Auttakaa!!! Onko kellään muulla ollut 9kk:n kriisiä? Erit. vinkkejä ruokailun sujumiseen kaivataan!

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Ennen niin aurinkoinen ja helppo vauveli on nyt yhtä huutoa ja vaikerrusta. Syöminen on pahin kompastus, kun mikään ei kelpaa. Huuto alkaa melkein heti kun istahdetaan syöttötuoliin ja siitä jatkuu läpi koko syömisen. Kun kiinnittää huomion kaiken maailman vempaimiin, saa ehkä muutaman lusikallisen menemään, mutta yhtä tuskaa on sekin. Ihan sama mitä ruokaa tarjotaan, ei ole hyvä.



Itku tuntuu olevan eniten huomion hakemista ja " teatteria" , koska se loppuu heti kun tehdään pikkuisen mielen mukaan. Itsekseen ei viihdy juuri ollenkaan vaan koko ajan jonkun pitää olla seurana, siis ihan koko ajan.



Hampaita on varmaan tulossa jne, mutta ei se kyllä tätä kaikkea selitä. Toinen voi olla seisomaan oppiminen/kävelyn opettelu (vaikka ei se ihan vielä sitä tunnun opettelevan), mutta voiko se aiheuttaa tätä kaikkea?



Miten teette syömisen kanssa kun lapsi nirsoilee? Ei sitä oikein voi pakottaakaan, mutta jos aina antaa periksi niin mihin se johtaa? Ja jos antaa vaan esim. maitoa/velliä (joka kyllä muuten kelpaa) niin ottaako sitä sitten vaan nälkäänsä ja oppiikin sylkemään muuta?



Ollaan vähän hermostuneita tilanteeseen, kun ei tiedetä mitä tehdä.

Kommentit (9)

Vierailija

Hei, ei minultakaan apua heru, mutta haluan kertoa meillä olevan samanlaista, erityisesti Seilille terveisiä että myös meillä itketään välillä siinä vaiheessa kun syöttötuoliin laitetaan, eikä meilläkään mene karkeita soseita alas vaikka ikää pian 9 kk ja myös minä hämään pikkuista antamalla käteen esim. oman lusikan. Olisikohan tuolla iällä merkitystä ettei ruoka tipu. Vaipanvaihtokin on jatkuvasti yhtä vaikeaa. Mutta hyvät äidit toivotaan, että kaikki tuo on ohimenevää ja se ainakin lohduttaa vähän kun tietää muilla olevan samanlaista.

Vierailija

vain ehkä vähän lohtua, kun kerron, että meillä tätä syömisraivaria on nyt kestänyt noin kaksi kuukautta. Tyttö on nyt 11 kk ja mikään muu ei kelpaa kuin tissimaito ja hienojakoinen vauvapuuro.

Vierailija

ja ikää vasta 7,5 kk. Viikon verran ollaan nyt taisteltu syömisten kanssa, joka siis yleensä on pelkkää huutoa. Maito kyllä uppoaa, mutta ei sitäkään pelkästään viitsisi enää tässä iässä antaa. Mikä siis neuvoksi? Sormiruuat ja omat lusikat on jo kokeiltu, mutta niistäkään ei ole apua.

Vierailija

Taitavat nämä meidän pikkuiset alkaa löytämään oman itsensä ja tahtonsa ja meillä ainakin on aloitettu ensimmäiset rajojen etsinnät=) Itseasiassa on melkein raskasta kieltää poikaa menemästä esim. telkkarin kimppuun, koska kiellon jälkeen alkaa armoton itku ja puntissa roikkuminen ja niin kuin tänä aamuna sen jälkeen on pitkään kaikki huonosti, varsinkin jos väsykin alkaa painamaan. Ruokailussa sama, herra haluaa olla pomo ja näyttää kuka täällä määrää ja tosiaan joskus tuntuu, että on helpompi antaa perkiksi, mutta kai tää hermojenkiristys joskus palkitaan, oikeastaan jo kun ilalla katselee sängyssä levollisesti tuhisevaa pakkausta=)=) Mutta ainakin meillä tämä äiti joutuu hetkittäin melkein hyppimään tasajalkaa, kun menee hermo ja sitten mies vielä kuittaa, että ei ole omena kauaksi pudonnut=)=)=)...mitenkään viitaten siihen, että äitiltäkin tuota temperamenttisyyttä löytyy välillä rutkastikkin=)

(Niin ja toi ruokailu, jos homma menee meillä ihan lörinäksi niin sit ei syödä, en siis anna maitoakaan vaan kokeillaan,vaikka tunnin kuluttua uusiksi, meillä yleensä sit onnistuu, kun on jo tarpeeksi kova nälkä ja luonnollisesti jos ei niin annan sit jo maitoa).

Vierailija

Viikonloppu meni nimittäin syömisten osalta aika hienosti -- ehkä myös perheen iisimpi tahti vaikutti tai jotain. Tai sitten se, että itsekin sai vähän levätä, niin ei pinna kiristynyt sitten kenelläkään. Nuo vaiheet kyllä tuntuvat muutenkin vähän tulevan ja menevän. Viimeksi tällä palstalla painiskelin nukkumisongelmien kanssa, ja johan nekin helpottivat seuraavalla viikolla. Jatketaan kirjoittelua...

Vierailija

On se aina vähän helpottavaa tietää, ettei ole ihan ainoa, jolla ongelmia on. Tuntuu paremmalta, kun ajattelee, että on tätä muillakin ja se siis todennäköisesti on ohimenevää. Täytyy muuten sanoa, että meillä syömiseen on jo tullut kahtena viime päivänä parannusta. Enää ei huudeta ihan koko ruokailua läpeensä ja sitä sössöä saa jopa pilttipurkillisen verran menemään. Uskokaa tai älkää, joskus ne jutut vaan itsestäänkin korjaantuu. Vielä kun tuo muu huuto ja ahdistus loppuisi... Eilen oli taas sellainen päivä, että melkein koko hereilläolon oli joku huonosti. Yhtä vaikerointia jokainen hetki, jota pikkuista ei vartavasten viihdytetä. Ja auta armias kun jotakin kielletään, siitä se riemu vasta nouseekin.

Vierailija

Meidän pikkuneitimme on nyt vajaat 9½ kk ja samanmoista menoa. Osa noista kiukuista menee selkeästi sen itsenäistymisen piikkiin eli toisaalta kokeillaan omia rajoja ja sitten taas toisaalla jyllää eroahdistus ja pitäisi roikkua äidissä. Tällaisen lauseen olen lukenut jostain, että tässä vaiheessa " Vartalo pyrkii irti äidistä mutta pää käskee pysytellä lähellä" .



Taitojen lisääntyminen (kävely on hilkulla - vain rohkeus puuttuu) on meillä vaikuttanut selvästi yöuniin. Toinen merkittävä tapahtuma tässä vaiheessa on hampaiden tulo. Alas puhkesi juuri neljäs hammas ja ylös on tulossa kolme yhtä aikaa. Ei siis ihme, jos hieman hermostuttaa!



Hampaiden tulo on vaikuttanut meillä tuohon syömiseen eniten. Joinakin päivinä ei kelpaa juuri mikään muu kuin rintamaito ja toisina päivinä ruoka kelpaa vasta sitten kun se on kylmää. Hammashoitajalta kuulinkin terveisiä, että hampaiden ollessa tuloillaan kannattaakin tarjota kylmänä ruoka sillä kuuma saattaa tuntua erityisen ilkeältä herkissä ikenissä.



Minä olen muiden tavoin lohduttautunut sillä, että kyllä tämä jossakin vaiheessa ohi menee (kunnes tulee taas jokin muu asia, joka " sekoittaa pakan" ..). Mukavaa on kuitenkin lueskella toisten tilanteista, helpottaa se edes henkisesti kun tietää ettei ole yksin tämän ongelman kanssa..



Gandalfiina ja vauhtimimmi 9½kk

Vierailija

Meillä ollaan jo toisella kierroksella, niin että kokemusta on jo esikoisesta. Nuorempi on nyt melkein 9,5 kk ja ruoka ei maistu. Syöttötuolissa pyöritään kuin härveli, mutta ei kuitenkaan huudeta. Ikä on hankala, koska eroahdistus painaa, äidin lahkeessa roikutaan kiinni eikä äiti saisi mennä nurkan taakse lainkaan. Onneksi meillä on esikoinen, niin huomio keskittyy myös häneen.

Meillä tehdään ilmeisesti hampainta, kun ruoka ei maistu, ainoastaan maito. Siitä ei kannata olla huolissaan, ruokahalu palaa sitäkin parempana sitten hetken päästä.

Kiukuttelu liittyy varmaankin juuri tuohon eroon äidistä, huomataan että mähän voin vähän vaatiakin, oma tahto alkaa löytyä.

Meillä ongelmana ovat juuri yöt. Tyttö pärähtää itkuun n. tunnin välein. Herkkäunisina herätään siihen ja tätä on jatkunut nyt jo kuukauden verran. Tutti ei meillä ole kelvannut ja aika puhki aletaan olemaan miehen kanssa.

Onneksi tiedän jo, että kaikki on ohimenevää...

Vierailija

Ajankohtaista meilläkin, eli taas kerran käy niin että ensimmäinen vastaus on enemmänkin empatiaa ja samanlaista hämmennystä kuin oikeaa apua. Meillä tuo temppuileva ipana on 8,5 kk. Outoa vastaanhangoittelua on takana vasta kaksi päivää, mutta pari kertaa on hermo mennyt jo ihan kunnolla.



Pahinta meilläkin on syöminen, joka ei ole koskaan sujunut kauhean hyvin, sillä lapsi syö edelleen ainoastaan kaupan valmiita 4-kuisille tarkoitettuja soseita sekä kaurapuuroa, joka sentään on ihan isojen ihmisten ruokaa. Poika alkaa itkeä jo matkalla syöttötuoliin, eikä lusikkaa saa tuoda lähellekään suuta. Omaan käteen annatuilla sormiruuilla saa hämättyä, kun työntää lusikan väliin aina sopivalla hetkellä, mutta samat kysymykset askarruttavat kuin ap:täkin. Mitä tästä vielä seuraa ja oppiiko aina saamaan tahtonsa läpi. Huippu oli, kun tänään syötin sosetta lattialla istuen, oltiin " retkellä" . Muistan kyllä joskus lukeneeni, että kun syöminen tökkii, voi kokeilla jos se sujuisi vaunuissa, puistoissa, kahviloissa jne. mutta eihän niihin aina voi sännätä kun ruokailun aika koittaa.



Vaipanvaihto on toinen hankala paikka. Tänään poika ekaa kertaa itki loukkaantuneena, kun yritin pitää paikoillaan edes sen tarrojen kiinnittämisen hetken.



Huh, mielenkiintoista tämä elämä, kun todellakaan yksikään päivä ei ole edellisen kaltainen. Toivottavasti joku kokeneempikin vastaa ap:lle.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat