Vauvan rokotuksista ja muuta sairaala-asiaa, USA

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Moi



Olen kohtuu uusi naiden sivujen seuraaja enka tieda, onko tasta aiheesta kenties keskusteltu aikaisemmin. Joka tapauksessa minua askarruttaa vauvan rokotukset USA:ssa.



En ole viela saanut kuulla, mita kaikkia rokotuksia taalla annetaan. Kysyin kylla omalta laakariltani, mutta han neuvoi keskustelemaan sairaalavaen kanssa. Mita olen kuitenkin lueskellut rinta rinnan amerikkalaista ja suomalaista tietoutta raskauden seurannasta jne, ovat toimintamenetelmat osoittautuneet hyvin samallaisiksi. Nyt minua mietityttaa, etta miten taalla aloitettuja rokotuksia voidaan jatkaa Suomessa? Ja enta jatetaanko taalla antamatta jotain sellaisia rokotteita, joita Suomessa annettaisiin? Voidaanko ne antaa lapselle myohemmin Suomessa? Tulemme nailta nakymin muuttamaan Suomeen pikkuisen ollessa noin vuoden vanha. Vauvan on maara syntya marraskuun lopussa.



Toinen juttu on D-vitaamiinitipat. Niita ei anneta taalla, mutta Suomessa sen sijaan muistaakseni kolmeen ikavuoteen saakka. Onko joku naita ulkosuomalaisten sivuja seuraava, mutta kenties Suomeen jo muuttanut jattanyt tipat Suomessakin pois, aloittanut niiden antamisen Suomessa vai aloittanut koko homman taalla vauvasta asti (pyytanyt erikseen)? Myos muut, joilla on tietoutta tai kommentteja asiaan niin pankaas kertoen.



Onko teilla kellaan tullut muita taman kaltaisia tilanteita vastaan? Koettasin olla mahdollisimman kaukoviisas ja ennakoida tulevaa nailta osin. Paras on tietysti puhua laakarin kanssa naista, mutta esim. suomalaisten ja takalaisten laakarien mielipiteet asiasta voivat poiketa jonkin verran. Suomalaislaakari voisi kenties kehottaa tippojen aloittamiseen jo taalla ja amerikkalainen laakari taas voi olla sita vastaan. Taalla kun katsotaan aidinmaidon olevan riittava d-vitamiinin lahde. Toisaalta taalla saa myos enemman aurinkoa kuin Suomessa.



Kommentit (14)

Vierailija

sen verran, etta mulla ei ole tietoa, kuinka monelle suomalaislapselle annetaan influenssa-rokote vuosittain - taalla sita suositellaan kovasti, ja olen ottanut myos sen lapselleni. Itse saan sen ilmaiseksi tyonantajalta, which is nice.



Tuosta raskaudenseurannasta tulee mieleeni viela sellainen ero, etta Suomessa ei kasittaakseni tehda sokerirasitusta rutiinisti jokaiselle aidille. Taalla se kuuluu jokaiselle rv 28 aikoihin, vaikkei virtsassa olisikaan ollut glukoosia missaan vaiheessa.

Oma gyne myos sanoi, etta taallakin ollaan pikkuhiljaa siirtymassa siihen 1. trimesterin np-ultraan, joka sitten veriseulan kanssa pisteytetaan ja riskit arvioidaan taman yhteispisteytyksen mukaan. Nykyaan suurin osa vakuutuksista ei korvaa 1. trimesterin np-ultraa kuin poikkeustapauksissa, mutta tulevaisuudessa kaytanto siis muuttunee.

Vierailija

pyyda ihmeessa ystaviasi/sukulaisia lahettamaan sinulle suomalainen neuvolakortti, jos haluat pitaa kirjaa lapsesi laakarikaynneista. Mina toin aitiyskorttien mukana myos neuvolakortin, ja siihen olen itsekseni laitellut tietoja ylos jokaisen kontrollin jalkeen. Kaipa ne tiedot saisi pyytaessaan " printtipaperille" mukaansa, jos haluaisi, mutta neuvolakortti on katevampi :) Meille kylla annettiin amerikkalainen rokotuskortti pediatrilta, ja siihen ovat merkanneet kaikki annetut rokotukset.



Taalla kehotetaan ottamaan yhteytta lapsen tulevaan pediatriin viimeisen trimesterin aikana, joten sun varmasti kannattaa tehda se pian. Tarkkaa syntymapaivaahan ei voi tietaa etukateen (ellei leikata), mutta osaavat sitten varautua paremmin uuteen tulokkaaseen ja ottavat kaikki esitiedot selville ennen varsinaista ensimmaista visiittia. Lapsen synnyttya sairaala ilmoittaa valittomasti pediatrille lapsesta (ainakin tassa Top 11 -sairaalassa :) ja ennen synnytysta gynekologisi siis yleensa ilmoittaa sairaalaan, kenet olet valinnut pediatriksi.



Tsemppia synnytykseen, mulla on viela vajaat 8 vko odotusta jaljella!



Vierailija

ob/gyn kaynneilla pitaa aina erikseen kysella jokaikista labratulosta, jotta laakari kertoisi sen - automaattisesti ei kuule kuin korkeintaan, etta " normaalia oli" . Omasta mielenkiinnostani olen merkkaillut Suomesta tuomaani aitiyskorttiin omia tuloksiani (RR, syke, etc), jotta vertailu edelliseen tai mahdollisesti tuleviin raskauksiin on helpompaa, tein niin viimekin kerralla.

Huvittavaa oli se, kun esikoisen synnytyksen jalkeen halusin saada sairaalasta suomalaiseen tyyliin synnytyskertomuksen tms mukaan, niin laakariparka valahti valkoiseksi, ja luuli heti, etta halusin nostaa oikeussyytteen :) Taalla ei ilmeisesti todellakaan potilailla ole tapana saada mitaan epikriiseja itselleen, tai sitten suurinta osaa ei edes kiinnosta kuulla, mita on tehty tai tapahtunut...?? Potilaspapereiden saaminen oli suuren byrokratian takana, ne piti erikseen tilata sairaalan arkistoinnista ja niita ei olisi edes lahetetty " maallikolle" suoraan - sain ne itselleni postissa kotiin vain, koska olen laakari! En tieda, kuinka " paikallinen" tama kaytanto jenkeissa on, mutta olen ollut todella hammastynyt, kuinka vahan potilaalle jaetaan omia sairauskertomuksia yms. Suomessahan se on ihan rutiinia...



Ja tuosta sokerirasituksesta viela - tarkoitin tosiaan sita 1h postprandiaali -sokeria, etta se tehdaan kaikille. Kasitykseni mukaan se on ihan yhta adekvaatti kuin pidemman kaavan mukainen sokerirasitus loytamaan huonontuneen glukoosinsiedon.



Summa summarum, olen kylla kaikista pikkuvalituksista huolimatta sita mielta, etta olen jenkeissa saanut parempaa hoitoa kuin Suomessa vastaavissa tilanteissa olisin voinut saada...

Vierailija

Hei ja kiitokset teille kaikille rokotusasiaan vastanneille ja kiitokset myös muusta ajatusten vaihdosta. Panin merkille hinot vastauksenne jo aika päiviä sitten, mutta mammalomalle valmistautuessa niin töissä kuin arjessa on riittänyt puuhaa enkä ole ehtinyt nettiin surffaamaan.



Oli hurjan hyvä kuulla, mitä eroja rokotuskäytännöissä on. Varmaankin amerikkalaiselle linjalle lähdemme, mutta joissakin kohdin ehkä hieman soveltaen. Tilasin Suomesta Jekovit-tippoja ja toivon, että lastenlääkärimme tulee olemaan D-vitamiinin suhteen kanssamme samoilla linjoilla. Kysyin lääkäriltämme muuten myös potilastietojen saamisesta ja hän oli iloksemme valmis antamaan kaikki hoitotiedot ilman mitään ongelmia. Ymmärsi papereiden olevan tärkeitä meille eritoten kun myöhemmin palaamme Suomeen.



Oma lääkärikokemukseni on ollut tähän asti kohtuu positiivinen. JOskus on ollut vähän kiireen tuntuia, mutta toisaalta pidän siitä, että niin raskauden seurannassa kuin synnytyksessä meitä hoitaa sama lääkäri. On kuitenkin ollut tilanteita, jolloin olisin toivonut selkeämpää tiedotusta. Lisäksi olen huomannut, että oma lääkärimme ei aina kykene vastaamaan vauvaa koskeviin kysymyksiini, vaan kehottaa puhumaan lastenlääkärin kanssa. Yksi asia, johon hän ei esim. kyennyt vastaamaan oli tämä rokotusasia. Silti lääkärimme pitäisi olla osaava ja hyvä, tulemmehan synnyttämään sairaalsassa, jonka synnytysosasto on rankattu maan kymmenen parhaan joukkoon. Missä vaiheessa muuten otitte yhteyttä lastenlääkäriin?



Olemme saaneet suomesta ystäviltämme neuvolassa jaettavan Meille tulee vauva-oppaan ja muita kivoja tietopaketteja. Vastaavia ei ole koskaan täällä meille annettu eikä asellaisia ole ollut lääkäriaseman aulassakaan tarjolla. Käytössä ei ole myöskään neuvolakorttia, joka olisi mielestäni hyvä olla olemassa. Olisi hyvä kyetä seuraamaan omaa vointia. Ja olisihan kortti hyvä siinäkin tilanteessa, jos päätyisin jostain syystä muun lääkärin hoidettavaksi paikkaan, jossa potilastietojani ei olisikaan heti saatavilla.



Näyttääkin siltä, että täkäläiset voisivat ottaa joissakin asioissa oppia suomalaisista käytännöistä ja toisin päin. Toivottavasti hommat etenee kohdallamme hyvin tappiin asti. Reilu kuukausi vielä odotellaan.









Vierailija

vastasyntynyt vauva (21.9). Itse olen myöskin mennyt rokotusten mukaan täysin amerikkalaisten suositusten mukaan. Tuberkuloosirokotuksen lopettamistahan harkitaan Suomessa, Suomi on ainoa länsimaa, jossa se vielä on. Sen rokotuksen antama suojahan ei ole mitenkään täydellinen, harvalla toimii enää aikuisiässä. En usko, että calmetoin lastani vaikka muutammekin Suomeen (jos muuttaisimme Venäjälle, sitten varmaan calmetoisin). Ja vesirokkorokotuksen tarjoamisesta kaikille lapsille on keskusteltu Suomessa, luulenpa, että sekin tulee yleiseen rokotusohjelmaan Suomessa jossain vaiheessa. Annoin laittaa lapselleni myös B-hepatiittirokotuksen, koska siitähän ei ole mitään vakavia haittavaikutuksia odotettavissa ja jos sen joutuisi itse maksamaan sehän olisi tosi kallis rokote, joten mielestäni ihan hyvä olla huomioonottaen sekin seikka, että matkustelemme paljon ympäri maailmaa ja eihän sitä tiedä mitä kaikkea voikaan tapahtua.

D-vitamiinin käytöstä lapsille amerikkalaisillakin pediatreilla on lukemani mukaan eri käsityksiä. Oma pediatrini ei sitä suositellut, mutta kun olin sairaalassa ja kysyin siellä pediatriaan erikoistuvalta lääkäriltä, hän sanoi, että oma pediatri aloittaa monivitamiinivalmisteen, joka sisältää myös D-vitamiinia. Muutamme vajaan kuukauden päästä ja ajattelin kysyä sitten uudelta pediatrilta mielipidettä. Lopullista käsitystä asiasta mulla itelläni ei vielä ole, pitäisi varmaan lukea lisää. Toisaalta D-vitamiinin puutteella on vakavia seurauksia ja toisaalta taas yliannostuksella vakavia seurauksia, enpä kyllä tiedä onko yliannostuksen vaaraa käytännössä olemassa vauvoilla ohjeenmukaisia annostuksia käytettäessä.

Raskaudenaikaisesta seurannasta: oli mielestäni varsin yhteneväistä Suomeen verrattuna. Eroja: Suomessa tehdään 1 trimesterin screenausta Downin syndrooman suhteen (np-ultra ja verikokeet), USA:ssa pääasiassa 2. trimesterin screenausta (eri verikokeet ja rakenneultra). Suomessa kytätään hemoglobiinia tarkemmin ja niillä pikamittareilla, joka on mielestäni täysin hölmöä, koska se on kuin nopanheittoa. Suomessa kesällä käydessäni neuvolassa terkkari otti hb:n pikamittarilla ja se oli 104 ja käski syödä rautaa (en syönyt) ja kun otti 4 viikon kuluttua uudelleen se oli 117 ja terkkari tuumas tyytyväisenä, että kyllä se rauta on heti auttanut:) En viitsinyt/kehdannut tunnustaa, että en käytä sitä.

Vierailija

olevat (ja potilaat yleensäkin) tietävät terveydellisistä asioista paljon vähemmän kuin suomalaiset potilaat eivätkä lääkärit kovin paljon kerro esim. labrakokeiden tuloksista. Suomessahan potilaat hyvin tarkkaan tiukkaavat kaikkien labrakokeidensa tulokset ja raskausaikanahan ne ihan merkataankin äitiyskorttiin. Täällä sain erikseen aina kysyä lääkäriltäni, mitä mikin koe oli. Ja olin aika puulla päähän lyöty, kun ob:ni kysyi minulta tiedänkö mikä on Downin syndrooma (olen sentään lääkäri ja käsittääkseni Suomessa kuka tahansa tietää suunnilleen, mitä se tarkoittaa). Minulla ei vakuutus olisi korvannut 1. trimesterin seulontaa. Mulla ei täällä tehty sokerirasituskoetta vaan mitattiin verensokeri tunti sokerilitkun juomisen jälkeen. Yleensä ottaen lääkäreillä tuntuu olevan aktiivisempi ote asioiden hoitoon, jos vähänkin valittaa jotain vaivaa. Esim. kun loppuraskaudessa mulla oli kutinaa, hyvä ettei lähdetty siltä istumalta synnyttämään:) loppujen lopuksi ei kuitenkaan ollut kyse hepatoosista. Ja kun käynnistettiin lapsivesien menon vuoksi, se tehtiin vauhdilla iv-Pitocinilla eikä jaakailtu niinkuin Suomessa kuulostaa tehtävän ainakin tämän palstan kirjoitusten perusteella. Ja siinä vaiheessa kun ilmoitin haluavani epiduraalin, pari kappaletta anestesialääkäreitä oli paikalla noin kahdessa minuutissa (mitä ei taida tapahtua yhdessäkään suomalaisessa sairaalassa). Olen kyllä erittäin tyytyväinen lääkärien toimintaan täällä.

Vierailija

En tiedä mitä olet jo tehnytkin ja mikä käytäntö siellä, mutta meilläpäin on tapana " haastatella" potentiaalisia lastenlääkärikandidaatteja. Eli soitella lääkäriin ja varata aika ihan vain jutellakseen lääkärin kanssa tämän " hoitofilosofiasta" , mielipiteistä esim. imetyksen, lisäruoan, antibioottien jne. suhteen. Ja tämä siis hyvissä ajoin ennen kuin lapsi syntyy. Useinhan " mikä tahansa" hyvä lääkäri on O.K., mutta riippuen omista toiveista kannattaa varmistaa, että lastenlääkärillä on vastaavat mielipiteet. Lääkäreitäkin kun on erilaisia ;) Ja lastenlääkäriltä saa tosiaan sitten infoa lapsen hoidosta, toisilta enemmän ja toisilta vähemmän, sekin kannattaa kysyä etukäteen.



NN

Vierailija

sitten American Acadamy of Pediatrics (muistaakseni tämänniminen) suositteli D-vitamiinilisää rintatuokituille lapsille, olikohan 6kk ajan. Suomesta olen tuonut Jekovit-tippoja, kun en täältä vastaavaa löytänyt. Monivitamiinivalmisteita kyllä on tarjolla, joita meidän pediatri suositteli.



Itse olen molemmissa raskauksissani päässyt myös 1.trimesterin seulontoihin, eikä vakuutusyhtiö ole mitenkään näitä kommentoinut tahi evännyt. Esikoisen kohdalla oli vain np-ultra ja nyt oli lisäksi veriseula. Omassa klinikassani arvostavat kovasti suomalaista tietämystä ja asiantuntemusta sikiöseulonnoissa. Lisäksi uumoilivat, että tuo 1.trimesterin seula tulee täälläkin rutiiniksi ihan muutaman vuoden sisällä. Lisäksi suosittelivat cystic fibrosis seulaa, mutta ei sitten haluttu mennä. Itselle on tullut sellainen mielikuva, että kaikkeen suostutaan mitä itse osaa pyytää, tosin ihmettelevat, että mistä tiedän näitä juttua kysellä.



Oma synnytyssairaalani on rankattu maan TOP 10, joten hyvissä käsissä lienen taas, kun synnytys reilun kuukauden kuluttua (toivottavasti) koittaa. Hauska sattuma oli, kun esikoisen " synnytyssuunnitelmaa" kävin lääkärini kanssa läpi ja hän totesi, että kirjaamani asiat menevät aivan käsikädessä sairaalan periaatteiden kanssa.



Vierailija

suomalaiselta lääkäriltä, joka asuu jenkeissä :)

Erot Suomen ja USAn rokotusohjelmien välillä ovat vähentymässä, joka on hyvä uutinen. Suomessa ollaan siirtymässä ensi vuoden alusta täällä jo käytössä oleviin yhdistelmärokotteisiin, eli vauva saa vähemmän ja harvemmin piikkejä, mutta silti kaikki tarpeelliset rokotteet. Silti joitakin eroja vielä säilyy, ensinnäkin se, että Suomessa jokainen vastasyntynyt rokotetaan jo laitoksella tuberkuloosia vastaan )Calmette), jota täällä ei tehdä missään vaiheessa. Lapsen voi Suomessa calmetoida myöhemmin, jopa kouluikäisenä, jos välttämättä haluaa, mutta Suomessakin pohditaan vakavasti sitä, että yleisestä tubirokottamisesta luovuttaisiin, kuten esim. Ruotsissa on jo tehty. (Minä en ole ottanut omalle lapselleni tubirokotetta, vaikka varmaan vielä asumme joskus Suomessa).



Toinen ero on se, että jenkeissä rokotetaan vastasyntynyt B-hepatiittia vastaan, jota Suomessa ei tehdä ollenkaan. Täällä se kuuluu yleiseen rokotusohjelmaan, ja on minun mielestä ihan hyvä rokotus. Lisäksi jenkeissä rokotetaan vesirokkoa vastaan, jota Suomessa ei tehdä - siellä annetaan lasten mielummin sairastaa se. Tosin Suomessakin nykyään annetaan tämä varicella-rokote riskiryhmille, tai sitä suositellaan nuorille aikuisille, jotka eivät ole sairastaneet lapsena vesirokkoa (voi olla vaarallinen tauti aikuisena). Minä olen seurannut jenkkimallia, eli lapseni on saanut myös tämän rokotteen.



Nämä perusrokotteet, eli MPR (jenkeissä MMR), polio ja PTD/Td ovat ihan samoilla linjoilla maasta riippumatta.



D-vitamiinia ei täällä Michiganissakaan ole suositeltu, mutta minä aloitin itse vauvalle 2 vko iästä alkaen suomalaiset Jekovit-tipat, eli olen seurannut Suomen suosituksia. Ei täälläkään talvella niin hirmuisen valoisaa ole! Lisäksi yliannostuksen vaara on hyvin pieni, jos seuraa annossuosituksia. Täällä olen myös törmännyt vauvoihin, joilla on selvästi " littana" kallonmuoto, eli johtunee juuri tuosta D-vit puutteesta. Toisaalta täällä on hirveästi äitejä, jotka eivät imetä vaan juottavat korviketta, ja niihinhän on varmasti lisätty kaikki mahdolliset vitamiinit yms ja siksi niitä suosituksia ei ehkä niin paljon jaella edes rintamaitolapsille?? Minä olen keskustellut tästä D-vit asiasta oman pediatrimme kanssa, ja hän sanoi, että kaikin mokomin anna tippoja - hän myönsi, että USA on monessa mielessä takapajula skandinaviaan verrattuna! Sen huomaan esim. erittäin konservatiivisista antibiootti-hoidoista (vrt 10 pv ampisilliini tai Suomen 3 pv Zitromax-kuuri korvatulehduksiin...).



Toivottavasti ohjeista oli jotain apua!

Vierailija

tätä rokotusta ei anneta Suomessa, mutta Jenkeissä kyllä. Omalle lapselleni (17kk) tuli siitä valtava rokotusreaktio reiteen (puolen reiden kokoinen punoittava ja kuuma alue). Mietin nyt toisen piikin antamista. Lapseni lääkärin mielestä DtaP-rokote pitäisi antaa uudestaan, koska neljäs ja viimeinen annettiin Suomessa pari päivää ennen 1-vuotissynttäreitä. Täällä saa antaa aikaisintaan 1-vuotiaana. En tietenkään suostunut tähän. Vesirokko annettiin, mutta nyt kaduttaa sekin. Samoin kaduttaa Suomessa suostuminen calmetteen, nyt jättäisin senkin mieluusti väliin. Hib-rokoitetta täällä annetaan neljä, Suomessa kolme. Noudatan Suomen mallia, koska Hibin tehon on todettu olevan hyvä kolmella rokotteella. Kannatta tosiaan ottaa selvää rokoitteista ja niiden tarpeellisuudesta oman lapsensa kohdalla.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat