Ensimmäisen lapsen saaneet; mitkä asiat ovat tulleet yllätyksenä?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Moro,



Listataanko yllätyksiä, mitä lapsen syntymä on tuonut. Ja muitakin tuntemuksia iloisia ja epämiellyttäviä saa kertoa.



Mulle tuli yllätyksenä kuinka sidottu tohon ihanaan tuhisijaa on 24/7. Tän asian tiedosti kyllä jollain tasolla aikasemminkin mutta kyllä tää silti vähän yllätti. Iloinen yllätys on ollut, kuinka vähillä unilla sitä tulee toimeen kun tarve vaatii. ;)



Hormoonien vaikutus mielialaan on epämiellyttävää...



-s- ja poika 1,5 kk

Sivut

Kommentit (31)

Vierailija

Kenen kirjoittama se on?



Minulle yllätyksenä on tullut se,



-kuinka pirteä sitä loppujen lopuksi onkaan, ottaen huomioon sen, että yöllä heräilee 2-3 tunnin välein, eikä päivälläkään aina ehdi nukkua. Aiemmin olisin suureen ääneen vaatinut iltaunia ja päiväunia ja pidennettyä aamua, jos olisin herännyt yöllä edes kahteen kertaan...



-kuinka maitoa suihkuaa niiiiin hennon ohuilla suihkeilla rinnanpäistä, ettei niitä tahdo edes nähdä (luulin, että maitoa suihkuaa kuin lehmän tissistä, oikein kunnolla ja voimalla...)



-että vauva ei olekaan mielellään sylissä hellittävänä, vaan kääntää ja vääntää koko ajan johonkin suuntaan, ainakin heiluttelee jalkojaan ja käsiään, ettei vain olisi paikallaan :)

Vierailija

Eli etukäteen olin lukenut ja kuunnellut kaikki mahdolliset ja mahdottomat jutut siitä miten raskasta ja vaikeaa on niin raskausaika kuin synnytyskin...



Kyllä raskausaikana oli joitain ongelmia, välissä enemmänkin mutta tulevan äitiyden lumoissa olin onneni kukkuloilla ja energinen koko ajan. Synnytys muuttui yllättäen hätäsektioksi rv.37 ja mieleen tuli kaikki pelottelut sektion jälkikivuista jne. Kuitenkaan kipuja ei ollut oikeastaan lainkaan ja pystyssä oli heti seuraavana aamuna, vauva kokoajan vierihoidossa.



Tuota sidottuna lapseen- juttua olin miettinyt etukäteen ja kokenut sen vähän ahdistavaksi. Loppupelissä se sujuu kuitenkin niin luonnostaan että oman kriisini käyn varmaan siinä vaiheessa kun pitää lapsesta erota pidemmäksi aikaa. Muutenkaan en ole kokenut jääväni mistään paitsi, moneen paikkaan saan otettua lapsen mukaan, ja minne se ei onnistu en jää kaipaamaan.



Kaiken kaikkiaan lapsi on ollut paljon helpompi ja iloa tuovempi pakkaus mitä olisin etukäteen osannut haaveillakaan! Montaa kertaa ei tuo ole edes itkenyt...



Tietenkin aika näyttää sitten millaiseksi elämä muodostuu ja kuinka vaativa lapsi tulevaisuudessa on. Varmasti tulee eteen vaiheita jolloin tuntuu etten enää jaksa, mutta eiköhän niitä voimiakin saada sitten tarpeen mukaan! Mutta näillä ajatuksilla nyt kun takana on 6kk yhteistä taivalta =)

Vierailija

- luulin, että kaikki vauvat viihtyy vaunuissa, nukahtaa niihin helposti, nukkuu niin kauan kuin ne liikkuu...

- luulin, ettei voi olla rankkaa kantaa pientä itkevää vauvaa paria kolmea tuntia illassa - siis sehän on tosi lyhyt aika vuorokaudesta!

- luulin, ettei muutaman kuukauden pätkäunet mitään haittaa

- en tiennyt, miten voimakkaita tunteita voi olla

- en tiennyt, miten helppoa ja yksinkertaista vauvan kanssa on välillä, miten vaikeaa ja hankalaa toisinaan

- en uskonu, että jonkin ajan kuluttua voi kaivata myös töitä tms. älyllistä tekemistä, muutakin ajateltavaa kuin vauva

Vierailija

sekä lisäksi se, että



*vauva ei olekaan aina tyytyväinen kun on syönyt ja vaippa vaihdettu eli voi huutaa ilman näkyvää syytä

*vauvan kanssa ei voi mennä mihin vaan ja mihin aikaan vaan. Pitää tehdä kyläreissut yms. vauvan rytmin mukaan

*Vauva ei aina viihdykään vaunuissa

*Omaa aikaa ei juuri ole. Vauvaa pitää kanniskella jatkuvasti. Imurointikin pitää tehdä vauva rintarepussa

*Koirien lenkittämisestä on tullut hankalampaa koska vauva herää kun vaunut pysähtyy. Koirien lenkkiajat eivät ole samat kun ennen vaan mennään vauvan rytmin mukaan

Vierailija

-käytännön asiat selviää vauvan kanssa olemalla, ei opuksista

-vauva on kiltti, ei itke juurikaan (meillä näin)

-kun rytmit tulee, päivät ovat lähes samanlaisia, mutta jos niitä sotkee esim. kaupunkireissulla niin heti on vauva ihmeissään aikataulusta

-miten äiti on tärkeä, ja vieraitakasvoja pitää jo vierastaa vähän (4kk)

-omia asioitakin voi hoitaa vauvan kanssa tai jättää vauvan isälle hoitoon, eivauva rajoita juuri mitään siis loppujen lopuksi (paitsi, että miehen kanssa yhdessä ei mennäkkän mihinkään)

-miten herkäksi sitä on tullut, kyynel tulee silmään kun tyttöä katsoo ja synnytystä miettii (kiireellinen sektio)

Vierailija

mutta laitan tähän vielä tämän moneen kertaan tälläkin palstalla olleen runon, jonka melkein kaikkiin kohtiin yhdyn.. (ja aina luen tätä tippa linssissä...)



ENNEN KUIN MINUSTA TULI ÄITI



Ennen kuin minusta tuli äiti,

Tein ja söin lämpimiä aterioita.

Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.

Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.



Ennen kuin minusta tuli äiti,

Nukuin niin myöhään kuin halusin, enkä kantanut huolta siitä, kuinka myöhään menin nukkumaan.

Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.



Ennen kuin minusta tuli äiti,

Siivosin kotini joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti,

En tullut ajatelleeksi olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.

En miettinyt koskaan rokotuksia.



Ennen kuin minusta tuli äiti,

Minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu

kakattu

syljetty

pureskeltu

pissitty

eikä nipistelty pienillä sormilla



Ennen kuin minusta tuli äiti,

Minulla oli täydellinen mielenhallinta, - ajatuksieni ja vartaloni hallinta.

Nukuin koko yön.

En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit voisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.

En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.

En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.

En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.



Ennen kuin minusta tuli äiti.

En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi, etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.

En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua.

En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voisi vaikuttaa elämääni niin paljon.

En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.

En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.



Ennen kuin minusta tuli äiti,

En tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.

En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.

En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.

En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.



Ennen kuin minusta tuli äiti,

En ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.

En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä

iloa

rakkautta

sydänsärkyä

ihmetystä

tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.

En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...



Ennen kuin minusta tuli äiti.

Vierailija

sairaalahenkilökunnan käsittämättömän epäkohtelias käytös. Myöhemmin (siis vasta nyt) selvisi, että osa henkilökunnasta oli ammattitaidottomia ja ilman ylihoitajien lupaa vakituisten sijaisiksi tulleita.



Esikoinen syntyi viikolla 35 ja en etukäteen uskonut varhaisten syntymäviikkojen tekevän vauvaa huomattavasti täysiaikaisena syntynyttä avuttomattomammaksi.



Kun olimme kotiutuneet ja vauvakin jaksoi jo imeä hyvin, oli jonkinasteinen yllätys se, miten paljon vapaata aikaa itselle jäi. Tietenkin tiesin vauvojen nukkuvan päivisinkin, mutten tiennyt yöunien kestävän vuorokauden ympäri ja päiväunienkin yhteensä viisi tuntia.

Vierailija

Minulle yllätyksiä ainakin on olleet



*Että synnytyksessä rankkaa oli se minkä odotin olevan helppoa ja päinvastoin.



*Että lapseen kiintyy ja tutustuu vähitellen. Mitään salama-rakastumista ei tapahtunut. Kesti aikansa tajuta, että on tälle lapselle se yksi ja ainoa äiti.



*Hormoonimyllerrys. En yleensä itke juuri koskaan. Ensimmäiset viikot itkin vaikka mistä...



*...mm. koska olin niin lopen uupunut koliikkisen vauvan hoidosta. Oli yllätys, että meidän lapsemme oli se itkeskelijä ja että päivät läpeensä vauvan rauhoittelu vie kaiken voiman, aivokapasiteetin ja hermot.



*Miten ihanalta tuntuu, kun lapsi voi hyvin. Ja miten erityisen ihanilta ja kauniilta iloiset ilmeet näyttävät monen itkupäivän jälkeen.



*että kaikki ihmiset luulevat tietävänsä, mikä on vauvalle hyväksi. Ja miten kummalisia neuvoja voikin saada :D

...ja minun pitää lopulta päättää miten lapseni hoidan.



*ja miten kaunis ja viehättävä, persoonallinen ja suloinen oma vauva voi ollakaan.

Vierailija

Meillä siis " kiltti" vauva. :) Odotin tosiaan tuntikausia jatkuvaa kiljuntaa ja nukkumattomia öitä. Tuuri kävi ja niitä ei tullutkaan.



Se perinteinen istualtaan imettäminen ei onnistunutkaan moneen kuukauteet, kun vauva ei saanut otetta. En voinut ennen vauvaa käsittää makuultaan imettämistä, nyt se on meidän normi.



En uskonut, että kestovaippoihin voi hurahtaa, vaikka jotkut netissä niin väittivätkin. Ettäkö vaipoista vois muka tulla äidille harrastus. Vaippa kuin vaippa, eikö vaan? Eipä sittenkään... ;)



Sama kuin muillakin, kuvittelin vauvojen automaattisesti viihtyvän vaunuissa ja nukkuvan siellä. Meidän poika ei nukkunut ulkona tai liikkuvissa vaunuissa, kiljui vain. Sisällä on nukkunut koko ikänsä.



Olen myös yllättynyt siitä, miten hyvin viihdyn kotona vauvan kanssa ja siitä, ettei se ole yhtään tylsää. Kuvittelin etukäteen tulevani melkein hulluksi, kun joudun olemaan sisällä pienessä asunnossa kaiket päivät, kun olen tottunut pyörimään ulkona hevosten kanssa koko ikäni. Hulluutta en ole ainakaan huomannut ;) ja kotikin tuntuu useimmiten ihan mukavalta paikalta.

Vierailija

- vauvan kanssa ei ollakaan ja mennäkään niinkuin minä itse haluan vaan täysin vauvan ehdoilla. Ennen hänen syntymäänsä suunnittelin mitä kaikkea teemme kesällä ja missä käymme. Vaan eipä toteutuneet suunnitelmat. En tiedä oliko syy ylivarovaisissa tai stressaantuneissa vanhemmissa vai vahvan oman tahdon omaavassa pojassa.



- en tiennyt että synnytys voi olla sellainen kuin minulla eli tuli repeämiä yms....



- kuinka sitä voikin olla väsynyt toisinaan. Puolen vuoden aikana olemme kai nukkuneet yönunet putkeen heräämättä alle 5 kertaa. Kummasti sitä vain jaksaa.



- maitoa ei tule vain yhdessä kohdasta vaan sitä tulee toisinaan ihan suihkuamalla useasta eri kohdasta rinnanpäätä.



- ja tietysti yllätys oli se tunteiden määrä, eihän sitä osannut etukäteen ollenkaan kuvitella kuinka paljon lastaan voi rakastaa ja miltä ne rakkauteen liittyvät kaikki muut ihanat tunteet tuntuvat.

Vierailija

- kuten monella muulla: vaikka tiesin, että on sidottu vauvaan, mutta että TODELLAKIN

- luulin että vauvat itkee koko ajan ja kovaa, ´meillä ei itketä oikeestaan kun illalla vähän

- luulin, että menisi hermot itkuun

- täydellinen lumoutuminen pojastamme

- että imetyskin voi olla ihan mukavaa!

- että juttelen kaikille vaan vauvasta...

- että vaipanvaihto ei olekaan niin ällöttävää

- ponnistusvaiheen kauheus

Vierailija

Minulle tuli täytenä yllätyksenä että imetys voi sattua. Eipä ollut tullut ennen mieleenkään. Ensimmäiset neljä viikkoa oli aika tuskaisia kunnes alkoi sujumaan paremmin.

Vierailija

Minulle yllätys oli se, ettei vauvat olekkaan sellaisia, jotka vain syö ja nukkuu. Meillä ainakin itkettiin paljon ja sylissä sai kantaa koko ajan. Tämä tuli totaali yllätyksenä.

Vierailija

suunnittelin jo tällä viikolla kirjoittavani uuden opaskirjan mm. neuvolasta saatujen ohjeiden vastineeksi, aiheilla mm.:



- Pieni vauva nukkuu lähes koko vuorokauden. Korjaus: hyvä jos nukkuu päivällä yhteensä 2 tuntia ja yössäkin vain 9-12.

- Äiti voi levätä kun vauva nukkuu. Korjaus: viitaten edelliseen, hyvä kun syödä ja suihkussa käydä ehtii.

- Vauvat nukkuvat mielellään ulkona vaunuissa. Korjaus: kyllä, jos vaunut liikkuvat lujaa.

- Vauvalle pitää pukea tumput ja hattu. Lisäys: kertoisiko joku miten ne saa myös pysymään päässä ja käsissä?

- Vuvalle pitää pukea alusvaatteet, toinen kerros vaatetta ja vielä takki. Korjaus: toisille vauvoille tulee tässä varustuksessa liian kuuma.

- Vauva syö ja on tyytyväinen. Lisäys: vauva voi myös pitää samalla rintaa tuttina ja imulla pysyä kiinni siinä jopa nukkuessaan.

Nämä siis minun kokemuksellani.



Ja positiivinen yllätys oli että kummasti sitä osaa heti hoitaa omaa vastasyntynyttään vaikka aiemmin niin pienet ovat tuntuneet pelottavilta käsitellä.



77mm ja poika 3 kk huomenna



Vierailija

-En tiennyt, että maito voi todella suihkuta ja tulee niin monesta reijästä.

-Luulin jakavani vauvan hoidon mieheni kanssa, lähinnä yksikseni hoitelen.

-Käyn suihkussa kun joku tuijottaa minua kokoaika (vauva sitterissä).

-Yllätyksenä tuli myös kestämätön janontunne imetyksen yhteydessä.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat