NELJÄNNESTÄ HAAVEILEVIEN VIIKONLOPPU!!

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Meilläpä ei mitään uutta. Ainakun puhun vauvasta niin mies sanoo tosi jyrkästi ja äksysti että hän ei enää vauvoja tee ja silti välillä harrastaa petipuuhia ilman kumia ja hyvin tietää että muuta ehkäisyä ei ole käytössä. Tilanne on nyt se että viikon päästä testaan jos ei menkkoja näy. Yksi aamu kyllä kun nousin ylös ja heti menin vessaan pissalle niin kyllä yökkäytti samalla. Ilmeisesti meillä eletään nyt selibaatissa loppu elämä kun minä en pillereitä halua enkä ole kyllä niistä kierrukoistakaan innostunu ja kumeista ei tykätä oikeastaan kumpikaan, mutta mies ei suojaamattomaan seksiin ala taas millään.

Ihan jännittää mikä olis vastaanotto jos ilmoittaisin olevani raskaana.

Esikoinen meillä on nyt siellä Oys jaksolla ja puheterapeutti oli ainakin antanut ihan hyvää palautetta, että hyvin tulee pojan kanssa toimeen ja hyvin selittää asioita ja hyvin rauhoittuu ja keskittyy niihin tehtäviin jne.... Joissakin sanoissa tulee virheitä ja ne pitäisi aina korjata ja niin monesti että se tulee lapselta oikein. Olikohan muumimammalla vähän näitä samoja juttuja. Ensi viikolla sitten to tai pe mennään kuulemaan yhteenveto jaksosta lääkäriltä sekä puheterapeutilta sekä suunnitellaan jatko.

Pitäis tässä alkaa aamupalalle pikkuisten kans ja laittaa pyykit kuivumaan ja lähteä kauppaan ostaan kakku tarvikkeita. Serkkupoika ja sen vaimo ovat saaneet tyttövauvan ja pääsevät tänään kotiin niin ajattelin viedä kakun niille ja jonku pienen pehmoisen asun. Jos vaikka sais vilasta vauvaakin. Ihan sydän kihisee kun jollakin se nyytti on siellä kainalossa eikä mulla oo. =) Ehkä saisin vähän pitää sylissä sitä.

Tämän viikon siivoukset jätän suosiolla huomiseen. Pyhänä on taas parin sukulaisen synttärit tiedossa.

Tänä iltana yhdellä tyttökaverilla olis sellanen Oriflamen ilta jossa on asiantuntija kertomassa ja opastamassa ihonhoidossa ja meikkauksessa ja samalla sitten voi niitä tuotteita tilata. Siellä siis se täti puhdistaa ihon ja meikkaa jos haluaa ja ne on kaverillla samalla vähän niinku tuparit kun on vasta muuttanut ja sieltä olis tarkoitus sitten lähtä jatkoille. Pitäisköhän jaksaa mennä? =)

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Meillä matkaa Oysiin noin 12km ja päivät poika on siellä ja yöt käy kotona. Siellä on puheterapiaa, erikoislastentarhaopettajan leikkihetkiä, lääkäri reissuja, satuhetki, ulkoilua, ruokailut ja nyt on tarkoitus käydä myös psykologilla. Saapa nähdä mikä meidän diagnoosi on tällä kertaa. Me saadaan minimi hoitotukea. Tämä asia on kyllä nyt menny vähän asian vierestä, mutta toivottavasti ketään ei haittaa!

Vierailija

Mentiin tänään viemään serkkupojan perheelle kakkua ja vauva lahjaa, mutta eipä siellä ollu vielä äiti ja vauva kotona. Ois pitäny eilen jo päästä mutta oli ilmennyt keltaisuutta ja joutunut sinne kaappiin niin pääsee sit varmaan huomenna. Jätettiin kakku sinne sekä lahja ja serkku lupasi ilmoitella kun vauva kotiutuu niin mennään sitten joku ilta käymään. Eipä siis vielä päässyt vauvaa piteleen vaikka jo kovasti odotin. =)

Meillä taas aamulla hommailtiin ilman kumia, ja kivaa oli vaikka ei ne hedelmällisimmät päivät olekaan. Tuossa päivällä taas otin sen vauva asian puheille ja mies ensin sanoi tuttuun tapaan että hän ei tee enää lapsia ja hymyili. Sanoin sille että haluat kuitenki, että et vaan halua myöntää. Siihen mies tuumasi että ei sitä vauvaa aleta tekemällä tekemään ja sitten kysyin että jos tulee niin sitten kuulemma tulee. =) Sanoin sitten vaan että haluan sen vauvan viimestään elokuulle kun pojat on syntyny peräkkäisinä vuosina molemmat lokakuussa ja kuopus tyttö joulukuun lopulla niin haluan kesävauvan. =) Täytyy pitää hedelmällisinä päivinä matalaa profiilia niin saattaa niinä päivinäkin saada ilman kumia ja innostua asiasta aina kun mies ehdottaa niin ehkä hänkin suostuu kun minä ehdotan. =) Toivottavasti tärppi käy pian ellei ole jo käynyt.

Tänäänkin tässä illalla on alamahaa vihlonut vähä niinku ois menkat alkamassa, mutta nehän pitäis alkaa ensi viikon lopulla ja se kipu meni oikeastaan jo ohikin. Onkohan niitä joitain kiinnittymiskipuja tai vastaavia? Vaikka tuskimpa nyt noin hyvä tuuri ois käynyt.

Huomenna mennään miehen sukulaisten luo, mutta täytyy yrittää aamulla pyörähtää täällä ja sitten iltasella. Siellä kun yleensä menee koko päivä. Öitä!

Vierailija

Olen todella allapäin ja vihainenkin, nimittäin mies ei aio näköjään muuttaa päätöstään että ei lapsia- ainakaan nyt, eikä varmaankaan myöhemminkään.. :(

Tänään oli taas keskusteluja vauva aiheesta, mies ei suostu niin ei... minä sitten mökötän- tiedän kyllä että typerää.. en voi käsittää miten se voi olla niin ehdoton?

Päätin nyt sitten etten kierukkaa halua laittaa ( laittopäivä olisi ollut tuleva tiistai ). En muutenkaan ole koskaan tykännyt hormonaalisista ehkäisyista, ne ei sovi mulle, mutta kuminkaan kanssa en tykkää pelata :/ sillä olisin kierukan laittanut.. mutta en viitsi, kiusallanikaan..

välillä jo ajattelen että mitä me oikein yhdessä enää kun ei ajatuksetkaan mene yksiin?

Minusta olisi nyt sopiva ajankohta vauvalle, esikoinen menee ensi syksynä kouluun, olisin siinä sitten kotona ( toki voinhan aina olla työttömänä, mutta ei se ole sama asia, eikä järkevääkään- mutta en raaski " pientä" tyttöni vielä laskea yksin pahaan maailmaan ;(

Ja tahdon vielä pienen nyytin :) Olen aina ollut sitä mieltä että minusta 3 tai 4 olisi sopiva määrä lapsia, jos suinkin saa ;) ja olen muistanut miestä siitä muistuttaa monta kertaa- alusta asti.

mutta ei niin ei..

Vierailija

kuin suurperheko:lla. Kuten aiemmin olen kertonut, meillä ei myöskään ole mies ollenkaan mukana kuumeilemassa. Viimeksi viikonloppuna tokaisi hieman tylysti, kun ehdottelin, että edes vähän aikaa ilman kumiukkoa, että niitä touhutippojahan minä vaan haluan... Niinpä, sanoin, ja mökötyksen puolellehan se sitten meni. En kyllä mitenkään kieltäydy ja kiristä seksillä, mutta silti minä toivon sitten vahinkoa, jos ei kerran muuten. Aika raivostuttavaa, kun kaikki aiemmatkin lapset on olleet enempi minun vastuulla yösyöttöineen kaikkineen. Mies kun omaa sellaiset unenlahjat, että. Eipä ole hänen ennenkään tarvinnut lasten takia valvoa. Mutta nyt tuntuu, että kolmea enempää en saa. Meillä tuntuu auto olevan se kriteeri miksei enempää. Mies tykkää autoista, sellaisista sporttisista, ja tila-autot ei niitä ole. Joten ajattelin jo viikonloppuna,että jospa sitten täytyy lopettaa tämä kuumeilu ja keskittyä johonkin muuhun. Vatsanahka kaipaisi ainakin kiinteytystä, eli siis liikuntaa lisää. Muutenkaan ei minulla kodin ulkopuolisia harrastuksia ole, joten sitten saisi mies huomata mitä se on kun vaimo harrastaa ja on pois kotoa. Senverran nyt nyppii, että kostomieliala on valloillaan.



Minäkin olin ajatellut, että tämä olisi se viimeinen vauva ja olisin kotona kun kuopus, äidin ihana mussukka (ainoa poika), lähtee kouluun. Isot tytötkin tykkäisi kun äiti olisi kotona kun tulevat koulusta, ei tarvisi aina itse ottaa kaapista välipalaa, vaan olisi äiti jo laittanut valmiiksi...Mutta kun mies ei halua kuunnella minun perustelujani. On vain sitä mieltä, että tämä on nyt jokin päähänpisto,kun muutamalla tutulla on neljäs tuloillaan.



Joten, enpä tiedä mitä tehdä..unohtaako nyt vähäksi aikaa koko ajatuksen neljännestä, vai..??

Vierailija

Voimahalit sekä T@htille, että suurperhekolle! T@hti, tsemppiä uuteen kiertoon ja toivotaan parempaa onnea. Ja suurperheko, ymmärrän miltä sinusta tuntuu kun meilläkin minä olen aina ollut se osapuoli, joka on enempi kuumeillut. Toki mieskin on halunnut lapsia ja pitää heistä, mutta nyt meni kuitenkin pitkään ennenkuin varsinaiseen yritykseen suostui. Kaikki taloudelliset tekijät ovat meillä se suurin syy, miksi järjellä ajateltuna vauvaa ei kannattaisi tehdä, mutta tunteet sanovat toisin.



Itsellä kp 26/28 ja luulen, että täti on tuloillaan. Meillä kuitenkin edellinen " vauva" on vielä niin pieni (10kk), että toisaalta voin lohduttautua sillä, että hän saa vielä kasvaa ja jaksan itsekin ehkä paremmin jos en ihan heti tule raskaaksi.

Vierailija

[color=purple] Mehän ollaan monella tapaa kohtalotovereita... Leijona, hienoa että puheterapia sujuu! Meidän autistinen esikoinen on nyt iskenyt liinat kiinni puheterapian kanssa :( Heittäytyy hankalaksi heti kun puheterapeutin naama vain näkyy eikä suostu kuvalla pyytämään vaikka olisi miten mieluinen asia. Terapeutti onkin nyt ollut lähinnä mukana jumpassa ja ohjannut kuvilla. Ohjaajat ovat olleet tyytyväisiä " ylikoulutettuun avustajaan" . Tää on nyt varmaan taas sellainen vaihe. Toivottavasti menee pian ohi...

Viikonloppuja! dorinda ja 00 02 04 jne

Vierailija

-iitu-

yleensä nuo osastojaksot on silloin kun tehdään paljon arvioita ja ei asu samassa paikkakunnassa sairaalan kanssa.

meiltä on hyksiin matkaa 100km ja ollaan sitten yleensä yövytty siellä se 3-4 päivää mitä testit aina kestää.

Keskussairaala on 50km päässä ja sinne ei olla koskaan osastojaksolle menty, kun kotiin on lyhyt matka. Mutta siis osastojaksolla on samat asiat kun polikäynneilläkin, ollaan vaan sairaalassa tutkimusten väliajatkin. Ja siinä tietty on hoitajien hyvä havainnoida ruokailuja, nukkumista ym.



Meillähän Keskimmäisen dg on kehitysvamma. pitkään meni diagnoosilla puheenkehityksen viivästymä, mutta nyt vähän aikaa sitten muuttui kehitysvammaksi.



t, epiapi ja lapset -00. -01 ja -02

Vierailija


Dorinda, Leijona ja muumimamma... tällä myös kohtalotoveri siinä mielessä, että myös meidän esikoisella (4v.) puheenkehityksen erityisvaikeutta. 1½ vuotta on ravattu puheterapiassa, käyty on psykologin testit, toimintaterapeutin arviot ym., mutta ongelmaa ei ole kuin puheentuotossa, eli ymmärrys ihan kunnossa. Meidän tyttö ei puhunut 2½ vuotiaana kuin kolme oikeaa sanaa (äiti, anna, kakka) ja nyt 4v sanoja on alkanut löytyä ja juttua riittää, mutta puheessa edelleen paljon puutetta, tavujen sekaantumista, taivutusten puuttumista ym.ym. Ulkopuolisen melkein mahdoton ymmärtää tytön puhetta. Saadaan Kelalta korotettua hoitotukea ja puheterapia on yksityisellä. Kuntoutuksena käytössä on myös kuvat ja viittomat, sekä 3 päivää viikossa päiväkoti (lääkäri suositteli 5 päivää, mutta kun muut lapsemme saavat olla kuitenkin kotona, en suostunut kuin 3:een... kynsin hampain siihenkin). Me ollaan käyty TaYS:ssä ja siellä ei ole mitään osastojaksoja, en ole moisesta ennen kuullutkaan. Taitaa vähän paikkakunnittain käytäntö vaihdella . Ensi viikolla meillä on foniatrin käynti Tampereella taas ja saa nähdä, vieläkö diagnoosi on puheenkehityksen erityisvaikeus, vai mahtaako dysfasiaksi jo laittaa.



Joten sympatiaa vaan kaikille samojen asioiden ääressä painiville, kiva kuulla ettemme ole ainoita.



-Iitu- ja muksut -01, -02 ja -04







Vierailija

Meitähän on täällä sitten monta neljännestä haaveilevaa, joista vielä monella puheviivästeinen lapsi.



Meillä tuo osastojakso kestää kolmisen viikkoa (alkaa tämän kuun lopulla ja loppuu marraskuun puolella välillä, ja ihan kotikaupungissamme, Helsingissä on).

Poika viedään aamulla osastolle, ja haetaan iltapäivällä kotiin, ja tätä rumbaa siis tuon kolmisen viikon ajan. Onneksi mies on lupautunut työmatkansa varrella kuljettamaan poikaa, joten mun ei tarvitse ruuhka-aikoina alkaa kuopuksen kanssa kulkea julkisilla tuota keskimmäistä viemässä ja hakemassa.



Olen tullut kanssa miettineeksi, että onko tämä järkevä haave tämä neljäs lapsi, mutta kun sydän niin sanoo, niin sen on oltava ;)

Meillä tuo kuopuskaan ei ole terve, ja siksi mietityttää, että voisiko mahdollisella tulevalla vauvallakin olla jotakin poikkeamaa ;O

Perinnöllisyystutkimuksissa ollaan käyty, ja kromosomit on tutkittu, ja lääkäri kyllä ei tuntunut pitävän " kahjona" ajatusta vielä neljännestäkään. Ei vaikuttaisi olevan perinnöllinen sairaus, mutta pelottaa vähän siltikin.

Itse en ole pelännyt synnytyksiä, sillä vain yksi lapsistamme (esikoinen) on syntynyt alateitse, ja kaksi nuorempaa suunnitelluilla sektioilla. Ja jos meille vielä neljäs vauva suodaan, tulee hän automaattisesti syntymään sektiolla (kahden sektion jälkeen kun ei voi enää alatiesynnyttää).

Kuopuksen syntymä ei kyllä mennyt ihan " nappiin" , menetin hurjasti verta, ja poika oli hörpännyt lapsivettä keuhkoihinsa (oli sinertävä ja hengitys oli vaikeaa synnyttyään ;( ) joten jäi kyllä pienoinen kammo. Uskon silti, että se ihana lopputulos (=nyytti) palkitsee kaiken sen huolen ja pelon, joten uskon ja toivon voittavani pelkoni.



Kannattaa varmaan puhua neuvolassa, jos sulla Sarppu on pelkoja, jos pääsisit (mikset pääsisi, eiköhän kaikilla halukkailla ole oikeus ja mahdollisuus?) pelkopolille juttelemaan, josko osaisivat auttaa siellä.



Vauvakuume on kova, ja pian pääsemme yrittelyn alkuun ;)

Molemmat poikamme ovat olleet viimeviikkoina kipeinä (ripulia molemmilla, sitten kuopuksella molemmin puoleinen korvatulehdus, ja tänään palanpainikkeeksi silmätulehdus ;( ) joten uuvuttavia päiviä ja öitä ollaan vietetty, mutta kyllä tämä vielä iloksi muuttuu ;)



Mä olen ollut poissa töistä (äippälomat ja hoitovapaat) -02 keväästä asti, mutta en ikävöi yhtään töihin. Toivon vaan, että tärppi kävisi piakkoin, ja saisin olla yhtä soittoa poissa vielä yhdet lomat :)



Jep, nyt La Bamba elokuvan pariin...

MUKAVAA VIIKONLOPPUA!



t: Muumimamma kera lapsosten -90, -02 ja -04 (ja haaveen -06)

Vierailija

Joopa joo. Kp 1 menossa, joten siinäpä se :(.



No, jos kuitenkin jotain muutakin. En arvannut ees tänne aiemmin kirjoitella, kun jotenkin oli mielessä, että jos vaikka plussauutisia seuraavaksi. No, puh ja pah! Enpä olisi uskonut, että minäkin alan omiani kuvittelemaan. Ei mulla ees juuri oireita ollut. Tunne vain.



Keskiviikkona mulla on sokerirasitustesti. Ei oo tullu aiemmin käytyä, vaikka määrättiin jo vuosi sitten kuopuksen suuren syntymäpainon vuoksi. Olin aatellu, että pyydän niitä samalla tekemään raskaustestin, mutta eipä nyt sitte tarvinnu.



Oli tämä toki odotettavissa. Ovis oli mun mielestä kp 17. Mies tuli kotiin seur. pv. Ja silloinki vain kerran puuhasteltiin. Loppukierrosta on kyllä ollu vilkkaampaa. Onpa noita muitaki useampi kierto yritetty ja esikoista kauemmankin.



No, hyvä puoli on se, että mies heti totesi, että nyt sinua tietysti harmittaa. Eli hän on kyllä täysillä mukana ja valmiina vaikka aina. Nyt pitää vain itteään tsempata nautiskelemaan. Jospa sitä tulostakin sitten joskus tulis tai ei ainakaan kumpikaan ois sen takia kärtyinen.



Tsemppiä ja plussaonnea kaikille!



T@hti ja lapset 00, 02 ja 04

Vierailija

joo, muistit oikein Leijona-80 :)

Meidän 3 v 3 kk vanhalla pojalla on puheentuoton kanssa ongelmia, ja osastojakso on muutaman viikon päästä alkamassa.

Uusia sanoja on oppinut viimeviikkoina valtavasti, mutta juttuja ei oikein tahdo tulla, yksittäisiä sanoja kylläkin.

Jännittää tuo tuleva jakso, että mitä sieltä paljastuukaan, kartoittavat aikalailla tuota kokonaiskehitystä.

Positiivisin mielin sikäli, että poika on iloinen ja ihana poika, ja uskon, että apua on saatavissa tuohon puheeseen.



Tulikin mieleeni, että voisi olla kiva vaihtaa ajatuksia privaatistikin. Jos haluat, voit laittaa viestiä:

muumimamma-04@luukku.com



Täällä palstalla kun en viitsi ihan kaikkea kirjoittaa, vaikka kyllä tutut varmasti tunnistavat mut/meidät. Väliäkös tuolla siis :)



Kovin innokkaasti odottelen seuraavaa kiertoa, että päästään toivottamaan neljäs vauveli tervetulleeksi perheeseemme.

Välillä kyllä mietin, että onko tämä ihan " järkevää" , mutta kaitpa tämä on, kun sydän sanoo niin ;)



Hilskettä ja vipinää riittää kodissamme, jatkuvaa meteliä ja sotkua, pyykkiä ja tiskiä riittää, mutta tulisko siihen niin suurta mullistavaa muutosta, vaikka yksi olisi lisää? ;) En jaksa uskoa.



Keskimmäisen (joka siis nyt 3 v 3 kk) jälkeen muistan välillä tunteneeni, että aika kävi pitkäksi (kun vauva nukkui päiväunia tms.) mutta nykyään sitäkään huolta ei ole ;) (kuopus 1 v 8 kk)

Kunpa vuorokaudessa olisi tunteja lisää, semmoiset 30 h/ vrk voisi riittää ;D



Hyvinä hetkinä (kun lapset leikkivät sovussa yhdessä) ajattelen, että tämähän on pala kakkua, mutta välillä tuntuu, että mitähän tästäkin tulee, ajammeko itsemme järjiltä vielä vauvan tultua taloon ;)

Ei, positiivisin mielin odotellaan, ja kerkeäväthän nuo lapset kasvaa 9 kk:n aikanakin valtavasti :)



Mukavaa viikonloppua!

Vierailija

Jossain palstalla tekisi mieli jutustella ja ajattelin josko tähän pääsisi mukaan, vaikuttaa kivalta ??? Meillä kolme poikaa 97, 00 ja 04 ja minä 31 ja mies 35. Olen tänä syksynä taas aloittanut työt ja vanhin tokalla, keskimmäinen tarhassa ja nuorin yksityisellä perhepäivähoidossa, kaikki on alkanut loistavasti, vaikka aluksi stressasin hirveästi että saadaan heti joku tautikierre, no kyllä se vielä kerkiää tulemaan. Olen ollut aina jokaisen lapsukaisen välissä välillä töissä. Nyt viimeisestä olin vuoden kotona. Onneksi lyhyitä työpäiviä ja töitä mahdollista tehdä osittain myös kotona. Kolmen kanssa ihanaa vilskettä ja välillä väsyttää, mutta olen onnellisempi kuin koskaan ennen. MUTTA se kuume on iskenyt taas, nopeammin kuin ennen. Ihan selvää on, että aikaisintaan ensi keväänä voi antaa mahdollisuuden ehkä jopa vasta seuraavana, mutta silti olisi kiva kuumeilla kanssanne. Pelkään, että jos en anna vielä kerran mahdollisuutta, kadun sitä joskus, onko teillä vastaavaa? Mies on sanonut, että kyllä hänet saa vielä neljänteen puhuttua ympäri :) Nyt on vaan itellä sellasia pelkotiloja, että väliin miettii, olisiko mitään järkeä? Jos minulle sattuu jotain, jos vauva ei olisikaan terve tms.? Johtuuko se tästä iästä vai mistä? Lisäksi pelkään synnytystä, sillä se on joka kerta ollut pahempi. Olisi ehkä hyvä mennä pelkopolille? Onko joku ollut? Tiedän, että pitää ajatella, että elämä kantaa mukanaan, mutta ei sille mitään voi, että näitä asioita funtsailee kovin. Ja jos pääsee siihen vauvaan asti ajatuksissa, niin kai se synnytyskin taas jotenkin menisi. Lapset ovat ihania. Meillä mies yövuorossa, joten viikonloppu menee minun ja lasten osalta ulkoillessa ja ukko nukkuu. Mikäs sen mukavampaa, on haravoitu lehtiä ja nautiskeltu ihanista syysilmoista. Illaksi ostettiin hiukan naksuja ja pidetään hauskaa, kun kuopus on mennyt nukkumaan. Ihan kyllä silti kaipailen välillä niitä aikoja, kun ei tarvinnut käydä töissä, vaikka sielläkin on mukavaa. Tässä piilee kyllä vaaransa, jos täällä alkaa kuumeilemaan, tulee vaan suurempi kuume ja hätä...........;)

Vierailija

Tänään kp 28 ja mä tyhmä testasin ( vaikka kierto onkin 32-35 ).

Tein clearbluella ja negaahan se näytti. No sitten tyhmä vielä äsken, monta tuntia testin teon jälkeen vilkaisin siihen, ja tietenkin siinä näkyy hailakka viiva. Ilmeisesti siinä on viivan paikka mikä kuivuessa tulee esiin. Ja tietenkin se vaivaa mua nyt.



No jos viikon kuluttua ei ole menkat alkanut niin on pakko testata uudestaan ;)



Me ollaan oltu lasten kanssa vapaalla tämä päivä. Kivaa ollut.

Pitäisi jaksaa ensi viikolla hakea lapsille influenssa rokotukset.

Vierailija

Täällä ollaan kohtapuolen reissuun lähdössä, mutta vielä piti käydä tsekkaamassa tilanne.



Leijona80: koita vaan jaksaa lähteä hurvittelemaan, jos mahdollista. Välillä teke meille äideillekin hyvää käydä tuulettumassa:) Minun pitäisi lähteä ensi lauantaina erään ystävän kanssa bileittämään...Jee!



Tänään olisi sitten kampaaja aika tuossa kahdelta, jos sekin vähän piristäisi tätä muuten niin synkkää päivää. Menossa nyt siis kp 24/24-28 ja tutut menkkajomotukset alkaneet. Aamulla testasin vielä Aconilla negan, joten nyt se on siis ihan varma, että raskaana en ole:(



Pitäisikö meidän alkaa käyttää sitä neliapilat nimitystä näin pinojen alussa, etteivät jotkut uudet palstailijat mene näissä pinoissa ihan sekaisin? Muutenhan tuolla asialla ei ole mitään merkitystä tietenkään.



Juu, mutta hyviä viikonloppuja ja plussatuulia niitä tarvitseville!

Vierailija


Tervetuloa suurperheko mukaan kuumeilemaan neljättä! Ei muuta kun mies ylipuhumaan, hyvät olis ainakin sinulla siihen perustelut. Minäkin ajattelin, että neljännen vauvan aika voisi olla sitten kun esikoinen menee kouluun, mutta mies tämän nopeamman aikataulun kuumeen minuun tartutti. Ehkä sitten se viides vauva meille esikoisen koulunalkuun =). Ei vaiskaan, kyllä kolme on meille maksimi (niin olen kyllä sanonut toisesta lapsesta lähtien, heh, vannomatta siis paras).



Ja Leijona80, tosi on, että aihe meni kuumeilun vierestä, mutta minä ainakin innostuin kun näinkin pienessä ryhmässä monta vastaavassa tilanteessa olevaa näyttää olevan, niin sillä kirjoitin. Mutta tosiaan jos muilla halukkuutta on, niin privana kirjoittelukin kyllä kävis minulle mainiosti. Toisaalta jos muita ei häiritse, niin voidaan kai tästäkin aiheesta kuulumisia vaihtaa myös täällä. Päivän kuulumisia kun kuitenkin kirjoitellaan ja ainakin meillä tää puheenviivästymä terapioineen täyttää monen päivän ohjelmat.



Vauvakuumekeskustelussa pysyäksemme, niin täällä ainakin kyseinen kuume yhä jyllää pahana, vaikka tässä muutama päivä sitten kaivoin jo pillerireseptin esiin, että jos hakis vielä ainakin kolmen kuukauden e-pillerit. Kun tosiaan väsytti ihan älyttömästi, lapset sairastivat ja valvottivat ja sitten vielä itselle nousi kuume ja ne iki-ihanat menkat päälle, niin väsymysaste oli sellainen, että ajattelin, että jos tässä olis vielä vauva, niin henki menis...

Vaan pari nukuttua yötä taas kaiken muutti ja alkuperäisessä sunnitelmassa siis pysytään; vauva saa tulla, kun on tullakseen... mahdollisimman pian mielellään =)



Mies muuten keitteli tänä aamuna puuroa ja jakoi neljälle lautaselle, vähänkö mulla oli hauskaa kun pöyri se yksi ylimääräinen lautanen käsissään ja ihmetteli, että kellehän hän tämän teki. On mennyt neljännestä puhuminen jo nähtävisti niin luihin ja ytimiin, että aamulla puuro jo neljälle laitetaan =). Ehkä hieman ennenaikaista sanoin minä, mutta saatiinpa päivän naurut.



-Iitu- ja muksut -01, -02 ja -04 (ja toiv. myös -06)

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat