Kuinka pahasti teillä on jo keritty kolhimaan itseään, taaperot siis? Mikä on pahin juttu?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Meillä 1,5 vuotias kaatui kotirappusissa, löi ylähuulensa ja hampaansa tosi kovaa. Verta tuli ihan hirveästi, ja huuto oli karmea (tosin siinä kyllä jo itki äitikin!). Huudon ja verentulon lakattua sain kurkata onnettomuustantereelle, ja suussa roikkui nahanriekale, ja hampaastakin on lohjennut pala :( Lääkäristä sanottiin että ei hätää, limakalvoille sattuneet haaverit paranevat itsestään ja nopeasti, ja hampaillekkaan ei voi tehdä mitään. Hampilääkärille mennään kumminkin vielä näyttämään, että äiti saa mielenrauhan, poika ei koko juttua tietty enää muista.

Kauhea on myös tää äidin huono omatunto, miten näin pääsi käymään. Ja mitään en kerinnyt tekemään, vaikka seisoin ihan takana, kun vaan kompastui ja kops,siinä se oli. Mieskin oli vaan lähinnä järkyttynyt kuinka annoin kiivetä portaita, hyvä ettei sentään syyttänyt mua oikeesti tapahtuneesta!

Tää on pahin onnettomuus mitä meillä on, toistaiseksi, tapahtunut. *Koputan puuta!* Mutta kyllä tämäkin taas pisti miettimään että kuinka sitä voi suojella omaa kullannuppuaan kaikilta jutuilta ja sattumisilta, saiskohan tosi vilkkaille lapsille vuokrata ylimääräisiä suojelusenkeleitä?

Kommentit (14)

Vierailija

Suusta on tullut verta jo monta kertaa. Pää kolisee maahan, seiniin, oviin ja mihin tahansa mahdollisimman kovaan. Itse asiassa sälli jopa hakkaa päätään seinään kiukustuessaan.



Mitään lääkäriä vaativaa haaveria ei vielä ole *kop kop kop* tapahtunut, mutta jatkuvasti pojalla on naamassa haavoja, mustelmia, ruhjeita ja kaikkea " kivaa" . Erään rauhallisen lapsen äiti pyöritteli silmiään kauhistuneena, kun en muistanut yhden mustelmaan alkuperää - niitä tulee ihan koko ajan.



Muuten en Viivistä ja Wagnerista tykkää, mutta joku viikko sitten siinä oli se Jalmari-lapsi, jota pidettiin sellaisen zorp-pallon näköisen jutun sisässä. Olen harkinnut omalle pojalleni sellaista... Tai sitten on vain juostava perässä, kun jätkä kiipeää kuin apina pitkin cd-hyllyä, kirjahyllyä ja täysin ilman itsesuojeluvaistoa.



Ja ikää on 15 kuukautta. Ja äitillä monta harmaata hiusta.

Vierailija

ja tähän asti pahin on ollut ylähuulen tikkaus, kun kaatui leikkiessään 1/2-litran muovipullo suussaan =(. Ja korkki tietenkin auki, ja haavat molemmin puolin ylähuulta. En itse edes ollut paikalla, vaan poika oli isänsä kanssa.

On tippunut sängystä useamman kerran, joskus huuli on vähän auennut, mutta vähällä ollaan selvitty... Onneksi!

Vierailija

Meillä erittäin vilkkaalle esikoiselle sattui ensimmäinen todellinen tapaturma vasta neljä vuotiaana, mitä pidän todella ihmeenä! Hänellä murtui käsi pudotessaan tuolin korkeudelta istumasta, täysin yllättäen ja rauhallisesta tapahtumasta hoidossa. Keskimmäinen sen sijaan on ollut itse rauhallisuus, joskin omapäinen kuin mikä. Niinpä tämä taitava sankari kaksivuotiaana avasi itse yläkerran portin (ei varmaan ollut täysin lukossa) ja jyristeli työntöautolla raput alas.... Olen edelleen sitä mieltä että tahallaan! Tuloksena vain pieni mustelma, silloin oli suojelusenkeleitä matkassa, enkä ole kyllä isänsä nähnyt ikinä liikkuvan niin nopeasti :) Taisi olla alhaalla melkein samaan aikaan kuin lapsi! Tämä kuopuksemme sen sijaan kuuluu sarjaan ikiliikkuja ja jos eräs (en muista nimimerkkiä) täällä palstalla niin ihanasti lastaan apinaksi epäilevä löytää lajimääritystutkimukset, niin minä ilmoitan tämän kuopuksemme myös sinne!! Yllättäen selvisimme kuitenkin hänen kanssaan lähes 16 kk ikään ilman että tuli mustelmia ja putoiluja pahempaa jälkeä, vaan nyt sai vauhtivekara liimauksen nenälleen silmien väliin kun kompastui rappusten edessä mummolassa ja nenä napsahti alimpaan rappuun. Saa nähdä mitä vielä on esissä...

Vierailija

Juuri tuo ylpeänä seisomaan nouseminen ja meidän tapauksessa vielä aivan täpinöissään paikallaan juokseminen ja tömistely (!) ovat pahimpia. Enää en tee sitä virhettä, että kun taapero seisoo sohvalla, etät karjaisisin ja juoksisin suoraa hänen luokseen. Seuraus on riemun kiljahdus, jee jee, äiti haluaa leikkiä hippaa. Ja hanaaaaaa koli koli koli byääää.



Onneksi meidän poika on vielä niin tohkeissaan kiipeilystä, että löytäessään uuden survivalradan, hän alkaa pitää pientä, kujertavaa hihitystä (vrt. kosiopuuhassa oleva pulut) kiivetessään ylöspäin. Siitä tietää, että jassoo, pahat on miehellä mielessä. Tai sitten jos on aivan liian hiljaista, alkaa myös hälytyskellot soida.



Mies mietti, että saisikohan lapsemme lajimäärityksen neuvolassa tehtyä uudestaan? Että jos se onkin apina.



Vierailija

Meillä ensin vanhempi (kohta 3v)putos kesällä tuolilta,löi kasvonsa patteriin ja eikun päivystykseen... onneksi liimaamalla saatiin naama kuntoon ja muistoksi jäi vain tähden mallinen arpi:) Kuukausi takaperin sitten ehtivä yksivuotiaamme kiipesi sohvalle, ylpeänä saavutuksestaan nousi seisomaan ja... aivan, putosi alas. Tällä kertaa odotimme yön yli (vieläkin nolottaa) ja lähdimme lastenklinikalle kun oli isäntä sen verta kipeän oloinen vielä aamulla. Solisluu oli murtunut! Kumpikin tapahtumista oli sattuman kauppaa mutta kyllä ne säväytti. Eihän sitä koskaan toivoisi lapsilleen sattuvan mitään mutta valitettavasti niitä sattuu ja juuri silloin kun vähiten odottaa.

Vierailija

-Takaraivon haava liimattu sairaalan ensiavussa (nousi keinutuoliin seisomaan, keinutuoli keikahti, löi päänäsä kirjahyllyn terävään kulmaan, verta tuli todella paljon eli verilammikko lattialla). Hyppäsi sohvalta päälleen viikon kuluttua takaraivon liimaamisesta seurauksena golfpallon kokoinen patti haavan kohdalla, ei kun sairaalaan uudestaan näytille. Jossain välissä haava myös pääsi tulehtumaan.



-Huuli tikattu sen jälkeen kun kaatui kiivetessän jääliukumäkeen päiväkodissa. Haava ei tulehtunut, kun sai heti antibiootteja, mutta sen sijaan siihen iskostui sitkeä sienitulehdus.



-Lukuisia pienempiä haavereita kotona ja päiväkodissa. Verta tullut suusta useamman kerran.

Vierailija

Meillä kun on tyttö, mutta vauhtia piisaa...



Pahin kohellusikä oli tuossa 1-1,5 vuoden paikkeilla, nyt on vähän helpottanut kun ikää on reilut 2 v.

Vierailija

tullut. Samainen poika tippuu tai kaatuu lähes päivittäin varsin hurjan näköisesti. Jos silmä välttää kiipeilee pöydille yms. ja hyppii niiltä alas. Onneksi ei ole pahemmin käynyt eli meillä taitaa olla ylimääräinen suojelusenkeli töissä. Poika itse ei ole kolhuistaan juuri moksiskaan vaan teteaa että " Upsista, äiti puhalla" ja homma on sillä selvä.



Esikoinen on tyttö eikä ole pahasti itseään satuttanut mutta pienestäkin haavasta on iso numero ja neiti pitkään töysin toimintakyvytön.



Meillä siis selvästi tyttö tosi varovainen ja poika taas rämäpää.

Vierailija

poika meni ensin etuoven luona oleville rappusille.

äitini oli myös meillä käymässä ja oli rappusten yläpäässä. me miehen kanssa kannettiin kasseja.

poika kaatui salaman nopeasti rappusista suoraan rappuralliin otsalleen.

huuto oli hyytävää!!

nappasin pojan syliin ja samassa näin että verta tuli aivan valtavasti!

valkoinen kypärä myssy ei ollut enään valkoinen.

juoksin samantien autoon pojan kanssa huusin miehelle että aja päivystykseen. onneksi asumme aivan sairaalan vieressä joten autolla olimme 2 min paikalla.

itse olen ammattini puolesta nähnyt tikkejä kaipaavia haavoja ja tiesin että mitä nopeammin pääsemme tikit laittamaan sitä paremmin käy.



10 min odottelun jälkeen päivystyksessä saimme kaksi tikkiä pojan otsaan.



kolmen päivän päästä haava näytti aivan upeasti parantuneelta.

poika sitten yö unien aikana oli saanut toisen tikin pois ja seuraavana päivänä päiväunien aikana oli poistanut toisen tikin omatoimisesti :D ei tarvinnut onneksi mennä itkettämään tikkien poistoon poikaa enään.



siitä lähtien meillä ei ole rappusiin menty itsekseen vaikka poika osaakin mennä alas ja ylös ne hyvin.

Vierailija

... esikoinen nappasi lasikulhon silmänräpäyksessä, ja lähti juokseen. Nauroi vaan kun huomasi tekevänsä kiellettyjä.... Vauhdissa kaatui ja kulho hajosi. Ranteeseen tuli verta vuotava haava, onneksi valtimo säästyi. Huh, vieläkin heikottaa kun miettii tuota. Pojan ikää en muista, mutta sen ikäinen oli että lujaa meni mutta järkeä ei ollut päässä lainkaan.

Vierailija

Kovin suuria vahinkoja ei vielä ole tullut, ylähuuli kyllä aukesi toisella pojalla. Ihme, ettei teille suositeltu teippaamista tai jotain huuleen. Me kävimme terveyskeskuksessa teippauttamassa, ettei tulisi niin isoa arpea.



Päivät usein sitä, että ajan eri suuntiin meneviä kaksosia takaa. Nostelen alas pöydiltä, tuoleilta, vessanpöntöltä, roskiksilta, hyppimästä sängystä, roikkumasta verhoista, tippumista puiston peleistä ja härveleistä ja siihen nähden (koputan puuta) tapahtunut vielä kohtalaisen vähän pahoja onnettomuuksia. Silti moni syyttää minua ylivarovaisuudesta, mutta tietäisivätpä totuuden tästä tuplahulinasta ja kotimenosta....

Vierailija

En voi kun hattua nostaa, kun juokset kahden perässä! Ton yhdenkin vintiön kanssa on tekemistä ihan tarpeeks! Pojalla ei muuten auennut huuli ulkopuolelta ollenkaan, kaikki vammat tuli suun sisäpuolelle.

Vierailija

Mies kävi hammaslääkärissä pojan kanssa, ja onneksi ei mitään hätää! Kiille lohjennut hampaasta, muttei itse hammas. Ja jos syöminen muuttuu vaikeaksi, pahimmassa tapauksessa etuhampaat jouduttais poistamaan, mut syömättömyysongelmaa ei ole ollut, ei edes samana päivänä kun kaikki tapahtui. Oli todennut että toinen hammas ihan vähän liikkuu, mut seurataan sitä. Ja sit vielä joku jänne vähän tulehtunut, mut paranee itsestään. Voi kammotus, rupesin itkeen, helpotuksesta, kun mies soitti ettei mitään hätää...

Ja kumminkin kysymyksessä aika pieni juttu, mitäs niitteen isompien kohdalla, apua!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat