Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Heippa pitkästä aikaa!

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Enpä olekaan pitkään aikaan kirjoitellut tänne ja nimimerkkiäkin piti vähän muuttaa. Tervehdys kaikille tutuille ja tuntemattomille! Lapsettomuuspalstalla ei enää onneksi montaa tuttua näkynyt, joten ajattelin kirjoitella kuulumisia tälle puolelle, kun lupasin tulla teille kertomaan meidän päätöksistä. Mutta ihan ensimmäiseksi haluan onnitella lämpimästi kaikkia plussanneita ja vauvansa jo saaneita... PALJON ONNEA!!!!



No niin, meillähän on lapsettomuutta takana jo yhdeksän vuotta ja hoitoja tahkottiin kuusi vuotta. Kävimme kaikki julkisen puolen hoidot läpi eli clomit, ovulaation induktiot, neljä inssiä ja kolme IVF-hoitoa PASseineen. Tuloksena viisi varhaista keskenmenoa ja tyhjä syli. Minun ovulaatiohäiriön lisäksi ei mitään muuta syytä lapsettomuuteen tai keskenmenoihin löydetty.



Viime syksynä sitten tehtiin viimeinen PAS, jonka jälkeen lääkärit eivät suuria toiveita lapsen saantiin antaneet. Niinpä koko viime talvi ja kevät pidimme mietintämyssyä päässä eli mietimme jatkaisimmeko lääkärien mielipiteistä huolimatta hoitoja yksityisellä puolella vai jatkaisimmeko elämää kahdestaan vai ryhtyisimmekö adoptioprosessiin (adoptioinfopaketit olivat jo pöytälaatikossa muhimassa).



Minä olin kevättalvella valmis kaikkiin kolmeen vaihtoehtoon, joten miehen mielipide oli ratkaiseva tekijä. Niinpä eräänä kauniina toukokuisena päivänä mies ilmoitti, että hän on tehnyt päätöksensä ja haluaisi aloittaa adoptioprosessin ja samalla hän kosi minua!



Eipä siinä muu auttanut kuin aloittaa häävalmistelut ja varata aika adoptioneuvontaan. Ensimmäinen neuvontakäynti saatiinkin jo kesäkuulle ja pienimuotoiset häät vietettiin heinäkuussa. Syyskuussa kävimme jo toisessa neuvonnassa ja kävinpä jo paikkakuntamme adoptioperheiden tapaamisessakin. Ensi keväänä pitäisi sitten viimeistään valita palveluntuottaja ja kohdemaa. Adoptiolupahakemus olisi tarkoitus lähettää ensi kesänä, koska suositeltavaa on siinä vaiheessa olla ollut vuosi naimisissa.



Olen kyllä erittäin tyytyväinen tähän ratkaisuun eikä biolapsettomuus enää tunnu ollenkaan pahalle. Lähipiirillekin kerroimme häiden jälkeen adoptiosta ja kaikki ovat ottaneet asian positiivisesti ja innolla ovat mukana prossissamme. Elämä hymyilee meille jälleen monen vaikean vuoden jälkeen!



Oikein hyvää jatkoa teille kaikille! Olitte suurena tukena minulle hoitorumban aikana ja siitä suuri KIITOS teille!!!

OIKEIN ISO HALI TEILLE!!!

Kommentit (9)

Vierailija

Kiva kuulla sinustakin! Olen minä silloin tällöin käynyt lueskelemassa palstalla ja muistelinkin lukeneeni sinun raskaudesta, paljon ONNEA! Välillä se elämä yllättää iloisestikin niin kuin teidän tapauksessa. Hienoa, että raskautesi on sujunut hyvin ja on jo noin pitkällä!



No joo, kyllähän se meidän vanhemmiksi tuleminen on melko varmaa, mutta emme vielä ole hehkutelleet asialla, koska adoptiolupaa ei olla vielä saatu. Tosi vähänhän niitä lupahakemuksia hylätään, mutta ikuisena realistina ajattelen, että onhan sellainenkin mahdollista. Ehkä elämä on niin kovin koetellut, että en uskalla varmaksi sanoa mitään ennen kuin näen omin silmin. Mutta kyllä adoptiolapsen saaminen on meille varmempaa kuin biolapsen saaminen!



Hyvää loppuraskausaikaa ja ihania syyspäiviä sinulle!!!

Vierailija

Kiitos onnittelusta! Ja mukava kuulla sinustakin!!!

ONNEA raskauden johdosta, joka onkin jo loppusuoralla (niin se aika rientää)!!!! Kohta saatkin jo pidellä tuhisevaa nyyttiä sylissäsi... ihanaa!



Juu, meidän adoptioprosssi hurahti käyntii onneksi todella nopeasti. Kotikaupunkimme antaa onneksi neuvonnan ja saimme ensimmäisen ajan todella nopeasti. Koko neuvonnankin saisimme varmasti käytyä läpi nopeammassakin tahdissa, mutta adoptioluvan hakeminen ehkä on kuitenkin mahdollista vasta ensi kesänä, kun tulee vuosi avioliittoa täyteen. Neuvonnan antaja kuitenkin lupasi ottaa selvää, onko tuo vuosi ehdoton raja lupaa hakiessa.



Kohdemaan valinta tuntuu todellakin vaikealta! Emme ole vielä ollenkaan varmoja, mikä se maa tulee olemaan. Eikä vielä kannatakaan mitään lopullista päätöstä tehdä, koska tosiaankin tilanteet maissa saattavat vaihdella nopeastikin. Osa maista kuitenkin tipahti pois laskuista jo heti alussa. Kolumbian adoptioon olemme jo liian vanhoja, Filippiineillä vaaditaan kolmen vuoden avioliittoa ja Virosta ei enää tule lapsia adoptioon kuin todella vähän. Olemme myös miettineet, että Etiopian tilanne on ainakin tällä hetkellä niin epävarma, että se varmaankin putoaa vaihtoehdoista pois. Myös Thaimaa on jäämässä pois vaihtoehdoista, koska siellä on odotusajat niin pitkiä, jopa kaksi vuotta tai ylikin. Jäljelle jää siis vain neljä maavaihtoehtoa eli Kiina, Intia, Venäjä ja Etelä-Afrikka. Todennäköisesti maavalintamme kohdistuu johonkin noista neljästä maasta. Ensi keväänä se sitten on joku maa valittava jollakin perusteella!



Olemme kyllä todella tyytyväisiä tähän päätökseemme ryhtyä adoptioprosessiin ja tunne voimistuu vain koko ajan!



Hyvää loppuraskausaikaa sinulle ja onnea matkaan!!!

Vierailija

Pitkästä aikaa tulin minäkin palstaa kurkkimaan ja hyvä niin :) Juuri eräänä päivänä mietin, mitä sulle mahtaa nykyisellään kuulua. Mukavaa olikin nyt kuulumiset täältä löytää! Ja kovasti onnea rouvaksi tulon johdosta!



Meillä elellään kotikeskeistä vauva-arkea nykyisellään. Poika on ollut aikalailla mahavaivainen. Nukkuu onneksi yöt, mutta päivisin on edelleen melko itkuinen. Lääkärin mukaan on kuitenkin klassinen koliikkivauva. Kovasti toivon, että alkaisi jo pikkumiehen olo helpottaa. Välillä on ollut päiviä jolloin täällä on itkenyt sekä äiti että poika...No, onneksi niitä hyviäkin hetkiä päiviin mahtuu yhä enenevässä määrin. Nyt herra nukkuu ulkona, jäi siis hyvä hetki palstailuun :)



Toivon teille koko sydämestäni onnea ja jaksamista adoptioprosessiin. Kirjoituksesi perusteella vaikuttaa siltä, että teitte oikean päätöksen. Käyhän välillä kertoilemassa kuulumisia!



Haleja ja ooooiiikein hyvää syksyä sulle!

Tuulis ja poika 4,5kk

Vierailija

Mukava kuulla uutisianne! On aina kiva, kun joku " vanha" palstatuttu tulee kertomaan, miten elämä menee hoitojen jälkeen, se varmasti antaa vaikeassa tilanteessa oleville uutta varmuutta siitä, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta ja että aina on vaihtoehtoja kun vain uskaltaa niihin tarttua.



En tiedä, miten olet palstaa seuraillut, mutta tässä meidän tilanne; keväällä hankittiin lääkkeet ensimmäistä PASsia varten ja menkkareita odottelin tulevaksi että olisin voinut alkaa niitä popsia. Meillähän viimeisestä aika hyvin menneestä hoidosta jäi jopa 3 alkiota pakkaseen, aikaisemmista ei jäänyt mitään. No, ei niitä menkkoja koskaan kuulunut, kun olinkin tullut luomusti raskaaksi!! Ihmetys oli suuri ja alku hankala kun kävin liian aikaisin ultrassa, eikä lääkäri nähnyt vielä mitään ja kun pikkuisen tuhruttelinkin niin ehti jo tuomita tuulimunaksi ja keskenmenoksi... Vaan nyt mennään jo viikolla 28+1, joten eipä ollut tuulimuna :D



Kovasti onnea teidän adoptiopäätökselle, nyt on ainakin varmaa, että teistä tulee isä ja äiti!! Hieno juttu kerta kaikkiaan!!



T:Eevuska

Vierailija

Ihan viluväreet menee pitkin selkää ja vedet tuli silmiin kun luin kuulumisesi! Pitkä aika tosiaan on ollut teillä odotellessa.. 9 pitkää vuotta toivetta lapsesta. Miten elämä ja ihminen muuttuukaan siinä ajassa. Viestistäsi kuultaa seesteinen positiivisuus ja elämän todellinen maku!!! =) Ihana, että adoptioprosessi etenee ja tiedätte, että teidän perheessännekin vielä kuullaan lapsen ihania kiljahduksia ja jalkojen kopinaa.



Meillä elellään vauva-arkea iloineen ja suruineen. Poika on pian nyt jo puolivuotias (järkkyä miten aika menee ja miten nopsaa vauvat kasvavat!!) ja aivan ihana pakkaus onkin! Alku oli vähän hankalaa masuvaivoineen ja refluksiongelmineen, mutta nyt menee oikeastaan aika hienosti! Poika on aurinkoinen ja hymyileväinen, oikea päivänsäde. Mutta ai poijat kun sitä tempperamenttiakin kyllä piisaa sitten toden tullen.. ;) Äitiys on ollut kaikkea sitä mitä toivoinkin ja vielä enemmänkin.. eikä aina niin positiivisessa mielessä.. Valvotut yöt ja tuntikausien kanniskelu ei ihan niin auvoisalta aina tuntunut... mutta voi tätä rakkauden määrää!



En tiedä, jaksanko/uskallanko enää toistamiseen lähteä hoitorumbaan, niin koville se prosessi otti. Onnea on niin paljon tässä yhdessäkin ihmeessä!



Toivon sinulle ja miehellesi paljon aurinkoa syksyynne, rakkautta liittoonne ja onnellista adoptiolapsen odotusta!!



Halauksin ja rutistuksin ja lämpimin ajatuksin,



Lyyli ja Veijari, 5kk 9pvää

Vierailija

tulin tosi pitkästä aikaa piipahtamaan palstalle ja kirjoittelen pikaisesti kuulumisia. Muistat kai minut vielä?



Meidän pikku-neiti on pian 10 kk:n ikäinen, nauravainen ja iloinen tyllerö. Kotona olen häntä hoitamassa, äitiysloma loppui viime kuun lopussa.



Endo on palaillut jälleen. Mutta ollaan hiukan ajateltu, ettei enää jaksa niitä hoitorumbia aloittaa uudestaan. Pakkasessa kuitenkin vielä on odottamassa 3 alkiota, joten voishan ne jossain vaiheessa ehkä sieltä käydä hakemassa. Mutta uusia munasolun kasvatteluja ja hormonien pistämisiä en taida jaksaa.



Oikein paljo sinulle onnea naimisiin menon johdosta ja toivottavasti pian saisitte sen piipertäjän sinne kotiin :)



Oikein mukavaa syksyn jatkoa ja terkkuja kaikille muillekin tutuille, jos tätä luette.



t.enya ja pikku-neiti 9,5 kk.

Vierailija

Onnea naimisiin menon johdosta! Ja kiva kuulla kuulumisianne. Kiitos myös henkisestä virtuaalituesta vaikeina aikoina. Mukavan nopeasti olette saaneet adoptioneuvonnan käyntiin.Kohdemaan valinta onkin sitten kimurantimpi juttu kun tilanteet voi vaihdella maittain aika nopeastikin.Meillähän adoptio oli myös jo realistisin vaihtoehto mutta viimeisen(3.nen) IVF tuoresiirto toi plussan kahden keskenmenon jälkeen ja nyt raskaus jo viikoilla 39+0. Alku oli tosi raskas vuotojen vuoksi ja sitten alkoivat ennakoiva supistukset jo 17 viikolla mutta nyt kun vauva saisi jo tulla niin viihtyy aina vaan mahassa. Mutta onnea teille adoptioprosessiin,toivotaan että aika rientää siivillä.

T:Tyynetuulia

Vierailija

Ihana " nähdä" teitäkin pitkästä aikaa!! OIKEIN PALJON ONNEA teille molemmille poikavauvojenne johdosta!!! Olen teitä ja poikianne ajatellut monta kertaa ja olen todella onnellinen puolestanne!



Olisin onnitellut teitä jo aikaisemmin, mutta vanha tietokoneemme ja erityisesti nettiyhteytemme ei oikein toiminut koko viime kevään aikana, lueskelemaan joskus kyllä pääsin. Nyt meillä on uusi kone ja laajakaistayhteys, joten homma toimii nyt hyvin. Minut varmaan tavoittaa tulevaisuudessa tuolta adoptiopalstalta ja kyllähän minä täälläkin varmaan käyn kurkistelemassa silloin tällöin.



Kummallista, miten sitä vuosien saatossa rakentelee pilvilinnoja ja kuvitelmia vauvaperheen elämän ihanuudesta, vaikka kaikki varmasti tietävät, että eihän se todellisuudessa mitään ruusuilla tanssimista ole. Mutta varmasti se on sen kaiken vaivan arvoista ja paljon mahtuu ihania hetkiä vauva-arkeenkin. Minullakin olisi toiveena saada vauvaikäinen lapsi adoption kautta, mutta sitähän ei voi tietää minkä ikäisen lapsen saamme. Haluaisin kuitenkin kokea ja elää myös vauva-ajan elämää, vaikka tiedänkin ettei se aina olekaan niin helppoa. Lapsi on kuitenkin niin vähän aikaa vauvaikäinen, että koittakaa jaksaa ja nauttikaa niistä hyvistä hetkistä!



Kiitos onnen toivotuksistanne ja oikein hyvää jatkoa teille ja pojillenne!

" Nähdään" !!!

Vierailija

Tottahan toki muistan sinut, kiva kuulla kuulumisiasi!!!

Vai on teidän neiti jo niin iso tyttö! Niin se aika rientää, vaikka tässä odotellessa se tuntuukin matelevan välillä.



Ikävää se sinun endon palaaminen! Minähän sain E-pillerit viime sysksynä endo epäilyjen takia kipuihin ja mahdollisen endon kuivatteluun. Söinkin niitä kesään asti, mutta lopetin ne, koska päätimme ettemme enää jatka hoitoja. En enää halunnut mitään hormooneja syödä turhan takia ja mahdollinen endokin saa jyllätä aivan vapaasti, kun ei enää ole toivetta raskaudesta.



Hyvää jatkoa sinulle ja pikku-neidille!!!

Uusimmat

Suosituimmat