Luontainen hengellisyys

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Viritelläänkö keskustelua tällaisesta aiheesta kuin luontainen/luonnollinen hengellisyys/henkisyys (natural spirituality)?



Minulla oli viime viikolla ilo osallistua amerikkalaisen alkuperäiskansan edustajan Rainbow Eaglen päivän mittaiseen luentotilaisuuteen. Herra on oikein hurmaava " vanhin" (63-vuotias), Seitsemännen Tulen ja Rauhankilven opettaja, okla-chocktaw-intiaani joka kiertää ympäri maailmaa kertomassa amerikan alkuperäiskansojen henkisestä perinnöstä. Päivän aikana puhuimme paljon (päivä ei ollut passiivista luennon kuuntelua, vaan me osallistujat olimme todellakin sitä, aktiivisia), myös luontaisesta hengellisyydestä.



Useiden intiaanikansojen (niitä on yli 500 Pohjois-Amerikassa, joten jonkinlaista yleistystä tässä auttamatta on) luontaiseen hengellisyyteen kuuluu muunmuassa seuraavia asioita:



[b]Tasapaino[/b]

Kaikilla asioilla, koko maailmankaikkeudella on tasapaino. Kaikella on myös taipumus pyrkiä tuohon tasapainoon, niin elollisella kuin elottomallakin luonnolla. Intiaanit eivät tee eroa erilaisten energioiden välille siinä mielessä, että jokin olisi " hyvää" ja toinen taas " pahaa" . On vain [u]erilaisia[/u] energioita. Pyhistä seremonioista ei suljeta ketään pois, kaikki ovat tervetulleita. Mukaanlukien kaikenlaiset energiat ja henkiolennot. Kokemuksia ei myöskään jaeta hyvään ja pahaan, on vain erilaisia " oppitunteja" . Jokainen päivä on uusi alku, mennyttä ei murehdita. Dualismi opettaa meitä ymmärtämään, että asioilla on puolet, yö ja päivä, eikä kummassakaan ole mitään pelättävää. Ne ovat osa luontoa. Kaikki on osa Luojaa, Luoja on osa kaikkea.



[b]Kiertokulku[/b]

Asiat tapahtuvat syklisesti. Mitään sellaista ei tapahdu, mitä ei olisi jo aiemmin tapahtunut. Tähän liittyy myös usko jälleensyntymään, siihen, että elämme vuorotellen miehinä, vuorotellen naisina, oppiaksemme kaiken, mitä meillä Äiti Maalta on opittavana. Naisen kiertoa verrattiin Äiti Maan kiertoon, niin kuin naisella on kuukautiskierrossaan vaiheita, on Äidilläkin vaiheensa. Nyt on tullut maapallolla tasapainottumisen vaihe, eräänlainen maapallon laajuinen PMS-oireilu (;D) joka näkyy poikkeuksellisen runsaina " vesitapahtumina" . (Vesi on feminiininen elementti.) Maailmanloppu ei ole tulossa, vaikka kierto onkin loppuvaiheessaan. Alkaa uusi vaihe.



[b]Oikeus valita oma henkisyytemme[/b]

Opimme monilta opettajilta. Voimme valita ne opettajat, joiden opetuksia pidämme tärkeimpinä. Jokaisella on [u]vastuu[/u] omasta henkisyydestään, voimme puhua vain itsemme puolesta. Jokainen seuraa omaa, henkilökohtaista totuuttaan. Tärkeintä on kuunnella, tuntuuko tämä minusta todelta. Ei ole olemassa Yhtä Ainoaa Oikeaa Polkua. Toisen valintaa on myös kunnioitettava. Totuus tarkoittaa sisäistä totuutta, sitä, mikä on sinulle oikein. Totuudessa pysyminen on myös velvollisuus.



Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

zkelvin:

Lainaus:


Aito henkisyys ei tarvitse ympärilleen materiaa tai suuria oppirakenteita.




Tätä painotettiin myös, tarkasti aloituksen lukeneet varmaan huomasivat, että eräs tärkeä periaate on vastuu omasta hengellisyydestä ja vapaus valita opettajansa. Tähän vapauteen kuuluu myös vapaus olla uskomatta. Ja vapautta on myös se, että antaa toisten löytää oma polkunsa, hengellinen tai ei ;D. (Kurssien kautta tai ihan itsekseen pähkäilemällä :D.)

Vierailija

kosmomamma:

Lainaus:


Intiaanien naiseutta korostavalla asenteella taas ei ole mitään tekemistä minäolentuuban kanssa, sillä heidän kulttuurinsa yksinkertaisesti on matriarkaalinen






Siis, ei pitäisi yleistää, sillä näinhän ei taatusti kaikkien heimojen kohdalla ole. Mutta aika monen. :)

Vierailija

Aaaaaah. Hän näkee itsensä kirmaamassa satulattomalla ratsullaan halki preerian. :) Tinuri, kysyit minkälaisia ajatuksia tuo herättää? Tuntuu, kuin olisi kotiinsa tullut. Kiitos.



Paljon on meillä valkoisilla opittavaa noiden viisaiden alkuperäiskansojen elämästä. Meidän pitäisi muistaa katsella vähän useammin taakse päin sen sijaan, että etsimme uusia tapoja tuhota maailmaa.



En tiedä kuinka monella muulla on kaipuu tämän vanhan viisauden lähteille. Intiaanien luontainen yhteys luontoon on niin puhdasta ja niin oikein, että sen uudelleen tavoittaminen johtaisi varmasti parempaan maailmanjärjestykseen. Kuinnioittaminen: kaiken elollisen ja myös henkisen kunnioittaminen - sen kun oppisimme. Pysähtyminen. Yksinkertaistaminen.



Intiaanikulttuurissa naisilla on erityisasema, ja tämä viehättää feministiminääni erityisesti.



Niin kuin viisas BearHeart sanoo:

" Istuudu ja näe ympärilläsi oleva maailma."



Heja, heja. :)



Tinuri:

Lainaus:






[b]Tasapaino[/b]

Kaikilla asioilla, koko maailmankaikkeudella on tasapaino. Kaikella on myös taipumus pyrkiä tuohon tasapainoon, niin elollisella kuin elottomallakin luonnolla. Intiaanit eivät tee eroa erilaisten energioiden välille siinä mielessä, että jokin olisi " hyvää" ja toinen taas " pahaa" . On vain [u]erilaisia[/u] energioita. Pyhistä seremonioista ei suljeta ketään pois, kaikki ovat tervetulleita. Mukaanlukien kaikenlaiset energiat ja henkiolennot. Kokemuksia ei myöskään jaeta hyvään ja pahaan, on vain erilaisia " oppitunteja" . Jokainen päivä on uusi alku, mennyttä ei murehdita. Dualismi opettaa meitä ymmärtämään, että asioilla on puolet, yö ja päivä, eikä kummassakaan ole mitään pelättävää. Ne ovat osa luontoa. Kaikki on osa Luojaa, Luoja on osa kaikkea.



[b]Kiertokulku[/b]

Asiat tapahtuvat syklisesti. Mitään sellaista ei tapahdu, mitä ei olisi jo aiemmin tapahtunut. Tähän liittyy myös usko jälleensyntymään, siihen, että elämme vuorotellen miehinä, vuorotellen naisina, oppiaksemme kaiken, mitä meillä Äiti Maalta on opittavana. Naisen kiertoa verrattiin Äiti Maan kiertoon, niin kuin naisella on kuukautiskierrossaan vaiheita, on Äidilläkin vaiheensa. Nyt on tullut maapallolla tasapainottumisen vaihe, eräänlainen maapallon laajuinen PMS-oireilu (;D) joka näkyy poikkeuksellisen runsaina " vesitapahtumina" . (Vesi on feminiininen elementti.) Maailmanloppu ei ole tulossa, vaikka kierto onkin loppuvaiheessaan. Alkaa uusi vaihe.



[b]Oikeus valita oma henkisyytemme[/b]

Opimme monilta opettajilta. Voimme valita ne opettajat, joiden opetuksia pidämme tärkeimpinä. Jokaisella on [u]vastuu[/u] omasta henkisyydestään, voimme puhua vain itsemme puolesta. Jokainen seuraa omaa, henkilökohtaista totuuttaan. Tärkeintä on kuunnella, tuntuuko tämä minusta todelta. Ei ole olemassa Yhtä Ainoaa Oikeaa Polkua. Toisen valintaa on myös kunnioitettava. Totuus tarkoittaa sisäistä totuutta, sitä, mikä on sinulle oikein. Totuudessa pysyminen on myös velvollisuus.



Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?




Vierailija

Pahoittelen käyttämääni epätäsmällistä kieltä. Eli tarkoitukseni oli ilmaista, että Tinurin aloituksen mukainen luonnollinen henkisyys ei kaipaa materiaa eikä oppirakenteita ympärilleen.



Mutta jottei homma mene siihen, että joku nyt kuvittelee, että kaikkien pitäisi erakoitua ja polttaa hankkimansa kirjallisuus ja kauniit esineet, ei siitä ole kysymys.



Joku löytää rauhan sisimpäänsä linnunlaulua kuunnellen, toinen taas Castanedan maagisia liikkeitä tehden. Lainaan kosmomammaa: Sama kohde, eri matkatoimisto.



Ja ehkäpä kaikella maailmassa olevalla markkinointipuupallakin on kuitenkin tarkoituksensa hengellisyyden ja oman itsen kohtaamisessa?

Vierailija

Ja (niinkuin monta kertaa aikaisemminkin =0)) kosmomamma kiteytti jälleen sen olennaisen.



Haluaisin esittää jatkokysymyksen.

Millainen tunne teillä on siitä missä mittakaavassa ihmisissä on kaipuuta sisälliseen hengellisyyteen / hengellistymiseen? Onko se yleistä vai onko se harvinaista? Puoltaako nykyaika teidän mielestänne " hengen" viisautta - vai ihan muita arvoja?



Minä uskon (ja TOIVON), että maailmassa ollaan menossa pikku hiljaa (baby steps ;0)) kohti hengellisyyttä, ja toisenlaisia arvoja kuin mm. materialismi tai kapitalismi edustaa - haluaisin ajatella niin, että kansakunta on pääsemässä eroon oman edun tavoittelusta, ja vähitellen ollaan ymmärtämässä se tosiasia, että joukossa on voimaa =0). Se, että pystytään toimimaan myönteisellä tavalla porukassa, vaatii toisen ihmisen (/ osapuolen) kunnioittamista, ja herkistymistä. Minä uskon, että " hengellinen etsiskeleminen" vaatii ennen kaikkea herkistymistä - mutta kuinka helppoa on olla saman aikaisesti herkkä, avoin, nöyrä ja etsiskellä, kun taas toisaalta vaaditaan yhä kovempaa ja parempaa (tehokkaampaa) suoriutumista? Minä koen suoriutumisen ilmapiirin sellaisena tekijänä, joka kuolettaa ihmisissä olevaa " hengen kaipuuta" - se, että ihmisen tarvitsee mahdollisimman tehokkaasti suoriutua, vaatii rinnalleen ehdotonta varmuutta. Kuinka voi olla ehdottoman varma, jos on vasta matkalla? Hengellinen kaipuu ihmisessä nimittäin saattaa aiheuttaa sen, että sallii itselleen sen tosiseikan, että on vasta " raakile" ja että on avoinna elämälle - tarpeeksi " valmis" ja tarpeeksi nöyrä oppimaan.



Sekavia ja irrallisia ajatuksia ;0), väsymys alkaa jo painaa.

Vierailija

zkelvin:

Lainaus:






Aito henkisyys ei tarvitse ympärilleen materiaa tai suuria oppirakenteita.




Juuri näin, aivan samaa mieltä. Tinurin peräänkuuluttama luonnollinen hengellisyys tai henkisyys on juuri tätä sisäistä kaipuuta ja tarvetta löytää tasapaino, ilman turhia krumeluureja tai ulkoa päin tulevaa johdattelua.



Toki - kaikin mokomin - se saattaa löytyä uskontojen, luonnonuskontojen, joogan, meditaation tai muun henkisen harrasteen avulla. Harvemmin se löytyy materian tavoittelusta tai rahasta. Joten sikäli materialistisen ja idealistisen vastakkainasettelu on oikeutettua.



Kukaan tuskin on pyrkimässä eroon markkinavoimista tai teknologiasta, niiden otteen ihmisissä vain soisi lientyvän. Tilalle tarjoaisin mielelläni pehmeitä arvoja, henkistymistä, joka tässä yhteydessä tarkoittaa siis eri asiaa kuin hengellisyys. Ja se on kaikille avointa, ei siis mikään hengellisyyteen sidottu muoti-ilmiö. Henkisyyshän on eettisesti kestävien elämänarvojen korostamista. Itseänsä kasvattamista.



Toki kaupallinen new age -liike saa välillä surkuhupaisiakin piirteitä, kun leidit vertailevat, kuka on kasvanut enemmän henkisesti. " Mä oon kasvanu tällä viikolla ainaski 80 senttiä."



Naisten esiin marssista sen verran, että samalla tavalla kuin miehet olivat viemässä maailmaa teolliseen vallankumoukseen, naiset tuntuvat olevan nyt tämän henkisen vallankumouksen etujoukoissa. Joillakin on käsissään kilikilikellot ja kristallit :), kun taas toiset, (esim. Denise Linn) jakavat tietoaan ja viisauttaan, ja jotkut suuret ihan vain rakkauttaan. (Äiti Amma)



Intiaanien naiseutta korostavalla asenteella taas ei ole mitään tekemistä minäolentuuban kanssa, sillä heidän kulttuurinsa yksinkertaisesti on matriarkaalinen, alkaen Äiti Maasta. Myös intiaanit puhuvat feminiinisestä ja maskuliinisestä, (vrt. Ying ja Yang) ja antavat tälle ajalle feminiinisen otsakkeen, sillä heidän mielestään tässä ajassa on enemmän sitä naisellista puolta, tai sitä tarvitaan enemmän.



Juu, vähän oli sekavat jutut. Raskausdementia. Mahtavatkohan ne aivot palautua koskaan ennalleen? :)















Vierailija

uppo-nalle2:

Lainaus:


Haluaisin esittää jatkokysymyksen.

Millainen tunne teillä on siitä missä mittakaavassa ihmisissä on kaipuuta sisälliseen hengellisyyteen / hengellistymiseen? Onko se yleistä vai onko se harvinaista? Puoltaako nykyaika teidän mielestänne " hengen" viisautta - vai ihan muita arvoja?



.




Uskon ja toivon, että nyt ollaan menossa kohti uutta aikaa, jossa henkisen kasvun merkitys korostuu. Uskon ja tiedän, että monet löytävät nyt itsestään uusia kykyjä ja mahdollisuuksia, nimenomaan henkisellä puolella. Henkinen evoluutio on totta.



Kylmät, materiaaliset arvot eivät enää päde samalla tavalla kuin pari vuosikymmentä sitten. Ihmisillä tuntuu olevan itsetuntemuksen, henkisyyden ja hengellisyydenkin nälkä.



Tyhmyyttä nyt ei saa maailmasta kitkettyä millään, mutta ehkä ihmiset ovat pikkuhiljaa oppineet ajattelemaan, kyseenalaistamaan ja jopa pysähtymään.



Suomessa sen huomaa mm. siitä, että monet pyrkivät pois oravanpyörästä ja vähentävät työmääräänsä. Kun on välillä pois kotomaasta, yllättyy uutisista, joissa Nokian superpomo päättää lopettaa henkilökohtaisiin syihin vedoten (Sari Baldauf), ja pääministeri pitää isyysvapaata, keskustapomo lähtee opiskelemaan jne. Nämä ovat aika uusia juttuja, jos verrataan aikaan muutama vuosikymmen taakse päin. Sapattivapaat, välivuodet ja retriitit ovat jatkuvasti otsikoissa.



Ilolla olen laittanut merkille myös Amerikassa nousevan vastarintaliikkeen. Kyseisen valtion vaikutus kaikkialle on niin suuri, että täytyy olla iloinen, jos amerikkalaiset itsekin alkavat heräillä vastustamaan maansa ökypolitiikkaa. Sitten kun kestävä kehitys ja henkinen kasvu lyövät toden teolla läpi uudella mantereella, vaikutukset tuntuvat myös monissa muissa maissa. Amerikan peesaajia nimittäin riittää.



Odottelen maalle muutto -buumia. Etätyö mahdollistaisi senkin, ja uskon, että siihen ollaan menossa. Tai ainakin toivon niin. Luonnonmukainen elämäntapa ei lie ollut yhtä muodikasta sitten isoäitiemme aikoihin.



Maalle muutto saattaisi myös ohjata meitä takaisin yhteisöllisyyteen. Se voisi olla tässä individualismia palvovassa kulttuurissamme ihan terveellistä. Ainakin vähäisissä määrin.



Eli kyllä Uppis, minä uskon, että henkistyminen on jo alkanut. On hienoa olla osa tätä uutta aikaa.







Vierailija

esimerkiksi [b]lihavointi[/b] tehdään näin:

[ b ] Hakasulkeet, joiden välissä on ilman välilyöntejä b-kirjain (bold) ja [b]teksti heti hakasulkeen perään, ei välilyöntiä![/b] Lihavointi lopetetaan tekemällä tekstin perään hakasulkeet , joiden sisällä on ilman välilyöntejä kauttaviiva (/) ja b. [u]Alleviivauksen[/u] komentokirjain on u,

Lainaus:

kursiivin

i. Toivottavasti meni omassa esimerkissä oikein ja oli ymmärrettävää... Tekstikomennot eivät toimi otsikoissa.



Tiesitkö muuten, että teksteihin saa halutessaan myös [color=pink]värin[/color] ja [size=5]koon[/size]? Jos siis menee tämäkään oikein ;D.

Vierailija

Tinuri:

Lainaus:


[b]Tasapaino[/b]

Kaikilla asioilla, koko maailmankaikkeudella on tasapaino. Kaikella on myös taipumus pyrkiä tuohon tasapainoon, niin elollisella kuin elottomallakin luonnolla.




Intiaanit eivät tietenkään jaa luontoa elolliseen ja elottomaan, jako oli " omasta päästäni" . Heille kaikki on osa Luojaa.

Vierailija

Haluaisin sanoa tähän jotain fiksua, muttei minusta mitään sellaista taida irrota. Löysin Amerikan alkuperäiskansat jo pikkutyttönä, muistaakseni 8-vuotiaana ja sen jälkeen luin heistä kaiken minkä pystyin. Heidän elämäntapansa on kiehtonut minua aina. Kaiken olevan kunnioittaminen ja se, että kaikella on aikansa, paikkansa ja tehtävänsä, on oivallus, joka on yksinkertaisesti viisas.



Vaikka elämänkatsomustani voi nimittää buddhalaisuuden harjoittamiseksi, sisältää se samat elementit kuin dakota-heimon hengellisyys. Buddhalaisuus on tiivistänyt olennaisen ja antanut kaikelle nimet. Samasta asiasta kuitenkin on kyse. Jokainen vastaa omista teoistaan ja omasta hengellisestä kasvustaan. Me opimme, jos olemme tarkkaavaisia.



Olisi ollut mukava kuulla hänen sanojaan.

Vierailija

...Ajattelin sen kai olevan niin " itsestäänselvää" , että itsekin ajattelen asioista hyvin pitkälle samalla tavoin kuin intiaanit :D.



Sitten Uppiksen jatkokysymykseen:



uppo-nalle2:

Lainaus:


Haluaisin esittää jatkokysymyksen.

Millainen tunne teillä on siitä missä mittakaavassa ihmisissä on kaipuuta sisälliseen hengellisyyteen / hengellistymiseen? Onko se yleistä vai onko se harvinaista? Puoltaako nykyaika teidän mielestänne " hengen" viisautta - vai ihan muita arvoja?




Tunne: kaipuu on meissä kaikissa, mutta usein maailman vaatimukset tukahduttavat kaipuusta kertovat viestit. Ihmisillä on vain " epämääräinen pahan olon tunne" , ahdistusta, masennusta. Aika jännää sinänsä, tuo viisas intiaani kertoi myös, että nyt esiin on nousemassa nimenomaan naisten hengellisyys, ja että aikanaan naiset tulevat johdattaamaan miehetkin henkisyyden pariin ;D. Olemme varmaan nähneet esimerkkejä siitä, miten yhä useammat naiset kyseenalaistavat tämän hullunmyllyn ja hyppäävät pois oravanpyörästä etsiäkseen omaan elämäänsä toisenlaisia arvoja, mukaanlukien hengellisiä arvoja.



Hienosti Uppis kirjoitti myös siitä, miten ihmisen täytyy tunnustaa oma epävarmuutensa etsiessään, sillä kuinka voisi löytää totuuden, jos uskoo jo olevansa perillä? Avoimuus, herkkyys ja nöyryys... Niitä tarvitsisimme yhä enemmän. Kyseenalaistaminen (vallitsevien arvojen ja arvostusten) vaatii myös rohkeutta.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat