Miten teillä meni perhepedistä vieroitus?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Miten ja missä iässä teillä toteutettiin lapsen totuttaminen omaan sänkyyn? Oliko ongelmia vai sujuiko itkuitta? Kiinnostaisi tietää - meillä toistaiseksi vielä nukutaan onnellisesti yhdessä. :)

Kommentit (7)

Vierailija

Kun poikamme täytti 14kk niin ostimme ylimääräisen patjan sänkyineen ja nyt meillä extra levee sänky(2,5m), joten poika mahtuu miten päin tahansa väliimme nukkumaan tai sivuun! Ei tarvii kääntää poikaa kun itte kömpii sänkyyn.

Vieläkin tisuttelee öisin....

Joten siksi emme vielä ainakaan luovu perhepedistä(helpompaa imettää) ja varmaankin kun poika itte haluaa oman sängyn niin sitten vasta erotamme patjan isommasta sängystä!

Vierailija

mutta, juniori alkaa aina nukkumaan omaan sänkyyn, mikä on kiinni meidän sängyssä. Tästä sitten nostetaan meidän viereen neidin herättyä, yleensä het kun minä tulen nukkumaan. Iso-veli alkoi myös jo välillä nukkumaan omaan sänkyyn (myöskin meidän sängyssä kiinni), mutta kömpi aina kesken yötä keskelle. Nyt siitäkin sängystä on luovuttu, ja nukkuu koko yön keskellä. KUITENKIN, kun alettiin opetella omassa sängyssä nukkumista, niin luulen, et se käy helpoiten, kun lapsen sänky on ainakin alussa aivan vanhempien sängyssä kiinni. Sittenhän sitä voi vähitellen siirtää edemmäs, jos tahtoo.

Vierailija


ja ei se mua haitannut, minusta ihan hyvin nukuttiin.... Mutta jotenkin tuli sellanen olo, että vaavi ei ehkä nukukkaan ja ajattelin testat pinnistä



Laitoin pinniksen mun sängyn viereen ja pojan siihen nukkumaan ja tyytyväisenä nukahti 5 minuutissa ja ei heränny KUIN 2 kertaa koko yönä syömään.



Mä olin itekkiin TOSI paljon pirteempi, vaikka luuli et ei poika montaa kertaa yössä ollu heränny niin ilmeisesti se vaan vaikutti mun nukkumiseen.



no pääasi, että poika on tyytyväinen, meillä taitaa muutenkin olla rauhaa ja hiljaisuutta ja omia oloja rakastava iloinen poika jolle kelpaa kaikki minkä äiti vaan laittaa =)

Vierailija

Meillä pikkuneiti 1,5 v. kömpii aina jossain vaiheessa yötä meidän sänkyymme, jos ei nuku siinä alusta asti. Hänellä on oma sänkynsä meidän sänkymme vieressä, mutta hyvin harvoin nukkuu siinä koko yötä. Toistaiseksi tämä ei ole mitenkään haitannut, mutta muutaman kuukauden kuluttua syntyy pikkukakkonen ja se sitten vähän mietityttää, että mitenköhän sitten mahtaa käydä. Mahtuminen ei sinänsä mietitytä, kyllä sopu sijaa antaa, mutta lähinnä mietin imetystä. Nimittäin tuo pikkuneiti haluaa aina meidän väliimme nukkumaan, mutta koska hän on aika levoton nukkuja ja pyörii ja potkii jonkin verran, niin se ei ole ehkä se paras paikka sitten kun vauva syntyy. En nimittäin varmastikaan jaksa siirtää vauvaa aina imetyksen päätteeksi sinne itseni ja pinnasängyn väliin, vaan vauva jää aina joka toisella syötöllä siihen minun ja mieheni väliin. En varmaan uskalla antaa pyöriskelevän esikoisen nukkua siinä samassa välissä, hän kun tosiaan potkii ja saattaa välillä huitaista nyrkillä päin näköä, mikä ei kuulosta kovin hyvälle vauvan kannalta. ;)



Meillä siis varmaan pyritään siihen, että esikoinen oppisi tässä muutaman kuukauden sisällä nukkumaan joko omassa sängyssään tai sitten isänsä ja oman sänkynsä välissä. Vauvalla on pinnasänkynsä sitten minun puolellani ja toki varmasti tulee välillä siirrettyä vauveli sinnekin uinailemaan, mutta jos systeemi menee yhtään samalla tavalla kuin esikoisen kohdalla, niin vauva nukkuu pääosan ekasta puolesta vuodestaan meidän välissämme.



En kuitenkaan koe tarpeelliseksi pyrkiä täysin siihen, että lapset nukkuisivat koko yön omissa sängyissään. Eivät he iäisyyksiä meidän vieressämme tahdo nukkua, ja on se vain niin ihanaa, kun semmoinen pieni tuhisija käpertyy selkää vasten tai tulee syliin... :)

Vierailija

Hänen sänkynsä on (jo aivan tilanahtaudellisista syistäkin) ihan meidän aikuisten sängyssä kiinni. Meillä ei ollut mitään kiirettä siirtää lasta parisängystä pois, mutta tuossa vaiheessa mulla alkoi olla häiritsevän ahdasta kahden tilaavievän mieshenkilön välissä... 2,5-vuotias oli jo tosi helppo vieroittaa perhepedistä: sen ikäinen osaa jo olla ihan innoissaan kaikesta omasta. Nykyään poika ei meidän sängystä välitäkään, vaan oma sänky on ihan paras nukkumapaikka.

Vierailija

Ajattelin että se on helpoin ikä luopua asioista ja vauva-iän läheisyyden ja turvallisuuden tarve ei ole niin akuuttia enää. Ratkaisuun vaikutti myös että meillä aika pieni sänky kävi ahtaaksi ja halusin saada lapsen nukkumaan vihdoin täysiä öitä.



eli lapsella pinnasänky meidän vieressä ja alkuun lapsi laitettiin imetyksen jälkeen omaan sänkyyn nukkumaan. seurasi muutaman illan rähjääminen. yöllä hänen herätessään otin taas viereen imemään n. klo 02.



seuraava vaihe oli täydet yöunet omassa sängyssä imettämättä. heräilyt ja vaatimiset veivät pari viikkoa. pidin lasta makuullaan sängyssään ja rauhoittelin ja silitin. kolmas vaihe oli että mies siirtyi rauhoittelemaan kun poika alkoi aina 05 jälkeen kiekkaamaan sängyssä itsensä hereille. se tehosi parhaiten ja poika alkoi nukkua heräämättä aamuun. aikaa meni 2-3 yötä ja lapsi oli aluksi tosi vihainen kun isä sekaantui tähän äidin ja hänen väliseensä asiaan.



helpomminkin tai nopeammin olisi homman voinut varmaan hoitaa mutta näin meillä.

Vierailija

Tosin aikaisemminkin meidän lapset oppivat nukahtamaan

omiin sänkyhinsä iltaisin, mutta syötön yhteydessä vauva

siirtyi loppuyöksi minun viereeni, kun en jaksanut valvoa

imetyksen loppuun asti. Sitä en muista ihan tarkkaan, että

milloin siirryimme tällaiseen puoliperhepetiin. Ehkä vauva

oli suunnilleen 4 kk:n ikäinen - tai isompi.



Esikoinen lopetti yösyömisen kokonaan 10 kk:n ikäisenä ja

toinen vasta reilu 1 vuotiaana. Samassa iässä sitten

molemmat alkoivat nukkua yön läpeensä omassa sängyssään.



Ja toki edelleen välillä jompikumpi tulee viereen esim.

aamuyöstä, mutta sitä ei enää lasketa. :) Minusta perhepeti

onkin aivan äärimmäisen kätevä niin kauan kuin imettää öisin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat