USA:ssa 2-vuotiaan kielitaidottoman kerho-ongelmiin apua?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Meillä 2- ja 4-vuotiaat aloittivat USAssa pre-schoolit hyvässä Metodistikirkon koulussa kielellisesti ihan ummikkoina syyskuun alussa.



4-vuotias käy 3 kertaa viikossa ja hänellä on mennyt alusta asti tosi hyvin. Nyt on menossa viides viikko, ja hän puhuu jo jonkin verran kerhossa englantiakin.



2-vuotiaan ryhmä on vain kerran viikossa. Ja on ollut tosi vaikeaa. Ensimmäisellä kerralla jätin lapsen sinne, kuten muutkin. Tätä ennen oli ollut vain tunnin tutustumiskerta äitien kanssa. Tyttö jäi kerhoon iloisesti, mutta tunnin päästä itku alkoi. Tädit eivät saaneet rauhoitettua ja kahden tunnin itkemisen jälkeen minut soitettiin mukaan. Olin loppupäivän mukana. Kerhoa on klo 9-14.



Tokalla kerralla hoitajat pyysivät taas, että lähden heti pois kuten muutkin äidit. Itku alkoi saman tien ja reilun tunnin päästä soittivat, että lapsi ei rauhotu. Olin senkin päivän kokonaan mukana (vauvan kanssa). Kolmanella kerralla tyttö itki jo kun mentiin sinne. Hoitajat sanoivat, että voin jäädä heti. Niin jäin ja sanoin lapselle, että voi olla rauhassa, äiti on mukana koko päivän. Parin tunnin jälkeen opet kuitenkin pyysivät, että lähtisin, kun lapsi leikkii niin mukavasti. Ja itku tuli heti kun sanoin lähteväni. Tyttö ei rauhottunut ja reilun tunnin itkun jälkeen mut taas soitettiin paikalle.



Neljännellä kerralla lähetin tytöt kerhoon aupairimme kanssa. Aupair oli mukana alussa ja tyttö oli rauhallinen. Kun auparimme käskettiin sieltä pois, tyttö itki hetken, mutta alkoi sitten leikkiä. Tyttö leikki 2 tuntia tosi kivasti muiden kanssa. Mutta sitten tuli itku ja mulle taas soitettiin. Hain tytön kotiin klo 12. Kehuimme kovasti reipasta tyttöä, joka oli ollut niin hienosti itekseen kerhossa.



Tänää oli viides kerta. Aupair vei ja sai olla hetken mukana, koska tyttöä alussa meinasi alkaa itkettämään. Mutta kun tilanne rauhoittui heti, hoitajat pyysivät, että aupair lähtee. Itku tuli taas, ja tyttö leikki vain vähän ilman itkua ilman aupairia. Mutta nukahti nätisti klo 12.15 ja nukkui 14 asti kun menin hakemaan.



Nyt opettajat ja rehtori olivatkin vastassa ja ilmottivat, että tytön pitäisi ehkä lopettaa kerho, kun hän ei sopeudu ryhmään. Kysyin, voisiko kerhopaikan säästää ja kokeillaan vaikka tammikuussa uudestaan. Se ei käynyt. Opet ja rehtori ovat olleen tähän asti minusta tosi ihania ja rakastavaisia. Mulle tuli ihan itku, kun itestä tuntui, että tytön kerhoon jääminen on mennyt kuitenkin, vaikkakin hitain askelin, parempaan suuntaan.



Tyttö puhuu tosi hyvin suomea, ja luulen, että syy itkuun on juuri kielitaidon puute. Tyttö ei vielä ymmärrä paljon mitään. On vaikea kuunnella esim satua, kun ei siitä tajua. Mutta missä muualla sitä kielitaitoa juuri kunnolla saisi? Kotona ollaan katsottu paljon englanninkielisiä lastenohjelmia ja olen lukenut ja kääntänyt paljon lastenkirjoja tytöille. Puistoissa ja leikkipaikoissa ollaan käyty, mutta niissä 2-vuotias ei leiki vieraiden lasten kanssa. Alueellamme tuntuu, että kaikki 2-vuotiaat ovat päivät preschooleissa, ja puistossa seurana päiväsaikaan on lähinnä 1-vuotiaita.



Olen puhunut tytön kanssa paljon kerhoasiasta, ja mikä siellä itkettää. 2-vuotias sanoo, että se itkettää, että äiti ei ole mukana.



Mitä teen? Annanko periksi ja lopetamme kerhon? Harmittaa sen takia, kun tietää, että sitten ei koko vuonna saa kerhopaikkaa. Mihinkään muuhun kerhoon en halua enää yrittää, koska isosisko käy tässä lähikirkossa, joka on tuntunut tähän asti niin ihanalta. Muutimme tänne kesäkuun lopussa, ja koko ajan suurin murhe täällä on ollut lasten kavereiden puute. Kavereita taas saa vasta kun osaa vähän kieltä. Ja kielitaitoa ei saa, jos on kotona äidin ja vauvan kanssa. Olettko samaa mieltä?



Rehtori pyysi mua miettimään huomiseen. Ja sitten puhumme lisää. Pelkään että mut pakotetaan lopettamaan kerho. En voi uskoa, että sekään on hyvä vaihtoehto. Olen maksanut tämän kuun. En tiedä saanko rahat takaisin, vaikka se raha ei nyt tässä oo mikään pääasia. Auttakaa? Ajattelin ehdottaa, että kokeiltaisiin vielä tämä kuukausi. En tiedä antavatko, kun jonotuslistalla on monia odottamassa kerhopaikkaa ja meidän tyttö on näin vaikea.



Jos saamme vielä ens viikolla kokeilla, onko mitään vinkkejä, millä voisin lapsen itkua helpottaa? Olen puhunut tytölle, että kerhossa ei ole mitään hätää. Äiti tulee päiväunien jälkeen. Olen ollut tosi lempeä koko ajan. Tänään uskalsin sanoa kerhon jälkeen, että kulta, ymmärräthän, että kerhossa ei saa itkeä kun se häiritsee muita - on paljon kivempi mennä leikkiin mukaan jne. Kaikki apu olisi nyt kullan arvoista. Josvain saamme vielä ens viikolla koittaa, niin miten priiffaan tyttöäni?



Kiitos jo etukäteen... jo tää kirjottaminen näköjään vähän auttaa mun huoleen.

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija


Olet jo saanut paljon rakentavia mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Lopullisen päätöksen saat itse kuitenkin tehdä. Itse olen sitä mieltä, että nykyään lapsia viedään liikaa ja liian aikaisin mitä ihmeellisimpiin " kerhoihin" . En tarkoita, että kerran viikossa olisi liikaa, mutta 2-3 vuotiaalle tärkein ihmissuhde on edelleen äiti, ja äitiä sen ikäinen eniten tarvitsee. Se on tietysti surullista, jos lapsi on selvästi yksinäinen. Sinänsä kavereiden tai kielitaidon puutetta ei tarvitsisi vielä miettiä. Onhan lapsellasi isosisko, mitä todennäköisimmin myös paras kaveri. Lasten leikeissä (olen sen omasta kokemuksesta huomannut) ei kielitaidolla ole suurtakaan merkitystä. Leikit sujuvat jos ovat sujuakseen, vaikkei yhteistä kieltä löytyisikään. Ja kielitaito tulee ennemmin tai myöhemmin, myös isosiskon " opettamana" .



Minusta tuo teidän kokeilusysteemi on ok. Mutta jos se ei tuota tulosta, se ei haittaa mitään eikä ketään. Parempi lopettaa silloin, kun lapsesi ei reagoi kerhoon vielä hysteerisesti. Tilanne voi olla sitten verrattavissa vaikkapa hammaslääkäripelkoon, jossa järkipuheella ei ole enää mitään merkitystä, vaikka kyseessä olisi isompikin lapsi.



Kaikkea hyvää teille! Nauti päivistäsi pikkuneidin kanssa, tuskin hän vielä juuri kummoisia aktiviteetteja kaipaa. Niin nopeasti lapsista tulee turhankin itsenäisiä...nyyh.

Vierailija

että pidät 2-vuotiasta vähän isompana kuin onkaan. Ei ne ulkopuoliset kaverit ja vieraan kielen oppiminen 2-vuotiaalle vielä niin tärkeitä ole. Osoittaahan tyttösi itsekin itkemisellään, että ei ole ihan valmis noin rajuihin irtiottoihin vieraassa ympäristössä. Ja minusta, kuten joistakin muistakin vastaajista, tuo itkemisestä rankaiseminen ja " sopimuksesta kiinni pitämisestä" puhuminen kuulosti kummalliselta ja julmaltakin, kyseessä on kuitenkin 2-vuotias!

Vierailija

Kerhokokeilumme päättyi pari viikkoa sitten. Kerhoonmeno pelotti liikaa eikä ollut enä järkeä jatkaa. Kiiti kaikille kommenteista! Koitamme uudestaan ensi syksynä.

Vierailija

ihmettelen, etta siella on tapana jarjestaa vain yksi tutustumiskerta ennen aloitusta - ja jos se on lisaksi pelkastaan aideille, niin ei ole ihme, etta 2v ei tunne oloaan kotoisaksi alkuvaiheessa. Ja kuten aiemmin taalla todettiin, niin 1x viikossa on todella hankala rytmi tutustuttaa lasta mihinkaan uuteen hirvean nopeasti... Ihmeellista, ettei henkilokunta tunnu ymmartavan vaan kehoittaa pikemminkin lopettamaan :( Toivottavasti loydatte muita mahdollisia leikkiryhmia tai puistokavereita, joiden kanssa 2v voisi harjoitella " itsenaistymista" , ideoitahan taalla jo annettiin paljon.

Vierailija

Hei!



Olen myös kaksivuotiaan tytön vanhempi ja olemme olleet nyt kuukauden Usassa. Aluksi hämmästelin kovasti, kun menimme leikkipuistoihin, ne olivat aina täysin tyhjiä! Kaikki on ilmeisesti jossain preschoolissa ja niin edelleen. Sitten alettiin miettiä muita juttuja, joissa lapsi näkis muitakin lapsia.



Nyt ollaan käyty kaksi kertaa uimakoulussa, kerran muskarissa ja pari kertaa kirkon leikkiryhmässä. Kaikissa äiti on mukana. Silti melkein kaikki on ollut aika hankalaa. Tyttö on saattanut itkeskellä, että mennään takaisin omaan kotiin eikä ole suostunut tekemään juuri mitään, mitä kerhoissa on tehty. Muskari on jätetty jo suosiolla pois. Ainoastaan leikkiryhmässä hän on viihtynyt jokseenkin hyvin, koska siellä ei tarvitse osallistua mihinkään vieraskieliseen juttuun. Täytyy myöntää, että olen aika hämilläni. Lapseni, joka on niin kovasti pitänyt sekä uimisesta että muskarista, ei ole nyt yhtään innostunut kummastakaan puuhasta.



Ollaan myös jonossa päiväkotiin, jossa on kuitenkin luvattu, että äiti saa olla mukana niin kauan kuin on tarpeen. Mulla ei ole kuin yksi lapsi, joten se on mahdollista. Siellä on kuulemma äidit olleet parikin kuukautta lapsen mukana. Siksi kuulostaakin todella oudolta, miten teidän lapseen on suhtauduttu. Ei mielestäni teidän lapsi ole mitenkään vaikea! Hänhän on kuitenkin ollut tunninkin ilman äitiä tarhassa! Tällä htkellä en usko, että meidän tyttö voisi olla puoltakaan tuntis ilman äitiä, koska minun kanssakin se on niin vaikeaa. Siksi suhtaudunkin aika pelokkaasti, miten homma alkaa sujua siellä päiväkodissa. Kaikkein mieluiten oltais laitettu lapsi Montessorikouluun, mutta se on niin kallis, 35000 dollaria vuosi!



Asutaan muuten Delawaren Newarkissa. Sattuukohan täällä asumaan muita suomalaisia?



Ja tsemppiä!

Vierailija

Kiitos, Sanna, kommenteistasi.



Palasimme kerhossa alkupisteeseen. Sovimme nyt, että ensi viikolla vien itse tytön ja jään eteiseen odottamaan vauvan kanssa. Näytämme tytölle, missä istun ja koitan saada tytön rauhllisena kerhoon. Kerhossa tyttö on 15-45 minuuttia ja toivottavasti ilman itkua...



Jos tyttö jää ens viikolla nätisti pieneksi hetkeksi, koitamme seuraavalla viikolla samaa hiukan pidennetyllä ajalla. Jos ens viikko ei onnistu, otamme breikin kerhosta. Kokeillaan vaikka uusiksi, kun tyttö täyttää kevätlukukaudella kolme.



Harmittaa vain, ettei näin saanut kokeilla jo alussa. Ennen ekaa kertaa ihmettelin, voiko lapsen jättää heti 5 tunniksi. Opettajat sanoivat, että näin heillä on aina tehty. Ja muutkin tekivät niin. Ja minä hölmö uskoin opettajia. Vasta nyt kuulin, että suurin osa lapsista on käynyt vauvasta asti " mothers day out" - hoidoissa tai sunday-schoolissa samassa kerhohuoneessa. Joten siitä steppi pre-schooliin saattaa olla vähän helpompi kuin kotoa Suomesta...



Tuosta huoneeseen miettimään laittamiseta... Se oli semmonen primitiivinen reaktio, mikä mulle äitinä tuli, kun olin asiasta aika harmistunut. Mielestäni se oli kuitenkin parempi ratkaisu kuin esim lapselle huutaminen. En siinä hetkessä osannut aatella, onko se lapselle hyvästä vai ei - minä vaan tein niin. Mutta oikeastaan olen sitä mieltä, että 2v6kk ikäinen tyttö jo ymmärtää syy-seuraussuhteen, jos seuraus tapahtuu heti. Illalla puhuin vielä tytön kanssa ensi viikon kerhosta(, jonka aikana lupasin istua eteisessä), ja tyttö itse sanoi, että jos ei ole nätisti kerhossa niin joutuu omaan huoneeseen eikä saa siellä leikkiä.



Lapsen itkusta kerhossa vielä vähän. Ekalla kerralla kun tyttö itki pitkän iloisen leikkimisen jälkeen, hän varmasti itki juuri äiti-ikävää, jota opettajat eivät kielitaidottomalta tytöltä saaneet pois. Mutta nyt itku on huutoa ja kerhoonmenovastustusta. Jotenkin jaksan vielä uskoa, että jos saisin tytön iloisin mielin jäämään hetkeksi kerhoon (ei niin, että leikkiminen alkaa vasta väsyneenä pitkän itkuhuudon jälkeen), hän voisi vielä alkaa pitää kerhoilusta.



Mitään muuta kiirettä kielen oppimisella ei ole kuin ystävien saaminen. Molemmilla tytöillä oli paljon ystäviä Suomessa, ja niitä he kaipaavat täällä joka päivä. Tuntuu, että pienempi jää niin monista kivoista asioista paitsi, jos ei nappaa kieltä kuten isosiskonsa. Voi olla, että oon ite ihan sekasin näistä muutoksista yms. mutta elän jo sellasessa pelkokuvassa, että kun 4-vuotias tuo joskus leikkikaverin kotiin, niin pienempi tyttö ei kielitaidottomana pääse lainkaan leikkeihin mukaan (ja on entistä yksinäisempi, kun ei käy itse kerhossa...). Tosiaan päiväsaikaan ei olla kyllä yhtään samanikäistä seuraa puistoista löydetty. Ainakin tällä alueella kaikki 2-vuotiaat käyvät pre-schoollia, useimmat 2-3 kertaa viikossa.



Olen tosiaan varmaan miettinyt näitä kaikkea jo liikaa. Mutta luen mielelläni kaikki mielipiteet....





Vierailija

Otin itse mothers morning out ohjelmasta pois, koska en raaskinut jättää itkemään. Kolme kertaa kävi vain, mutta kun jättäessä ja hakiessa itkee, niin ei tuntunut oikealta vaihtoehdolta. Nyt kokeilemme kodinomaisempaa ympäristöä perhepäivähoitajalla. Samanlailla kaksi kertaa viikossa aamupäivät pelkästään. (Mun on pakko opiskella, joten en voi odottaa enää.) Tyttö on iloinen ja itsenäinen, mutta kirkon ohjelma liian strukturoitu, liian pieni luokkahuone, liikaa lapsia, liikaa meteliä ja itkuja myös muilta lapsilta. Perhepäivähoitajalla kukaan ei ole itkenyt (paitsi ehkä lelun takia) siellä kaydessä.



Itse odottaisin ja keksisin muun vaihtoehdon. Ihmeellistä kyllä että ovat ottamassa noin nopeasti paikkaa pois eivätkö salli au pairin apua sopeuttamisessa. Meidän tyttö olisi kyllä saanut jatkaa ja sopeutua jos olisin halunnut.



Pää pystyyn vaan, kyllä jokin ratkaisu löytyy aikanaan. Parasta on seurata omaa sydäntään tämän asian puitteissa eikä kiirehtiä ratkaisujen suhteen. :)

Vierailija

Hei Appa,



Meilla oli elokuussa samanlainen tilanne, etta parivuotias vesselimme aloitti seurakunnan preschoolin. Oppi juuri kesalomalla suomea valtavasti ja hermoilin koulun aloitusta, etta mitenhan se parjailee. Alku oli samanlaista kun teilla eli itki kun lahdin, mutta en jaanyt (eivatka opet pyytaneet) mukaan kerhoon,pain vastoin viesti oli etta mita nopeammin lahdet sita parempi.. Ja pari viikkoahan se oli itkua ja hammasten kiristelya, mutta nyt menee reippaasti kouluun ja itkee sitten hiukan, kun haen pois.



Teidan tilanteessa opet ovat nakojaan huomioineet tyttonne hyvin, ehka ympariston vaihto on ollut iso juttu ja siirto taysin englannin kieliseen ymparistoon on ollut myos iso juttu. Ikava ettet saanut paikkaa pidettya, mutta tuli mieleen kun sinulla au-pairkin apuna, etta taallahan on paljon juttuja mita voi tehda (riippuen missa asutte) Monissa kirjakaupoissahan on satutunteja, sinne vaan kuuntelemaan tarinoita, niin kauan kuin tytto jaksaa kuunnella. Sitten on sellainen kuin gymboree.com. Heilla on muskaria, taidetunteja ja opet ovat loistavia kautta rantain. Sitten ihan puistoissa (taalla tutustuu niin nopeasti muihin ihmisiin) kaymalla lapsi muitten mukana kuulee kielta.



Ja esim. jos teidan isommalla lapsella on jo kavereita ehtinyt tulla, niin eikun kotiin kutsumaan playdaten merkeissa.

Meilla lastenlaakari kehotti vain karsivallisyyteen, kylla ne lapset oppivat ymmartamaan kielta omassa tahdissaan ja jos teillakin tytto on viettanyt paljon aikaa sinun kanssasi ja tama on eka " tarha" kokemus niin ala viela " heita pyyhetta kehiin" . Ja vaikka et saanut tuota paikkaa pidettya, niin vuodenvaihteen jalkeen kannattaa kysya uudelleen ja vieda tytto vain hoitoon esim. jos heilla olisi vaikka lyhennettyna paivana hoitoa. Kannattaa myos kysya muista kirkoista, joskus pienemmissa kirkoissa ollaan joustavampia.



Tsemppia!

Vierailija

Kävin viime viikolla juttelemassa. Pitkän keskustelun jälkeen saimme rehtorilta sen kuukauden " armonaikaa" , mitä anoin. Sovimme, että viemme tytön vain pieneksi hetkeksi. Ja hoitajat soittavat, kun tyttö leikkii nätisti, ja tulen sitten heti (max. tunnin olisi siellä) hakemaan. Tarkoitus oli siis kokeilla, että hoitajat soittaa, kun menee hyvin. Ettei tyttö aina itkisi siinä toivossa, että vähän itkettyään saa äidin paikalle.



Tänään aupair sitten vei tyttöä sinne. Oltiin viikko puhuttu tästä kivasta asiasta, että ei oteta päiväunipatjaa mukaan, ja että tyttö on vain pienen hetken... ja kun leikkii nätisti niin äiti tulee ihan heti.



Niinpä vain itku alkoi taas, kun aupair oli häntä sinne jättämässä. Nyt ohjaajat eivät (sopimuksestamme huolimatta) voineet ottaa tyttöä sinne rauhoteltavaksi, koska heillä oli tänään paloautoon tutustumispäivä. Ja koska likka itki niin kovasti, he käskivät aupairin tuoda tytön heti kotiin. Eli ei sitten saatu tänään ollenkaan harjoiteltua.



Oon ollu tähän asti ihan tosi pehmeä 2-vuotiaalle. Tyttö on ollut aina aika kiltti, eikä mitään isompia " rankaisukeinoja" yms oo tarvinnu käyttää. Äidin syliin on aina päässyt ym... Nyt kun tyttö ja aupair palasivat, mulla nous pitkästä aikaa oikeen tosi suuttunut olo. Laitoin tytön huoneeseensa miettimään, koska ei sopimuksestamme huolimatta mennyt nätisti kerhoon. Oltiin sovittu tytön kanssa, että hän leikkii vähän nätisti, äiti tulee ja mennään heti yhdessä jätskille. Tyttö meni ilman suurempaa protestia huoneeseensa (mikä sekin on outoa, kun ei oo sinne ennnen tolleen joutunut...) ja on siellä vieläkin.... taisi nukahtaa (ollut siellä yli 2 tuntia).



En tiiä teinkö nytkään oikein..? Mutta haluisin todella koittaa vielä tän kuukauden. En tiiä joudunko nyt uudestaan reksin puhutteluun kun kahdelta haen sieltä 4-vuotiaan... et tuleeko lähtöpassit uudestaan.



Kaikkien näiden tän palstan keskusteluiden ja muiden usa-suomalaisten keskustelujen jälkeen oon silti vielä sillä kannalla, että tytön pitäis saada kerhosta positiivinen kokemus, ja jaksan vielä uskoa, että hän alkaa siitä tykkäämään. Kotona tyttö rakastaa kaikkea askartelua, maalaamista, muovailua, kirjojen lukemista, laulamista yms. Ja mä oon päivisin tosi paljon lasteni kanssa, ja ollaan tehty päivittäin yhdessä kerhon tapaisia juttuja ihan aina. Mutta ystäviä ja kielitaitoa ei tuu kotona. Ja kavereita tämä 2-vuotias täällä päivittäin kaipailee. Kaupan leikkipaikkaan hän on joskus jäänyt tosi iloisesti siskonsa kanssa. Mutta niihin pääsee vain tosi satunnaisesti 2-vuotiaat, kun ikäraja on oikeesti 3. Mietin myös kirkon sunday-schoolia, mutta sielläkin on eri ryhmät 2- ja 4-vuoitaille. Isosiskon kanssa 2-vuotias jäis varmaan helpommin.



Antakaa vaan vielä kommentteja. Mun tän hetken tunne on, et koitamme kaikesta huolimatta saada jatkaa. Mutta luen mielelläni kaikki mielipiteet ja muiden lasten kerhotarinat. Vähän auttaa näissä vaikeissa hetkissä. Ja kyllä mä saatan vielä muuttaa mieltäni.



Tosin ainakin ens viikolla haluaisin vielä koittaa, koska nyt vielä pistin tytön huoneeseensa miettimään. En kyl yhtään tiiä auttaako tää... Mutta ainakaan tää päivä kotona ei ollut kivempi kuin kerhopäivä olisi ollut kerhossa. (normaalisti meidän päivät on aika lepposia ja mukavia kotosalla, kun on aupairikin auttamassa... etten yhtään ihmettele, että tyttö haluu kotiin)

Vierailija

Awana kerhoon?Siella molemmat tyttaresi saisivat olla yhdessa(3-4 vuotiaiden ryhmassa).Kerho toimii yleensa kirkon tiloissa ja on ilmainen.Kerho on kerran viikossa noin 2 tuntia kerralla,yleensa joko keskiviikko tai sunnuntai iltana.Lapset oppivat lauluja,bible stories ja aikaan sisaltyy myos leikki tuokio ja askartelu hetki.Vanhemmat ovat tervetulleita jaamaan,tai lahtemaan.itse olen toiminut jo pitkaan ohjaajana Awana kerhossa,ja kolme neljasta lapsestamme on ollut mukana,ja he jopa kutsuivat sita " my school' iksi" kun olivat pienia.

Muistan tapauksen kun vanhin poikamme ei millaan suostunut menemaan preschooliin,poika on aina ollut helposti muiden kanssa toimeen tuleva ja hiljainen ja kiltti lapsi.Yhta akkia vaan alkoi itkemaan,etta ei halua menna.Mina menin eras paiva sitten aikaisin " kurkkimaan" oven takaa etta mika on kun ei kerhoon halua menna,syy ei selvinnyt sina paivana vaan seuraavana,kun poika alkoi taas itkemaan ja sanoi etta " alex" kiusaa aina.Puhuin opttajalle asiasta ,josta han olikin jo tietoinen ei kai vaan ajatellut kuinka kiusaaminen vaikutti meidan poikaan.Kun opet tekivat siita lopun(laittoivat istumaan eri poytaan)niin meidan poika oli taas valmis menemaan kerhoon...Itse kutsuisin jonkun lapsen sielta kerhosta kotiin leikkimaan,sitten olisikin helpompi menna kerhoon,jossa on jo kiva kaveri. Ja kun tyttaresi tayttaa kolme,kokeilkaa Awana-kerhoa.----Terv.Peyton.

Vierailija

Kiitos Hattiwatti2 tsemppauksesta.



Kerhopaikka ei nyt oo ihan takuuvarmasti vielä mennyt. Rehtori sanoi, että puhutaan huomenna, mutta en musta tuntuu, että se mistä hän haluaa puhua, on just nää muut vaihtoehdot kerhon ulkopuolella. et kerhossa käyminen ei enää olis vaihtoehto.



Oon nyt miettinyt, että koitan saada puhuttua, että 2-vuotias voisi vielä kokeilla tämän kuukauden loppuun. Pelkään pahoin, etteivät enää kyllä anna. Se selviää huomenna.



Ihan hyvä tuo lastenlääkärin kehoitus kärsivällisyydestä. Kuitenkin päivät tuntuu pitkiltä kun isosisko on 3 kertaa viikossa kerhossa ja sen lisäksi parissa harrastuksessa. Jotain selkeetä omaa päiväohjelmaa, missä kielitaitoa tulisi, pitäis mun mielestä 2-vuotiaalle saada. Jos oltais Suomessa, niin en 2-vuotiasta vielä kerhoon väkisin laittaisi, mutta nyt tuntuu, että kielitaidon kannalta se ois paras juttu. Tietty isosiskon kerhokavereita voidaan alkaa tavata leikkitreffeillä, mutta isosiskolla " vapaa-aikaa" on sen verran vähän, että leikkitapaamiset on mahdollisia korkeintaan kerran viikossa. Gymboreeta kokeiltiin jo, mutta vanhimpien ryhmä oli 22-28 kuukautta vanhoille, meidän tyttö nyt 29kk, ja muut siellä olivat itse asiassa kaikki alle tuon 22kk...



Toiseen kirkkoon en haluaisi vaihtaa, kun isosisko on tässä. Tuntuu, että lapsi menee vaan enemmän sekaisin, jos nyt vietäiskin taas uuteen paikkaan itkemään. Kun tähän paikkaan olllaan jo 5 kertaa totuteltu... Ihmettelen vaan, että miten muut lapset jää sinne niin hyvin? (Miten nää amerikkalaiset kasvattaa lapsensa, kun ne jää sinne niin helposti? Suomessahan kaikki käy näissä päiväkotiharjotteluissa) Omasta mielestäni (näin suomalaisittain) lapsi voi hyvinkin itkeä tuon 5 ekaa kertaa (jos olis päivähoidossa 5 päivää viikossa, niin sehän ois vaan viikko itkua...), eikä siitä pitäisi vielä vetää mitään suuria jóhtopäätöksiä. Mitä voin rehtorille sanoa, että tyttö vois vielä saada kokeilla jatkaa..?



Unohdin vielä sanoa, että vetosivat osavaltion lakiin, että luokassa ei saa olla vanhempaa eikä aupairia enää, koska meidän " taustoja" ei ole tutkittu (kuten opettajien taustoja). Ihmettelen kyllä vähän tätä, kun kuitenkin kaikkeen vapaaehtoistyöhön vanhempia pyydetään mukaan. Opet sanoivat, että jos meidän tytöllä on aikuinen, muut ovat surullisia, kun heillä ei ole vanhempaa mukana. Ja jos meidän tytöllä ei ole aikuista mukana, hän huutaa, ja muut tulee siitä surullisiksi, eli itku tarttuu.



Tää on nyt vaan aika paha kierre, kun alusta lähtien soittivat sinne aikuisen mukaan itkun jälkeen. Nyt tyttö olettaa, että kun tarpeeksi itkee, niin äiti sitten tulee. Ja eihän ne voi siellä pitää lasta, joka tunti tolkulla itkee... Vitsit, tää on vaikeeta...



Kiitos tuesta. Kaikki lisätuki otetaan vastaan....

Vierailija

Ensinnäkin tuo paikka tuntuu vähän sopimattomalta, kerran viikossa on todella hankala rytmi sopeutua.

Lisäksi tuntuu kummalliselta se, että aina soittavat sinut paikalle, kun itkettää. Sehän on aivan luonnollista, että tuollaisessa tilanteessa lapsi itkee, varsinkin kun ei edes ymmärrä kieltä. Vaikuttaa oudolle, ettei lastenhoidon ammattilaiset saa lasta rauhoittumaan edes ajan kanssa vaan soittavat sinulle.



Mulla on samanikäiset lapset, asumme Iso-Britanniassa. Isompi käy nyt päiväkodissa pari kertaa viikossa, jossa parivuotiaskin kävi kokeilemassa. KUmpikaan ei osaa englantia, muutimme tänne kesällä. Pienempi meni SUomessa päiväkotiin 1v 3kk ja jäi ekasta kerrasta sinne mielellään. (Halasi muuten ensimmäisenä keittäjän :-)) Täällä taas kokeilukerrat olivat yhtä huutoa. Vaikka päiväkodista kannustettiin jättämään lapsi hoitoon, ja että kyllä se itku laantuu, niin päätin kuitenkin ottaa pienemmän kotihoitoon, koska se oli mahdollista (meillä on myös au pair) Au pair vie nyt leikkipuistoihin, jossa näkee muita lapsia



Olen myös huomannut omista ja sisarten lapsista, että tuossa puolentoista vuoden kieppeissä hoitoonsopeutuminen sujuu oikein hyvin, mutta parin vuoden iässä tulee ongelmia. Ajattelinkin nyt, että pidetään pikkutauko ja kokeillaan uudestaan vuoden vaihteessa. Ehkä teilläkin saattaa pienellä olla just nyt joku sellainen kehitysvaihe menossa, että hoitoon sopeutuminen on tavallista hankalampaa.



En huolehtisi siitä kielitaidosta niin hirveästi vielä tuon pienen kanssa. Isommalta varmasti oppii (todennäköisesti isommalle lapsellesi tulee leikkikieleksi ajan myötä englanti) ja taatusti imee ympäristöstä kieltä muutenkin. Tuon ikäisten leikeissä ei sillä kielellä ole muutenkaan niin paljon sillä kielellä merkitystä niinkuin jo isommilla on, nimittäin jos sitä kavereiden puutetta mietit.



Vierailija

Kaksivuotias on kuitenkin niin pikkuinen vielä, etten pitäisi kiirettä kerhojen kanssa. Meidän keskimmäisemme täytti juuri 2, ja vaikka se on välillä olevinaan niin isoa poikaa, niin kyllä hätä vielä tulee ilman äitiä! Edes pyhäkoluun hän ei vielä jää yksin. Ei muuten jäänyt esikoinenkaan vielä tuossa iässä (tässä tapauksessa hoitopaikkaan kerran viikossa), ja tein sen virheen, että kokeilin aina vaan, vaikka toinen itkeä tihuutti. Loppujen lopuksi poika alkoi takertumaan enemmän ja enemmän... pelkäsi aina, että jätän hänet jonnekin. Mikähän kiire mullakin oli " karaista" poikaa, kun toinen ei kerta kaikkiaan ollut siihen valmis ?!



Vahingosta viisastuneena ajattelen nyt, että kotiympyrät antavat minusta ihan tarpeeksi virikkeitä tuon ikäiselle, ja mitä kielenoppimiseen tulee, niin hän varmasti oppii ihan siinä sivusssa vanhemmalta sisarukseltaan, telkkarista, kaupan tädeiltä jne. Tärkeintä minun mielestäni tässä iässä on perusturvallisuuden luominen. (Meilläkin on nimittäin takana muutto uuteen kaupunkiin, vauvan syntymä jne, kaikki isoja asioita pienelle ihmiselle, ettei se ole ihmekään ettei ukko vielä halua laajentaa reviiriään.)



Vuoden päästä tilanne voi olla kokonaan toinen!



Taisi tulla aika sekavaa tekstiä, sorry! Mutta jokatapauksessa, luota omaan äidinvaistoosi, kyllä sinä lapsesi tunnet, ja tiedät, onko hän valmis, vai ei!



Terkuin, Chicky











Vierailija

Minusta kuulostaa silta etta tytto ei ole valmis viela kerhoon jonne jaisi yksin. Vuoden kuluttua tilanne voi jo olla toinen. Mina luovuttaisin kerhopaikan ja hommaisin tytolle harrastuksia joissa saa aikuinen, aiti tai au pair, olla mukana. Yksi vaihtoehto kielen oppimiseen olisi myos hankkia paikallinen lastenhoitaja joka kavisi hoitamassa/leikkimassa lasten kanssa kotona 3-4 kertaa viikossa. Parikin tuntia kerrallaan jo auttaisi. Ja se Gymboreekin voisi olla hyva juttu vaikka muut lapset ovatkin pienempia. Tai jotkut mommy and me harrastukset.



Jos sinun ei ole pakko vieda tyttoa sinne kerhoon, anna hanen kasvaa ja oppia kielta viela yksi vuosi ja ensi syksyna tilanne voi olla jo aivan toinen.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat