Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Miettii hän, joka odottaa toista ja tahtoo vielä kolmannen...

Kommentit (20)

meille kriisejä ole tullut. Ehkä siksi, että ehdimme olla yhdessä 10 v ennen esikoista ja 12 v ennen kakkosta. Luulen...

Toki kahden pienen kanssa olin väsyneempi ja se tietysti lisää kiukkuisuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä miehen kanssa kolmen vuoden suhde takana ennen lasta ja parisuhteemme ainoastaan parani entisestään kun saimme yhteisen kultamussukan =)

Sensijaan pari tuttua joille lapsi on syntynyt suhteen 2. vuonna ovat kovasti aina tunkemassa lasta isovanhemmille hoitoon, useita kertoja viikossa...

eikös se ole ihan normaalia perhe-elämää, että on lapsia. Tottahan tässä on tosi tiukoilla, kun ei mitään tukiverkostoakaan ole, mutta mitään kriisejä en ole havainnut. t.viiden lapsen äiti

oli lapsia tai ei. Usein lapset vain sattuvat syntymään juuri samoihin aikoihin.

Ja kriisiä on se, että elämä muuttuu. Muutos aiheuttaa usein kriisin. Muutos stressaa, vaikka se olisi positiivinen ja haluttukin. ´Toisia enemmän, toisia vähemmän.

ekankin jälkeen tai enemminkin lisääntynyttä tappelua. Mutta toisen jälkeen liitossa on ollut tosi paha kriisi, josta ei ole vieläkään selvitty.. Lapset nyt 2 ja 4 vuotta..En sitten tiedä, ei se lapsista ainoastaan johdu, vaikka paljonhan se kiristää hermoa, kun ei yhteistä aikaa ole, eikä paljon omaakaan. Uskon, että oltaisi erottu muuten jos lapsia ei olisi. Nyt lapset on syy joka pitää meidät yhdessä, ainakin toistaiseksi.

ekaa lasta odottaessa peloteltiin kaikilla vaikeuksilla ja että se on kova paukku parisuhteellekin. Ja kyllähän monen suhde on tuolloin todella kovalla koetuksella. Ja toiset taas sanoo, että toinen lapsi oli kovempi pala kuin eka. Meillä on erinomainen parisuhde ja luulisin, että se kestää kaksi tai kolmekin lasta, mutta kun pelotellaan...! ap

esim. se,että jommalla kummalla on epärealistiset käsitykset perhe-elämästä, luulee vaikka että elämän kuuluu olla edelleen perheellisenä samanlaista vapaata kuin sinkkuaikana.


Meillä toisen lapsen syntymästä alkoi vuoden kestänyt " kamala-aika" . Loputonta väsymystä ja väsymystä. Rankkaa oli monestakin syystä.



Meillä ei kuitenkaan ole riidelty ollenkaan, vaikka olemme väsyneitä ja uuouneita olleetkin. Olemme suhteessamme jo aiemmin kokeneet sellaiset tyrskyt, että ei tämä meitä heilauttanut. Jos molemmat puolisot osaavat suhtautua pikkulapsiaikaan rennosti, ei ole pelkoa kriiseilyistä. Jos taas toinen tai molemmat eivät halua hyväksyä kurjempaa/väsyttävämpää jaksoa elämään normaalina asiana, on ongelmia luvassa.



Elimme sellaista hiljaiseloa jo ennen vauvaa että tuntui että hänellä oli paikkansa perheessä jo paljon ennen syntymää.



Toisen lapsen syntymä reilut 2v myöhemmin oli aikamoinen kriisi, mulla synnytyksen jälkeinen masennus ja esikoisella aivan hirveä uhmaikä.



Kolmannenkin lapsen syntymän jälkeen meillä oli kriisi. Ikäeroa toisen ja kolmannen välillä on vajaat 5 vuotta. Elämä kahden lapsen kanssa oli jo vakiintunut ja kolmannen tulo sekoitti pakan täysin, vaikka tosi iloisia lapsen syntymästä olimmekin ja lapsi oli tosi toivottu ja tevetullut. Itse olin valvomisen, imetyksen ja hormonitoiminnan - ja kahden muun lapsen hoidon takia - tosi väsynyt enkä jaksanut huomioida miestäni tarpeeksi ja mies taas ei oikein tajunnut uutta rooliani kolmen lapsen äitinä.



Kerran hän valitti että ollaan ihan eri planeetoilla. Vastasin että joo, jonkun on täytynyt siirtyä sieltä kaksilapsisen perheen planeetalta tänne kolmilapsisen perheen planeetalle, tervetuloa perässä. Siitä se sitten lähti kriisi purkautumaan ja nykyään taas menee ihan hyvin. (Kuopus nyt 2-v.)

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat