Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Masennuksesta

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Olen 21-vuotias, naimisissa oleva, 2 lapsen äiti. Minulla on alkanut ilmetä jonkinasteisia masennuksen oireita. En ole käynyt lääkärissä asian tiimoilta. Päänsärkyä, syömistä pahaan oloon, nopeat mielialan vaihtelut, jatkuva väsymys, ärtyneisyys (johtuen osin varmaan tuosta väsymyksestä). Yöllä herään kuopuksen itkuun ja samantien alkaa päänsärky ja hermoilu ettei jaksa enää. Aamulla ensimmäisenä taas kuuntelen lasten itkua, että pitäisi kantaa sylissä ja päänsärky alkaa taas. HErmoillessa menee taas. Suunnilleen jokatoinen aamu on hyvä ja jokatoinen täynnä hermoilua ym. jaksamattomuutta.



Tulen kohta hulluksi, kun en tiedä mitä tehdä. Eniten tuo johtuu varmaan siitä että on ylivoimaisen raskasta kuunnella tunnista toiseen sitä lasten kiukuttelua (ikää siis 2v2kk ja 10kk). Vaikka tuntuu että kaikkensa teen heidän viihtymisen osalta, mutta kun sekään ei riitä. Omaa aikaa ei ole kuin pari kertaa kuussa tunnin-kaksi. Jolloin voin käydä yksin kaupoilla.



Ystäviä minulla on ja sukulaisia, mutta en osaa kertoa ongelmistani tutuilleni, ettei minua leimattaisi hulluksi tai masentuneeksi. Itsetunto alkaa olla aika alhaalla.



Pahanolon tunne ei ole pohjaton. Toki elämäniloa on, mutta se pahaolo on enemmän esillä. Ja lapsiani en ole laiminlyönyt. Yritän parhaani mukaan olla hyvä äiti. Tuntuu vaan että äksyyn ja karjun lapsilleni ihan turhastakin, sen oman pahan olon takia.



En osaa sanoa kuinka isosta asiasta on kyse. Voisiko joku auttaa, tai kertoa omista kokemuksista. Näin tämä ei voi jatkua.

Kommentit (10)

Vierailija

mutta kehoitan ainakin kerran käymään ammatti-ihmisen juttusilla.

Masennuksen laukauseet syyt voivat olla niin moninaiset että niitä ei osaa edes ajatellakaan, ja pitkittyessään lieväkin masennus tahtoo vain paheta, ja silloin tämä paranemisprosessi kestää pitempään. Jos on sitten useampi masennusjakso, niin saattaa olla edessä jopa koko loppuelämän ns. estolääkitys.

Vertaistuki on tarpeellinen juuri siksi että ei tarvitse hävetä omaa oirehdintaa, ja tämä nyky-yhteiskunta kiiltokuva -kuvineen ja kauniine ja rohkeineen, ruokkii väärää kuvaa perhe-elämästä ja sen auvoisuudesta. Vaikka aineellisesti olisikin kaikki hyvin, voi kulissien takana olla pahoinvointia.

Itse liikun jonkun verran vapaa-ehtoistoiminnassa mukana, ja jos sanoisin heille että sain vasta masennustestistä tulokseksi suuntaa-antavana vakavan masennuksen, niin ei minua ensin uskottaisi, niin minäkin osaan peittää ja pitää " kasvoni" kuten itämailla on tapana.

Monesti ongelmana voi olla että sairastuu ns. vahvuuteen.

Muoriska ja ei niin hyvä päivä.

Vierailija

Anteeksi nappaimistoni, jossa ei ole pohjoismaisia kirjaimia=)



Oli ikava kuulla masennusvaivoistasi. Itse en ole kokenut synnytyksenjalkeista masennusta, mutta tavallisen masennuksen kyllakin. Tein hirveasti hommia toiden ja opintojen parissa. Havahduin lopulta huomaamaan, etta pinna oli aina kirealla ja monessakaan asiassa ei ollut enaa hohtoa. Myos kaikki mielekas tekeminen (mm. harrastukset) olivat jaaneet vauhdissa matkan varrelle ja koko elama oli yhta suoritusta ja suoritusta. Lopulta tuli uniongelmia ja pahantuulisuus oli jatkuva olotila. Kaikki asiat, jotke eivat menneet niin kuin piti, otti paahan oikein tuplaten.



Onneksi tajusin, etta itseni lisaksi myos lahimmalla ihmisella, miehellani oli huono olla. Tajusin entista kirkkaammin, etta purin haneen kaiken ja etta aloin olla maailman pahin amma. Kasittamatonta kylla, mieheni jaksoi aina tukea minua ja kehoitti minua juttelemaan alan ammattilaisten kanssa. Huolehti ja kannusti voittamaan kynnyksen myontaa, etta jotain talle asialle olisi tehtava. Lopulta otin harkaa sarvista kiinni ja menin ammattilaisten juttusille purkamaan ajatuksiani.



Keskusteluista ei ollut mielestani niin hyotya, pystyinhan jo puhumaan kaikki asiat auki myos mieheni ja lahimpien ystavieni kanssa, mutta sopivaan saumaan sattunut loma ja laakarin maaraamat laakkeet (vain puoli taplettia) auttoivat pikku hiljaa. Opettelin myos tietoisesti uuden elamanfilosofian: Ala ressaa ja nauti tasta paivasta. Prosessi on vienyt aikaa ja laakkeet olivat tukenani siina noin 3kk, mutta lopputulos on erinomainen. En muista olleeni nain hyvantuulinen ja rento aikoihin. Yli puoli vuotta on jo sujunut mutkatonta ja mukavaa elamaa viettaessa. Olenkin sita mielta, etta olisi sulaa hulluutta olla hakematta apua silloin, kun siita voi olla nain valtavasti apua. Nyt tyot luistaa ja ihmissuhteet ovat paremmassa kunnossa kuin ikina. Min aitse voin paremmin kuin koskaan.



Tsemppia siis avunhakuun! Asialle todellakin kannattaa tehda jotain! On ihanaa kyeta nauttimaan taas arjen pienista iloista, joita itse en tuossa elaman vaiheessa enaa edes huomannut.

Vierailija

mulla kans kauhee masennus..koko ajan on vaan niin paha olla,päällisin puolin kaikki hyvin,ihana aviomies ja kolme lasta.en kehtaa mennä hakeen apua..koko ajan vaan itkettää mut muiden nähden leikin niin pirteetä äitiä..miehelleni oon puhunu tästä mut ei sekään oo paljon auttanut!ois kiva kuulla et miten muut on päässy eroon masennuksesta?laittakaa ihmeessä sähköpostia tuleen:s.husso83@suomi24.fi

Vierailija

kengu-84 voisitko ilmoittaa minulle sinun sähköposti osoitteen??

Olisi kiva kirjoitella sinun kanssa.

Minulla on ollut masennusta, mutta olen selvinnyt siitä.

Olen myös naimisissa ja minulla on kaksi pientä lasta.

Laitahan postia osoitteeseen: piitu-83@hotmail.com

Vierailija

Tänään soitin ammattiauttajalle ja sain ajan kahden viikon päähän. Tuntuu jo nyt helpottavammalle kun tietää että on apua tulossa. 2 viikkoa menee kuitenkin niin nopeesti. Toivottavasti siitä olisi hyötyä.



Täälläkään ei niin hyvä päivä tänään ja varsinkaan viime yö. Tuli nukuttua 4,5 tuntia lapsen valvomisen takia ja viisastuin aamulla ja soitin. Nyt se on tehty ja olen onneksi yhden askeleen lähempänä terveempää tulevaisuutta.

Vierailija

Nyt olen jo saanut sen verran aikaiseksi, että puhelimesta löytyy alan ammattilaisen numero. Se että soitanko siihen, onkin sitten eri juttu. Tuntui todella helpottavalle sekin että pystyi toteamaan itselleen, että ei se minusta johdu, vaan sairaudestani (synn jälk masennus, jos se sitä on).



Aika menee kovaa vauhtia ja välillä mietin, että maanataina soitan ja sitten toisinaan tulee hetkiä ja ajattelen, että minä yritän ilman apua. En minä terve ihminen tarvitse lääkärin apua.



Nyt taas on sellanen olo, että ei tiedä mitä tehdä tai ajatella. Järki sanoo että tarvitsen apua, mutta kiellän itseltäni sen tosiasian että saatan olla sairas.

Vierailija

.. äitejä joilla on synnytyksen jälkeinen masennus, meitä on paljon ja vielä enemmän " kaappiversioina"



Vieraile äimä ry:n sivuilla, www.aima.fi , ota yhteyttä neuvolaan, nosta kissa pöydälle ja puhu asiasta.

( helpommin sanottu kuin tehty; nim. been there done that)

Koska itse tunnistat että et ole kunnossa, se on jo yksi askel eteenpäin parantumisessa. Masennuksen kyseessä ollessa mitä nopeammin alkaa hoito, sitä " helpommalla" voi parantua. Jotta lapsesi voisivat hyvin, on sinun voitava hyvin; yksinkertainen , mutta tosi sääntö.

Kenenkään ei tarvitse jaksaa mahdottomia, vaikka lapset olisivatkin kuin rakkaita. Arvaa vain kuin moni loppujen lopuksi kärsii kotonansa vaikka hiekkalaatikolla vedetään vauhdikasta äitiä..



Tsemppiä, ja etene pienin askelin



Kolmen alle 5v:n Muoriska

Vierailija

Itsellä kanssa ollut vastaavia ongelmia... Nyt viimeksi sain apua neuvolasta, ohjasivat kaupungin psykologille, kuka on kyllä aivan huipputyyppi! Kannattaa ottaa rohkeasti puhetta neuvolassa tai lääkärissä. Yksin ei tatvitse selvitä vaan apua on olemassa sitä varten, että sitä käytetään. =) Paljon voimia Sinulle toivotan ja pirteämpiä päiviä.

Vierailija

Todella huojentavaa tietää ettei ole yksin tässä pulmassa. Olisi kiva kuulla teidän selviytymistarinoita. Mitä parantuminen on vaatinut? Voiko pelkällä juttelemisella saada kevyemmän olon?

Vierailija

Mulla on kanssa samanlaisia oireita että kun kodista poistuu niin tulee yhtäkkiä ihan erilainen rooli päälle. En sitä tietoisesti tee. Tutut varmaan ihmettelisivät että eihän sulla voi olla masennusta kun oot aina niin hyvätuulinen.



Voi että kun tietäisi miten tästä voi parantua. Vastatkaa rehellisesti: VOiko masennuksesta toipua ilman lääkärin tms. apua? Tuntuu että oon aivan umpikujassa tän asian takia.

Uusimmat

Suosituimmat