Pienen vauvan siirtyminen imetyksestä pulloruokintaan!

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Haluaisin nyt kokemuksia milloin ja miksi olette siirtyneet pienen vauvan kanssa imetyksestä korvikkeisiin?



Itse taistelen yhä imetyksen kanssa joka periaatteessa sujuu mutta vauvan paino ei nouse tarpeeksi (eli nyt kontrolloidaan) ja poika ei muutenkaan viitsi kauaa imeä. On aina ollut nopea imuinen eli viihtyy rinnalla yleensä muutaman minuutin. Enempää ei vain huoli. Välillä saa myös melkoisia tissiraivareita. Ollaan annettu pullosta päivässä 1-2 syöttöä, ensin omaa maitoa mutta nykyään korviketta koska en heru enää pumpulle tarpeeksi alkuunkaan.



Meillä poika siis 9 viikkoa ja tässä olen miettinyt siirtyäkö pikkuhiljaa kokonaan pulloruokintaan vai yrittääkö vielä tehostaa imetystä. Itse olen kokenut hyvin stressaavana sen ettei pieni saa tarpeeksi maitoa, mutta olen myös miettinyt imetyksen etuja eli varsinkin öisin se on niin helppoa... Ja ympäristön painostus imetykseen on kova :(



Olis siis kiva kuulla kokemuksia miksi siirryit pulloruokintaan ja miten kaikki sujui!



Baby ja Onni 9 viikkoa

Kommentit (12)

Vierailija

Unna, samaa olen ihmetellyt minäkin. On se kumma, että minun yksityisenä pitämistäni asioista on yhtäkkiä tullut muita kiinnostavia. Kaveripiirissänikin miehet (siis pienten vauvojen isät) ovat saattaneet melkein ensi töikseen minut ja vauvan nähdessään kysyä, että kuinkas se imetys sujuu, tuleeko maitoa hyvin. Ihmiset, joiden kanssa ei ennen ole mitään keskusteltu minun ruumiinosistani, saatikka sitten rinnoista. Aika omituista, ja ainakin minua häiritsevää moinen tunkeilu.



Varmaan asia on tavallistakin arempi minulle, koska meillä se imetys ei koskaan lähtenyt oikein sujumaan, kun vauva syntyi paljon ennen aikojaan, ja häntä piti ruokkia keltaisuuden vuoksi paljon pullosta. Oli syntyessään ja pari seuraavaakin viikkoa niin väsynyt, ettei jaksanut imeä.



Olin kuitenkin jo ennen lapsen syntymää sitä mieltä, etten koskaan tulisi imettämään julkisesti, koska en muutenkaan näytä rintojani julkisella paikalla. Minua suoraan sanoen on aina häirinnyt kavereideni tapa imettää jopa illallispöydässä, kun on seurue koolla, jossa on myös miehiä. Ehkä olen vanhanaikainen, mutta en pidä sitä hyviin käytöstapoihin kuuluvana, vaikka olisi kuinka " luonnollista" . Naisseurassa asia on ihan ok.

Vierailija

Minä osittaisimetin poikaani 1,5kk:n ikään asti, sitten siirtyminen pulloon sai koko tilanteen rauhoitettua ja ruokailuhetkistä tuli mukavia.



Meillä tilanteen sai aikaan se, että poika syntyi ennenaikaisena ja ei osannut imeä. Jo sairaalassa sai enimmillään pullomaitoa, kun oli pakko saada pikku massuun ruokaa; pullosta pystyi näkemään, kuinka paljon maitoa poika sai. Sairaalassa ei myöskään mielestäni opastettu esikoisen saanutta imetyksen saloihin, eikä kerrottu imetyksestä mitään. Kun tähän vielä yhdistetään tuoreen äidin huoli pikkuvauvan hyvinvoinnista sekä neuvolan jatkuvat pelottelut siitä että jos vauva ei jaksa imeä, se ei saa ravintoa ja heikkenee entisestään niin noidankehdä on valmis. Olin itse silloin aivan hermoromahduksen partaalla, kun huoli oman vauvan ravinnonsaannista oli kova. Samalla en itse aina huolehtinut omasta syömisestäni ja juomisestani, joka näin ollen sai äidinmaidon vähenemään.



Puolitoista kuukautta meillä oli syötöt yhtä rumbaa: ensin rintaa, sitten pumpattua äidinmaitoa pullosta ja loput korviketta. Olin lopulta itse siinä pisteessä, että melkein itkua vääntäen yritin imettää poikaani. Myös rintakumin käyttö tuntui hankalalta, mutta poika ei saanut ollenkaan maitoa ilman sitä.



Loppujen lopuksi, kun lopetin imetyksen kokonaan ja poikamme siirtyi korvikkeelle, asiat alkoivat rullata omalla painollaan. Syöntihetkistäkin tuli taas rauhallisia ilman ylimääräisiä paineita.



Nyt olen monesti hiukan kaiholla ajatellut asiaa ja miettinyt, josko sittenkin olisin saanut imetyksen onnistumaan jos vain olisin tarpeeksi jaksanut yrittää. Tietynlainen syyllisyys asiasta on vieläkin mielessä. Poika voi kuitenkin hyvin ja on oikein iloinen pikku vesseli. Silloin ratkaisu oli kuitenkin oikea, enkä kadu sitä päätöstä yhtään. Kuitenkin, mikäli meille toinen pikkuvauveli joskus suodaan, aion yrittää kaikkeni imetyksen onnistumiseksi. Nyt esikoisen jälkeen tiedän jo niin paljon enemmän asiasta.



Kuulaita syyspäiviä toivottaen,



Nalle ja poika 7,5kk

Vierailija

pojan kanssa piti siirtyä korvikkeeseeen koska oman terveydentilani vuoksi sain tiputuksena lääkettä suoneen ja sen kanssa ei saanut imettää... Poika ei ollut helppo tapaus pullolle opetettavaksi mutta oppi kyllä. Meillä kelpaa ainostaan sellainen pullo jossa tuttiosa on litteämpi ja pienempi kuin esim. Ainun pullossa.



Meillä auttoi myös se että mies antoi pullosta pari ekaa päivää niin maito ei tuoksunut . Suostui paremmin syömään.

Vierailija

Suosittelen käyntiä imetystukilistan kotisivuilla. Rinnasta imeminen on varmasti vauvan mielestä työlästä ja hankalaa osittaisen pulloruokinnan vuoksi. Imuote voi olla pielessä ja tämän korjaamiseen löytyy apua. Jos teillä on huvitutti käytössä, suosittelen sen syrjään laittamista ja rinnan tarjoamista useammin. Itse en siirtyisi pulloruokintaan.

Vierailija

Osittaisimettelin tyttöä 7 viikkoiseksi, kunnes hän lopulta hylkäsi rinnan, koska sieltä ei enää tullut mitään. Tavallaan imetyksen loppuminen oli helpotus, koska niin monet turhat itkut olin siihen mennessä itkenyt, syyllistänyt itseäni ja olin ahdistunut, koska tunsin epäonnistuneeni siinä kaikkein tärkeimmässä. Olinhan suunnitellut täysimettäväni vauvaa ja imetysoppaiden propagandan sekoittamana, ajattelin että lisämaito todellakin on pahasta.



Mutta näinhän ei ole, jos äidin oma maito ei riitä tai imetys ei vain jostain syystä onnistu. Silloin on annettava lapselle lisämaitoa. Kaikkein tärkeintä on vauvan ja äidin hyvinvointi, eikä lisämaidon antamisesta saisi kukaan ketään syyllistää. Se jos mikä voi olla haitallista äidin ja vauvan vuorovaikutukselle.



Nykypäivänä joskus ihan varmasti aiheestakin korostetaan imetyksen tärkeyttä. Mutta mielestäni tämä imetyskeskustelu on ylipäänsä karannut käsistä. Terveitä ja onnellisia lapsia kasvaa myös pulloruokinnalla (en keksi tähän nyt parempaa sanaa) ja sehän on kaikkein tärkeintä. Että vauva kasvaa ja voi hyvin. Kukaan tuskin haluaa, että vauva joutuu itkemään nälkää tai sitä, ettei hänen perustarpeisiinsa vastata sen takia, että äidit pelkäävät antaa lapselle lisämaitoa.



Jos sinulta kuitenkin vielä jonkin verran maitoa tulee, niin imetä ihmeessä niin pitkään kuin se itsestäsi hyvältä tuntuu.. Mutta älä aseta itsellesi paineita, jos imetys ei enää tunnu hyvältä, älä imetä. Stressaat turhaan itseäsi, ja se taas vaikuttaa vauvaankin. Vauvasi on onnellinen, kun saa sylisi lämmössä nautiskella maitoa, tuli se maito sitten mistä tahansa :)



Kaikkea hyvää jatkoon sekä äidille, että vauvalle :)

Vierailija

Moikka!



Teet niin tai näin, niin älä anna ympäristön paineiden vaikuttaa. Luotat itseesi...ja mietit mikä juuri teille paras ratkaisu. Aina löytyy arvostelijoita, mutta sinähän sitä arkea lapsesi kanssa elät! Itse sain herumiseen helpotusta, kun lämmitin nopsaan mikrossa viljatyynyn ja pidin sitä hetken rintojen päällä ennen imetystä ja lypsyä. Myös se auttaa herumisen alkamiseen, että toisella kädellä hieroo/silittelee/hyplää (mikä sana nyt sitä kuvaa parhaiten:))toista nänniä samalla kuin imettää/lypsää toisesta...näin ainakin mulla heruminen alkoi nopeammin eikä tyttö ehtinyt hermostua siihen odotteluun. Tsemppiä sulle, löydät varmasti oikean ratkaisun asiaan! Mullakin oli imetys tosi vaikeaa ensimmäiset pari kk, mutta sen jälkeen alkoi oikeasti sujua ihan hyvin ja sitten jo itsekin nautin siitä imetyshetkestä ja osasin rentoutua.



ego7

Vierailija

Minä olen osittain imettänyt siitä asti kun vauva oli viikon vanha (nyt 3 kk). Oma maito ei riittänyt - kasvua ei tapahtunut. Olen syönyt Metopram-lääkettä jossa sivuvaikutuksena maidon tulo, siltikään ei riitä täysimetykseen. Olen lääkettä nyt syönyt 2.5kk. Kannattaa kysäistä lääkettä, jos se sinulla auttaisi. Olen myös juonut päivittäin 5litraa, juonut mamma-teetä ja jos jonkinlaista konstia yrittänyt. Kun ei riitä, niin ei riitä. Arvioisin että vauva saa nyt noin 1/3 rintamaitona.

Teen niin että imetän aina ekana, sitten loput 100ml korviketta. Muuten huuto on mahtava :) Öisin saa vain rintaa. Jos vaan jaksat, yritä osittaisimetystä. En ole kokenut sitä LIIAN raskaaksi, raskaaksi välillä kylläkin kun koko ajan saa olla huolissaan riittääkö vai eikö riitä, joko se loppuu vai eikö lopu, ym.

Vauva osaa kyllä imeä, mutta viime aikoina alkanut herkästi hylkimään rintaa jos sieltä ei kunnolla tule.

Vierailija

vauvan paino ei vain nouse tarpeeksi ja siksi lisämaitoa suositellaan. Mutta osittaisimetys tuntuu hankalalta. Lisäksi vauva imee rintaa niin lyhyen aikaa AINA ettei ehdi saada tarpeeksi maitoa...

Vierailija

maitoa ei tullut, koska poika ei JAKSANUT imeä. Tämän viimeisimmän tapauksen kohdalla taas se, että maitoni ei hänelle sopinut (siitäkin paremmat tiedot tuolla elokuisten pinkassa).



Mutta sen haluan sanoa tosiaan minäkin, että SINÄ päätät mitä päätät. Älä annan KENENKÄÄN painostaa itseäsi tekemään jotakin. Jos sulla ei ole hyvä olla siinä tilanteessa missä olet, niin tee jotakin asialle niin, että sullekin tulee hyvä mieli.



Itse tuon keskimmäisen kohdalla huomasin, että ympäristön painostus imettämiseen on KOVA! Ja tämän viimeisimmän kohdalla huomasin, että MIKSI IHMEESSÄ VASTASYNTYNEEN ÄIDIN TISSIT JA IMETYSASIAT TUNTUVAT OLEVAN TÄYSIN UPPO-OUTOJEN IHMISTENKIN ASIA?!?!? Tästä esimerkkinä, kun hain esikoista eskarista, niin päiväkodin täti kysyy minulta: " imetätkö sinä?!?!?!" Siis mitä helkkaria se hänelle kuuluu??? Kaverini kertoi samaisen tädin kysyneen sitä häneltäkin! Ja yleensäkin toisten ihmisten tapa tuolla kadulla tyyliin:" ompa ihana vauva, onko ollut kiltti? riittääkö sulla maitoa?" Ja jos kerron, että meillä syödään pullosta, niin " miksi?" . Siis mitä hittoa se kenellekään kuuluu?!?!?!



En ymmärrä moista ollenkaan. Odotusaikana tuntuu, että odottavan äidin masu on kaikkien yhteistä omaisuutta. Sitä tullaan silittelemään ja ihmettelemään uppo-outojenkin taholta ja kun vauva on syntynyt, niin okei, vauvaa saa toki tulla pällistelemään ja ihastelemaan, mutta minun imetys- ja tissiasiat eivät kyllä kenellekään kuulu! Asia on eri, jos otan sen itse puheeksi, mutta minusta tuommoinen käytös on törkeetä!



Onko muut huomanneet samanlaista käytöstä?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat