Eronneet! Missä olette tavanneet uuden miehenne?

Vierailija

Ja kauanko erostanne oli eli kauanko elitte yksin tai lastenne kanssa?

Löysittekö " paremman" miehen itsellenne?

Sivut

Kommentit (47)

Vierailija

deittinetistä minäkin miehen löysin. Varsinainen hiomaton timantti, jonka naiset olivat laittaneet kiertoon, kun eivät timantiksi huomanneet. Ihme pinnallisia monet nykynaiset.

Vierailija

Uusi mies löytyi työpaikalta. Ei työkaveri sentään kuitenkaan (hui kauhistus! :)) vaan " vieraileva" tähti. :) Kahvitaukokatseidenvaihdosta se alkoi, lopulta hän rohkaistui tulemaan juttelemaan ja siitä sitten pikkuhiljaa aloiteltiin. Nyt ollaan oltu muutamia vuosia yhdessä, yhteinen lapsi 2 v.

Vierailija

minäkin mietin eroa. Kaikki sanovat ettei se vaihtamalla parane, mutta en jaksa uskoa että kaikki miehet ovat taipuvaisia esim. henkiseen väkivaltaan, masennukseen ja mielialanvaihteluihin...

Vierailija

Oltiin yhdessä paljon samoissa projekteissa, ja tuli sitten juteltua paljon myös työn ulkopuolisista asioista. En ole koskaan kokenut samanlaista " loksahdusta" kuin silloin, näin jälkikäteen ajatellen. Olimme _niin_ samalla aaltopituudella, ja toisen kanssa oli vaan niin helppo olla.

Vierailija

Mä olin kummitytön kanssa pulkka/sorsansyöttmisretkellä. Mies oli tuonut autolla iäkkään mummunsa ulkoilemaan ja mummu toi samalla murusia sorsille. Pienestä se on kiinni noi kohtaamiset.

Vierailija

muutama kuukausi virallisen eron jälkeen. asumuserossa olin ehtinyt olemaan jo vuoden. siinä välissä tapasin jopa 4 netissä löytämääni miestä, mutta 3 oli ihan kauheeta, ja ihan jotain muuta kuin kuvittelin. yks oli ihan täydellinen, mutta NAIMISISSA, joten en halunnut tehdä hänen vaimolleen sitä, mitä mulle oli tehty!!!



nykyinen mieheni on jo nuoruuden ajoilta tuttu. sitten vaan eräänä ravintolailtana alkoikin nähdä toista " sillä silmällä" . meillä synkkas heti ihan täysillä, olin pitänyt kyllä häntä mukavana ihmisenä aiemminkin. siitä lähtien nähtiin joka päivä, mutta lapsille esittelin hänet noin kuukauden jälkeen, jolloin olin melko varma jo, että tästä kehkeytyy ihan tosissaan jotain. jossain vaiheessa halusin himmata, koska pelkäsin, että tästä ei tuu mitään sitä varten, että erosta oli noin vähän aikaa. halusin aikalisää, ei tavattais vähään aikaan, mutta mies oli ehdoton EI, sillä hän oli totaalisen rakastunut, ja varma meistä.



no, nyt meillä on yks yhteinen kaksvuotias lapsi, ja elämä on ihanaa. joskus jopa niin ihanaa, että pelkään, koska tää kaikki loppuu. ei merkkejäkään siihen suuntaan, mutta kun on niin onnellinen, niin välillä mietin voiko tällasta ollakaan!!



tsemppiä kaikille eronneille/eroaville. kyllä se vaihtamalla paranee joskus, aika useinkin. ei kaikki miehet todellakaan ole alkoholisteja, pettäjiä tai psyykkisiä pahoinpitelijöitä. mulla ainakin vaihtu 100 kertaa parempaan!!

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat