Vasta-alkajat syksy' 05 - vko41

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

[color=darkolivegreen][size=2][b]Tässäpä syksyllä 2005 lapsettomuuspalstalle saapuneet vasta-alkajat.

Yhdessä tätä vaikeaa polkua aloittelemme toisiamme tukien, yhdessä iloiten ja murheet jakaen.

Perehdymme yhdessä myös kummallisten lyhenteiden ja termien maailmaan... ;)

Mukaan saavat liittyä kaikki halukkaat. Jos omassa esittelyssäsi on jotain lisättävää/muutettavaa,

niin pistäpä ilmoittaen, korjaan asian. :)[/color][/size][/b]



[color=darksalmon]aavaaatu

Meikäläinen on 23-vuotias opiskelija/osa-aikainen myyjä ja mies on 25-vuotias autonkuljettaja.

Yhdessä ollaan oltu 3,5 vuotta, naimisiin mentiin viime toukokuussa.

Sitä ihan oikeaa nyyttiä on nyt aktiivisesti yritetty ja toivottu vuoden -04 maaliskuusta alkaen. [/color]



[color=darkseagreen]Bilha

ollaan vm' 77

Helsingistä

ilman ehkäisyä kesästä 2004.[/color]



[color=darksalmon]Daran

Olen 26 v. ja mies 27 v.

Asumme Kainuussa, Kajaanissa.

Meillä on takana yritystä 8 kk.[/color]



[color=darkseagreen]Hupelo

Minulla ikää 34 v ja miehellä 37.

Asustelemme Pohjois-Savossa

Minulla edellisestä liitosta 9 v lapsi.

Yhdessä oltu reilut kaksi vuotta ja lasta yritetty vuoden ajan. [/color]





[color=darksalmon]ippu67

Minä ja mun kulta vm. -67 ja -68

yritystä tähän päivään mennessä noin vuosi takana

Ei lapsia ennestään.

ICSI tulossa viikolla 44 Tampereella, sumuttelut menossa nyt.[/color]



[color=darkseagreen]joalin

Eli mä olen vuosimallia -80 ja mies -76.

Pääkaupunkiseudulla asutaan.

Kuumeilu ollaan aloitettu 8/2004.[/color]



[color=darksalmon]klovni75

Minä 30v ja mies 38v

Koti on Helsingissä.

Reilu vuosi ollaan oltu naimisissa ja lasta on toivottu saman verran tuloksetta. [/color]



[color=darkseagreen]LeiaK

Minä olen jo 35v ja mieskin jo 40

Vauva-asioita aloitimme ajattelemaan tuossa alkuvuodesta 2004.

" vasta" 8 kk yritystä takana.[/color]



[color=darksalmon]Marenda

Minä olen 22v ja mies 21v esikoistyttäremme on 11k.

Asumme Keski-Suomessa pienessä maalaiskylässä ja naimisissa olemme olleet

reilun vuoden.

11kk toivottu toista lasta.[/color]



[color=darkseagreen]mollamaijanen

Olen 27v ja mies 29v.

Asustellaan Pirkanmaalla.

Naimisissa ollaan oltu 3,5 vuotta.

Viime vuoden elokuussa on pillerit jääneet pois,

mutta vuoden vaihteessa alkoi se intensiivisempi yritys[/color]



[color=darksalmon]Mörötin-81

Olemme mieheni kanssa vm.-81

esikoista ollaan toivottu 8/2004 lähtien. [/color]



[color=darkseagreen]Nonna-80

Minä -80, mies -78

yhdessä ollaan oltu vuodesta 2000, naimisiin mentiin tänä kesänä 2005

yritys aloitettiin 10/03, plussa 10/04 joka kuitenkin km 12/04. Mitään apukeinoja

ei vielä käytössä. Ensimmäistä gynekäyntiä suunnittelen.[/color]



[color=darksalmon]Pikku-Hilja

vm71, mies vm67 ja esikoistyttö on 2,5v, eli vm03.

Olen siis Pirkanmaalta

Elokuussa tuli vuosi täyteen yritystä saada tytölle pikkusisarus, eli aloitettiin 8/04[/color]



[color=darkseagreen]soileri

Olen 35 vuotias, Oulusta.

Avoliitossa asun ukko kultani kanssa.

Yritystä on takana kaikenkaikkiaan reilu vuosi.[/color]



[color=darksalmon]Tao_tao

Minä 22.v, mies 23.v.

Asustellaan Itä-Suomessa.

Ilman ehkäisyä 1 vuosi ja 10 kk.

Tuosta ajasta vuosi ihan yrittämistä.[/color]



[color=darkseagreen]Tuittu78

Olen vm-78 ja mieheni -76.

Asustelemme pääkaupunkiseudulla.

Olemme yrittäneet lasta vuoden päivät. [/color]



[color=darksalmon]varjokas

Minä 27v. eli ' 78 ja mies 28v., siis ' 77.

Kanta-Hämeessä asumme.

Esikoistamme olemme yrittäneet huhtikuusta 2004, eli puolitoista vuotta.[/color]



[color=darkseagreen]viivi99

Minä olen 25v. ja mieheni 31v.

Asustellaan Espoon suunnalla.

Yritystä on nyt takana reilu vuosi.[/color]



[color=darksalmon]VM1974

31-vuotias, mies on 37 ja miehellä 10-vuotias lapsi edellisestä suhteesta.

Pääkaupunkiseudulla, avioliitossa.

Yhteistä vauvaa on nyt yritetty vuosi (09 / 2004 alkaen) ja yksi haamuplussa

saatiin aikaiseksi 06/2005. Keskenmeno tuli rv 6+3 ja sen jälkeen on epätoivo syventynyt eksponentiaalisesti...[/color]

Sivut

Kommentit (31)

Vierailija

Ollut koko päivän kaverin poika hoidossa ja nuo kaksi ovat yhdessä aikamoisia hulivilejä jotka saavat paljon aikaan. Nyt poika lähti kotiinsa ja meidän tyttö kävi päikkäreille. Ja mie saan löhätä tässä koneella.



Laitoin palautetta sairaalalle tuosta miun lääkärin tympeästä käytöksestä. Ei sieltä ainakaan mitään ole vielä kuulunut, mutta seuraillaan nyt.



Tänään piti soittaa sille lääkärille kellä kävin, kun ei silloin vastaanotolla sanonut mitään jatkanko teroluttien syöntiä. Niin pitihän sitä kysyä, Ja ei niistä kuuleman haittaakaan ole joten jatkan niitä.

Puhelimessa oli kyllä nyt ihan ystävällinen minulle...



Perjantaina tilasin ja maksoinkin ovulaatiotestejä netistä. Toivottavasti huomenna tulevat että pääsee testailee kun tänään otin viimeisen clomin niin oviksenkin pitäisi olla muutaman päivän päästä....





Mä en ole enää pitkään aikaan jaksanut edes toivoa raskautta. Kun olen aina ollut ihan 100% varma että ne kuukautiset alkavat. Mutta nyt on mieli taas paljon pirteämpi, jotenkin tuo clomien tuoma mahdollisuus nosti mielialaani.



Just tässä katsoin milloin seuraavien kuukautisten pitäisi alkaa, ja jos ne ei ala, niin saa testata plussan meidän esikoisen synttäripäivänä. =)





Mutta, ovis tosiaan on vasta tulossa niin jännityksellä odotan nyt ajan kulumista ja roudaan miestä säännöllisesti sänkyyn ;)

Vierailija

Edelleen tädittömänä täällä pällistelen. Huomenna soitan kyllä meitin lääkärille ja kysyn, että voisikos vaikka teroluteilla yrittää saada noita menkkoja startattua... Alkaa käydä aika pahasti psyyken päälle tämä odottelu. :/ Kp on 46 tajjotain.



Meitä on listalla 19 vasta-alkajaa parhaillaan. Eli yli 5% mahdollisuus meistä jokaisella saada listan eka plussa. ;)



Hyvää viikon alkua kaikille ja hyvää yötä.



-v-

Vierailija

Niinkuin kaikista muistakin. Toivottavasti siis kukaan ei jää tänne pitkäksi aikaa pyörimään vaan pääsee pian odottajiin.



tuittu, " kiva" että täällä on joku muukin kuka nyt aloittaa clomit. Mäkin ensimmäistä kiertoa siis niitä nyt söin ja ovista nyt odottelen. Nuo ovistestit on siinä mielessä hyviä clomien kanssa että niillä näkee että tapahtuuko ovis, varsinkin jos seurantaa ei ole.

Mulle tuli niistä lievää pahoinvointia, mutta ei mitään suurempaa. Clomi kannattaisi kuulema ottaa illalla niin yöllä olisivat oireet helpompia. Mutta mä ainakin otin sen päivällä...







Mulla on nyt ollut vain positiivistä kuvaa noista clomeista. Yleensähän mulla tiputtelee jatkuvasti ja kierto touhaa omiaan.

Mutta nyt, kuukautiset loppuivat normaalisti. Seuraavana päivänä tuli sitten pari tippaa verta. Mutta nyt olen ollut jo useamman päivän vuotamatta.

Ja ainahan mulla on ollut myös tuon tiputtelun mukana valkovuotoa. Nyt oli selvä kuivakausi kuukautisten jälkeen. Ja nyt on alkanut valkovuotoa tulla. Nyt kp 10/26 Normaalikierrossa ovis olis kp11

Joten ovis on luultavasti tuloillaan...ainakin tuo valkovuoto viittais siihen. Ennen ei siis tälläistä selvää merkkiä ole ollut.

Tikuttelen taas tässä kierrossa ja vielä ei tänään plussa näyttänyt mutta uskon että tällä viikolla ovis on...

Kp15 aloitan sitten terolutit. Ja sitten alkaakin jännääminen...



Onneksi tässä nyt esikoisen synttärit lähestyy niin ne pitää ajatuksen kurissa. Synttäri aamuna voisin sitten testailla jos kuukautiset ei ala...





Mutta siis, ainakin ensivaikutelma clomeista on hyvä. Ja vaikka ei tässä vielä raskaaksi tulisi, saavat ne näköjään ainakin mun elimistön toimimaan paremmin ja se on jo erittäin positiivistä.



Jännityksellä kyllä odotan tuota ovista...sen jälkeen viimeistään alkaa tuhru jos nuo clomit ei autakkaan. Iik, miten nämä päivät ovat nyt niin pitkä ja aika kuluu niin hitaasti.

Vierailija

Eli alan pikkuhiljaa (sain siis myönnettyä itselleni et tänne kuulun) hakeutua tutkimuksiin. Tietäis vaan mistä alottaa ja miten.

Ollaan heinäkuusta 2004 yritetty vauvaa ja tuloksena on yks km.

Neuvolaan ku soitin km jälkeen ja kyselin tutkimuksista (alkuun saatiin vasta keväällä) ja vastaus oli et ollaan niin nuoria ja ku kerran voin tulla raskaaks niin ei meil mikään kiire ole :(

Tuli muuten sen puhelun jälkeen itku.



Eli pieni esittely: Mä olen 23 ja mies 27

Ekaa yhteistä yritetään (miehellä on edellisestä suhteesta yks lapsi) ja yritys tosiaan alotettiin 7/04.



Kaikki neuvot on siis tervetulleita tännepäin.

Vierailija

Täälläkin on alkanut sitten taas uusi kierto eli eipä ole minustakaan piinakaveriksi. =(

Enpä kyllä odotellukkaan, että nytkään tärppäisi, mutta kyllähän sitä kuitenkin aina toivoo ja väkisinkin pettyy kun mitään ei tapahdu.

Nyt sitten pisteenä ii:n päälle tuttavapariskunta on saanut perheenlisäystä. Pelottaa vähän kyllä, että täytyykö sitä vauvaa nyt sitten mennä kattomaan kun jotenkin tuntuu ettei oikeen voi...

Ehkäpä sitten kun ovat kotiutuneet. Sitten varmaan osaan suhtautua ajatukseen paljon paremmin.

..huoh...

Nekin päättivät lapsen " hankinnasta" paljon meidän jälkeen ja saivat sitten lapsen myös paljon ENNEN meitä. =(

No, tällasta tää elämä on.. ei voi mitään..



Joku pisti galluppia pystyyn, että kuinka viedä ajatuksia muualle vauvahaaveista..

Hmm.. ite ainakin oon kovasti kehitelly itelle kaikenlaista tekemistä ja harrastusta. Esimerkiksi: käyn useemman kerran viikossa ratsastamassa ja hoitamassa yhtä todella mukavaa heppaa (välillä tuntuu että voisin käydä vaikka joka päivä. Tallilla olo muuten VIE tehokkaasti multa kyllä ajatukset muualle), koiran kanssa lenkille mentäessä pyydän usein myös koiratuttuja mukaan (ei tartte kulkea omien ajatusten kanssa) ja tietysti kavereiden seura saa kyllä mut usein hyvälle tuulelle. Mutta, eihän ne niitä ajatuksia vie kuin korkeintaan muutamaksi tunniksi. Väkisinkin noi vauva-ajatukset tuonne mielenperukoille aina jossain välissä päivää ilmaantuu.



Mieskin on jo kovasti vitsaillut, että millonka hän pääsee purkittamaan. =)

En oo vieläkään saanut aikaiseksi soitettua hänelle sitä lähetettä.

Ei oikein töissä viiti ruveta puhelemaan, kun niin moni sivullinen saattaa kuulla mun puheet..

No, jospa vaikka tänään kotiin mentäessä kaivaisin sen numeron ja ottaisin puhelimen kouraan. Oisko se ihan vaikka lupaus..!



Huh.. kylläpä väsyttää... ja vielä on kuitenkin reilut kolme tuntia jäljellä tätäkin työpäivää.

Laittakaahan kuulumisia ja mukavaa päivän jatkoa kaikille. =)

Vierailija

Kuten jo alku viikosta mainitsin niin tänään tein testin ja negaahan se siihen pläjäytti. Elikäs nyt mennää kp 30-25/33 tätiä siis odottelen. Päätin että nyt loppuu päivien laskeminen ja ovistikuttelut. Se tulee jos se on tullakseen ja ensi vuonna aloitetaan ne hoidot sitten kunnolla jos on jotain aloitettavaa. Toistaiseksi ei ole täti oireita, mutta ei ole kyllä raskausoireitakaan jos siis jos ensi vkon perjantaina ei ole mitään kuulunut niin testaan uudestaan mutta siis JOS.



Päätin että nyt on aika keskittyä muihin asioihin ja päätin että alan etsimään oikein urakalla nyt sitä uutta työpaikkaa. Suoritan koulun loppuun ja alan urheilemaan enemmän.



Kyllä kaikki plussauutiset ja syntymiset satutttaa ja oon kateellinen, mutta mä en yksin kertaisesti voi sille mitään ettei tule sitä plussaa. Kovasti yritetään, mutta kun asia ei ole meidän päätettävissä toivottavasti kuitenkin joskus oma lapsi saadaan.



Hauskaa viikonloppua kaikille ja tervetuloa uusille mukaan...



t. joalin

Vierailija

Joo, minusta ei saakkaan sitten piinailukaveria tässä kierrossa kukaan.. nyt mennään alkupäiviä ja ensiviikolla työreissussa, joten tässä kuussa ei tarvitse tosiaan odotella ainakaan raskautuvansa. Tavallaan se on kyllä aika helpottavakin ajatus, mutta toisaalta ainahan se harmittaa. Nimittäin, entäs jos nyt olisi juuri ollut se oikea kuukausi jolloin olisi tärpännyt?!? Tämä ' jos-elämä' on kyllä kuluttavaa ja tästä pitäisi päästä eroon. Itselläni jossitteluun kuuluu myöskin työpaikan vaihtoajatukset, joten voitte kuvitella, miten hankalat ajatusrakennelmat pienessä päässäni pyörivätkään..



Vaikka niin kovasti vannoinkin, etten harmittele liikaa ja hemmottelen viikonloppuna itseäni, en siinä ihan täysin kyllä onnistunut. Kovasti mieli oli matalalla lauantaina, nyt kuitenkin elämä jotenkin voittaa ja ehkä tässä taas jaksaa porskutella eteenpäin. Täytyisi saada mieskin viritettyä vähän vakavampaan keskusteluun näistä vauva asioista, mutta meillä tuo rakennusprojekti tuntuu vievän kaiken mahdollisen hänen kapasiteetistaan. Vakavaa keskustelua kaipaan nimittäin juuri noiden hoitojen aloittamisen suhteen - haluaisin, että hänkin tähän ajatukseen sitoutuu ja ymmärtää että se päätös täytyy olla yhteinen. Itsekseni en varmaan hoidoista aiheutuvaa henkistä lastia jaksaisi kantaa.



Olipas tämä nyt syvällinen pohdiskelu - täytynee painua tästä töistä kotio ja lähteä lenkille. Siellä nämä ajatukset ainakin hetkeksi hellittävät ;) Niin, että kelpaako gallup vastaukseksi tällaiset tunnin pikahelpotukset? Itsellänin fyysinen rääkki poistaa kaikki piinailut ainakin hetkseksi mielestä tosi tehokkaasti...



Terkuin

Leia

Vierailija

No mutta eihän siinä mitään, paitsi että musta tuntuu ettei meille sitä plussaa tule vieläkään. Mitään oireita ei siis ole paitsi että rinnat aristaa, mutta sitä ne tekevät joka kk.



Mä ajattelin alkaa etsimään uutta työpaikkaa josko isompi muutos sais ajatuksia pois vauvahaaveista ja sitten saisi muutaman kuukauden " pelätä" plussaa niin jos se vaikka juuri silloin sitten tärppäisi...



Iloista tiistai päivän jatkoa



Vierailija

LeiaK,



olen menossa Keskussairaalaan tutkimuksiin. En itseasiassa ollut edes ehtinyt miettimään mitään tutkimuksia.

Kun minulle naistentautien polilla todettiin, että raskaus on mennyt kesken ehdotti lääkäri minulle, että hän lähettää paperini lapsettomuuslääkärille ja he arvioivat onko tarvetta lisätutkimuksiin. Sekä minussa, että miehessäni oli todettu asioita, jotka voisivat vaikuttaa lasten saantiin.



Ei siinä kauaa sitten mennytkään, kun tuli ilmoitus, että aika on varattuna. Jotenkin onnistuin vielä merkitsemään päivän väärin kalenteriini ja ensimmäinen aika meni harakoille. Tuli uskomattoman paha mieli, kun oli odottanut tuloksia labroista jo kauan ja sitten vielä itse ryssi homman.



No nyt on sitten aika kuun lopulla ja nyt on varmasti kalenteriin merkitty oikein :D



Tuossa gyne asiassa en oikein osaa auttaa. Olen asunut Jyväskylässä vasta tammikuusta eli en hirveästi ole ehtinyt paikalliseen tarjontaan tutustumaan, mutta Mehiläisessä kävin kerran rutiinitarkastuksessa jollain miesgynellä ja hän ainakin oli ihan mukava. En nyt muista nimeä, mutta ei ollut ihan perussuomalainen nimi.



Tosiaan olemme muuttamassa ulkomaille tammikuussa mieheni työn perässä. Kiinaan asti suuntaamme. Saa nähdä kuinka suuri tulee olemaan kulttuurishokki.



Nyt päiväunille ja sen jälkeen takaisin luennoille.

Vierailija

Täällä alkaa mieliala jälleen kohota kahden viikon takaisen pettymyksen jälkeen. Aivan uskomatonta, kuinka sitä saa itsensä toivomaan ja uskomaan, että josko nyt... Mutta mutta, menkat oli ja meni ja oviskin oli viime viikon loppupuolella! Jee, näyttää siltä että tämä kierto olisi muotoutumassa harvinaisen " oikeaoppiseksi" :)



Joku mietti, kuinka muut saavat irtauduttua koko aika päässä kieppuvista vauvajutuista. Itse olen pohtinut aivan samaa. Tunteet ja ajatukset heittävät volttia ja ovat yhtä vuoristorataa kierron ajankohdasta riippuen, ja itse vain ruokkii näitä mietteitä. Olisi todella ihana olla välillä vailla näitä ajatuksia. Itse olen huomannut, että kun on paljon tekemistä ja menoja, myös vauvahaaveet ja pettymykset eivät ole niin vahvasti vaikuttamassa omaan olemiseen. Oma työni on tosin sellaista, että suunnittelen itse oman aikatauluni ja tekemiseni, ja silloin saattaa huono hetki viedä kokonaan myös työmotivaation ja toimintakyvyn. Tuntuu, että istuu vain apaattisena eikä saa mitään aikaiseksi.



Myös yhteinen tekeminen miehen kanssa on ollut mukavaa ja virkistävää. Viime viikonloppunakin meillä oli todella hauskaa kun teimme kaikenlaista kivää yhdessä ja päähänpiston innoittamana lähdimme kokeilemaan myös jotain aivan uutta. Myös hyvä harrastus on ollut itselleni mukava henkireikä. Se vaatii intensiivistä keskittymistä ja vie ajatukset vauvajutuista aivan muualle. Tervettä vaihtelua!



Minusta on ollut suorastaan helpottavaa huomata, että olen pystynyt olemaan jauhamatta näitä juttuja. (Siis puhutaan kyllä tunneista, ei todellakana päivistä :) Toisinaan olen hieman kauhistellutkin ja järkyttynyt, kuinka paljon energiaani ja aikaani nämä iänikuiset eipäs-juupas-josko-vaikka -jaaritukset veivät. En taida olla ainut?



Kaikkein eniten itselleni tuottaa vaikeuksia nykyään ystävien tapaaminen. Vauvoja tuntuu putkahtavat joka puolella ja suorastaan ajatuksen voimalla. Elämäähän se vain on eikä todellakaan minulta pois, mutta tuntuu vain niin vaikealta! Olen huomannut, että haluaisin suorastaan erakoitua ystäväpiiristämme. Miehen kanssa tästä olemme puhuneet ja todenneet, että pidetään hieman matalampaa profiilia, jotta saan käytyä omat tunteeni läpi. Minkälainen prosessi tämä lieneekään ja mitä se tuo tullessaan, sitä en tiedä, mutta tällä hetkellä on hyvä näin. Miksi itseään turhaan kiduttaa ja kärsii vielä siitä, kun inhoaa omia tunteitaan ja reaktioitaan, jotka nousevat toisten ihmisten näkemisestä. Tunnusta, että olen kateellinen ja inhoan sitä!



Tulipas pitkä vuodatus! Helpotti taas vähän... :) Oikein mukavaa viikon jatkoa ja iloista mieltä. Kiva kun kannustatte ja myötäelätte!

Vierailija

Ei tyttöä sitten kuvattukaan kun haluttiin välttää säteily... Mutta murtuma siellä kallossa on, onneksi siisti että paranee itsekseen.



Mulla nyt kp11/26 tänään olis normaalikierrossa ovis, mutta ei vielä testi näyttänyt ihan tarpeeksi vahvaa plussaa joten taitaa olla näitten clomien takia vähän myöhässä.



Maanantaina aloitan sitten terolutit. Jospa ovis tässä vko.lopun aikana olisi.. ollaan ainakin miehen kanssa pyritty olemaan aktiivisia että jos nuo clomit toisivat kaivatun avun niin ollaan ainakin sitten itse tehty kaikkemme...



Toisaalta tuntuu että nämä pariviikkoa mitkä kuukautisten alkuun vielä on on kamalan pitkä aika. Ja toivottavasti kuukautiset eivät alakkaan vaan saa testata... mulle on kertynyt 8 raskaustestiä kaappiin niin jos on aiheutta testata niin saa kyllä rauhassa pissata tikkuun vaikka useampaan otteeseen.



Esikoinen mulla kyllä näytti plussaa jo päivää ennen kuukautisten oletettua alkamispäivää.



Nyt mä eksyin aiheesta. Toisaalta sitten tuntuu että tuo pariviikkoa on tosi lyhyt aika.. kun tytön synttärit on silloin niin tässä on puuhaa kamalasti niitä järjestellessä...



Mä niin toivon että nämä clomit auttaisivat mut raskaaksi... jos en tämän vuoden loppuun mennessä ole raskaana on meitä lähete lapsettumuus polille Jyväskylään odottamassa.

Vierailija

Kuten täällä ovat jo monet todenneet, kiire on hyvä " lääke" lapsettomuusajatuksiin. Olin itse alkuviikosta työmatkalla ja vauvat eivät vallanneet ajatuksia kertaakaan. Itse asiassa ekan kerran ajatukset palasivat näille raiteille, kun näin kotona tietsikan... Tää palsta vetää magneetin lailla puoleensa ja muiden kuulumisia on mukava lueskella. Kiva, että ootte olemassa - vaikkakin palstailumme syy ei ole kovin onnellinen...



Mies kävi eilen antamassa siemennäytteen. Jihuu! Tuntuu hyvältä, että saadaan selvyys siltäkin rintamalta. Mieskin vaikutti ihan helpottuneelta, kun sai vihdoin mentyä purkitukseen ja sanoi, että se oli ihan ok kokemus. =) Itse menen parin viikon päästä verikokeisiin. Marraskuuta odotellaan siis kovasti, koska silloin saadaan ehkä jotain tolkkua meidän tilanteeseen ja päästään hoidoissa eteenpäin.



Olen käynyt yksityisellä gynellä ja se suositteli mulle hoitoja julkisella puolella, vaikka asutaan Helsingissä. En oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Ikää on kuitenkin jo 30 ja jos jonot ovat pitkät, niin ikää sen kun kartuu ja mahdollisuudet pienenee. Mitä muut tekisitte? Luottamus julkiseen puoleen on kyllä kova, mutta pitkät odotusajat arveluttavat.



Mutta nyt, vasta-alkajat, keskitytään viikonlopun alkuun ja nautitaan ihanista syyssäistä niin kauan kuin niitä riittää! Pirteitä ajatuksia ja toivonkipinöitä teille kaikille,



toivoo klovni ;)

Vierailija

Olet ansainnut aplodit:) Olit niin reipas kun laitoit palautetta sille lääkärille. Jospa se vaikka seuraavaa potilastaan kohtelis vähän asiallisemmin.



Itse olen kyllä ollut varsinainen lapatossu. Lääkäri soitti tänään verikokeiden tuloksista, ja olin päättänyt vaatia pääsyä laparoskopiajonoon, kun mulla on endo-oireita edelleen. Lisäksi nää viimesimmätkin menkat ilmeisesti olikin sellainen hyvin varhainen keskenmeno, ja mullahan oli sellainen viime kuussakin, joten tosiaan haluaisin johonkin tutkimuksiin päästä. Mutta lääkäri oli sitä mieltä, että eihän tässä oo lapsettomuustutkimuksiin mitään kiirettä, kun kerran raskaaks tuun. Musta on kyllä kyseenalaista puhua raskaaksi tulemisesta, kun menkatkaan ei edes myöhästy. Ja vähintään yhtä pelottavaahan se on, kun ne menee aina kesken ennen kuin menkatkaan on kunnolla myöhässä. Ja endojonoon se ei taaskaan mua halunnut laittaa (mä en ymmärrä, miksen osannut sitä mun hyvin harjoiteltua puhetta pitää tositilanteessa). Niin että puhelun saldo oli siis se, että prolaktiini on ihan hitusen koholla, mikä kuulemma kyllä selittyis tällä keskenmenolla. Niin ja kilpirauhastutkimuksiin se mut määräs. Eikä siitä oo vuottakaan kun olin niissä viimeks.



Sori, tulipas tästä pitkä. Mutta harmittaa, kun tuntuu, ettei homma etene ollenkaan eikä lääkäri halua tutkia. Ja pelottaa yrittää tässä kuussa, kun pelkään (tai oon ihan varma), että se taas menee kesken ennen kuin on ees oikeastaan alkanutkaan.



Kiitos kun sain purkaa mieltä... Iloista mieltä kaikkien alkavaan viikkoon!

Vierailija

Kovasti kiirusta pitelee, joten en ole kauhean montaa sanaa ehtinyt kirjailla tänne, mutta hengessä mukana olen ja pysyn, jollette aja pois.



KP 18/27-34 menossa, kierrot edelleen epäsäännöllisiä, mut heittää vaan päivällä tai parilla. PP 2 ovistestillä todistetusti menossa ja mieskin oli oikeaan aikaan kotona, joten ehkä piinailemaan päästään. Vasen munasarja toimi sittenkin vaikka toissa kierrossa jäin vaille ovisplussaa.



Mulla on reilun puolen tunnin päästä aika gynelle. Menen perustarkastukseen ja kyselemään lapsettomuudesta ja siitä, miten nyt edetään. Luomuna en enää jaksa yrittää ja toivoa joka kierto ihmettä. Kyllä mun mielestä jo kaksi vuotta luomuilua kertoo omaa tarinaansa. Toivoisin, et löytyis joku hormoonihäiriö, minkä vois jollain pillereillä korjata. Kaikkein viimeisenä haluan kuulla, että vuosi sitten aikaansaatu luomuplussa oli ihme, jonka toistuminen on mahdotonta. Pitäkää mulle peukkuja...tulen sitten raportoimaan...





Nonna

Vierailija

Jos joku tämmöiset tiedot minusta lisää listan hännille :)



mennis 22 ja ukko 25

tällä hetkellä asustellaan jyväskylässä ja kohta muutto ulkomaille edessä.

ilman ehkäisyä keväästä -04

yksi keskenmeno takana

Lokakuussa lapsettomuusklinikalle aika

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat