***Club-30: viikko 40***

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Mukavaa alkuviikkoa kaikille. Olipa työlästä raahautua ylös sängystä puoli seitsemältä tänään, kun oli ihan sysipimeää. :-/ Aamuheräämiset vaan vaikeutuu tästä eteenpäin. Onneksi enää 2,5 kk äitiyslomaan...



Kävin viikonloppuna ostamassa sen Patrician tukivyön, ja se tuntui oikein napakalta ja mukavalta päällä. Koitan pärjätä ilman sitä mahdollisimman pitkälle, sillä moni on sanonut sen veltostuttavan vatsalihaksia. Kun selkäkivut yltyy taas, otan sen käyttöön. Isoksi ongelmaksi mulla on muodostunut tarpeeksi isojen äitiysvaatteiden löytäminen! Kahdet H&M:n kuminauhalla löystettävät/kiristettävät housut natisevat jo ääriasennossa liitoksissaan, ja joudun ihan pian siirtymään niihin viime aikojen tosi isoihin housuihin. Tämä maha on tosiaan kasvanut vauhdilla, eikä ihme, että vatsalihakset on tosi kipeinä välillä.



Sitten muuta asiaa: hyvä ystäväni sai juuri vauvan, ja taas pisti se kateuden pistos, että miksi hän, jo nyt. Miksei me, puolitoista vuotta sitten. Tämä ystävä tuli tosi helposti raskaaksi, eikä oikein tajunnut miksi oikein kipuilen lapsettomuuden kanssa. Tiedän, että hän olisi itse ollut ihan yhtä rikki, kärsimätön kun on hänkin. (Soitteli mulle epätoivoisena toka kiertoa yritettyään ja kuukautisten alettua, kuinka epäreilua tämä on. Kyllä pinna kiristyi, kun itsellä oli jo yli vuosi takana siinä vaiheessa.) Sitten tuli plussan jälkeen vielä kommenttia, että " jos olisin tiennyt kuinka helposti tämä käy, olisin lykännyt lapsen hankintaa vielä vuodella" . Arvatkaa miltä se tuntui. Ja nyt heillä on jo nyytti sylissä. Kateus ei tietenkään ole enää niin paha kuin lapsettomuusaikana, mutta silti tuntuu epäreilulta. Jotenkin tulee sellainen ajatus, että he eivät tosiaankaan tiedä millaisen lahjan ovat saaneet, että nöyryys tämän asian edessä puuttuu kokonaan. Olisipa mukavaa, että lapsen " tekeminen" olisi itsellekin ollut noin helppoa.



Kyllä näköjään vieläkin tämän lapsettomuuden epäreiluus raivostuttaa. Ja saa raivostuttaakin, sitä mieltä olen. Koetan vain olla näyttämättä tunteitani liikaa tälle ystävälle, kun ei hän sitä ymmärtäisi.

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

Aninka: Toivottavasti ne supistelut helpottaa!!! Hommasin kantoliinani babyideasta. Se on aivan ykkönen. Sen laittamiseen menee aikaa, että rintareppu olisi nopeampi, mutta poitsumme on vielä niin pieni, ettei sitä voi rintareppuun laittaa.



Joganna: Jatka vain siivoilua :-)



Pelkään täällä muuten, että poitsussa on koliikki (aina pahin mielessä). Se huusi koko viime yön (nukuin 2h) ja on huutanut koko päivän lukuunottamatta syömishetkiä. Ei paljon naurata. Pitänee soittaa neuvolaan, että mikä on " normaali" määrä itkua ja alkaa ottaa aikaa. Ja tilata aika vyöhyketerapeutille, minulla on yhteishenkilön nimi, joka käy antamassa hoitoja ihan HUSsissakin vauvoille.



Tervetuloa uusi joukkoon! Minä asun Espoossa ja lapseni on jo itseasiassa syntynyt. Pyörin täällä, kun ollaan yhdessä niin monta vuotta kirjoiteltu... Riippuvaisuus on suuri.



Hyvää viikonloppua!

Vierailija

Täällähän on vähän actionia ollut, eikä niin mukavaakaan kaikilla...



Lene: hyvä että kaikki on hyvin, varmaan säikäytti :o( Olen monta kertaa ajatellut ihan meilata, mutta töissä on ollut aika kiire. Olisi kiva nähdä taas.



Joganna: johan teidät laitettiin kierrokselle... no, lääkäri sentään myönsi olevansa kokematon. Mua arveluttaa tuo tuleva neuvolalääkäri myös- onneksi on on sen jälkeen parin viikon päästä tsekkaus Diacorissa, joten jos jää jotain päselvää, voi sitten siellä kysellä.



Offe: voi ei, jos koliikkia pukkaa- toivottavasti mahavaivat on ohimenevää laatua (tai onhan ne viimeistään sitten yleensä kolmeen kuukauteen mennessä). Jaksamista pienen miehen kanssa. Joko olette ristiäisiä suunnitelleet ja nimi keksittynä?



Aninka: hyvä että supistelut on helpottaneet ja pääset jo liikkumaan enemmän. Tuo se onkin, miten pitää salaisuus sen jälkeen itse tietää vauvan sukupuolen ;o)... apua.



Me olimme tänä aamuna vaunukierroksella Vauvatalo Johannassa, At-lastenturvassa ja Lastentarvikkeessa. Johannassa oli Teutonioita joita olimme hieman suunnittelleet (ja Brion Nova tarjouksessa, jota olisin voinut miettiä), jatkettiin sitten eteenpäin katsomaan muiden tarjontaa.



AT-lastenturvassa oli erinomainen myyjä (nuori mies) joka perehtyi antaumuksella, toiveisiimme ja vaatimuksiimme. Kun kerroin, että alunperin olimme haaveilleet kolmipyöräisistä (etenkin mies) hän esitteli tarjouksen I' coon Platon 3 air- rattaista pehmeällä kantokopalla ja hoitolaukulla. Tämä malli olikin tosi tukeva huolimatta 3-pyöräisyydestään ja kun hinta oli kohdillaan (normaalisti aivan pöyristyttävän kallis, en olisi missään tapauksessa edes harkinnut- nyt rattaan hintaan sai sekä pehmeän kantokopan ja hoitolaukun eli säästö 230 ¿!) ja ominaisuudet meille sopivat, niin kaupathan tuli tehtyä. Myyjä osasi kyllä hommansa! tehtiin siis kaupat ennen kuin edes käytiin Lastentarvikkeessa vaikka olin kyllä harkinnut vielä noita Emmaljungan Cerox Sporteja yhtenä vaihtotehtona. Pyörähdettiin siellä vielä katsomassa sitten muuta.



Tässä linkki sivuille, josta näkee mitä ostettiin, värinä on tuo Scouts Camp. Se tosin näyttää linkin kuvissa paljon vaaleammalta kuin todellisuudessa on. Todellinen väri on beigen/harmaan/vihreän sekoitus, sisus on kaunis lämmin punainen. Unisex-väritys jota haimmekin.



http://www.preciouslittleone.com/acatalog/370117.html



Nyt on sitten pääasiat ostettuna (kun töistä ' kirppikseltä' on tulossa vaikka mitä), jotain pientä sälää ja vaatteita jätetään sitten myöhempäään :o)

Vierailija

täällä mennään rv 23+1, tuntuu hurjalta ajatella että vauva on jo n. 500 g painoinen. Liikkeet tuntuu ja näkyy :o) Mulla on maha kasvanut mutta se ei mitenkään poikkeluksellisen iso ole, paitsi mun miehen mielestä ;o) Mahdun hyvin äitiysfarkkuihin, hameeseen ja housuihin vielä hyvän aikaa- elänkin siinä toivossa, että mahan koko olisi periytyvää- äidilläni oli ollut pieni vatsa vain. Agikisoissa lauantaina kerroin odotuksesta kun en halunnut painavia nostella, treenikaveri sanoi ettei ole edes huomannut tuulipuvun alta (kisat meni muuten hyvin- tultiin maximölleissä toiseksi :o) ).



Menettekö Lene nyt pian siihen 4D-ultraan? Mun pitäisi varmaan piakkoin varailla aikaa siihen ultraan ja lääkärikäyntiin Diacorille viikolle 28, mutta olen ollut kahden vaiheilla mennäänkö. Täytyy soitella ja kysyä onko niille tullut tietoa että Kela ei korvaisikaan näitä ' ylimääräisiä' ultria.



Työt stressaa mutta yritän olla välittämättä, eihän ne minun henk. koht. ole vaan firman, eikä minun ongelma jos eivät palkkaa tarpeeksi väkeä tekemään tätä. Teen minkä pystyn ja lasken päiviä mammalomaan... ensi viikolla päästään onneksi lomalle - on se irkkureissu käsillä :o)



Mites se Kelan verotusjuttu, oletko kuullut siitä lisää?



Ja mitä muille kuuluu? Jogannalla alkaa päivät käymään vähiin...

Vierailija

Lene, voi miten ikävä episodi, mutta onneksi kaikki on hyvin!



Offe, olen kyllä hoitanut ja kosteuttanut ihoani huolella koko ajan (pakko aina vaikean atopian takia). Mitään erityisiä raskausarpivoiteita en kylläkään ole käyttänyt, koska ihoni saa niin helposti allergiaoireita etten hevin ala testailemaan mitään uutta tuotetta. No myöhäistähän nyt jo onkin jossitella. :-( Geneettisyydestä en tiedä, äiti ei ole koskaan maininnut mitään raskausarvista (tosin nyt minun raskaana ollessani hän on päivitellyt miten voin olla niin isomahainen, hänellä ei ollut kummankaan raskautensa aikana omasta mielestään lähimainkaan näin isoa mahaa vaikka painoa tuli rutkasti enemmän kuin minulla on tullut). No jo sanakin " arpi" kyllä saa minut voimaan pahoin, koska minulla on taipumus arpikudoksen liikakasvuun ja sen takia melko rumat arvet polvileikkauksen muistona, ja pelkään myös sektion mahdollisuutta siksi, että siitä jäisi minulle epäilemättä aika epäesteettinen arpi. No nuo raskausarvethan toki ovat ihan eri asia eikä arpia samassa mielessä kuin leikkausarvet, mutta ehkä niidenkin muodostuminen kertoo ihon huonosta uusiutumiskyvystä, joka ehkä on yhteydessä atopiaan (siis nämä ovat ihan maallikon arvailua, voisin tietysti kysyä ihotautilääkäriltäni).

Vierailija

Ofelia72:

Lainaus:


Minua ei häiritse, että olen kiinni siinä vauvassa imetyksen vuoksi yleensä, koska hän juo pullosta ja aina voi antaa vastiketta, jos haluan lähteä jonnekin. Illat yleensä on vain sellaisia, ettei ehdi kissaa sanoa, kun vaan syödään ja se teettää ihan konkreettisia ongelmia, kun olen kuitenkin jonkun verran yksin kotona. Mutta tosiaan ei tätä kauaa kestä.




Minkäs ikäinen teidän vauva olikaan nyt? Meidän esikoinen söi pahimmillaan yhdeksän tuntia putkeen, mutta n. puolentoista-parin kuukauden iästä syöntivälit harvenivat huomattavasti. Mitä nyt kolmen kuun iässä oli se tiheän tankkauksen kausi. Kuopus puolestaan on ollut harvasyömäri alusta asti.



Itse lohduttauduin esikoisen kanssa sillä, että tämä on nyt tätä eikä muuksi muutu, vaikka voissa paistais ;-) Ja sittenhän se muuttui. Nimittäin vauvat on niin ovelia, että juuri kun oppii tietään pikkuisen rytmin ja tavat, niin sehän menee muuttaan niitä. Ainakin mun vauvat on sellaisia.



Aurinkoista jatkoa jokkaiselle!

Vierailija

Sairaslomalla olen edelleen, tänään sain siihen puhelimitse jatkoa ensi maanantaihin asti, jolloin on kontrolliaika lääkärissä. Ihan siis yksityisellä puolella, TK sanoi 4D-ultran yhteydessä, että voisin vaikka rv32 tienoilla käydä siellä, jos haluan. Alunperin ajattelin että mitäs turhaan, mutta nyt se tuntuu näiden supistelujen takia ihan järkevältä ajatukselta. Toivoisin kyllä todellakin pääseväni vielä töihin 3 vkoksi, ehtiihän täällä kotona sitten senkin jälkeen taas olla...



Supistellut on joo siihen malliin, että maanantain jälkeen en ole ulkona käynyt edes koirien kanssa! Kaikki vähäinenkin fyysinen rasitus lisää heti supistuksia, joten on täytynyt olla ihan hissukseen. Toissayönä mietin jo, että olisiko aiheellista lähteä Nkl:n päivystykseen, mutta onneksi olo siitä sitten helpottui. Tänään tuntuu kyllä jo paremmalta, täytyy toivoa, että kohtu tuosta vielä rauhoittuisi. Näin ensisynnyttäjän kokemuksella sanoisin kuitenkin, että eivät nämä vielä mitään varsinaisia synnytyssupistuksia ole...! :o)



Ihana asia Lene, että selvisit siitä verisestä vuodosta vain säikähdyksellä! Ihan mielettömän kamalaa, jos vielä tuossa vaiheessa olisi tullut keskenmeno! Kyllä sulla mahtoi olla hirveä automatka sairaalaan ja ylipäänsä kova päivä kaikenkaikkiaan ton takia!



Mulla on myös olemassa sellainen Anita-merkkinen tukivyö, lainatavaraa. Kerran olen ehtinyt sitä kokeilla kävelylenkillä ja voihan olla, että siitä vähän apua on. Sisällä en viitsi sitä käyttää.



Noista ylimääräisistä ultrista KELA-korvausten kannalta, Olivera: me ainakin ollaan saatu korvausta niistä, Felicitaksessahan on kanssa se suoraveloitussysteemi.



Ofelia: mistä ostit sen hug-a-bub -kantoliinasi? Tähän asti olen ajatellut, ettemme mitään liinaa osta, mutta nyt alkoi vähän kiinnostamaan. Jotenkin olen vain ajatellut sitä käyttöä siltä kannalta, että miten paljon sellaista tulisi käytettyä kodin ulkopuolella ja tullut siihen tulokseen, ett ä vaunuthan sitä yleensä aina on mukana, kotikäytön kannalta en niinkään. Varmasti ihan hyödyllinen kapine!



Mulla menevät vielä kaikki äitiysvaatteet päälle ja jos eivät ihan kaikki loppuun asti menekään, niin ainakin kaksien trikoohousujen pitäisi mennä. Yhtään uutta äitiysvaatetta en aio enää ostaa, kun ei töitäkään ole jäljellä enää kuin max. 3 viikkoa. Onneksi sain niitä aika paljon lainaksi, joten niihin ei ainakaan paljon rahaa ole palanut.



Tervetuloa vaan mukaan Le_Cheile! :o)



t. Aninka rv 31+1

Vierailija

Hei kaikille,



En ole huomannutkaan tällaistä ryhmää, toivottavasti olen tervetullut. Meillä raskaus alkoi kolmannen ICSI jälkeen ja nyt on viikkoja kasassa jo kivat 34+5. Ensi kuun alussa olisi laskettuaika eli 11.11.



Itselläni on kokemusta tuosta tukivyöstä ja vannon sen nimeen. Vähänkin pitemmät kävelylenkit + mammajumppa olisivat tuskaa, jos ei vyötä olisi. Muuten en sitä käytä vain jos tiedän, että pitempää kävelyä on edessä, kuten ostoksilla käynti.



Mammavapaalla olen ollut jo jonkin aikaa, kun päätin ottaa tuon 50 päivän vapaan. Kivasti on tullut kaappeja siivottua, sairaalalaukkua pakattua ja tavaroita hankittua. Onneksi nukkuminenkin on onnistunut erittäin hyvin tähän saakka.



Asuuko teistä muuten kukaan Espoossa?



Terveisiä kaikille.

Vierailija

Joganna: voin tosiaan kuvitella sen Nkl:n synnytyslääkärin huvittuneisuuden, kun olet sentään jo noilla viikoilla! Mullahan Nkl:n lääkäri totesi vko:lla 29 siellä käydessäni, että kohdunsuu on pehmentynyt ja kohdunkaula lyhentynyt 4D:n jälkeen 1,3cm. Sanoi silloin, että jos tiheät supistelut vielä jatkuvat, niin mene sitten tsekkauttamaan tilanne neuvolalääkärillä. No, menin sitten kuitenkin mieluummin Felicitakseen, ajatus omalle terveyskeskuslääkärille menosta ei houkutellut. Felicitaksen lääkäri sanoi, että kohdunsuun pehmeneminen ei sinänsä mitenkään vaarallista ole, kunhan se vaan ei lähde aukeamaan liian aikaisin. Jo synnyttäneillä se voi olla pidempäänkin jonkin verran auki ilman huolta, mutta ensisynnyttäjillä se ei saisi lähteä avautumaan ennen h-hetkeä. Kohdunkaulakin voi kuulemma olla viikkotolkulla vaikka sen 1cm pitkä eikä sekään haittaa, kunhan itse kohdunsuu vain pysyy tiukasti kiinni. Jos sitten on paljon kivuliaita supistuksia, niin tilannetta on hyvä seurailla (siis esim. joskus vko:n 30 paikkeilla niinkuin mulla on ollut...). Ikävää, että sua tolla tavalla turhaan juoksutettiin.



Melko rauhallisin mielin kyllä tosiaan jo olen, näillä viikoillahan vauvalla alkaa olla jo ihan hyvät selviytymismahdollisuudet, jos lähtisi jo syntymään. Supistelutkin ovat jo vähän helpottaneet, olen taas päässyt koirien kanssa normaalisti lenkille. Harmi vaan, että nyt iski sitten flunssa, onneksi ei kuumetta kuitenkaan ole.



Offe: toivottavasti ei pojallasi olisi koliikkia vaan jotain nopeammin ohimenevää!



Ai kamala sentään tiedättekö, kun meillä on tuossa vieressä tuo suosittu itsepalvelukirppis! Meinaan kun siellä minun lisäkseni tapaavat käydä myös monet tuttavamme, todella usein siellä on joku samaan aikaan. Siis eihän siinä muuten mitään, mutta kun me emme ole halunneet vauvamme sukupuolta etukäteen kenellekään kertoa ja olemme aina silloin tällöin tuolla kierrelleet vauvanvaatteita etsimässä. Tähän saakka on aina käynyt hyvä tuuri, eli kun olemme tuttuihin törmänneet, niin emme niillä kerroilla ole koskaan löytäneet mitään, kädet ovat olleet tyhjät. Mutta eilen sitten löysimme sieltä sellaisen todella hyväkuntoista tavaraa täynnä olevan pöydän, josta nappasin mukaan mm. kolme vaatetta, eivät olleet kaikki mitään unisex-mallia. Jatkoin siitä sitten matkaa ja heti parin metrin päässä törmäsin hyvään ystävääni, joka oli siellä järjestelemässä omaa myyntipöytäänsä. Olisitte nähneet sen kauhistuneen ilmeeni kun häneen yllättäen törmäsin, sormi meni vaistomaisesti suuhun ja toinen käsi (jossa ne vaatteet) pikavauhtia seläntaakse, silmät lautasenkokoiset... Harvinaisen huvittava näky varmasti olin ystäväni mielestä. Hienotunteisesti hän sitten jätti kurkkimatta selkäni taakse, yritti kyllä kovasti tuputtaa oman lapsensa pieneksi jääneitä vaatteita (eivät myöskään unisex-mallia) siitä myyntipöydältä vaikka ilmaiseksi, mitään en ottanut...



Hyvää viikonloppua kaikille!

Vierailija

Minua ei häiritse, että olen kiinni siinä vauvassa imetyksen vuoksi yleensä, koska hän juo pullosta ja aina voi antaa vastiketta, jos haluan lähteä jonnekin. Illat yleensä on vain sellaisia, ettei ehdi kissaa sanoa, kun vaan syödään ja se teettää ihan konkreettisia ongelmia, kun olen kuitenkin jonkun verran yksin kotona. Mutta tosiaan ei tätä kauaa kestä.

Vierailija

joganna:

Lainaus:


Oliveralle piti vielä kommentoida että en kyllä usko, että vaikka kuinka orientoituisit nyt yhteen sukupuoleen, että olisi kuitenkaan mahdollista pettyä siihen syntyvään vauvaan. Uskon että syntyvä lapsi on joka tapauksessa äidilleen täydellinen eikä siinä keksi mitään vikoja.



Ja Offe - tsemppiä vaan imetykseen. Juuri tuo sen sitovuus minua hieman pelottaa, kammoksuttaa olla niin kiinni siinä, mutta mitäs sitä ei tekisi lapsensa eteen. Tosi vaikea edelleen kuvitella, että se lapsi mikä silloin kun näimme viimeksi oli vielä mahassasi elää nyt itsenäistä elämäänsä!




Sukupuolesta: Minähän kuvittelin, että meille tulee tyttö. Kun poika sitten tuli, piti vähän aikaa orientoitua uudestaan. Pikkuisen olin jopa pettynytkin, vaikkei sitä varmaankaan saisi tunnustaa. Sittemmin olen iloinnut, että saan tämänkin sukupuolen kasvamisen nähdä. Esikoinenhan on tyttö :-)



Imetyksestä: Loppujen lopuksi imetys on lyhyt aika. Puoli vuotta sidoksissa (täysimetys) vauvaan tuntuu nyt jälkikäteen lyhyeltä ajalta. Esikoiselta siis. Yhteensä imetin 13kk. Joista 3kk niin, että olin jo töissä, mies kotona vauvan kanssa. Nyt on kuopuksen täysimetystä jo kolme kuukautta takana - enää vain kolme kuukautta edessä. Suren jo valmiiksi. Minä siis nautin imetyksestä ja sen sitovuudesta, kuten varmaan huomasittekin.



Aurinkoisia syksypäiviä kaikille!!!

Vierailija

Hei löysinkin jo sen Hug-a-bub -kantoliinan tuolta Taikapilven sivuilta. Vaikuttaa hyvältä, mutta koska hinta on tosiaan sen verran korkea niin luulen, että tilaan sellaisen vasta vauvan synnyttyä.

Vierailija

Onnea Oliveralle vaunuostoksista! Meillähän on kylläkin nuo Brio Novat joten en ainakaan vielä ole vakuuttunut että jotkut muut voisivat olla paremmat ;-) Meilläkin on muuten nyt (viimein) kaikki valmiina, eilen silitin viimeiset pestyt vauvanvaatteet ja petasin vauvelin ensisängyn (äitiyspakkauksen laatikkoon johon äitini oli tehnyt asiaankuuluvat kangaspäällysteet ja hörhelöt). No on sille pinnasänkykin valmiiksi pedattuna sen omassa huoneessa, mutta kyllä se silti alussa tulee nukkumaan tuossa boksissa meidän makkarissamme. Juuri äsken saatiin ripustettua lastenhuoneen uudet verhot (hauvakuvioiset...) joten sielläkin on kaikki ihan valmiina, ja kiva esitellä tänä iltana vieraille. Minun oli tietysti ihan pakko päästä vielä kiipeämään tunne katon rajaan verhoja ripustamaan (kun mies ei heti tajunnut miten nuo klipsit tulee kiskoon ja vaadin että minä kun kerran olen niin monta kertaa aiemminkin..) No tasapainoaistini kyllä on edelleen ihan normaali joten tikkailla seisominen ei sinäänsä tehnyt mitenkään pahaa, mutta kyllä olin yltä päältä hiessä siinä vaiheessa kun verhot oli paikallaan ja salaa olin sitä mieltä että ehkä se mieskin olisi voinut ne ripustaa kuitenkin, mutta enpä myöntänyt sitä sentään hänelle.



Muuten, viime yönä koin elämänin ensimmäiset kivuliaat supistukset, joita jatkui jonkin aikaa toistuvasti ja ehdin jo ajatella että nytkö se syntyy.

Vierailija

Joganna: kyllä sitä varmaan tuossa vaiheessa, useimmat alkaa jo odottaa vauvan syntymää vaikka ei ennenaikaisesti sitä haluakaan tapahtuvaksi. Hyvä että olet hyvillä mielin ja rentoutunut, nauti nyt vaan loppuajasta, jos pystyt eikä kremppja tule liikaa.



Tilasin tänään ajan ultraan rv 28+ Diacoriin, kyselin hoitsuilta onko sinne tullut tietoa, etä Kela ei korvaisikaan enää ns. ylimääräisiä ultria, mutta siellä ei tiedetty mitään vaikka sinne varmaan olisi tullut jotain tietoa koska Diacorilla on Kelan kanssa suorakorvaussysteemi.



Mua jännittää nyt vaihteksi tämä vauva sukupuoli ja uteliaisuus on valtava. Pelkään, että jos en tiedä/saa sitä selville, alan alitajuisesti toivoa ja (uskoa toiseen) jompaa kumpaan ja sitten on järkytys jos sukupuoli onkin eri kuin olin kuvitellut. Vaikka oikeasti sillä ei ole minkään valtakunnan väliä. Päätimme sitten miehen kanssa että jos tuossa tulevassa ultrassa pelit ja vehkeet näkyy, niin haluamme tietää.

Vierailija

No onhan näitä päiviä vielä ihan riittävästi jäljellä... Alkaa vaan odottaa että syntyis jo. Onneksi vauva on laskeutunut, ja nyt pystyy taas hengittämään, mikä helpottaa oloa ihan huomattavasti.



Tuosta mahasta voin sanoa, että onpahan tuo melko mittava. Vaateongelma on todellinen, kun ei ole enää yksiäkään housuja jotka ihan oikeasti mahtuisivat päälle (kepulikonstein onnistun kyllä pitämään jopa kaksia mutta ei se täysin mukavaa ole, tyylikkyydestä puhumattakaan), ja äitiyspaidatkin ovat jo aikaa sitten jääneet liian lyhyiksi (jää mahakaistale paljaaksi). Mutta toisaalta samanaikaisesti omat vaatimukset tyylin tasosta ovat laskeneet, joten kyllä tässä pärjätään ;-) Kummasti sitä kaapista kuitenkin löytyy mitä voi päälle laittaa, esim. noin kymmenen vuotta vanhat paidat ovat sen verran reilumpia mitoitukseltaan että mahtuvat hyvin päälle ja joissakin riittää jopa pituus, ja sitten miehellähän on oikein tyylikkäitä kauluspaitoja (joista tosin yksi vain on riittävän leveä, laiha mies kun on..) Ja äitiyshameeni mahtuvat edelleen, samoin kuin tietysti jumppahousut jotka oikean yläosan kanssa näyttävät " melkein tavallisilta housuilta" (no voi kyllä olla itsepetostakin). Vaateongelmaa minulla pahentaa se, että maha on suuri mutta muuten olen säilynyt hoikkana (edelleenkään ei raskaus näy takaapäin), joten isompien äitiysvaatteiden ostokaan tuskin auttaisi asiaa kun ne eivät sitten istuisi. Enkä kyllä enää aio investoida mihinkään.



No juuri kun tuossa leuhkin miten hyvässä kunnossa kroppa on pysynyt, niin täytyy samaan hengenvetoon todeta, että nyt ovat ihan viime aikoina ilmaantuneet ne, mitä ilman jo toivoin täysin selviäväni - raskausarvet! Mahan alaosassa ja rintojen alaosassa on tummanpunaisia juovia. No luvataanhan noiden vaalenevan synnytyksen jälkeen ja muutenkin ihan pikkuseikka ovat toki sen rinnalla, että saan kokea raskauden ja tulla äidiksi, mutta silti en nyt suorastaan riemusta kiljunut kun huomasin tässä yhtenä päivänä että oho niitähän on ilmestynyt. Kun esittelin niitä miehelle tyyliin " katso mitä täällä on" niin hän sanoi, että " no mehän mennään kohta lääkäriin voit näyttää niitä hänelle, vai pitäisikö sinun mennä jo heti aiemmin" (lääkäriaika on siis torstaina). Miesten yleissivistys! Minä totesin, ettei tässä lääkäriä tarvita, kyllä nuo ihan selviä raskausarpia on eikä mitään sen vaarallisempaa. Mies ei ollut ennen edes kuullut raskausarvista!!! No onneksi hän ymmärsi heti vakuutella, etteivät mokomat juovat onnistu minun kauneuttani pilaamaan...



Lenelle voin sanoa, että niin tuttuja tuntemuksia! Juuri noitahan minäkin olen täällä lukemattomia kertoja valitellut. En usko että koskaan voisin suhtautua neutraalisti siihen, että joku leuhkii tai naureskelee sillä, miten helppoa hänen on tulla raskaaksi, tai valittaa miten toivotonta on joutua pari kuukautta yrittämään. Molempia tapauksia on minunkin ystäväpiirissäni. En voi ymmärtää miten ajattelemattomia ihmiset voivat olla. Toisaalta voihan olla että itsekin on puolestaan toistenlaisten surujen osalta täysin kykenemätön empatiaan eikä edes huomaa sitä. (Vaikka omalta osaltani olen kyllä vakuuttunut että lapsettomuuskokemus on kyllä huomattavasti herkistänyt minua muunkinlaisille murheille mitä ihmisillä voi olla, en enää niin helposti ajattele että mitä tuo turhaan marisee.)



Ihanaa olla äitiyslomalla! Ehkä nyt toisella viikolla osaisi jo vähän rentoutuakin...



Joganna 36+1

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat