Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Tyttö kohta 3 v. ei osaa puolustaa itseään..

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kyselisin mielipiteitä ja ajatuksia lapsen itsensä puolustamisesta. Tytär on " hitaasti lämpeävä" , katselee rauhassa ennenkuin menee uusiin juttuihin mukaan mutta sitten tutuissa jutuissa on hyvinkin riehakas.



Olen nyt huomannut, kun haen hoidosta, ettei laita yhtään hanttiin, jos toinen lapsi tönii ja työntelee häntä eteenpäin, menee vaan kiltisti mukana. Antaa kiikkunsa, jos toinen tulee sitä väkisin ottamaan. Kotona kyllä ojentaa pienempää sisarustaan ja on nyt tullut mukaan jopa turhan kova töniminen.



Olen kysynyt hoitajalta miten pärjää muiden lasten kanssa ja hänen sanojen mukaan hyvin.



Nyt mietin, miten pitäisi toimia. Äitinä tuntuu pahalle katsella tällaista ja toivoo osaavansa auttaa.



Laittakaa ajatuksianne..

Kommentit (9)

Vierailija

Meillä on ihan päin vastoin, poika 2v. on aina ollut kova pitämään puolensa ja mennyt pää kolmantena jalkana joka paikkaan... Esim. leikkipuistossa juuri saattaa mennä esim. liukumäkeen ja etuilee törkeästi, jos joku ujo lapsi siellä miettii, että tohtiiko laskea. Jos minä näen tämän, niin heti komennan omaani antamaan ekana tulleen mennä ensin. Mutta. Usein tämä ujo lapsi ei mene. Jää sinne yläpäähän seisomaan ja odottamaan ja oma lapseni tuskastuu... Poika saattaa sitten sanoa tälle ujolle, että " sun vuoro, mee" ja tästä saattaa vielä enemmän ujo säikähtää.



Näissä tilanteissa olen itsekin vähän sormi suussa, että miten lasta pitää opettaa. Pitääkö vaan käskeä odottamaan omaa vuoroa, vaikka tämä toinen lapsi ei siis todellakaan uskalla laskea mäestä (koska joku toinen on siinä takana odottamassa) vai voiko sanoa omalle lapselle, että pyytää ensin toista menemään ja jos tämä ei mene, niin sitten menee itse. Olen usein sanonut tuon jälkimmäisen. Ja sitten poikani laskee ja juoksee uudestaan odottamaan vuoroaan, eikä se ujo vieläkään ole tohtinut laskea...



Tässä kyllä toivoisin, että ne ujojen vanhemmat kannustaisi niitä lapsiaan toimimaan! Usein ne äidit vaan on jossain juoruamassa eikä jaksa katsoa, että se oma jää ihan jalkoihin. Päivähoidossa tämä kannustus kuuluu toki hoitajalle, mutta siitähän ei sitten tiedä, että huomaako hoitaja kaikki ja ehtiikö joka väliin...



Jos käytte puistossa tms. missä muita lapsia, niin siellä ainakin voit kannustaa sitä lasta pitämään puolensa! Lapselle pitää opettaa, että kukaan ei saa viedä häneltä tavaraa väkisellä, ei etuilla, ei töniä jne. ja että lapsen pitää itsekin huolehtia siitä, että näin hänelle ei tehdä. Ja jos tekee, niin kertoo siitä äidille/ hoitotätille. Me villkaiden ja rämäpäiden äidit yritämme sitten kyllä parhaamme mukaan opettaa omillemme, että em. asioita ei toisille saa tehdä. Eli molemmilta vaaditaan jämäkkyyttä, sekä ujojen että rämäpäiden vanhemmilta :)

Vierailija

Meilläkin on hitaasti lämpenevä. Perhekerhoon tms. mennessä kestää tunnin ennekuin uskaltautuu juttelemaan ja touhuilemaan vapaasti. Poika on ollut vuoden osa-aikaisesti hoidossa, ja pärjää hoitajien mukaan nykyään hyvin (sielläkin meni runsaat puoli vuotta ennenkuin rupesi puhumaan). Hoidossa olen huomannut hoitajien ohjaavan leikkiä niin, että kukin vuorollaan. Saa tämä arempikin sitten vuoronsa, kun ei välttämättä muuten uskaltaisi. Kun joku ottaa lelun kädestä, ei ole moksiskaan, vaan alkaa leikkiä uudella lelulla. Joskus pääsee itku kun kerhossa ei mahdu esim. autoradalla ajelemaan oman autonsa kanssa, kun rohkeammat vie paikan. Meillä ei ole muita lapsia, joten sisarten kanssakaan ei voi otella.





O.

[/quote]




Vierailija

Jos siis poikani esim. tönisi tai ottaisi tavaran toiselta enkä itse sitä näkisi, niin ehdottomasti häntä joku toinen aikuinen saa torua! Toki meilläkin siis opetetaan tälle rämäpäälle niitä oikeita pelisääntöjä, että toisia ei kiusata eikä tavaroita viedä kädestä. Ja on siis opetettu ihan pienestä pitäen, ei vaan meinaa aina kovin hyvin vastaanottaa tuo pojan pää kaikkia käskyjä ja kieltoja...



Mutta siitä olen hiukan eri mieltä, etteikö lasta voisi jollain tapaa opettaa pitämään puoliaan. Se aikuiselle kertominen on hyvä alku, eli käskee sen oman lapsen AINA kertoa aikuiselle, jos joku tönii tai vie tavaran. Eli sille omalla ujolle lapselle pitää korostaa, että kukaan EI SAA kiusata häntä ja jos niin käy, niin siitä pitää kertoa.



Vaikka se kiusaaminen nimen omaan on siinä se väärin teko, niin jos siitä kiussamisesta ei kerro eteenpäin, niin koko asia jää huomaamatta. Toki olisi ihanaa, jos kukaan ei kiusaisi, tönisi tai veisi tavaroita, mutta ikävä kyllä se vaan ei ihan helpolla lasten kanssa onistu. Ei, vaikka miten yrittää. Aina tulee pientä kinaa, sama lelu kiinnostaa montaa lasta jne. eikä silloin esim. oma 2v. poikani aina muista, että ei sitä lelua saa toiselta ottaa.

Vierailija

Jos näen, että toinen lapsi ottaa oman lapseni kädestä lelun, sanon heti, että ei saa ottaa kädestä. Ihan samanlailla kuin omallenikin, ellei toisen lapsen äiti sitä tee. Voi sanoa myös, että nyt on " Annan vuoro leikkiä sillä lelulla/ Annalla oli se lelu ensin, kohta saat varmaan sinä leikkiä sillä" tms. Kun on kohtelias äänensävy ja selittää toisen lapselle, niin luulisi että toisen lapsen vanhemmatkin pikku hiljaa tajuavat. ;)



Vierailija

Meillä on poika, joka täyttää tammikuussa 3 vuotta. Liian kiltti -eli samat oireet. Käy yksityisessä päiväkodissa, jossa on psykologi. Valitin psykologille asiasta ja hänen mukaan äiti kuuluu hoitoon... Poika siirtyy sivuun /antaa lelun 4-5 kertaa tai valittaa aikuisille ennen kuin antaa takaisin. Psykologi sanoi, että lapsi on " sosialinen ja diplomatti" . Kuulema parjaa hyvin elämässä ,jos ei heti lyö. Tärkeintä, että löy jossain vaiheessa....

Vierailija

jopa lasten kesken. Osasyynä tähän on 80-90-luvuilla yleistynyt kommunikaatiohäiriö erityisesti pelkoholismi, pakonomainen tarve toisen pelon näkemiseen. Tämä saattaa tehdä jo pienestä lapsesta häikäilemättömän kiusaajan.

Pienen lapsen on mahdotonta saada pelkoholistia lopettamaan kiusaamistaan, joka varsinkin tyttölapsilla sisältää usein vihjailua (varsinainen väkivalta kun saadaa helpommin opetettua pois tai väkivaltainen lapsi poistettua lapsijoukosta). Tällöin aikuisen velvollisuus on puuttua kiusaamiseen ja tarvittaessa otettava yhteyttä viraomaisiin.

Vierailija

Eikö homma lähde siitä että töniminen, lelujen ottaminen toisilta ym. on kiellettyä ja lapset pitäisi opettaa siihen. Ongelma on siis näissä kiusaa tekevissä lapsissa, ei niinkään kohteeksi joutuneessa lapsessa. Ongelman ratkaisu lähtee siten myös siitä että näiden kiusaajien toiminta saadaan muutettua. Ei kai töniminen, lelujen ottaminen toisilta ym. saa olla sallittua toimintaa? Kyllä 3v joutuessa kiusatuksi aikuisten pitäisi tilanteeseen puuttua, sillä kyllä se on liikaa vaadittu että 3v pitäisi pärjätä itse, miksi pitäisi?



Minusta teillä hoitotädin pitäisi puuttua tuohon tönimiseen ja lelujen ottamiseen. Teillä juttelisin hoitotädin kanssa ja keskustelisin tuosta lasten toiminnasta hoidossa. Lapsia vahtimassa ja opettamassa ne aikuiset ovat oli sitten kyseessä hoitotäti, kerhotäti, eskariohjaaja tai oma äiti. Jos aikuiset eivät puutu tilanteeseen, he hyväksyvät toiminnan kaikessa hiljaisuudessa ja kiusaaminen jatkuu. Usein myös kiusanteon kohteeksi joutunut laittaa vahingon kiertämään ja kiusaa sitten pienempiään, kuten teillä kotona olet huomannut tytön tekevän.



Kun kyseessä on 3v lapsi en ole opettanut, enkä edellyttänyt että osaa pitää puoliaan. Kyllä 3v:lle voi tietenkin yrittää opettaa että sanoo toiselle että se on minun leluni ja sanoo ettei anna sitä toiselle, mutta harvoimpa tuo välttämättä todella auttaa. Tönimisen osalta ei kyllä voi sitten opettaa oikein mitään, ei ainakaan tyylillä että töni takaisin=:(. Omille lapsille olen pikemminkin aina opettanut että menee sanomaan aikuiselle, jos joku kiusaa. Kun aikuinen puuttuu tilanteeseen, niin lapsikin oppii mitä saa tehdä ja mitä ei ja saa varmuutta siihen että häntä ei saa kiusata. Tässä aikuisen esimerkki on kuitenkin paras opettaja. Monesti tuntuu että jos tilanteen annetaan jatkua, siitä tulee tapa. Meillä on pojalla vielä 7v ja 6v veljekset ja kun katson heidän leikkiään, niin isompi vie edelleen pienemmältä kaikki lelut jos haluaa jonkun mitä tällä on ja välillä tämä pienempi sitten pistää tilanteen kiertämään ja yrittää viedä joltain muulta tämän lelun. Usein veljekset sitten myös tappelevat paljon keskenään, mutta pienempi on aina alakynnessä (isompi osaa myös paremmin selittää tilanteen puolelleen), sillä tuo vuoden etumatka tuossakin iässä on paljon.

Vierailija

[size=2][color=blue]Meidän 2,5vuotias vilkas elohiiri mutta hyväluontoinen ja iloinen poika ei myöskään osaa vielä puoliansa pitää vaan katsoo silmät pyöreinä jos joku vie lelun kädestä tms. h a r v o i n jos koskaan toisen lapsen äiti/hoitaja puuttuu asiaan ja se tekee minulle äitinä vielä pahemman mielen lapseni puolesta kun itse en anna pojan etuilla liukumäkijonossa tai ottaa toiselta lelua ellei ole lupaa pyytänyt. Minkälaisen kuvan poikakin saa tuollaisesta että häntä kielletään tai ojennetaan mutta toisia ei? =(

Naapurissa 4,5vuotias tyttö joka vain odottaa tilaisuutta päästä kiusantekoon pojalle esim. viime talvena töni silloin alle 2-vuotiasta poikaani ja odotti vain että toinen könysi ylös ja heti taas tönäisi... minä puutuin heti asiaan mutta tytön äiti ei korvaansa lotkauttanut tilanteeseen tai komennukseeni. Viikko sitten tämä samainen tyttö oli samassa leikkipuistossa ja oli poikani kanssa samassa lasten kiipeilytelineessä jokin ruohotukku kädessä ja yritti alkaa tunkea sitä poikani kasvoille kun huomasi kiukkuisen katseeni ja oikein hätkähtäen perääntyi kiireesti. En tiedä olisiko pitänyt sanallisesti torua heti?

Miten te toimitte tällaisissa tilanteissa?



Ei tulevan kiusaajan äiti, toivottavasti.

Uusimmat

Suosituimmat