Miten n.3-4 -vuotiaanne hallitsee numerot/laskemisen??

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Eli esim. miten pitkälle osaa luetella numeroita ja osaako käyttää numeroita muutenkin kuin " oikeassa järjestyksessä luettelemalla" ?



Osaako esim. sanoa (laskematta ääneen), että montako sormea tässä on tai jos kysytään, että mitä numeroita on vaikkapa 3 ja 6 välillä? Entä isommat numerot.. ja vaikkapa jos kysytään, että mikä numero tulee 49:n jälkeen, osaako sanoa sen suoralta kädeltä (laskematta)?



Lähinnä nyt olisin kiinnostunut tuosta " todellisesta" laskutaidosta, ei pelkästään tuosta numerolitanian luettelemisesta.

Sivut

Kommentit (44)

Vierailija

- laskee 1-10

- hahmottaa 5 eli jos pyydän jakamaan korttipelissä 5 korttia jokaiselle osaa sen tehdä,

- osaa sanoa että jossakin on esim 3 esinettä laskematta niitä erikseen.

- Opettelee kirjainten ja numeroiden eroa eli kyselee millä kirjaimella jokin nimi alkaa ja kuinka vanha joku on välillä sevottaa sormista näyttöö ikiä

Vierailija

Kuullostaa niin tutulta!! Poikani tosin on vähän sinun poikaasi nuorempi, joten ihan vielä ei olla tuossa vaiheessa, että kalenterikin osattaisiin :). Mutta ilmeisesti ollaan kohta, sillä tiedonjano ja kiinnostus kirjaimiin/numeroihin on aivan käsittämätön.



Kun poika kuuntelee musiikkia (on fanaattinen musankuuntelija), hän seuraa kappaleiden numeroita. Sitten kun hän kuulee esim. kaupassa tai autossa jonkun tutun kappaleen, täräyttää poika sen kappaleen numeron (" tämä on numero viisi laulu" ) eikä niinkään kappaleen nimeä. Kun poika syö vaikka makaroonia, näkee hän siinäkin c-kirjaimen jne. Tai jos puraisee keksistä palasen, on senkin C. Yhdessä vaiheessa poika jaksoi pähkäillä sitä, että M ja W kirjaimet ovat samoja, ne ovat vain eri päin. Poika oli aivan hurmiossa, kun keksi tämän asian. Kellonajat poikaa kiinnostaa tosi paljon. Tietää, että neljältä äiti hakee hoidosta, viideltä syödään ja kahdeksalta mennään nukkumaan. Aamuisin kun herää, kysyy, että onko kello jo kuusi (herää yleensä aina kuudelta). Kun ulkoillaan tms., poika usein kysäisee, että mitähän se kello on. Aivan kun osaisi siitä päätellä, mitä seuraavaksi on tiedossa. Kaupoissa pojan saa aina viihtymään tosi hyvin, kun sanoo, että mennäämpä katsomaan niitä numeroita. Ja kun hän asemalla vähän pelkäsi hissiä, sanoin, että mennään katsomaan sitä ovea, jossa on kirjaimia (oviin oli kirjoiteltu jotain) ja niin poika innostui ja pelko oli voitettu. Poika myös tietää mm. sen, mikä on isovanhempien talon numero, rappu ja ovinumero. Osaa myös aina valita hississä oikean nappulan, jos mennään mummille tai jos ollaankin menossa alas ykköseen. Näitä esimerkkejä voisi luetella loputtomiin.



Hauskaa kuulla, että täältä löytyy muitakin tällaisia hassuja pikkukavereita. Se mikä minua kiinnostaisi tietää on, millaisia teidän lapset ovat muuten luonteeltaan?? Meidän " numerohullu" on rauhallinen lapsi, joka jaksaa keskittyä pitkiäkin aikoja samoihin asioihin. Häntä ei ole oikeastaan koskaan kiinnostanut mitkään hiekkaleikit tms., mieluummin hän ihmettelee luonnon ihmeitä ja bongailee niitä kirjaimia ja numeroita. Nyt vasta vähän vanhempana on leikkeihin tullut vähän enemmän vauhtia mukaan.



Vierailija

Toki joskus on käynyt mielessä, mutta silti.. en hakemalla hae jotain syytä poikani käytökseen. Enkä nyt oikein yhdistä lastani ko. syndroomaan, vaikka joku kohta saattaisikin täsmätä..



Lainaan tähän pätkän Aspergerin syndroomasta yhdeltä sivustolta:



Lainaus:

Aspergerin syndrooma eli oireyhtymä (AS) on neurobiologinen (aivoperäinen) keskushermoston häiriö, joka näkyy henkilön sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Lisäksi AS-henkilöllä saattaa esiintyä vaihtelevasti kielellisen ja ei kielellisen kommunikoinnin vaikeuksia, toistavaa käyttäytymistä, toimintoihin juuttumista sekä poikkeavaa reagoimista aistiärsykkeisiin. Nämä tekijät vaikeuttavat oleellisesti arkielämässä kuten myös koulussa selviytymistä.



Miten Aspergerin Syndrooma ilmenee



Yksilölliset vaihtelevuudet ovat suuria ja oireet vaihtelevat ikäkauden ja kuntoutuksen mukaan. AS-henkilöille tyypillisiä piirteitä ovat mm. seuraavat:



1) Vaikeudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Henkilö on huomattavan itsekeskeinen ja ehdoton.

[color=red]Meillä lapsi on mielestäni ihan normaalin UJO, ei sosiaalisissa vuorovaikutuksissa mitään ongelmia ole sen kummemmin..[/color]

2) Kapeat kiinnostuksen kohteet.

Henkilöllä on jokin erityinen intohimoinen harrastus tai mielenkiinnon kohde. Elämä näyttää pyörivän vain kyseisen mielenkiinnon ympärillä, ja kaikki muu tuntuu jäävän täysin vaille huomiota.

[color=red]Okei, numeroita näkyy joka puolella, mistä niitä vaan voi keksiä, mutta se on enemmänkin " tällä hetkellä IN" , kuin mikään muu..Kyllä poika muutakin puuhaa, ihan normaalisti toki!On muutakin elämää siis..[/color]



3) Pakottava tarve juuttua rutiineihin tai harrastuksiin.

Henkilöllä on pakottava tarve keskittyä kiinnostuksen kohteeseen. Tämä harrastus vie usein niin paljon aikaa, että muut toiminnot, kuten ihmissuhteet ja arkiaskareet kärsivät. Hän saattaa painostaa muita noudattamaan rutiinejaan tai harrastuksiaan niin, että se pyrkii hallitsemaan myös muiden elämää. Tähän liittyy usein myös vaikeasti hallittavia kiukunpurkauksia.[color=red]Ei mitään pakottavaa tarvetta, toki pitää rutiineista, mutta sehän on ihan normaalia lapsille, rutiinit tuo turvaa. Ei meillä tämä numeroharrastus haittaa muita puuhia tai mitään tuollaista..[/color]



4) Puheen ja kielen kehityksen ongelmat

Henkilön puheen kehitys on ollut lapsena viivästynyt tai erikoinen. Puhe varsinkin alle kouluikäisenä on huoliteltua, virheetöntä kieltä ja antaa pikkuvanhan vaikutelman. Äänenkäyttö voi olla myös erikoista ja jopa konemaista. Myöhemmällä iälläkin puhe saattaa olla muodollisesti täydellistä ja pikkutarkkaa, vaikka puheen ymmärtämisessä on suuria ongelmia.[color=red]Puheen ymmärtämisessä ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia, nytkin saa selostaa pitkän lauseen ohjeita, niin poika kyllä muistaa ja osaa. Puheentuotto on sitten heikompi, tosin siinäkin on menty isoin harppauksin. Siis asiaa tulee, mutta ääntämisessä on vielä pieniä hankaluuksia, mutta ei mitään merkittävää kuitenkan[/color]

5) Nonverbaaliset kommunikaatio-ongelmat

Henkilö käyttää rajoitetusti tai niukasti ilmeitä ja eleitä. Hän ei osaa tuottaa tai tulkita nonverbaaleja viestejä. Ilmeet ja eleet saattavat esiintyä myös väärissä asiayhteyksissä.[color=red]Tälläisiä ei meillä puutu! Ilmeilee ja ymmärtää kyllä toistenkin ilmeistä..[/color]



6) Motorinen kömpelyys

Motorinen kömpelyys esiintyy usein hienomotoriikan tai karkeamotoriikan puolella, mutta se ei ole välttämätön edellytys diagnoosille.[color=red]Ei mitään kömpelyyttä, päinvastoin! Ketterä ja näppärä sormistaankin. Ajaa pyörällä, kiipeilee, juoksee, käyttää kynää ja kokoaa pikkulegoja ym..[/color]



¿ Älykkyys: Valtaosa normaaliälyisiä. Lahjakkaita ja heikkolahjaisia suunnilleen yhtä paljon. Jonkin verran myös lievästi kehitysvammaisia. Älyllisestä kapasiteetistaan huolimatta ongelmia voi ilmetä etenkin toiminnan ohjaamisessa sekä keskittymiskyvyssä ja valikoivuudessa keskittyä.[color=red]Keskittymiskyvyssä ei ole MITÄÄN ongelmia.. Päinvastoin! Moniko kolmevuotias poika jaksaa keskittyä yli puoli tuntia saman (esim legon) rakentamiseen...?Meillä se tapahtuu ilman herpaantumista![/color]




[color=red]En nyt sanoisi, että kaikkien täytyisi huolestua, jos joku kohta osuisikin omaan lapseen.. Vaikka toki kannattaa asia tutkituttaa, jos se omaa mieltä vaivaa (tai jos vaikka suvussa on ko- syndroomaa), mutta minua ei asia ei nyt siinä mielessä ainakaan huoleta! Lapsilla on omat kiinnostuksenkohteensa, ihan kuin aikuisillakin! Lapset on niin eriluonteisiakin.Vaikka meilläkin paljon numeroita ym pyöritellään, niin eivät ne kuitenkaan elämää hallitse!! Menee toki päiviä, ettei ihan joka asiaa lasketa ja sitten taas enemmän.. ;)[/color]













Vierailija

vielä ei ole täällä talvirenkaita tarvittu, joten sitten sitä taas tarkkaillaan.. ;) Kauppaleikit on myös jees, on sellanen kassakone, jossa on laskin.. ;) ei sentään vielä osaa laskea ostostensa hintoja yhteen (vaikka plussan tajuaakin..).. Naurussa on monesti pitelemistä, kun tämä kaveri väläyttää näitä tietojaan! ;D Osaa kyllä hassutella onneksi muutenkin, siinä on pikkuveli 1,5v suurena apuna.. (siinä on kaveri, joka pelaa sitten enemmän tunteella, ei varmasti isompana tuollaisia mieti, mitä veljensä..)



Nautitaan näistä pikku fiksuista! ;)

Vierailija

Olen joskus aikaisemminkin viestitellyt tänne aiheesta. Meidän poika täytti eilen 4 vuotta ja on tosi kiinnostunut matikasta ja laskemisesta. Osaa laskea suorilta n. 20:een, mutta erityisesti vähennys- ja pluslaskut kiinnostaa. Hallitsee päässälaskun noin seiskaan asti eli jos sanotaan, että pöydällä on viisi autoa ja kolme menee varikolle, se sanoo heti että kaksi jää. Ja jos sanon, että neljä tulee takaisin niin se osaa sanoa, että niitä on sitten kuusi yhteensä. Kello kiinnostaa hirveästi, se käy vähän väliä katsomassa kelloa ja ilmoittaa, että " nyt on viis ja kakstoista" eli tiedän kellon olevan tasan viisi. Kelloradiota se tuijottaa kuin parasta videota ja huutaa, että nyt vaihtui kasiksi! ;-) Lisäksi poika rakastaa lukea linja-autojen aikatauluvihkosta, katselee kellonaikoja ja bussin numeroita ja ymmärtää, miten ne liittyvät yhteen - ei siis ihan osaa sieltä kattoa moneltako se lähtee, mutta on kauhean tarkasti sitä plarannut ja ymmärtää niiden yhteyden.



Muutenkin poika on erittäin säntillinen ja tarkka, tekee hyvin tarkasti legoista torneja siten, että värit menevät tasan vihreä-punainen-keltainen ja toistaa saman skaalan. Sitten purkaa tornin niin, että samat värit jäävät omiksi pikkutorneikseen ja sitten laskee niiden määrän. Sitten tekee lastin autoon, jossa jälleen menee samanväriset legot raidoittain. Autoteillä seuraa koko ajan nopeutta ja nopeusrajoitusliikennemerkkejä. Sitten kyttii, ajaako äiti satasta vaiko ei...



On kiinnostunut iästä ja laskee jatkuvasti, minkä ikäinen hän on sitten kun sisko on kaksi jne. Odottaa enemmän kuin joulua sitä päivää kun pääsee kouluun, kun " siellä saa laskia niin palijon ku jaksaa" .



Olemme antaneet paljon tehtäviä matikkaan liittyen ja hän saa käyttää meidän laskukonetta. Netistä on löydetty paljon kivoja laskemiseen liittyviä pelejä, samoin yksi Nalle Puhin eskari-cd on kovassa käytössä.

Vierailija

Poika on jo vuoden määritelly ihmiset autojen kautta (mikä materialisti!). Joskus ei muista nimiä, kenestä puhutaan. Mutta kun mainitaan, mikä auto kyseisellä ihmisellä on, niin johan poika muistaa. Kun poika oli ekan kerran gondolihississä 1,5-vuotiaana, kysyin mökille palattuaan, missä tämä kävi. Vastaus oli haltioitunut " Voovo" , kun oli ajellut hissille ja takas papan Volvolla. Tällä viikolla mummi toi pojan muskariin, ja tärkeintä oli ajelu Toyotalla.



1,5 vuoteen meillä ei ole leikitty millään muulla kuin autoilla. Muoviset lelut ei kelpaa, vaan autojen pitää olla aitoja pienoismalleja. Siitä iskäkin on innostunut keräilemään Matchboxeja, ja päivittäin tapellaan, millä autoilla poika saa leikkiä ja mitkä on koristeita.

Vierailija

Onko kukaan muu teistä pikku matemaatikkojen vanhemmista koskaan epäillyt, että lapsella voisi olla asperger.

Omakin lapseni osasi, numerot, autonmerkit, kirjaimet ja kaikenmaailman logot jo niillämain kun täytti 2. Sen jälkeen osasi näkömuistista lukea ties mitä. Ja kaikki numeroihin liittyvä on koko ajan kiinnostanut - kiinnostuksen kohteet tuntuvat olevan ihan erit kuin muilla ikäisillään.

Itse olen lähinnä huolestunut moisesta - enkä niinkään onnellinen ja ylpeä, sillä olen alkanut epäillä, että pojalla saattaa olla aspergerin syndrooma.

Vierailija




[color=Magenta]Meillä on ihan sama juttu noiden numeroiden kanssa.. JOKA PAIKASTA bongaa ne ja mustakin aina välillä tuntuu, että Huhhuijaa, onko tämä nyt normaalia enää.. Saattaa leikkiä ja laskeskella ääneen jotain.. Joka päivä kun isänsä lähtee töihin, poika ilmoittaa, että montako työpaivää on vielä jäljellä (töitä ma-pe säännöllisesti) ja montako vapåaapäivää sitten on ja MITKÄ (monesko lokakuuta..) päivät ne on.. Nopeusrajoitukset, CD-levyjä kuunnellessa tarkkailee, monesko kappale on menossa ja eilen kun ruoka oli kuumaa, totesi, että täytyy odottaa KOLME MINUUTTIA...



Ja kun syö ruokaa lautaselta jostain kohti, katsoo, että OHO, TULI Cee! Jos ruokaa on jäänyt c:n muotoisesti.. Muutenkin hahmottaa noita numeroita ja kirjaimia joka paikassa ihmeellisesti..



Nii ja pukiessa on tarkastettava vaatteiden koko/pesuohjelaput.. ennen ei yleensä voi pukea, ennenkuin on tarkastettu onko varmasti omaa kokoa.. ;D



TIetokoneella kirjottaa litanian tuttuja sanoja, käsin myös..



Meillä isä on alalla, joten periytyvää kiinnostus lienee.. Itse olen myös mielestäni suht. lahjakas matemaattisesti, mutta ei meistä kumpikaan ole lapsena tuollaisia taitoja omannut! Minä opin kyllä lukemaan 4-vuotiaana, mies " vasta" koulussa, mutta nuo numerot on kyllä ihan uskomaton juttu!

EI sitä tunnu aina kukaan uskovan, kun kerron.. :)[/color]

Vierailija

Toki löytyy lapsia, joille syndrooma on täyttä totta! Mitenkään vähättelemättä tietenkään, toivottavasti kukaan ei ymmärrä väärin..



Edelleen olen ylpeä lapsestani ja hänen taidoistaan, pidän häntä lahjakkaana ja sikäli poikkeuksellisena tapauksena! :) (toki olisin ylpeä lapsestani joka tapauksessa!) Ja aion rohkaista häntä tässä asiassa! haastetta täytyy olla ettei tylsisty.. ;)

Vierailija

löytyy teidän lapsistanne. Pokani laski minulle 149 3,75 -vuotiaana kaupassa. Hän pitää mittaamisesta (remontin keskellä vanhassa talossa mittaamista riittää). Hintalapuista uusien lukujen katsominen on mukavaa (uuden pesukoneen etsiminen oli vaivatonta kun poika viihdytti itsensä). Hän osaa muodostaa noin tuhanteen, vaikka epäilen ettei hän ymmärrä sen suuruutta osatessaan luetella mikä tulee seuraavaksi. Hän innostui reilu kolmivuotiaana miettimään mitä on kolme ja kaksi yhteensä. Nykyään ihmetellään paljonko on kolme kuutosta jne. Onneksi hän tekee paljon muutakin ja on tavallinen lapsi leikkeineen ja muineen.



Kaikilla lapsillamme näyttää olevan myös kyky keskittyä tekemisiinsä ja samalla muistaa hyvin asioita. Poikani leikkii autokilpailua, hän on antanut autoille numerot (joita ei ole kirjoitettu autoihin) ja kisan edetessä hän kertoo meille monentena on mikäkin auto (nyt kolmonen johtaa ja vitonen on viimeisenä).Poikani osaa kirjaimet (itse asiassa aakkoset järjestyksessä kuin lorun), tunnistaa kirjaimet, mutta sanoista ei osaa lukea kuin pari tuttua sanaa. Epäilen lukemisen tulevan vasta keskarissa tai koulussa.



Niin kauan kun pienellä lapsella ihmettely ( maailman jäsentäminen) ja laskeminen on vapaaehtoista ja hauskaa ollaan oikeilla jäljillä. Älkää tuputtako vielä laskutoimituksille nimiä (+, - kerto) vaan antakaa heidän muododtaa omin sanoin käsitteistönsä. Havainnointi ja yhtäläisyyksien ja eroavuuksien etsiminen ovat tärkeitä. Matematiikan opettajana suosikkileluni pojalle ovat legot, mutta osaltaan myös ukkojen antaman mahdollisuuden omien tarinoiden luontii takia.



Vierailija

eli yhteen-, vähennys, kerto- ja jakolaskun, joukko-oppia ja hieman geometriaa. Olen matemaatikko.

Vanhin pojista osasi samanikäisenä yhtä paljon.

Kaksosista liikunnallisempi ja allergisempi, peruslaskutoimitukset, hieman enemmän geometriaa.

Toinen kakosista , päässälaskukyky huomattavasti meitä muita parempi.

Vierailija

Oma neitimme on vasta 1,5 v., joten sinänsä omaa kokemusta ei ole, mutta mitä olen kavereiden ja sukulaisten tenavia seurannut, niin ei siellä taida olla joukossa yhtään, joka olisi matemaattisesti noin lahjakas. :) Joten kannattaa kyllä olla vähän ylpeä siitä, että omalla lapsella on noin poikkeukselliset kyvyt matikan saralla. ;) Olettekos kokeilleet, kiinnostuisiko lapsi erilaisista matikkaa vaativista peleistä tms.? Nimittäin tuota taitoa kannattaa kyllä vaalia ja kannustaa oppimaan lisää, matemaatikolle riittää varmasti kyllä töitä jos sitten joskus isona sille uralle päätyy. Ja vaikka ei päätyisikään, niin lapsesta tuntuu varmasti hyvälle, jos on joku asia jossa voi loistaa. :D

Vierailija

Vaikka samoista aineista rakennettu. Vanhempi osasi nelivuotiaana juuri sitä päättelyä. Jos autosta oli kirjan kuvassa näkyvissä kolme pyörää lapsi sanoi, että autossa on kuusi pyörää, ne kolme ovat vain piilossa. Tai muotopaloja rakentaessa sanoi, että äiti mitä tulee neljästä kolmiosta (no tietenkin neliö...). Hän on lisäksi kiinnostunut avaruudesta, planeetoista, liikennemerkeistä (hirvivaaraa äiti on 2,5 km...). Eli numerot ja avaruudellinen hahmottaminen ovat arkipäivää. Kirjaimet ja merkit sujuvat, kirjoitus sanelusta.



Nuorempi taas ei ole vähääkään kiinnostunut mistään samansuuntaisesta. Vastaus on vaan emmä tiä, kerro äiti. Tämä menee sitten liikkumisessa aivan omaa rataansa.



Niin hyvä vinkki oli jo aiemmin, antaa haasteita sopivina paloina. Kuitenkaan emme mekään vanhemman kanssa unohda liikkumista ja ulkona pelailuja. Nuorempi saa " pakkomatikkaa" isomman siivellä.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat