Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Suloinen suklaalapsi-dilemma

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Tämä saattaa olla hiukan outo ja helposti väärinymmärrettävä aihe, mutta kysynpä kuitenkin!



Oma lapsi kun on se maailman suloisin. Ja suklaalapsi ainakin eksoottinen. Minulle on muodostumassa ongelmaksi jotkut (lapsettomat) ystävät ja tuntemattomat, jotka kovasti positiivisesti kommeintoivat " syötävän suloista" tms lastani. Kehuissa ja huomiossa itsessään ei mitään vikaa ole, olenhan itsekin sitä mieltä (kuten jokainen muukin äiti), että lapseni on se suloisin. MUTTA. Nyt on usein käynyt niin, että huomion ja kehujen tulviessa paikalla/tilanteessa läsnä on myös joku toinen tuttu äiti ja (vaalea) lapsi. Että minua riipaisee, kun ajattelen, miltä itseltä tuntuisi kun omaa lasta ei kommentoida melkein ollenkaan, vaan vaan sitä eksoottista.



Miten/voiko tästä puhua näiden " kehujoiden" tai tämän toisen äidin kanssa? Siis kun KAIKKI lapset ovat suloisia ja KAIKKI äidit tarvitsevat kehuja!



Oih toivottavasti joku ymmärtää mitä ajan takaa. En nyt ihan osaa kirjoittaa selkeästi mitä tarkoitan. Omaa lastani en siis tässä kuitenkaan kehu.

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Suomen vierailuilla etenkin, mutta meilla ei ketaan " kilpailijoita" onneksi olekaan siella. Siis ovat ainoat lapsenlapset ja tapaamme usein sukulaisia vain yhdessa paikassa kerrallaan, joten ei tule vertailuja. Mutta nyt olen ihan taalla Englannissa ruvennut tiedostamaan etta kerhoissa jne kaikki tuntuvat " kehuvan" meidan kuopusta kovasti. Aina ihastellaan joko hiuksia, silmia tai kuinka siro ja suloinen pieni neiti han on. Mina jo valilla ihan nolona olen ja kiittelen ja totean etta no, eipa ole aitiinsa tullut.... En vain muista tuollaista vanhemman lapsen kohdalta, vai onko tama lapsi sitten niin erikoinen " yhdistelma" etta ihmettelijoita riittaa ;o)))

Vierailija

Ja miten vaikea lapsen varmaan onkaan ymmärtää tätä että ensin on ollut ihana ja suloinen ja sen jälkeen kun ikää tulee onkin ihan jotain muuta.

Vierailija

Tuttu " ongelma" meilläkin. Kivahan se on, että kuulee positiivista kommenttia, mutta jotkut sitten osaavat olla ajattelemattomia. Tuollaisissa tapauksissa olen kyllä puhunut asiasta jälkeenpäin " toisen äidin" kanssa. " Kehujille" on vaikea keksiä mitään nasevaa sanottavaa, niin, ettei loukkaisi kuitenkaan. Otetaan ideoita vastaan! Siskoni hoiti tyttöämme yhteen aikaan ja sai myös aivan tarpeekseen kuulla tytön nappisilmistä yms.



Onkohan tämä kasvatukseni tulosta (tyyliin " älä nyt vain ylpisty" , mutta mua hieman nolottaa ulkonäön ylistäminen. Kaikki lapset kun ovat ihania, kukin omalla tavallaan.



Paljon olen kuullut muitakin yleistyksiä. Tyttömme pientä kokoa ihastellaan, mutta äkkiä tulee hiljaista, kun kerron, ettei koko taidakaan johtua yksin omaan aasialaisesta perimästä vaan sikiöaikaisesta kasvuhäiriöistä. Mielestäni lapsemme ei myöskään ole mitenkään erityisen vilkas ja temperamenttinen ikiliikkuja, jollaisiksi aasialaisia lapsia usein kuvataan. Ainakin epäilen, että tällaiset ominaisuudet juontuvat enemmän kasvatuksesta kuin perimästä.

Vierailija

Esille nostamassanne aiheessa on myös se raadollisempi puolensa. Moni, joilla asiat ovat vielä hakusessa tai jopa sinne negatiiviselle puolelle kallellaan, pönkittävät omaa erinomaisuuttaan kehuskelemalla jotakuta/jotakin, joka kuitenkin pohjimmiltaan tökkii. Siis häiritsee olemassaolollaan niin paljon, että siihen pitää kiinnittää erityistä huomiota. Tai henkilö luulee kaikkien muidenkin ympärilläolijoiden kiinnittävän siihen huomiota samalla tapaa ja hänelle tulee kiire irtisanoutua sellaisesta halveksuttavasta joukkiosta. " Enhän minä ole rasisti, mutta..." -jengi pätee usein juuri tuollaisella yliampuvalla kehuskelulla.



Suomalaiseen kansanluonteeseen ei kuulu minkään tai kenenkään äänekäs ihannointi. Kuinka usein supi-suomalaisten perheiden lapsi, suloisuudestaan huolimatta, saa osakseen ylenmääräistä huomiota tuntemattomilta ihmisiltä? Aivan. Miksi sitten " suklaa-lapsi" sitä saa? Niinpä... Moniko suomalainen kehuskelee edes sukulaistaan, vaikka aihetta olisi, saati sitten ventovierasta? Hmmm... Kuinka moni taputtelee naapurin suloista pellavapäätä päälaelle tai hipelöi poskea tai lässyttää pehmoisia? Ei kukaan, ellei halua leimautua pedofiiliksi. Miksi sitten moku-lasta pitäisi saada hiplata? Ja vielä yleensä lupaa kysymättä.



Harvemmin täysin monikulttuurisuuden kanssa sinut oleva henkilö katsoo tarpeelliseksi ruveta kehuskelemaan erinäköisten lasten ulkonäköä. Ihan siksi, että hänelle se " nappisilmäkin" on vain yksi suloinen tai vähemmän suloinen lapsi muiden joukossa. Ja jos hän ei yleensäkään koe tarpeelliseksi kehuskella suloisia lapsia, ei hän sitä tee moku-lapsienkaan kohdalla. Mutta moni, jolla on negatiivisia ajatuksia ja mielipiteitä, kuitenkin potee sen vuoksi huonoa omaatuntoa ja lähestyy omaa ongelmaansa tätä kautta. Yrittäessään varoa rasistiksi leimaamista kaikin voimin, hän samalla, kun varoo kohtelemasta erilaista poikkeuksellisesti, kohteleekin häntä poikkeuksellisesti.



En kuitenkaan nyt väitä, että kaikkien teidän sukulaiset olisivat pohjimmiltaan rasisteja ;) Kyllä ne lapset varmasti suloisia ovat :) Mutta mahdollistahan aina on, että siellä joku heistä painii pienoisten asenne-ongelmien kanssa. Mutta, jos joku ventovieras innostuu jossakin yhtäkkiä kehuskelemaan, se tod.näk. ei tule oikeasti täydestä sydämestä. Tai ei ainakaan oikein motiivein.



Ikävintä kaikessa tietysti on se, että seurassa olevalle suomalaisäidille tulee kehuskelusta paha mieli, ja aikaa myöten saattaa iskeä vahva kateus (sehän me suomalaiset usein imetään jo äidinmaidossa). Ehkä hänessä alkaa jopa kasvaa pieni rasisti... Mutta ainakin ystävyyssuhteet saattavat aikaa myöten joutua koetukselle.



Myös lapset itse kokevat tilanteet yleensä kiusallisina, joskus jopa pelottavina.



Nimim. " kokemusta omaava" :(

Vierailija

Niinhän se tuntuu olevan ,että pikkuiset ovat niitä suloisia suklaanamuja ja isot tulevia somalijengiläisiä.On aika ankeaa,jos joku omaa lastaankin nimittää näillä näkemyksillä.Jos valkoiselle on tärkeää korostaa toisen olevan ruskea tai peräti MUSTA ,onhan siinä jotain vialla.Onhan?

Vierailija

Erotessani itä-afrikkalaisesta poikaystävästäni, erään ystäväni ensimmäinen kommentti oli että " Voi harmi, te olisitte saaneet niin ihania lapsia. Puoliksi mustat lapset ovat maailman kauniimpia!" . Vaikka olin melko surussani silloin, niin tuo kalskahti kyllä korvaan. Olin toki ajatellut ja kuvitellut meille lapsia, mutta en siksi että " värityksemme" lyötynä yhteen tuottaisivat niin kauniita jälkeläisiä. Ystäväni itse tarkoitti varmasti vain hyvää ja oli aidosti pahoillaan puolestani, mutta silti olin tyytyväinen ettei hänen kaksi vaaleaa lastaan ollut kuulemassa äitinsä lausahdusta.



Toinen tapaus sattui ollessani työharjoittelussa päiväkodissa. Eräs hoitaja kehui aivan avoimesti lapsiryhmän tummahipiäisten lasten ulkomuotoa usein toisten lasten kuullessakin, etenkin tytön hiuksia ja jopa tuoksua ja pojan silmiä ja hymykuoppia. Usein hän myös sanoi että kumpa hän voisi saada itse samanlaisen lapsen. Minusta tämä meni liian pitkälle, sillä se herätti myös negatiivista huomiota, jota jotkut lapset sitten purkivat näihin nappisilmiin, esim. tytön väitettiin haisevan oudolta jne.

Vierailija

Muistin juuri..



Usea vuosi sitten, kun olin juuri palannut islamiin (enkä vielä käyttänyt huivia)..



Työskentelin kaupassa ja eräs työkollegani kommentoi erään somalinaisen vauvaa seuraavasti: " Kyllä noi neekerivauvat ja lapset on niiiiiiin suloisia...harmi vaan, että kun ne kasvaa niistä tulee niin rumia" ...



Mä olin ihan järkyttynyt tästä kommentista.. :O(



Olisittepa nähnyt sen naisen ilmeen kun kerran sitten kävin mieheni kanssa tässä vanhassa työpaikassani ostoksilla..hi hi.. Aika lasittunut katse oli joo.. ja mullakin vielä huivi ja kaikki..buhaha..

Vierailija

Olen siis huomannut suomessa kaydessani aivan saman ilmion. Olen liikenteessa lapseni (" suklaasilma" ) ja ystavattareni ja hanen lapsensa (vaalea) kanssa, niin ystavat ja tuttavat, ja hyvin usein ulkopuolisetkin, tulevat aina kehumaan ja ihailemaan tyttoani..eivatka tietenkaan sano mitaan ystavani lapsesta. Kylla harmittaa hanen puolestaan, tiedan etta minua ainakin harmittaisi jos ei omaa lastani huomattaisi tallaisessa tilanteessa ollenkaan.

Siksi olenkin alkanut kiinnittamaan itse enemman huomiota ystavani lapseen tassa tilanteessa ja yritan tuoda hanta jollain tavalla esille etta muut " huomaavat" sitten hanetkin. En ole asiasta ystavani kanssa kylla keskustellut juuri siita syysta ettei han ymmarra asiaa vaarin, enka ole viela keksinyt hyvaa aloitusta aiheelle.. :( Totta kylla on etta KAIKKI lapset ovat suloisia ja etta KAIKKI aidit tarvitsevat kehuja! :)

Vierailija


Olen miettinyt juuri tuota ihastelun piilorasistista puolta viime aikoina, ja tosiaankin tajunnut sen merkityksen ihan vasta. Suunnitelmissamme on adoptoida lapsi ulkomailta. Aie on vielä alussa ja olemme pikku hiljaa kertoneet ystävillemme suunnitelmistamme ja todellakin, ylenpalttinen ihastelu on ollut kovin monen ensireaktio, sillä odotettavissa on että lapsi on jonkinasteisesti tummaihoinen. Aluksi se tuntui ihan kivalta mutta tosiaan yli-ihasteluksi mennessään alkaa juuri kuulostaa erilaisuuden korostamiselta ja jopa ihonvärin problematisoinnilta, joka sitten purkautuu ihasteluun. On jopa sanottu, että ihanaa että meidän lapsilla on sitten kaverina sellainen erivärinen lapsi että onpa hyvää kansainvälisyyskasvatusta. Huh. Aikamoiset paineet lapselle asettuvat! Toki tajuan että hyväähän pääasiassa tarkoitetaan, mutta tuo rasismin olemus on kyllä niin monimutkainen että saattaa tosiaan verhoutua minä kummallisimpiin muotoihin. On tullut jopa mieleen että ovatkohan juuri ne jotka mainostavat että ihonväri ei ole mikään juttu ja että eivät ole rasisteja niitä jotka tiedostamattaan sitä ovat? Omaakin rasistista ajattelua olen yrittänyt perata, ja valitettavasti todennäköistä on, että jollain tavalla varmaan jokainen on rasisti jollain tasolla.



Aiheesta on muuten ilmestynyt tänä syksynä Vastapainolta kirja Suomalainen vieraskirja. Olen vähän sitä selaillut ja kirja vaikuttaa oikein hyvältä.

Vierailija

Jomar:

Lainaus:

Painotukseni olikin siinä, että miltä tuntuu olla se äiti, jonka " perussuomalaista" lasta ei kehuta, vaan sitä vieressä olevaa eksoottisen näköistä nappisilmää vaan.




Kehuminen on hyväksi silloin kun on kyse kehumisesta minkä lapsi on ansainnut.

Kuten onpas kaunit mekko, oletpa nopea juoksija, oletpa avulias, laulat niin nätisti, olet niin ystävällinen.



Mutta tuo onpa sinulla kikkarapää ja oletpa suklaan värinen. Jos ihailija viitsisi tutustua lapseen enemmän niin varmaan pystyisi kehumaan käytostä tai taitoja tai muuta kuin miten erottuu massasta.





Vierailija

Olen hieman yllättynyt kommenteistanne. Eikö ole mukavampaa kun joku ihastelee lasta, kuin että haukkuisi häntä. Eksoottisen ulkonäön omaavat lapset tulevat kuulemaan todella törkeää tekstiä ennemmin tai myöhemmin, joten nauttikaa vielä hetki.

Vierailija

Vekka:

Lainaus:


Olen hieman yllättynyt kommenteistanne. Eikö ole mukavampaa kun joku ihastelee lasta, kuin että haukkuisi häntä. Eksoottisen ulkonäön omaavat lapset tulevat kuulemaan todella törkeää tekstiä ennemmin tai myöhemmin, joten nauttikaa vielä hetki.




Niin siis, minähän aiheen aloitin ja tosiaan jokainen äiti on varmasti onnellinen aidoista ja positiivisista kommenteista. Painotukseni olikin siinä, että miltä tuntuu olla se äiti, jonka " perussuomalaista" lasta ei kehuta, vaan sitä vieressä olevaa eksoottisen näköistä nappisilmää vaan.



Ja pelottavalta tuntuu myös esitetty totuus siitä, että nykyinen suklaasilmä alkaa monien mielessä muistuttamaan enemmän nuorisojengiläisen alulta ihan vaan muutaman vuoden päästä. Myös se askarruttaa, että miten kasvatan lastani niin, ettei hän vaan vähääkään " ota vaikutteita" siitä mitä muut (ennakkoluuloiset) ihmiset hänestä saattavat luulla, vaan rohkeasti kasvaa omaamaan oman (toivottavasti rehdin ja kunnollisen) persoonallisuuden.

Vierailija

Huomattu on tuo " oooh, mikä suklaasilmä" -reagointi.. Mutta onneksi ystäväpiirissä on vain " mixattuja" lapsia...eli ei yhtään supisuomalaista.. joten kyllä muutkin niitä kommentteja saa..



Sitä piti vain tuosta rasismista sanoa, että usein onkin hassua seurata ihmisten reagointia, kun ensin näkevät minut; sinisilmäisen muslimin, ja he katsovat lasittunein silmin kuin punaista vaatetta... mutta sitten kun näkevät poikani, tulevat voivottemaan ja ihastelemaan... tekopyhää..

Vierailija

mar1anne:

Lainaus:




Ihan tavallinen lapsihan se kuitenkin loppujen lopuksi on.



Tuo häly loppuu varmaan kun lapsi kasvaa isommaksi.




Ärsyttää vähän, kun muutaman vuoden päästä samat ihastelijat alkavat pitää eriväristä nuorta uhkana ja nuorisorikollisena...

Vierailija

Aivot taas hukassa ;)



mrs_O:

Lainaus:


Yrittäessään varoa rasistiksi leimaamista kaikin voimin, hän samalla, kun varoo kohtelemasta erilaista poikkeuksellisesti, kohteleekin häntä poikkeuksellisesti.




Piti kirjoittaa poikkeavasti, eikä poikkeuksellisesti.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat