Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Meillä on ihan hirveän itkuinen vauva, jota minun on vaikea rakastaa. Muita?

Vierailija

Meidän vauva täyttää kohta jo 10 kuukautta ja on ollut koko elämänsä ajan todella itkuinen ja kiukkuinen sekä helposti suuttuvainen. Toki rakastan häntä, mutta usein tuntuu, että voi kun meille ei olisi koko lasta syntynytkään. Tytöllä oli siis aluksi 3 kk koliikki ja sen jälkeenkin hän on kitissyt ihan jatkuvasti. Ei viihdy liinassa, mutta silti on tyytyväinen vain sylissä. Yöt ovat ihan yhtä helvettiä. Hän kiljuu joka yö ainakin 3 kertaa n. puolen tunnin tai tunnin ajan ja lisäksi heräilee jatkuvasti muutoinkin. Sama rumba päikkäreille mennessä ellei lähdetä vaunuttelemaan. Nukkuu siis vain kunnolla mikäli hänellä olisi minun tissi suussaan, mutta silloin sitten minä taas en voi nukkua. Tutti ei kelpaa.



Mitä tässä jaksais enää tehdä ja kuinka löydän lisää rakkautta ja helliä tunteita kun toinen vain kitisee koko ajan? Vanhemmat 2 tytärtämme ovat olleet ihan normaaleja vauvoja, jotka ovat itkeskelleet vain silloin kun on siihen ollut aihetta (esim. väsy tai nälkä).



Oisko ideoita tai ehdotuksia?

Kommentit (12)

Vierailija

Mulla on vuoden ikäinen moniallerginen lapsi ja etenkin hoidon ollessa epätasapainossa, on itkua ja vaivoja vaikka kolmelle vauvalle jakaa.



Allergiat ei tosin näy välttämättä iholla, jota monien ihmisten on vaikea ymmärtää. Se voi olla vatsakipua, outoa kakkailua tmv.



Jos saisitte lähetteen sairaalaan, voisi asiaa selvittää laajemmin. Minä en usko, että kukaan vauva itkisi huvikseen tai tempperamenttinsa takia rutkasti normaalia enemmän. Ja vielä pitkäkestoisesti. Kyllä sielä taustalla jotain on. Jotain, joka toivottavasti saadaan selvitettyä.



Meillä alkaa mies olla aika väsynyt. Olen hieman huolissani hänestä. Mutta eiköhän tässä tavalla tai toisella pärjätä.



Kovasti voimia lähetän teille! Ja muistakaa, että ette ole ainoita itkuisuudesta kärsiviä.

Vierailija

Olen oman kokemukseni pohjalta sitä mieltä, että koliikilla on pitkäkantoisemmat seuraukset kuin mitä ajatellaan: tulee nukahtamisvaikeuksia ja lapsi on oppinut reagoimaan kaikkeen mahdolliseen itkulla. Ei siis ihme, että vanhemmat uupuvat.



Olen itse henkisesti tasapainoinen äiti, mutta minulla on yksi kolmesta lapsestani ollut koliikkivauva. Lapsen koliikin jälkeinen itkuisuus ei johtunut omasta väsymyksestäni - lapsi oli vain tottunut reagoimaan kaikkeen itkulla tuona koliikkiaikana. MEillä on molemmat isovanehmmat olleet auttamassa ja en väsähtänyt k-aina, kun oli aina apua tarjolla.



Kyllä sinä opit vielä lastasi kunnolla rakastamaan ja kaikki kääntyy vielä hyäksi. Kannattaisi tehdä allergiatestit.

Vierailija

Toki voi taustalta löytyä jotain vaivaakin, kuten juuri ruokayliherkkyyttä, mikä ei välttämättä edes näy missään testeissä. Ehkä kannattaisi pitää ruokapäiväkirjaa ja kirjata siihen ne itkuiset päivät tarkkaan, sieltä voisi löytyä jokin johtolanka.

Mutta sitten vaan lapset voivat olla myös hirmuisen erilaisia temperamentiltaan. Meillä on kaksi lasta, toinen oli maailman helpoin vauva, jälkimmäinen on ollut toisaalta myös helppo, mutta häneen on liittynyt tällainen itkuisuus ja voimakkaat itkukohtaukset. Hän on nyt vuoden ikäinen, ja edelleen väsyneenä hän on tosi vaikea, ei halua olla sylissä, eikä pois sylistä, ja jos yhtään pääsee yliväsyneeksi, voi nukuttamiseen mennä tosi paljon aikaa, koska hän vai kitisee. Oikealla ajoituksella hän nukahtaa kuin taikaiskusta, eli hänen kanssaan täytyy olla tosi tarkkana, kun alkaa väsymisen merkkejä tulla. Hän on myös muuten paljon sähäkämpi kuin sisarensa, suuttuu oikein kunnolla, kun ei saa tehdä jotain. Mutta sitten on taas myös hirmu iloinen veitikka, joten ei tämä itkuisuus ym. ole hänessä mikään ylimmäinen piirre.

Mutta välillä on kyllä aika rankkoja iltoja ollut, joten ymmärrän tunteesi, jos sitä on jatkuvasti. Väsyminen ilman muuta vaikuttaa siihen, miten kykenee tuntemaan. Mutta ei se tarkoita silti sitä, ettetkö tosiasiassa rakastaisi lasta ihan yhtä paljon kuin muitakin lapsia.

En osaa muuta sanoa kuin toivon jaksamista teille ja tietysti, että tilanne korjaantuu.

Vierailija

ruoka-aineallergiat. Hakekaa apua lääkäriltä, syynä voivat olla korvat, allergia tai jokin muu. Hakekaa apua, teidänkin on saatava nukkua. Voimia:)

Vierailija

Olen itse nyt burnoutin takia sairaslomalla (5kk laskettuun aikaan) ja toivoin, että saan itseni kondikseen ennen synnytystä, tai pelkään joutuvani samankaltaiseen tilanteeseen: vauva stressaantunut jo syntyessään ja itsekin vielä epätasapainossa rauhoittaakseni häntä.



Voisiko olla kyseessä oma henkinen hyvinvointisi, jonka vauva aistii ja purkaa tuolla itkemisellä? Ihan vain tuli mieleen, kun sitä on minulle psykologi ja prykiatri puhunut, että monesti on näin.



Työkaverini vauva rauhoittui ja erilaiset vaivat katosivat kun hän itse aloitti lääkityksen synnytyksen jälkeiseen masennukseen (joka alkaa usein jo ennen synnytystä jollain tasolla).

Vierailija

... tiedän mistä puhut. Esikoisemme on ollut vaativa alusta alkaen, mutta rakastanut silti olen koko ajan. Ja tiedän että sinäkin rakastat lapsiasi. Mutta myönnän, että tosi paljon luonteeltaan helpompaa kakkosta on jollain tapaa helpompi rakastaa, ei kuitenkaan enempää tai vähempää vaan tasan yhtä paljon kuin vaativaa esikoistakin.



Ja uskon, että vaativa lapsikin on vain joiltain ominaisuuksiltaan vaativa, ei kaikilta. Meidän helposti ärtyvä esikoinen, joka on helvetin huono nukkuja ja syöjä, on joissain asioissa erittäin helppo. Esim. kauppakäynnit sujuvat hienosti eikä kiukuttele kauheasti mistään asiasta erityisesti vaan kaikista tasaisen paljon, ei siis saa mitään hirveitä kiukkukohtauksia.



Vaativa lapsi saattaa kuitenkin loppupeleissä opettaa meistä itsestämme enemmän. Koetetaan ottaa se oppi ainakin irti. Voimia kaikille vaativien lasten vanhemmille!

Vierailija

Poika itki oikeestaan yötä päivää, ei ollu kuin tunnin tai kahden taukoja silloin kun nukkui. Yöllä nukkui korkeintaan 2 tuntia ja huusi jonkin aikaa ennenkuin nukahti uudelleen. Mitään vikaa pojassa ei ollu. Huudot loppui noin vuoden iässä. Nyt poika on " maailman kiltein" poika, nukkuu heräämättä yöt ja päiväunille nukkuu helposti. Muutenkin itkee nykyään hyvin vähän,vain kun iso pipi tulee. Kai se itkukiintiö tuli täyteen vuoden aikana. Mutta ota sinä ensin yhteys neuvolaan ja selvitä onko joku sairaus ja yritä saada joku avuksi että saat itse levätä.

Vierailija

Minä kannatan myös sitä, että lähtisit selvittelemään vauvan fyysistä vointia ja nimenomaan tuota ruoka-aineallergiapuolta. Allergia ei välttämättä oireile mitenkään muuten kuin itkuisuutena, yövalvomisena jne.



Myös ajatus ammattiauttajalle puhumisesta voisi olla ihan hyvä. Ei siksi, että sinä olisit jotenkin hullu, vaan ihan omien ajatustesi järjestelemiseksi.



Tärkeää olisi myös, että saisit levätä ja välillä omaakin aikaa. Mites työnjako miehesi kanssa?

Uusimmat

Suosituimmat