Ei toivottavavia tunteita ilmassa!

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Miksi voi tuntua näin kenkulle niinkin iloinen asia, kun sukulainen saa kaksoset??

Olen osannut odottaa tätä uutista jo, mutta silti se tuntuu pahalta, vaikkei se ole minulta pois. Eilinen uutinen vaan oli taas yksi isku vasten kasvoja. Miksi muille ei meille?? Turhaan valitan, kun meillä yksi päiväsäde kuitenkin on. Tätä toisen yritystä on takana kohta 2 v ja en edes enää usko plussaavani. Vikaa meistä ei ole vielä löytynyt, julkisella ollaan. Ehkä se on korvien välissä, kun mitään ei tapahdu.

En edes pystynyt eilen onnittelusoittoa soittamaan, vaikka se olisi ollut kohteliasta.

Tiedän että perhepiirin jutut pyörivät seuraavien kuukausien ajan tässä vauvojen odotuksessa ja meidän hormonihoidot yms. on siellä taustalla ja meidän on vaan elettävä tätä odotuksen onnea mukana.

Nyt olen kyllä kamala ja kadun kohta että kirjoitin. Olen kyllä tosi väsynyt nyt, ehkä tämä helpottaa muutaman hyvin nukutun yön jälkeen.

Yritän tsempata itseni pois näistä negatiivisista tunteista. Onko vinkkejä miten??

En ole kyllä kade kaksosraskauden suhteen, en itse sitä haluaisikaan (suvussa on useita ja riski siihen on olemassa) ja tämänkin takia mietin aloitanko edes clomeja ja lopetanko nämä vauvahaaveet ja pettymykset ja kasvatan ainokaistani haihattelematta turhia.

Olen vaan niin surullinen lapseni puolesta, jos häi ei saa kokea sisaruutta. Nyt jo kyselee, saisiko hän siskovauvan. voi kun voisinkin sanoa, että saat.

Tälläisiä mietteitä tänään...

Kommentit (7)

Vierailija

ajatuksia näistä asioista. Meidänkin tyttö on aivan ihana ja olen niin onnellinen, että sellainen ihme ollaan saatu. Toisen yritystä tulee nyt tammikuussa 2 vuotta täyteen, mitään ei ole tapahtunut tänä aikana. Ollaan julkisella hoidossa, mies ok ja mulle on tehty munatorvitutkimus ja siltä osin kaikki ok. Clomi resepti on laukussa, mutta odotan toisen lääkärin varmistusta asiaan ja omia verikoetuloksia. Olen napsinut teroja toukokuusta (vähän pitkittynyt kierto ja söin niitä ennen esikoista myös).

Meillä meidän vauvahaaveista tietää nyt molempien vanhemmat ja on jotenkin helppo, kun ei ole mitään painostusta siltä suunnalta tai kyselyitä.

Kaikki kaverit raskautuvat yhdestä yrityksestä, joten kohtalotovereita ei sieltä löydy. Nyt on tullut jo sellaisiakin fiiliksiä, että jospa unohtaisi koko asian ens kevääseen saakka, tapahtuisiko sitten jotakin. Luulen, että tämä on mulla korvien välissä tämä lukko. Tai sitten verikokeet paljastavat jotakin, tulokset saan tällä viikolla.

Toivotaan tosiaan, että saisimme omat nyytit!!!



Vierailija

... nämä ajatukset menee ja tulee, ja jos nyt tuntuu pahalta, niin jossain vaiheessa se menee taas ohikin... hiukan etäisyyden pitäminen voi auttaa, mutta mun mielestä on hyvä, että pystyy ilmaisemaan ne negatiivisetkin tunteensa (eikä tarvi välttämättä just asianosaiselle täräyttää?) - yhtä hölmistynyt on, kun negatiiviset tunteet häipyy yhtä nopeasti kuin on tullutkin ja jos negatiiviset tunteet ottaa liiaksi vallan, ja tälläiset " normaalit" purkautumiset ei ala hellittää, niin sitten kantsii jo miettiä jo muita purkautumisteitä... (saitkohan mitää selvää, mitä yritin sanoa...?)



Eemeli - jaksut sulle!





(mun yleinen mainospätkä: 4*ICSI takana, otetaan lahjoituksena vastaan ylijäämälääkkeitä loppuvuodesta olevaan hoitoon: Menopur / Menogon, Pregnyl, Orgalutran... mailaile:

eemelikaksi@hotmail.com)

Vierailija

helpottaa. Ihmettelin vaan itsekin noin negatiivista ja voimakasta reaktiota. Onhan kaverit raskautuneet ympärillä, mutta tämä tuli nyt omaan perheeseen ja vie ehkä hyvin paljon huomiota myös minun lapseltani. Sitä äitinä heti miettii tuollaistakin ja tiedän että tyttöni, kun saa tietää vauvoista, ensimmäinen kysymys on, että eikö meille tule.

Viime viikolla vähän alle 3 vuotias lapseni oli kertonut mummolle, että äitin mahassa on vauva, että hän saa siskovauvan. Äitini tietysti tätä minulle kertomaan, sain nyt samalla kerrottua, että ollaan hoidossa ja vauvaa ei ehkä meille toiveista huolimatta ikinä tule. Olihan tuokin helpotus!

Aurinkoista syysviikkoa!

Vierailija

Kyllä nämä tuntemukset tästä tasaantuu. Sitä vaan niin leipääntyy tähän odotukseen, kuukausien ja jo vuosien, ettei välillä jaksa.

Totuushan on se, että onneahan ne pikkuiset meillekin tuovat. Välillä vaan meinaa iskeä katkeruus, kun kaikki ympärillä raskautuvat heti ja vauvoja tulee yhdelle jos toiselle. Ja sitten kun itsekin kovasti massua haluaisi, niin se ei ole aina helppoa olla porukassa se, joka vaan odottelee odottamista.

Vierailija

heti ja on se vähän halju tunne kuulla uusista raskauksista vaikka muuta väittäisi. Veljeni ja hänen vaimonsakin saavat lapsen ( luullakseni tärrpi käynyt kahdessa viikossa) ja kyllä se vähän tietysti pistää miettimään, että miksi muille vaan ei meille.

Vierailija

Vastaan myöskin viestiisi, sillä kirjoituksesi ja ajatuksesi olivat kuin minun päästäni. Meillä myöskin yksi lapsi, pian 3-vuotias tyttö, ihanaakin ihanampi, mutta, mutta sitä toivottua sisarusta ei kuulu... Yritystä on takana reippasti yli vuosi, välissä yksi tuulimunaraskaus, joka keskeytyi rv 12 tammikuussa. Kierto meni täysin sekaisin ja söin kolme kiertoa clomeja, tuloksetta. Nyt on kolmas luomukierto lähestymässä loppuaan ja taas tunnen, että menkkoihin sekin päättyy. Lähisukuun ei nyt tällä hetkellä ole vauvoja tulossa. mutta kaveripiirissä kaikilla on jo tai juuri tulossa toinen. Samoin työpaikallani kolme on raskaana jne. Ja mieheni meni vielä möläyttämään vanhemmilleen, että yritetään toista lasta. Muutenkin sieltä suunnalta on tullut jo kauan aikaa painostusta toisen lapsen suuntaan, saati nyt siellä ollaan kieli pitkänä. Olisikin niin helppoa! Mulla ois vielä yhteen kiertoon clomeja, mutta en taida niihin vielä sortua, sillä ovuloin kyllä muutenkin. Pian passitan miehen tutkimuksiin vuorostaan... No, ei auta muu kuin suunnata taas uuteen kiertoon, viikonloppuna se taas vaihtuu. Mutta toivotaan, että saadaan vielä omat nyytit kainaloon!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat