekö emännällä vähän käsi tärissyt) suojanneesta laastarista ja riuska repäisy. Hyvästi ihokarvat.



Luovutin yhdeksänkiloiseni ilomielin Miehelle. Syli tuntui kevenevän parillakymmenellä kilolla. Olisivatko nuo haamukilot olleet sitä rakkautta sitten. Se kai sen huolen saa aina painamaan. Tai sitten se kinuskikakku.



Sivut

Kommentit (59)

Vierailija


Muskaripäivä.



Soitin eilen aamulla baby bluesin unilinjalle.



Nasu täytyy opettaa nukahtamaan sänkyyn.



Ollaan opetettu. Me suuret pedagogit olemme antaneet pojan itkeä sängyssään. Kädestä on pidetty kiinni, mutta sanaakaan ei ole saanut sanoa. Pojalla ei kuulemma ole mitään hätää, jos näkee meidät vierellään. Vaistoaa turvan. Ja Itkee.



Yö meni aika hyvin. Uskon, että unikoulusta on apua Nasullekin. Viime yönä nukkui neljä kolmen tunnin pätkää. Paitsi 1½ tuntia. Itki.



Väsylinjan täti osasi perustella asiansa hyvin. Asiantuntuijoidenkin mukaan tämä on lempeä ja turvallinen tapa. Vaikka Itkee.



Eikä aiheuta traumoja.



Paitsi äidille.





***********************************

Päivän yhtälö: Huoli + Rakkaus = Huokaus



***********************************

Vierailija


Aamu alkaa klo 6.20. Poika ei vaikene kädestäpitämisellä eikä pienellä silityksellä, joten päivävaatteet päälle ja uusi vaippa alle.



Edellisillan olen miettinyt pojan pituuskasvua, lukenut nettikeskustelua jossa mainitaan psyykkisten häiriöiden vaikutus lapsen pituuskasvuun ja lukenut onnistuneen äiti-lapsisuhteen merkitystä lapsen henkiselle hyvinvoinnille. Lopulta tullut siihen tulokseen, että Nasu ei kasva, koska herunut äidinmaito on koostunut seuraavista huolista: lyhyet unet, lainanlyhennykset, lyhyt pinna, lyhytnäköisyys, elämä on lyhyt, ennen silimät tuikki kuin tähet, nyt kuin sammuneet lyhyt. Ei näillä ajatuksilla koripalloilijoita kasvateta.



Olen murhettunut, syyllistynyt, koetellut Miehen tikapuuhermostoa. Yöllä purrut hampaiden purupinnat kelirikkoon ja nähnyt unta pienistä ihmisistä vailla pitkämielistä äitihahmoa. Kun aamu siis alkoi, heräsin päänsärkyisenä ja ärtyneenä. Nasu alkoi osoittaa pian väsymisen merkkejä ja nukahtikin pian.



Tässä vaiheessa näppäilkää valmiiksi kännykkäänne 10022, sillä jos teksti yllättän loppuu, kiukku on kiehahtanut uudelleen ja henkirikos mitä tdennäköisimmin työn alla.



Siispä kun Nasu oli nukahtanut, pihalta kuului VVRRRRRM ja PPÖÖÖÖRRRR. Ääni alkoi, kesti tovin ja sammui. Alkoi, kesti tovin jne. Nasu heräsi, uusi nukutus ja VVRRRRRM ja PPÖÖÖÖÖÖRRR. Kiskaisin verhot syrjään ja pihalla setä from hell puhalsi lehtiä viheliäisellä moottoripuhurilla. Kolme kertaa poika heräsi kauhistuneena ja nukutin hänet uudestaan, mutta sitten luovutin.



Silmät ristissä täällä istutaan ja odotetaan, että lehtimies (ei posteljooni) imuroisi itsestään ilmat pihalle.













Tämän tekstin perusteella minut tullaan pian hakemaan katkaisuhoitoon ja Nasu joutuu kasvatuslaitokseen. Kohtalon ivaa. *ehe ehe* (lakonisesti)

Vierailija


Jos nyt nuolaisen, niin varmasti tipahtaa, mutta riskillä riskillä...



Elikkäs. Nasu nukahti illalla kahdeksalta! Sitä edelsi 15 minuuttia pientä uni-itkua ja vain pari karjaisua. Heräsi ennen puoltayötä kaksi kertaa, mutta nukahti heti uudelleen, kun otin kädestä kiinni. Seuraava herätys olikin viideltä, jolloin imetin ja sitten uni jatkui lähes puoli kahdeksaan.



On niin huojentunut olo. Nasu ei vaikuta nukahtaessaan pelokkaalta, vaan laulaa omaa unilauluaan, ihan niin kuin sylissäkin teki. Vaikka Nasun itku tuntuu luonnollisestikin pahalta, en aio antaa periksi, sillä toinen vaihtoehto on ne risaiset yöt, joita kukaan ei enää jaksa.



On niin mukavaa, kun olette tsempanneet ja ymmärtäneet :) Rancklelle erityiskiitos hyvistä neuvoista ja kokemuksista!



Sitten vähän parisuhdearkea.



Olen jo pitkään himoinnut jotain valkosipulista ruokaa, mutta en Nasun masukipujen pelossa ole uskaltanut sellaista syödä. Eilen illalla kuitenkin söin ison kipon intialaista kanariisicurrya. Valkosipulia oli ihan kiitettävästi, ainakin Miehen aamureaktiosta päätellen. Otin Nasu aamulla rinnalle ja Miehekäs vielä vieressä heräili. Toki minä luonnonlapsi estoitta omassa kodissani suun kautta hengitin, mutta Miespä alkoi haistella Nasun pyllyä! Kunnes tajusi ja häpesi. Suljin suuni ja hengitin vaivalloisesti tukkoisen aamunenän kautta. Onneksi on jo sormus sormessa. Alkuaikoina tällainen olisi voinut koitua kohtaloksi ja henkäys jäädä viimeiseksi.



Ampi (nyt jo phepshodhenthin rhaikhasthama)

Vierailija


1) Kiitos Ampi mahtavasta mössöpelistä! ;-) Vallan odotan, että parin kuukauden päästä pääsen sitä koittamaan - olen aika haka tietokonepeleissä ja joskus jotain itsepuolustuslajiakin tullut harjoitettua. Lepakonheitossa olen tosin alhaista keskitasoa, kokeilin pari viikkoa sitten.



2) Tekisinkö jotain toisin, jos voisin, soisin, loisin, koisin? (koisimista ottaisin kyllä kiitos enemmän.. zzzzzz.. kroooohh...)



Mulla on ollut pitkään sellainen kuvitelma, että jossain kaukaisessa maassa (ei Helsinki, todennäköisesti Vantaatakin kauempana) asuu runsaasti viisaita, kaiken tietäviä kahdeksan lapsen äitejä ja kolmenkymmenenviiden mummoja. Joilla ei ole ikinä ollut yhtään ongelmaa lastenhoidossa. Ja että heillä olisi hallussaan monia sellaisia pieniä niksejä ja tietoja, jotka meidän esikoisen äitien täytyy opetella alusta ja pyörä uudelleen keksien, mutta jotka he voisivat meille koska tahansa kertoa, jos saisimme heihin jotenkin yhteyden....



Peräänkuulutan mummopalvelua ja vihjepuhelinta, johon voi anonyyminä soittaa kaikki tietämänsä vauvanhoidon niksit ja josta voi tilata varamummon tutkimaan perheemme tilanteen ja kertomaan, mitä teemme väärin ja miten voisimme korjata tilanteen!



Eli siis tekisin vaikka mitä toisin, jos joku kertoisi mitä ja miten. Mutta kun ei kerro (ja uskokaa pois, tietoa on yritetty hakea ja turhiakin neuvoja kokeiltu), teen niin kuin kulloinkin uskon olevan lapselle parhaaksi, tietäen, että mitä useimmin nämä ovat nimenomaan uskomuksia. Vielä se on hengissä ja ainakin eilen vielä hymyili, eikö se ole jo merkki siitä, että on ihan onnistunut?



(Mulla oli sellainen perusvaatimus itselleni ennen lapsen syntymää, että jos onnistun pitämään hänet elävien kirjoissa ja suhteellisesti puhtaana, vaippa vaihdettuna, ruokittuna ja huollettuna, olen onnistunut ihan hyvin. Kaikki muu on plussaa.)



3) Vakavat vauvat. Meidän Tuittu pohtii joskus asioita tosi pitkään sellainen huolestunut kurttu otsassa. Näyttää ihan keskustapoliitikolta. Mikä huolestuttaa mua huomattavasti enemmän kuin pohdintojen vakavuus. Vaimo on kuulema ollut pienenä juuri sellainen - vakava ja pohdiskeleva ja ajatuksiinsa vaipuileva. Kyllä siitä sitten isonakin tuli viisas, että kai se jostain viestii..? Eksistentiaalista tuskaa kai joutuu jokainen potemaan aina välillä - päteeköhän siihenkin se, että mitä nuorempana aloittaa, sen paremmin se sitten alkaa sujua? Nuorena vitsa väännettävä.



Sinuna Ampi olisin riemuissani Nasun ongelmanratkaisukyvystä: Ankka karkaa, tyhmä ankka, siis tuhoan ankan. Sitten kun poika siitä kasvaa, hänelle kehittynee hieman monisyisempiä toimintamalleja. Esim: Ankka karkaa, tyhmä ankka, siis kirjoitan ankasta tulikivenkatkuisen mielipidekijroituksen valtakunnan päälehteen. Tai: Ankka karkaa, mutta Sting laulaa: " if you love somebody, set them free.." Joten lennä ankka, vapaana kuin taivaan keltainen kumilintu, jos rakastat minua, palaat kyllä luokseni.. ;-)



Visioi edelleen puolimukaeiehkäsittenkäänhaikkari Tuitun kanssa arkea elelevä zel

Vierailija

Paasimpas livahtamaan niin hiljaa haikkarin vieresta ylos ettei han huomannut mitaan vaan jai jatkamaan uniaan isoveljen viereen.



Meilla oli mahtava viikonloppu,Jeje innostui lattialla leikkimisesta ja leikki jopa tunnin siina kunhan veljet tai joku oli siina vieressa.Han on seurallinen ja kommunikoi jo taitavasti,esim nayttaa leluaan ja sanoo " oo o" siihen kun saa vastauksen niin hymyilee onnellisena.Jos ei saa vastausta ,toistelee aikansa " oo o" ,kunnes keksii jotain muuta.

Ehka minakin voin kohta sanoa ettei meilla ole haikkaria enaa.



Eilen kaupassa kavi hassu juttu; Jeje ei tapansa mukaan suostunut olemaan rattaissa,maksamisen ajaksi han sinne kuitenkin joutui ja aloitti tietysti mahtavan kiljunnan.Eras mummeli tuli siihen juttelemaan tytolle etta onkos sinulla kuuma vai nalka vai mika itkettaa.Jeje lopetti huutamisen ja katsoi mummoa todella pahasti kulmiensa alta.Vasta kun mummo lahti pois rattaiden luota,Jeje veti syvaan henkea ja aloitti saman huudon jonka mummo oli keskeyttanyt.



Olen osittain samaa mielta ranclen (muistinkohan oikein)kanssa etta haikkarivauvojakin pystyy jonkin verran hienosaatamaan,mutta kuitenkin aivan eri tavalla kuin tavallisia vauvoja.

Olen huomannut ainakin meidan kuopuksen kohdalla etta han on erittain herkka huomaamaan asioita.Esim. isompien lasten ollessa vauvoja heille sai laakkeet huijattua suuhun kutittelulla ja pelleilylla.Mutta se ei kaykaan Jejelle ,han arvaa etta jotain on tekeilla ja tuijottaa pistavalla katseellaan,saatta jopa hamillaan pilahtaa itkuun.

Hanen kanssaan on oltava aito.

Ollessamme kesalla Suomessa katsoimme telkkarista jotain naytelmaa jossa oli hautajaiset ja veisattiin surullista virtta,sekin tunnelma sai Jejen sydantasarkevaan itkuun.



Herkkyys taitaa olla myos yhteinen nimittaja haikkareille,minulla oli muutakin mielessa tuosta haikkareiden hienosaadosta mutta nyt on pakko heratella poikia etta ehtivat kouluunn.



Terve T.S +J

Vierailija

Perhanan aurinko, mene pois. Veekku on paremmalla päällä kun on sateista ja hämärää, aurinko vain häikäisee ja hikityttää. Tule jo talvi, Veekku vaatii. Ja äiti, jonka pitää kantaa tyytymätöntä tyttöä yhtä hikisenä.



Veekku on kanssa sellainen ryppyotsainen filosofi. Siis silloin kun malttaa olla hetken paikoillaan. Kyllähän tyttö hymyileekin kun leikitään ja jutellaan, mutta välillä vaipuu ajatuksiinsa katse kaukaisuuteen sihdattuna. Synnärillä katseli kankaasta ja pumpulista tehtyjä tauluja totisena, mietti varmaan samaa kuin äitikin, että tissejäkö ne möykyt seinällä esittää... Mutta ehkäpä lapsosemme ovat huomanneet sen karun tosiasian, että itsekseen hymyileviä ihmisiä pidetään auttamatta jotenkin vinksahtaneina. Viisaita ovat, filosofinen pohdiskelu on alkanut jo nuorena tuottaa satoa.



Äsh, mitä ihmettä mun vielä piti muistaa kirjoittaa?!? Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu?!? Niin, Ampi, onnittelut taitavasta metsästäjästä, tuo ankantainnutustaito tulee tarpeeseen jos joskus tulee puute leivästä :-) Siitä sitten lapsen kanssa lähimmän lammen rantaan ja metsästäjälle kivi käteen. Ei lopu paisti pöydästä ei. Kannatan treenejä kylpyammeessa vastaisen varalle!!!



Mies meni neuvomaan minua su kahvipöydässä. " Kyllä sun kannattaisi lopettaa kahvin juonti, kofeiini siirtyy äidinmaitoon ja siksi Veekku ei nuku päivällä kunnolla" . Kahvi se äidin tiellä pitää sanon minä. Pääasia että nukkuu yöt. VAROITUS: Sisältää paljastuksen joka on tuleva masentamaan yöllä valvovia vanhempia *häpeilee ja punastelee*. Veekku nukahti eilen klo 20.30 ja heräsi syömään klo 6.55!!! Söi, höpötti, kääntyili ja puri äitiä tissiin seuraavat 45 min ja nukuttiin yhdeksään. Se siitä haikkarista. Onneksi päivät on näynnä haidia ja niidiä, että säilyy tämä kauhun tasapaino.... Jahas ulos naurattamaan naapureita. Ettei iske vauvakuume ikäihmisiin.



Kaisu



Vierailija

Pari päivää hiljaiseloa täällä kun on niitä esikoisen synttäreitä juhlittu,veny kolme päivisiksi joka ei ole hyvä kenenkään kannalta.Esikoinen saa vain lisää virtaa sokerista,kun en nyt viitsi ihan porkkanaakaan juhlissa tarjota.Typy nykkuu huonosti kun jatkuvasti on joku uusi naama ihmettelemässä että onpa kasvanut!Mulla juhlat meni melkolailla typyä nukuttaessa joka riuhtoi ja pisti vastaan minkä kerkes,eipä tullut siinä paljoa juteltua vieraitten kanssa.



Ja tervävä katse löytyy meidänkin typyltä!!Ja vaikka ikää on se 3,5kk niin niska pystyssä katselee sylissä maailman menoa,pää vaan kääntyilee puoleta toiselle ja veljeään seuraa katseella kun haukka.Sitterissäkin kampeaa jo niskaansa ja vääntää vatsalihasta että pitäs päästä istumaan..adhd:ta minäkin olen miettinyt mutta tähän asti vielä vaan tuosta esikoisesta :)



Oikeesti jo mietin hetken että olenko minä tosiaan opettanut nämä tällaisiksi,kun molemmille on pitänyt olla ihan älytön nukutus pomputus!!Sitten tuli mieleen että te ketkä saatte näitä kommentteja että olette opettaneet lapsenne tällaisiksi niin kommentoijaltahan voisi kysyä apua sitten että mites se opetettas erilaiseksi kerta nää jutut opetettavissa on..!



Meillä mummo aina tarjoaa apuaan että kyllähän hän voi typyn nukuttaa vaunuihin tai kyllähän hän voi hytkyttää vaunuja.Miljoona viisisataa kertaa olen sanonut että SE EI VAUNUUN NUKAHDA,kahdesti olen sen sille antanut kun ei usko ja häntä koipien välissä se on tullut sisään huutavan tytön kanssa että ei sitä ilkeä huudattaa ulkona sen enempää--niin vielä tänään kun unet on taas olleet kovin hankalia niin mummi uskalsi sanoa että kyllähän hän voi sitä pihalla työnnellä..AARGH!



Mies miettii että tuo typyn hankaluus johtuu naishormooneista ;) Se keksi myös että typyn suosikki kappale täytyy olla Tik Takin " Hei me heilutaan taas mutta ei me kaaduta,ehkä väsyttää vähän mutta ei me nukuta.."



Jepjep,saatiin muuten aika parin viikon päähän sinne maitoaltistukseen..vähän pisti jo jännittämään valmiiksi.Ei niinkään se altistus vaan yli sata kilsaa suuntaansa tyttö turvakaukalossa..apua,korvatulpat ja mustat lasit itselle vai mitähän keksis.



Kuulemisiin!

Vierailija


Zel: Kiitos ankkakannustuksesta! :) Kolahti etenkin se viimeinen visio, sillä olen vankkumaton Sting-fani!



Lääkäri kirjoitti Nasun neuvolakorttiin " ei ryömi vielä" . Kun pääsimme kotiin, poika ilmeisen tuohtuneena röyhkeästä luokittelusta lyhytkasvuiseksi ryömimättömäksi päätti näyttää todellisen luontonsa. Ähki olkkarin lattialla ensin puolisen tuntia naama punaisena pylly pystyssä ja nyt sitten ryömii jo oikein sujuvasti. Miehekkään kanssa ollaan kuin puulla päähän lyödyt. Ensi kerralla pyydän lääkäriä kirjoittamaan korttiin " ei nuku kolmen tunnin päikkäreitä" ja " ei nukahda kuin taikaiskusta automatkoilla" .



Kiitos kannatuksesta Tinttamaaralle! :) :)

Vierailija

Mukavaa mukavaa, että joukko kasvaa! Helmikuussa minusta tuntui, että joko minä tai vauva tai molemmat ollaan viallisia, kun kaikkien muiden vauvat tuntuivat vain nukkuvan ja syövän ja minä talsin ympäri huushollia vauvaa hytkyttäen. Sitten tuli Ampi ja perusti pinon! Todella helpottava tunne huomata, että on niitä muitakin vaativia!



Katseesta sen verran, että kaikilla haikkareilla taitaa olla terävä katse ja jo pienestä alkaen. Sanotaan, että vauva ei nää paljoa elämänsä ensimetreillä mutta minulla on kyllä toisenlainen kuva. Jo kolmeviikkoisena katseltiin tauluja ja muuta värikästä todella intensiivisesti.



Tuosta hytkyttämisestä.. Minäkin olen lukuisia kertoja laskenut vauvan käsistä tai antanut miehelle ja mm. sekoittanut puuroa lantiota keinuttaen. Kaupassa kuljin 2kg vehnäjauhopussi kainalossa ja hytkytin sitä. On sitä NIIIIN väsynyt ja NIIIIIIIN tottunut tuohon liikkeeseen, että se on osa itseä :-).



Vierailija

Tekisinkö jotain toisin nykyisellä tietomäärällä? Kyllä! Oltaisiin nukuttu perhepedissä ja olisin kuunnellut vielä enemmän itseäni. Meillä tuo koliikki sotki koko alun niin, että meni hetki, että pääsin tasapainoon itseni kanssa. Tasapainoon päästyäni olen luottanut äidinvaistooni ja symbioosiin lapseni kanssa. Tottahan sitä koko ajan oppii uutta ja jokainen lapsi opettaa lisää.



Kakkonen teki selväksi, että hän ei nuku pinnasängyssä ja se myytiin pois. Nukumme paljon paremmin ja ihmettelen joskus vieläkin, miksi ihmeessä alunperin mokoman hökötyksen ostimme. Nyky-yhteiskunnan ajatukset jyräävät joskus liian voimakkaasti.



Nykyään onkin hauska katsella ihmisiä, jotka kurkkaavat makkariimme ja kysyvät ensimmäiseksi missä meidän kuopus oikein nukkuu :D



En kuitenkaan usko, että kovin moni asia olisi haikkariuteen vaikuttanut. Perustemperamentti on ja pysyy. Tottakai kasvatus ja ympäristö hieman muovaavat temperamenttia, mutta sen perusosa on sama läpi elämän. Voimakkaan temperamentin toinen puoli on herkkyys, se löytyy myös meidän tytöltä. Pari yötä ollaan taas nukuttu levottomasti, en tiedä mihin tyttö tällä kertaa reagoi. Viime yönä heräsi aivan yhtäkkiä taas huutamaan äitiä kurkku suorana.



Autoilusta muuten sen verran, että esikoisella oli yhdessä välissä kausi, jolloin hän nukkui autossa tasan puoli tuntia ja huusi koko lopun matkan, oli matkalla pituutta sitten miten paljon tahansa. Todella rasittavaa, mikään ei auttanut... Mutta ohi meni sekin kausi.



Päivän piristys eilisaamulta: mulla on tapana sanoa alastonta lasta nakkeliksi. Esikoinen riisui nuoremmalta yökkäriä, alkoi osoitella sormella ja tuumasi iloisesti, että " nakkivauva" ! Hiphei!



Porenn, taaperohaikkari ja pikkusisko tasan 9kk

Vierailija

Oltiin lauantaina lähikaupungissa junalla (vältettiin autoitkua). Paluumatkalla Ilo flirttaili kovasti vastapäätä istuvan nuoren miehen kanssa. Ja nuori mies viihdytti. Ja matka sujui. Eli tuo hymyilyasia on taas kunnossa, kun sille päälle sattuu. Mutta missä on se nauru? Se kikatus? Sen saa esiin vain kaivamalla, oikealla hetkellä kutittelemalla. Se on sellainen vaimea heko heko, eikä kestä kauaa. Olen yrittänyt väärää hetkeä ja silloin saan kummeksuvan katseen: mitä ihmettä siinä pelleilet?



Oltiin eilen vaunuiksi naamioiduilla rattailla liikkeellä (täältä saatujen vinkkien rohkaisemana). Ei sentään niihin nukahtanut, mutta jäi nukkumaan kun nukkuvana sinne laitoin. Suljin silmäni turvallisuusnäkökohdille (miten kiinnität vyöt nukkuvalle Ilolle?). Ja niin sitä mentiin, pitkästä aikaa rattaissa nukkuva lapsi! Vau!



Kuka sitä rohkaisikaan meitä taannoin tässä syömisasiassa? Täälläkin pelaillaan, yritetään kovasti maaliin. Maalivahti vaan on niin hyvä, osumat harvassa... Eräs uusi äitituttuni kehui, että poikansa lahjakkuusalue on tuo syöminen. Ei olla meillä lahjakkaita tällä saralla, ei. Jospa se siitä...



Vierailija

Ollut hulinapäivä, Veekulla oli neuvola (käyrät laskee edelleen, mutta hitaanlaisesti, sanoin, että ei huolestuta pätkääkään eikä siis vielä tehdä mitään), käytiin kaupassa ja sen sellaista mitä ei yleensä ilman autoa tehdä. Niin ja aamulla noustiin ennen seitsemää kun vietiin mies töihin, matkaa 30 min. suuntaansa ja V ei huutanut!!! Oli varmaan niin ihmeissään että mihin mennään tähän aikaan. Ennen neuvolaa nukahti sovinnolla vaunuihin kun tuolla puistikossa vaunuiltiin (Tappavat rytmit taas esitti joululauluja helisimen säestyksellä) ja äsken terassilla lykin laiskuuttani vaunuja ees taas ja V katseli tuttiaan (harvoin syö, enemmän vaan katselee) ja taas Tappavat rytmit teki tehtävänsä, V nukahti ILMAN ITKUA. MUTTA MUTTA MUTTA, naapurin 17 v räkänokka (itse olen 7 v vanhempi mikä antaa oikeuden nimitellä) tuli kotiin amiksesta tai missä apukoulun alaluokalla sitten onkin ja laittoi heti stereot täysille! Kaiken kukkuraksi talitiaine tuolla näkyy kurkkivan tyttöä vaunujen hyttysverkon läpi, luulee varmaan parkaa talipalloksi. Sen sanon, että jos nyt tyttö herää räkäpään ja tuon sulkapallon takia niin poika löytää stereot ja talitiaisen poikittan jostain mihin ei aurinko paista, ei kuu kumota...











...Veekku heräsi. Talitintti lensi pakoon, mutta se nuorisokriminaali saa alkaa rasvata stereoita vaseliinilla jos haluaa jotenkin helpottaa oloaan kunhan saan tytön syötettyä.



Pitänee tosiaan keskittyä tyttöön taas.





terkuin Henkipatto ja Veekku



ps. Niin selvennykseksi, työnnän ne stereot pojan korvakäytävään, ettei tule lukijoille väärinkäsityksiä....

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat