Tää on tarkoitettu sellasille niuho-äideille!

Vierailija

Keskustelin ja kuuntelin just mun mummon juttuja lapsuudesta.Mun mummo kertoi kuin vaikeeta se lapsien kasvatus oli sillon.Joo, ei tosiaan tarkota sitä mitä nykyään ajatellaan!Mun mummo joutu 24v. kasvattaan 6 lasta siten, että ensin kuoli mies ja 2 viikkoa myöhemmin nuorin lapsi.Aivokalvontulehdukseen.Mummo hoiti navetankin silleen, etttä toivoa vain sopi, ettei nuorimmainen herää.Yksin joutu mummu 5 lasta jättää 2 kertaa päivässä 2 tunnix päikseen, vain lehmien takia.Muu työ vei puolet päivästä!Meistä on silti kasvanut todella fiksuja ja pystyviä nuoria ja äitejä...ym.ym...Eli olemmekohan hieman liian varovaisia lastemme suhteen.Kyselkäähän omilta mummoiltanne miten teillä on toimittu.

Kommentit (13)

Vierailija

siinä oli useampia naisia pesemässä mattoja kanssa, jottei edes ollut yksin, mutta näin vain tapahtui. 1930-luvun alkua... Kaikkea ei voi estää. Ei mitenkään.

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Minulta ei heru kunniaa ja sympatiaa sellaisille jotka vaarantaa lastensa hengen ja terveyden_ töiden_ takia, on se vuosikymmen mikä tahansa! Mielestäni ihmisen pitää osata hakea apua jos arki on niin raskasta ja vaarallista, että lasten psyykkinen, fyysinen ja sosoiaalinen kehitys on vaarassa!




Siinä saattaa lasten terveys vaarantua jos ei ole ruokaa!! Mistäköhän apua olisi joskus 40-luvulla haettu?? Sota päällä muutenkin. Että oikein lastensuojeluviranomaisia olisi pitänyt olla.

Anteeksi nyt vaan mua naurattaa!!!!

Vierailija

Katsohan tilastoja kuinka paljon lapsia kuoli tuolloin mummosi aikaan esim tapaturmissa ja just vaikka hukkui. Siksi, koska valvonta oli retuperällä ja isompien sisarusten harteilla. Ja paljon on maailma muuttunut julmempaan suuntaan niistä ajoista. Silloin tuskin monen tarvitsi pelätä pedofiileja ja että toiset lapset potkisivat lapsesi hengiltä koulutiellä. Nyt tätä tapahtuu, jollei päivittäin, niin liian usein ainakin! Yksikin kerta on liikaa!

Vierailija

Minulta ei heru kunniaa ja sympatiaa sellaisille jotka vaarantaa lastensa hengen ja terveyden_ töiden_ takia, on se vuosikymmen mikä tahansa! Mielestäni ihmisen pitää osata hakea apua jos arki on niin raskasta ja vaarallista, että lasten psyykkinen, fyysinen ja sosoiaalinen kehitys on vaarassa!

Vierailija

Lastensuojeluviranomiset eivät ole peikkoja vaan ystäviä niinkuin poliisikin ainakin jos on puhtaat jauhot pussissa ja riittävästi nöyryyttä myöntää, ettei itse selviä. Mua ei naurata.

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Keskustelin ja kuuntelin just mun mummon juttuja lapsuudesta.Mun mummo kertoi kuin vaikeeta se lapsien kasvatus oli sillon.Joo, ei tosiaan tarkota sitä mitä nykyään ajatellaan!Mun mummo joutu 24v. kasvattaan 6 lasta siten, että ensin kuoli mies ja 2 viikkoa myöhemmin nuorin lapsi.Aivokalvontulehdukseen.Mummo hoiti navetankin silleen, etttä toivoa vain sopi, ettei nuorimmainen herää.Yksin joutu mummu 5 lasta jättää 2 kertaa päivässä 2 tunnix päikseen, vain lehmien takia.Muu työ vei puolet päivästä!Meistä on silti kasvanut todella fiksuja ja pystyviä nuoria ja äitejä...ym.ym...Eli olemmekohan hieman liian varovaisia lastemme suhteen.Kyselkäähän omilta mummoiltanne miten teillä on toimittu.




Eli heillä sitten katsottiin lasten perään vähän liiankin kanssa ;-). Parempi minusta niin.

Vierailija

Isäni muistelee, miten koulussa 30/40-lukujen vaihteessa pojt hosui puukoilla, uhkailivat niillä pienempiään... Ja lapsiin sekaantujia oli varmasti, lapset vaan eivät uskaaltaneet kellekään kertoa eikä niitä saatu kiinni.

Vierailija

Eipä niitä kaikilla ole ollut.

Isäni isä kuoli 49vuotiaana lasten ollessa pieniä. Mummo meni töihin että saisi lapsille ruokaa ja vanhin katsoi nuorempien perään. Nämä pojat 3kpl ovat kuitenkin aivan täysipäisiä ja aika hyvin elämässään pärjänneitä(rehtori, verojohtaja ja luokanpettaja).

Vierailija

Lapsi sopeutuu ja yrittää elää kuten parhaiten taitaa, vaikka tilanne olisi minkälainen. Äitini muistelee vieläkin niitä aamuöitä ja iltoja, kun hänen äitinsä lähti navetalle ja jätti pikkuvauvan vyöllä sidottuna keinutuoliin ja äitini, viisivuotiaan pimeäpelkoisen tytön tätä vahtimaan. Hän sanoi, että molemmat itkivät siihen asti, että minun isoäitini tuli navetalta.

Vierailija

ja mitä olen sen juttuja kuunnellut, niin tosi vapaasti saivat lapsina kulkea metsissä ja soudella järvellä. Perheessä oli kahdeksan lasta, oli myös kotiapulainen ja naapureiden tyttöjä piikomassa, mutta kai niillä oli maatilalla muutakin tekemistä kuin vahtia kakaroita. Sitä paitsi luulen, että siihen aikaan ajateltiin eri tavalla, pikemminkin oli niin, että lasten oli hyvä pärjätä vähän itsekseenkin. Mä en tarkoita, ettei lapsia mun mielestäni tarvitsisi vahtia, en varmasti päästäisi itse 7-vuotiasta soutuveneellä kalaan ilman pelastusliivejä, mutta joskus mietin, miten ne lapset 50-luvulla muka olivat niin paljon pärjäävämpiä kuin nykyaikana. Ai niin, kaikki perheen lapset elävät vieläkin paitsi yksi joka kuoli vauvana - mutta ei valvonnan puutteen vuoksi.



Vierailija

Joskus mietin isoisääni joka 14 vuotiaana tuli evakosta siskonsa kanssa ja

kaksistaan he rakensivat talon valmiiksi kun äiti ja muut sisaret tulivat perästä. Mitenköhän meidän sukupolvelta olisi tuokin asia onnistunut. Ainakin parikymmentä vuotta terapiaa sotien jälkeen.

Sukupolvien eron huomaa jo kun miettii miten minua on kasvatettu ja miten itse kasvatan lastani. Toisinaan tuntuu,että taidan olla ylisuojelevainen, mutta pakko myöntää, että olishan se poika voinut hukkua ämpäriin jo montakin kertaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat